<< Uusimmat   Osa 13 >>  Osa 12 >>  Osa 11 >>  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

Ruutiset Osa 14, 01.10.2001

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa  P. T. Kekkonen

SUOMI ON SUOMEN KANSALLISASE!

Äänestyksen lopputulos voitaneen vihdoinkin julistaa, kun sen "jatkoaika" on kestänyt jo kolmen kuukauden ajan. Suosikki oli tosin selvillä jo juhannuksen aikoihin, vaikka odotimme tasaväkisempää kamppailua MOSIN-NAGANT M/1891:n (kaikkien variaatioiden) ja SUOMI KP/-31:n välillä. Vaalin tulokset ovat seuraavanlaiset:

ASE No. 1 (MOSIN-NAGANTin variaatiot)........ 2 ääntä
ASE No. 2 (F.N. BROWNING M/1900)............. 1 ääni
ASE No. 3 (SUOMI-konepistooli M/1931)....... 12 ääntä
ASE No. 4 (VALMET 412-asejärjestelmä)........ei ääniä
ASE No. 5 (SAKO 75-luodikko).................ei ääniä
ASE No. 6 (jokin muu ase).................... 1 ääni

Tuo "muu ase" oli sporter-rynnäri SAKO M/92 S, josta äänestäjä käytti nimitystä "reserviläiskivääri", mikä on teknisesti katsoen oikeellinen, mutta historiallisessa mielessä hieman erheellinen: Reserviläisliitot valitsivat "Viralliseksi Ressupyssyksi" kiinalaisvalmisteisen NORINCO M/56 Sporterin; hintasyistä, sekä aseen kovakromatun piipunputken helppohuoltoisuuden ja "kaikkiruokaisuuden" perusteella.

Joissain huokeissa ylijäämä-patruunoissa voi esiintyä terästä syövyttäviä kloraattipitoisia nalleja, ja kun reserviläiskivääriä aikoinaan valittiin, olivat halpatuonti-patruunoiden luotien rautavaipat vielä syvien epäluulojen alaisia. Lähinnä kai GOW:ssä käyty keskustelu hälvensi harhakäsitykset, joita oli levitelty tarkoitushakuisestikin. (Nooh, tulipa perehdytyksi siihenkin asehistorian sektoriin, joka usein "loikataan yli", luettaessa verkalleen ja vaivalloisesti saksan- tai venäjänkielistä alan kirjallisuutta, sanakirjoja ahkerasti pläräillen. Lontoonkielisissä teoksissa on "vaippa-teema" yleensä sivuutettu tykkänään).

Ääniä tuli "eemelin" välityksellä 14, puhelimitse yksi ja kirjeitse yksi. Kaikki hyväksyttiin. Osanotto vaaliin oli yllättävän laimeaa, mutta "Tikkakosken Niittokoneksen" suosio oli niin ylivoimainen, että Suomen Kansallisase voidaan katsoa tulleen täten valituksi lähes yksimielisesti: "VOX POPULI, VOX DEI!".

2509 MMI; PT



"Piippuvoi" onkin hullunhalpaa!

Mustaruutiaseiden (ja miksipä ei nykyaikaisempienkin) piipun suoja-aineena ja luotiliukasteena käytettävä "kirnua-se-itse-piippuvoi" on materiaaleiltaan huokeampaa kuin aiemmin mainittiin. KOKKI-paistinrasvan kilohinta ja puolen kilon paketin hinta olivat sekaantuneet petollisessa muistissani, joten korjattakoon tiedot: Lähikaupassa (RUOKAVARASTO) maksaa puolen kilon paketti KOKKI-rasvaa FIM 9:90 eli FIM 19:80/ kg. Soijaöljyn tilalla saa käyttää myös rypsiöljyä. Kolmas ainesosa, vesi, voidaan katsoa lähestulkoon ilmaiseksi. (Laskutetaan kuutiometreittäin, ja runsaan kilon satsiin kotikeittoista "Bore Butteria" lirutetaan vettä vaivaiset 2 desilitraa).

Öljyn määrä riippuu siitä, paljonko kokemus osoittaa sitä tarvittavan, mutta kokeilujen aloitusannokseksi suositeltu 1 desilitra per kilo rasvaa "bungaa" hieman yli markan (tarjouspäivänä ehkä allekin). Reilun kilon satsi "piippuvoita" kustantaa siis rippuset yli 20 mk, eli vuodenvaihteen jälkeen n. 3 Equa 35 centtiä. Tietäisikö kukaan tuontivalmisteen ("Bore Butter") hinnan per jokin painoyksikkö? "Miljoona markkaa per kilogramma" on ymmärrettävästi ronskia asevelihuumoria, mutta kotona keitetyt (tai kirnutut) asekemikaalit ovat tunnetusti tuontivalmisteita huokeampia, ja nekin tekevät tehtävänsä.

Hintavertailuihin alituisesti käyttämäni esimerkkituote ei ilmeisesti edes sivua aseharrasteita, mutta tulkoon mainituksi: Maissihiutaleet, merkki KELLOGG'S, pahvirasiassa, hinta FIM 33:00/kg. Vieressä on kaupan hyllyssä kilon muovipussiin Saksassa pakattuja "cornfleiksejä", hinta FIM 14:90/kg! Ravintosisällössä, maussa, rapeudessa tai muissakaan ominaisuuksissa ei ole vähäisintäkään eroa. Pakkausmateriaalien erilaisuus ei ole uskottava selitys tupla-hinnoittelulle. Mikä sitten on? Kallispalkkainen, lapsia viekoitteleva animaatiohahmo "TONI TIIKERI"! Alle puolihintaisia, mutta täysin laadukkaita hiutaleita ei mainosteta televisiossa! Käyvät kaupaksi muutenkin. (Hintavertailu on suoritettu VALINTATALO:n Joensuun Rantakylän myymälässä joskus elokuussa). Miltei jokaiselle päivittäistavaralle löytyy rinnakkaisvalmiste, joka ei ole "TV:sta tuttu". Ja se on havaittavissa myös kilo- tai yksikköhinnoista, jos ne ovat vapaan hinnoittelun piirissä.

1109 MMI; (NYK:in ISON JYSÄYKSEN aikoihin), PT.




Ruutiset 16.08.2001

Tarkennus Valuluoti -artikkeliin

Useisiin kiväärikalibereihin on mahdollista ladata täystehoisia patruunoita valuluodeilla, mutta eräisiin (suuri lähtönopeuksisiin) patruunoihin se ei onnistu. Aiemmassa artikkelissa viittasin .22-250 Rem-kaliberiin, enkä KAIKKIIN kiväärikalibereihin. Valuluoteja voinee (USAlaisten latausoppaiden mukaan) ladata jopa 3000 fps nopeuteen, mutta lyijyttyminen saattaa olla ongelma ko. nopeustasolla.

MPP

090801



Ruutiset 26.07.2001

Lisätietoja supupatruunoista .300 Win Mag.

Vaikka monesti käytännön maksimi ampumaetäisyys on 100-150 m aliäänipatruunoilla, ei se tarkoita, etteikö niillä osuisi pidemmällekkin. 10 g Scenarilla on mahdollista ampua jopa 300 m saakka kohtuullisen tarkasti. JPu totesi noin 30 cm kasojen ampumisen olevan mahdollista, säännöllisesti. Ko. ampumaetäisyydet ovat mahdollisia vain mikäli etäisyys tunnetaan tarkasti ja tuuli on vähäistä. Tämä siis TA-käytössä, metsästyksessä ampumaetäisyydet jäävät yleensä alle 70 metriin.

Tuulipoikkeama 300 metrin ampumaetäisyydellä on samaa suuruus luokkaa kuin täystehoisilla 700 metriin. Muutoinkin ammunan haasteellisuus vastaa 700-800 m matkoja täystehopatruunoilla. Siis hyvää TA:n harjoittelua.

MPP

090701



Gunhill-valuluodit testissä - osa 2

Ensiksi testiin .224" luoti. Kyseessä on tulikilvellä varustettu valuluoti (SP-GC), jonka paino on 56 grs/3,6 g. Ko. luoti soveltuu kaikiin yleisimpiin .22 kaliberin keskisyttyteisiin patruunoihin, kuten .222, .223 ja .22-250.

Testiaseena oli Sako 75 Hunter kivääri kaliberissä .22-250 Rem. Hylsyinä Sako (liekkireikä 3,5 mm halk.) ja nallina CCI 200. Ruutina mikäpäs muu kuin N310. Annos 0,7 cc/ 0,38 g Lat.pit. 60,9 mm, jolloin luoti otti kiinni ylimeno kartioon. Aiemmat kokeilut lyhyemmällä latauspituudella tuottivat hehtaarihajonnan.


Ja ampumaan...

Ampumaetäisyys oli 100 metriä ja ammunta tapahtui bipodia sekä hiekkä säkkiä tukena käyttäen. Muutamien penkkaan ammuttujen laukausten jälkeen(jotta kitka piipussa vakiintuisi), ammuin kolmen laukauksen kasan. Kasan koko oli 47 mm k-k. Luodin reiät olivat hieman soikeita, joten 14" rihlannousu ei riitä vakauttamaan 55 grs luotia, vaikka lataus oli yliääninen. QL:n mukaan lähtönopeutta oli hoieman yli 400 m/s.

Valuluodeissa ei ollut mitään vikaa, vaan yksikertaisesti rihlannousu on liian loiva. Täystehoisenakin 55 grs tai sitä raskaamilla vaippaluodeilla osumatarkkuus on varsin huono. Tavanomaiset kasat 55 grs luodeilla ovat 10-20 cm/ 100 m. Sitä vastoin 52 grs Sierra Match King-luodit käyvät helposti alle ½ MOA:n, usein jopa 1/3 MOA kasoja.

Sama ilmiö havaittiin jo Vienamissa 1960-luvulla, kun M16 kivääreissä käytettiin 14" nousua. Silloinen standardi patruuna oli ladattu 55grs luodilla. Luoti vakautui joten kuten, mutta esim. kylmässä ilmastossa luodit lentelivät poikittain. Tästä huonosta vakautumisesta tuli kylläkin huomattavia maaliballistisia etuja. Ongelman korjaantuu helposti käyttämällä tiuhemmalla rihlannousulla tehtyä piippua, johon. päädyttiin myös M16:n suhteen. Sako vaan ei halua, että Sako-luodikoissa käytetään ulkomaalaisia raskaita luoteja. Sakohan itse ei valmista yli 55 grs luoteja halkaisijaltaa .224". Tehokas keino lisätä omaa myyntiä...

Nämä vakaantumisongelmat poistuisivat käyttämällä lyhyempää(=kevyempää) luotia. 45 grs valuluoti olisi ihanteellinen .22 kaliberisiin supulatauksiin. Ja vielä varoitus: Monelle on varmaankin tullut mieleen ladata täystehoisia patruunoita (kivääriin) valuluodeilla, kustannussäästön takia. Kuitenkaan täysteholatausten käyttäminen valuluotien kanssa ei ole mahdollista, koska tulikilvestä huolimatta luoti sulaa. Seurauksena on olematon tarkkuus ja todella paha piipun lyijyyntyminen.


Rynkkyyn supuja

Eli 7,62x39 kaliberiin. RK:n patruuna on tunnetttu poikkeuksellisen helposta ladattavuudesta aliääniseksi. Gunhill-luodeista löytyy nimenomaan tähän kaliberiin tarkoitettu luoti, nimikkeeltään .30 PT 30m1/7.62x39. Halkaisija on .311"/7,89 mm ja kovuus 22 BRN. Luodin paino (8,2 g/ 127 grs) juuri sopiva RK:n aliänipatruunoihin.

Ja käytetty lataus oli:

Hylsy: Lapua, lr 3,5 mm halk.
Nalli: CCI 200
Ruuti: N310
Annos: 0,5 cc/0,29 g
Luoti: Gunhill 7,89 mm halk. 8,2 g
lat.pit: 54,8 mm.

Koeammunnassa käytettiin Sako M92S kivääriä (vakiotähtäimin). 100 metriltä kasat olivat samaa luokkaa S405:lla ladattujen supupatruunoiden kanssa. Eli käytännössä kasat pyörivät 10 cm tuntumassa. Kiikaritähtäimen käyttäminen olisi parantanut tulosta, mutta ase/patruuna yhdistelmä tulisi testata samalla varustuksella kuin sitä tullaan käyttämäänkin. Lataus oli aliääninen. Huom. Kalashnikov-sukuisissa aseissa valuluodit eivät kestä lippaasta syöttöä, joten aseen joutuu lataamaan "papu kerralla" -periaatteella.

Kumpikaan luoti ei aiheuttanut piipun lyijyyntymistä. Lähtönopeuksien mittaaminen ei onnistunut johtuen ampumaradan huonosta suunnittelusta, jonka takia nopeusmittaria ei saannut vietyä riittävän kauaksi ampumakopista. Nykyiset Gunhill-luodit ovat hyvin tehtyjä ja tarkkuuttakin löytyy. Suosittelen niitä erikoislatauksiin sekä harvinaisimme kaliberelle, joihin on vaikea löytää sopivia vaippaluoteja. Tavallista massatuotanto luotia korvaamaan niistä ei ole eikä ole tarkoitettukaan.


T:mi Gunhill Store - Valuluoteja

Gunhill Bullets -valuluoteja valmistaa nyt virallisesti T:mi Gunhill Store. Luoteja on saatavilla Riistamaalta ( http://www.riistamaa.fi/ ), Tussarista ( www.microstep.fi/tussari ) sekä valmistajalta itseltään: E-mail: jarmo.kauppinen@pp2.inet.fi , Kännykkä: 040 577 56 95

Muutamista luodeista on tulossa testejä lähiaikoina GOW:iin.

MPP

1706MMI



Ruutiset 21.07.2001

G2000 saatavana Suomessa

Mökkireissun ratoksi ostin jokusen aikaa sitten Ase & Erä -lehden numeron 3/2001, kun se alennuksessa vain neljännes-Sibeliuksen verran maksoi. Sen sivulta 21 löytyi GTE Trade Oy:n ilmoitus, jossa luki ja näkyi seuraavasti:

UUTUUS SUOMESSA:

CZ-G2000 Made by Arms Moravia Ostrava, Czech Rebuplic"

Kaikki osat vaihdettavia
Laukaisukoneisto: DA/SA (kaksi-/yksitoiminen)
Kaliiperi: 9 mm Luger
Patruunoita lippaassa: 15
Piipun pituus: 102 mm
Kokonaispituus: 188 mm
Kokonaiskorkeus: 135 mm
Paino lippaalla ilman patruunoita: 755 g
Luistin leveys: 28 mm
Kokonaisleveys: 33 mm

Maahantuonti ja markkinointi GTE Trade Oy PL 34 68231 Lohtaja puh. 06-877 520

Selvisipä maahantuoja ja vakiopiipun mitta. Tämä sähköposti tuskin on ainoa aiheesta saamasi, mutta jos kaikki ajattelisivat, että joku muu kuitenkin ilmoittaa asiasta, ei loppujen lopuksi kukaan ilmoittaisi...

(Toimituksen kommentti: Ilmoitusvelvollisuus kuuluisi lähinnä maahantuojalle, mutta käy se tiedonjulkistus päinsä näinkin. Visitoorien havaintoja tuli tietoomme kaksi. PT).

Tässä samalla lyhyesti kiitokset Suomen asiallisimmasta asesivustosta. Monta hyvää argumenttia aseiden puolesta asevastaisille tutuilleni on löytynyt jo valmiiksi kotimaisella juuri sieltä.

t: Sauli.



Ruutiset 09.06.2001


Lehdistötiedotteen kertomaa:

GLOCK M17 PRO- reserviläispistooli

GLOCK-pistoolit on valittu virkakäyttöön useissa maissa. Suomessa niitä käyttävät mm. poliisi ja rajavartiosto. Luotettavuutensa, toimivuutensa ja helpon käsiteltävyytensä ansiosta ovat GLOCK-pistoolit saaneet suuren ja yhä kasvavan suosion myös urheilu- ja virkistysampujien keskuudessa. Suosiota lisää myös lisävarusteiden runsas saatavuus.

Pistooleiden kysynnän kasvu etenkin reserviläisten keskuudessa sai aikaan GLOCK-tehtaan ja ASETALO Oy:n yhteistyönä Suomen erityisolosuhteisiin suunnitellun mallin GLOCK M17 PRO. Vakiovarusteisiin ja -ominaisuuksiin kuuluvat kauan kaivattu vaimenninkierteillä varustettu piippu, kevennetty laukaisuvastus, pidennetty lippaan kiinnityssalpa ja pidennetty luistin lukitussalpa. Suomen pitkät hämärä- ja pimeäajat on huomioitu asentamalla tähtäinten vakiovarusteiksi jatkuvasti valaisevat "kiiltomadot", eli tritium-ampullit, joiden valovoiman puoliintumisaika on runsaat 12 vuotta. Itsevalaisevien yötähtäinten etevyys on todettu mm. kotimaisissa rynnäkkökivääreissä.

Vakiovaruste on myös Amphibious Firing Pin Cup, eli nallipiikkirakenne, joka mahdollistaa ammunnan jopa veden alla. Rankinkaan sade ei siis tuota "suutarilaukauksia". (Toimituksen huomautus: Veden alla ammuttaessa on aseen kaikki paineenalaiset osat upotettava pinnan alle! Puolittain veteen upotettu ase todennäköisesti räjähtää! PT). Kuten aseen varusteista voidaan päätellä, on kyseessä todellinen Suomen reserviläisten erikoismalli palvelusaseiden huippuvalmistajalta.

Aseita voi tiedustella hyvin varustetuilta vähittäismyyjiltä tai suoraan maahantuojalta; ASETALO Oy:ltä. (Ks. yhteystiedot aloitussivulta).



Ruutiset 03.06.2001

Reserviläisillä nyt uusi koulutuskorttijärjestelmä

Tätä onkin tarvittu jo pitkään, ja silti tarvittiin joku hoksaamaan asia! Maanpuolustuksen koulutuskorttijärjestelmä 2000 on reserviläiskoulutukseen kehitetty menetelmä, jossa joka koulutusrastille on oma korttinsa, josta löytyvät kyseisen laitteen tai kohteen tiedot. Järjestelmän takana on jo ennestään reserviläisaktiivisuudestaan tunnettu Jussi Hyvärinen. Koulutus on avainasia uskottavaa vapaaehtoista maanpuolustusta kehitettäessä. Onnittelut aloitteellisuudesta! Maanpuolustuksen koulutuskorttien kotisivu on http://guns.connect.fi/mpkoulu .

03062001 - titari -



Osumakuvion mitat, ja muistelmia testiampujan uralta.

Tämä havaintokuva piti signeerauksen vuosiluvusta (1992) päätellen julkaista jossakin alan lehdessä, mutta julkaisematta se jäi kaikensisältöisiin juttuihini kohdistuneen syrjinnän takia ja hautautui arkistoon lähes vuosikymmeneksi.


Kuvassa 1. nähdään pienoiskiväärin viiden laukauksen osumakuvio, ammuttuna 100 metriin tuelta silloin, kun sihtisilmä oli vielä terävänäköinen. Aseena TOZ 17-01 (piipunpituus 250 mm), kiikari Leupold 20 X, vaimennin Parker-Hale MMI (teräksinen). Saman kasan koko voidaan ilmoittaa kolmella eri tavalla.

Kuvassa 2. on saksalaistyylinen "Streukreis" (D), eli hajontaympyrä, joka sulkee koko osumakuvion sisäänsä. Kasan koko on tällä mittaustavalla 23.5 mm.

Kuvassa 3. on ballistiikka-mestarimme Markuksen suosima "k-k" - hajonta. Ei tarkoita kuularuiskua, vaan mittalukemaa uloimpien luodinreikien keskiöstä keskiöön. Tämä on käytäntö myös kasa-ammuntojen tuloksia mitattaessa virallisissa kilpailuissakin. Luodin läpimitta (D) miinustetaan hajontalukemasta "Streukreis". Kun D on piekkarille ominainen 5.7 mm, saadaan kasan kooksi 17.8 mm. (Varsin tyydyttävä jokapojan piekkarin käynti 100 metriin. TOZ 17-01:n asekohtainen ennätys oli tosin 12 mm:n luokkaa/ 100 m "rasvatyynellä" säällä. Patruuna LAPUA Sound Moderator HP. Osumakuvio oli lähes pyöreä yhtenäinen reikä).

Kuvassa 4. esitellään oma mittaustekniikkani lehtimies-kaudelta. Menetelmä tekee tykö myös osumakuvion leveyden. Kasan pituussuuntainen hajonta (k-k) on sama kuin kuvassa 3, eli 17.8 mm, mutta koska osumakuvio on usein "venähtänyt", otin tavakseni mitata myös kasan leveyden (k-k) kohtisuoraan sen pituussuuntaan nähden, ilmoittaen hajontakuvion koon esinerkiksi lukemilla P x L (= 17.8 mm x 9.0 mm), kuten havaintokuvassamme.


Joskus (etenkin 25 metrin sisäradalla, kun kasoissa ei ollut "tuulen viemää") oli kuvio soman pyöreä tai vaikkapa kolmiomainen, eli pituussuntaisen (P) ja leveyssuuntaisen (L) hajonnan eroa ei pystytty havaitsemaan edes millimetrin kymmenyksen mittaustarkkuudella. Testatun aseen piippu oli tällöin "terve": Ei siis ainakaan hororeikäinen tai lämmetessään käyristyvä, eikä lipas-syntyistä viimeisen laukauksen harhaantumista ilmennyt. Sanonta: "tekemällä oppii, eikä lukemalla" piti paikkansa ainakin opiskeltaessa piekkarien ja muidenkin aseiden hajonnan diagnosointia ja erheiden välttämistä, sekä kehiteltäessä parannuskeinoja, jotka ovat toteutettavissa aseenomistajien toimesta.

Kaikki ammatissa toimivat asesepätkään eivät tosin ole kokeilleet esimerkiksi käsinkolvausta piipunreikään valetulla lyijytapilla ja hiomatahnalla. Tämä tuli ilmi runsas vuosi sitten, toimiessani vierailevana luennoitsijana Kiteen Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen aseseppäkurssilaisille. Kurssi tosin keskeytyi "tavanomaisesta syystä", eli määrärahojen leikkauksen takia, juuri silloin kun oltiin lähestymässä työharjoitteluvaihetta asepajan puolella, jokseenkin päivälleen vuosi sitten.

Viiden laukauksen kasoja ammuttaessa ainakin tankolipas panostettiin kuudella patruunalla, joista viimeinen ammuttiin kauas testikasan tai taulunkin ulkopuolelle. Putkimakasiini voitiin panostaa viidellä testipatruunalla, koska "viimeisen paukun kärpästä" ei yleensä synny makasiinisyöttöistä asetta käytettäessä. Ennen testiammuntaa seuraavalla patruunalajilla piti tietenkin ampua 5 - 10 totuttelulaukausta, ennenkuin patruunoille ominainen käynti alkoi löytyä. Kokemus opetti mm. sen "kerettiläisen" maailmankatsomuksen, ettei pienoiskiväärin tai .22-kaliberista reunasytytyspatruunaa ampuvan käsiaseen piipunreikää tarvitse/pidä puhdistaa milloinkaan, jos viimeksi on ammuttu vahapinnoitettuja luoteja, joita on tarkoitus ampua vastaisuudessakin.

Puhdistus on tarpeen vain silloin, kun on epäiltävissä piipunputken lyijyttyneen tai "vaipoittuneen" suurnopeusluodeista irronneesta metallisilauksesta. Etenkin kupariseos-silaus voi aiheuttaa "galvaanista korroosiota" epäedullisissa olosuhteissa, eli kosteassa "jemmassa" säilytetyn aseen piipunreikään. Näitä pikku niksejä ei löydy kirjoista eikä kansista, puhumattakaan lehtiartikkeleista: Ne opitaan "kantapään kautta". Patruunoiden valinnan merkitystä ei voida ylikorostaa milloinkaan, jos pyritään aseyksilölle ominaiseen huipputarkkuuteen. Tämänkin osoitti kokemus, eivätkä patruunatehtaiden mainokset, joissa kerskutaan jollain patruunalajilla ammutun maailmanmestaruuksia tai -ennätyksiä.

Patruuna oli piipulle "mieluinen" silloin, kun osumakuvio oli pieni ja pyöreä; valikoitunut usein kymmenkunnankin patruunamerkin ja -tyypin joukosta, eikä se ollut likikään aina kilpailupatruuna, jonkin lataamon valikoiman hintavimmasta päästä. ELEYn alisooninen reikäpää Subsonic Hollowpoint ja LAPUAn Sound Moderator HP kilpailivat usein parhaimmuudesta. Keskinäinen paremmuus vaihteli asekohtaisesti, mutta hajontakuvioiden koko-ero oli usein muutamia millimetrin kymmenyksiä. Lapua SMHP oli suosikkini, koska sen luodin reikäpää-ontelo oli tyydyttävän syvä, mahdollistaen luodin laajenemista tehostavien täytemateriaalien (yleensä vaseliinin) hyödyntämisen vahinkoeläinjahdissa. Nyttemmin on ("relata refero") aikoinaan 7 mm:n syvyistä onteloa madallettu pelkäksi kuopaksi luodin kärjessä. Ontelo joudutaan syventämään poraamalla.


Kaupallisuus päihitti informatiivisuuden

Testiammuntojeni tuloksista vedettiin tietenkin johtopäätös, että ne ovat "kynällä ammuttuja" eli "hatusta vedettyjä", koska olihan muutamaa vuotta aiemmin (1970-luvulla) tehdyissä piekkari-esittelyissä ammuttu 50 metriin yleensä vain yksi viiden laukauksen testikasa, kooltaan esimerkiksi 65 mm (valikoimattomilla, tunnetusti epätarkoilla jenkki-patruunoilla; tietenkin epätarkinta lajia Super-Speed), mutta esiteltävä ase sai silti useinkin "Laudatur"- arvosanan, jos (ja yleensä KUN) se sattui olemaan tuonaikaisen "Suomen arvostetuimman asetoimittajan" lukuisia kosteanpuoleisia ulkomaanmatkoja sponsoroineen urheilu-tukkurin maahantuomaa merkkiä ja mallia.

Jokamies-luokan pienoiskiväärien potentiaalisesta osumatarkkuudesta vallitsi ainakin vuosikymmenen ajan täysin erheellinen ja väheksyvä harhakäsitys, jonka oikaiseminen vaati aikaa, vihreätä Norttia, ja tuhansittain testipatruunoita. Siltikin suhtauduttiin testituloksiin lukijakunnan keskuudessa epäilyksin, koska: "TEKNIIKAN MAAILMAn testissä oli kyseisen asemallin hajonta kymmenkertainen, ja TM:n asetoimittaja on sentään ammattimies, huipputason ase-asiantuntija, sekä mestariampuja". Itse ammuin testikasat aina tuelta, jolloin peränpitäjän taidolla tai sen vajavuudella ei ollut vähäisintäkään merkitystä.

Useinkin tivattiin, että montako pistettä on henkilökohtainen ennätykseni "60 ls makuulta" -disipliinissä? Se on kokeilematta yhä vieläkin; piekkari-disipliineissähän on suurentavan optisen tähtäimen käyttö vieläkin kiellettyä. Samoin itselataavalla piekkarilla ampuminen tuelta; tahti 1 - 2 laukausta sekunnissa. Moinen "sarjatulitus" tuottaisi kai häädön kilparadalta?! Ampuma-asento rähmällään maaten on ruumiinrakenteestani (á la Notre Dame:n kellonsoittaja) johtuen luonnoton ja niskaa & hartioita rasittava, joten 60 laukauksen disipliini keskeytyisi ehkä jo ennen puoliväliään, ja viimeiset laukaukset osuisivat tuskinpa edes iskeminä maalitaulun pahviin, saati sitten sen "mustaan".

Piekkariesittelyitä tehdessäni omaksuin jo 20 vuotta sitten käytännön, että testiammunnoissa piti olla ainakin yksi jäävitön silminnäkijä todistamassa ampumatulosten paikkansapitävyys, mutta kun sekään ei auttanut pysäyttämään kadehtijoiden pyörittämää huhumyllyä "tekaistuista, täysin mahdottomista testituloksista", niin katsoin viisaimmaksi lopullisen asetesti-toiminnasta luopumisen, tyytyen satunnaisiin ase-esittelyihin:

Muitakin jutunaiheita sentään löytyy ase-alalta riittämiin, mikä lienee tullut toteennäytetyksi erityisesti parin viime vuoden aikana. Edes oikeudettomuuteni ampuma-aseiden lainaamiseen tutkittaviksi rauhallisissa (= kiireettömissä) koti-oloissa ei ole haitannut tahtia kovinkaan pahasti. Synnynnäinen, krooninen ja koskaan parantumaton köyhyys on vakavampi haitta, koska se ehkäisee tehokkaasti lähdekirjallisuuden pitämisen ajantasaisena, tai sen täydentämisen ylimalkaan.

2005 MMI; PT



Lehdistötiedotteen kertomaa:

SAFEPOWER- asekaapit

ASETALO Oy:n maahantuontiohjelmaa täydentävä uutuus ovat SAFEpower- asekaapit, jotka ovat läpäisseet Ruotsin tunnetusti tiukat aseiden säilytykselle asetetut vaatimukset, saaden Ruotsissa SIS-sertifikaatin. Kaapit täyttävät siis valmisteilla olevan Suomen aselain vaatimukset, säädettäköönpä ne kuinka ankariksi tahansa.

SAFEpower- mallistoon kuuluu kuusi erikokoista, hyväksytyillä varmuuslukoilla lukittuvaa asekaappia. Luokitukseltaan pienin kaappimalli 3:AN on tarkoitettu käsiaseille. Sen korkeus on 75 cm, leveys 40 cm ja syvyys 30 cm. Kaappi painaa 75 kg. Pitkille aseille tarkoitettuun pienimpään malliin mahtuu neljä asetta. Sen korkeus on 125 cm, leveys 28 cm, syvyys 30 cm ja paino 80 kg. Mallistoa täydentävät kuuden, kahdeksan ja yhdeksän aseen kaapit. Suurimman Magnum-mallin korkeus on 150 cm, leveys 65 cm, syvyys 55 cm ja paino 200 kg.

Suurimmissa kaapeissa on runsaasti säilytyslokeroita ovessa, sekä hyllytilaa. Pienimmissäkin malleissa on säilytystasoja patruunoille, puhdistusvälineille, ym. tykötarpeille.

Lisätietoja saat jälleenmyyjiltä tai maahantuojalta:

ASETALO Oy. (Yhteystietojen linkki GOW:n aloitussivulla).

2205 MMI; PT



Ruutiset 19.05.2001

Markuksen evankeliumit:

Subsonicit pitkälle matkalle. - BC supu-nopeustasolla. - Tarinaa TA:sta. - Mikä ihmeen MOA?

Tarkoituksena oli testata subsoniceilla osumista yli 100 metrin matkalta. 300 metrin rata alkaa olla liian pitkä etäisyys supupatruunoille, sillä luoti putoaa aliäänisellä nopeudella ammuttuna metritolkulla ko. etäisyydelle. Insinööreille tiedoksi, että Lapuan GB491 -luodin putoama lähtönopeudeilla 300 m/s 300 metriin on 5,304 metriä! Aseina oli kaksi .308 Win kaliberista Sako 75-luodikkoa sekä Tikka kaliberissa .300 Win Mag. Kaikissa aseissa oli Sakon kylmätaottu piippu 11" rihlannousulla. Ruutina oli N310, ja annokset noin 0,46 g (tarkkaa määrää on turha mainita, sillä se on ASEKOHTAINEN) ja .300:ssa 0,64 g.

Luodiksi valittiin aiempien hyvien kokemusten pohjalta Lapua 10 g moly-pinnoitettu Scenar (nyk. Silver Jacket) GB491. Aseilla oli aiemmin ammuttu moly-pinnoitettuja luoteja, ja piiput oli puhdistettu Forrest-vaahdolla. Lämpötila testien aikana oli +12 - 14 C ja tuulta 0-3 m/s 45 astetta oikealta. Tarkkuuskokeet ammuttiin ensiksi 50 metriin ja sen jälkeen 150 metriin. Tukena käytetiin bipodia ja hiekkasäkkiä perän alla. Ampujia oli kolme. Ammunnat aloitettiin siis 50 metristä. Kaikilla aseille kasat olivat alle 10 mm 5 laukauksella, ja 3 laukauksen kasat parhaimmillaan 6 mm k-k. Tarkkuus siis riittävä kaikkeen käyttöön. Huomionarvoista, ettei ensimmäisen laukauksen poikkeamaa ollut.


Kuvat:

B467 -kasa: .300 Win Mag- kaliberissa kokeiltiin myös 11 g Lapua Lock Base luotia. Vaikka 11 g Lock Base ei vakaantunut enää 11" rihlauksesta 150 metriin oli kasa kohtuullinen. Käynti 50 metriin oli erinomainen, mikä selittyy sillä, että luoti on tarkimmillaan ollessaan juuri vakautumisen "rajamailla". Tällainen on yleinen uskomus ainakin kasa-ampujien keskuudessa.


GB491 -subkasa: Huipputarkka Scenar tikkasi parhaimmillaan tyynessä säässä 16 mm k-k kasan 5 laukauksella 150 metriin!



Eroja alettiin saada 150 metriltä. Paras kasa (5 lauk. k-k) 150 metriltä oli 16 mm! Tämä sattui tyyneen tuokioon, joten ominaiskäyntikin voitiin todeta. Kasat pyörivät useimmiten 50 - 60 mm:n välillä 150 metriltä mm. tuulen takia. Tässä tulivatkin hyvin esiin aseen ominaiskäynnin ja käytännön tarkkuuden erot.

Ammunnan edetessä alkoi tulla esiin 1. laukauksen poikkeama. Ensimmäinen laukaus saattoi osua jopa puoli metriä muita alemmaksi 150 metriltä. Tämä johtui piipun vaipoittumisesta, jota tapahtuu luotien moly-pinnoitteesta huolimatta: Vaipan kupari (90% metallista) reagoi ilman hapen kanssa, jolloin siitä tulee kuparioksidia. Oksidin kitka on suurempi kuin kuparin, joten luoti HIDASTUU piipussa normaalia enemmän. Supulatingeillahan luoti kiihtyy suunnilleen ensimmäiset 200 mm, jonka jälkeen kitka piipunseinämiin alkaa hidastaa luotia.

Tämä ilmiö on havaittavissa helpoimmin juuri ampumalla pitkille matkoille, supulatinkien tapauksessa yli 70 metrin etäisyyksille. Piipun puhdistaminen Forrestilla noin 20 laukauksen välein poistaa ko. ilmiön käytännössä kokonaan. Liekkireikien poraaminen 3,5 mm:ksi ei juurikaan vaikuttanut tarkkuuteen, mutta sensijaan lähtönopeuksien hajontaan se vaikutti vähentävästi. Lähtönopeuksissa jo 10 m/s poikkeama näkyy jopa 10 cm:n pystyhajontana 150 metriltä ammuttessa.

Lentoradat voi jokainen laskea omaan aseeseensa yleisesti saatavissa olevilla ballistiikkaohjelmilla, joten niitä ei tämän yhteydessä käsitellä sen enempää. Supulatingeilla maksimi käyttöetäisyys näyttää jäävän noin 150 metriin, ei niinkään ominaistarkkuuden huonouden, vaan lentoradan käyryyden ja tuulipoikkeamien takia


Ballistinen kerroin

Paljon on mietitty, paljonko luodin todellinen ballistinen kerroin on aliääninopeuksilla. Luotien valmistajat ilmoittavat kivääriluodeille BC:n vain yliäänisille nopeuksille. Kuitenkaan emme tyytyneet pelkkään miettimiseen. TA-Killan  jäsenten kanssa mittasimme nopeuksia, sitten laskemaan BC:ia. Kuten tunnettua, luodin kohtaama väliaineen vastus lisääntyy ja vähenee logaritmisessa suhteessa luotinopeuteen. Ilmakin on väliainetta, joten BC:n lukema muuttuu väistämättömästi luotinopeuden funktiona. Kiväärinluodin BC asetetaan sitä ilmoitettaessa luodille ominaisen nopeustason (600 - 800 m/s) kohdalle, kun taas vaikkapa revolverin lyijyluodin BC ilmoitetaan ajatellen sille ominaista/mahdollista nopeutta; harvemmin yli 350 m/s, todennäköisesti n. 300 m/s. Läheskään kaikki luotien valmistajat eivät ilmoita sitä, millä nopeusalueella BC:n lukema pitää jotakuinkin paikkansa. Asiasta jouduttiin ottamaan selkoa omatoimisesti "kiellettyjen" supulatausten tapauksessa.

Luoti: Lapua 10 g moly-Scenar GB491, jolle Lapuan ilmoittama BC on 0,508.

Testivälineistöä: 2 kpl Chronya, 1 kpl Sakon kylmätaotulla piipulla (rihlannousu 11") varustettu kivääri.

Testit suoritettiin mittaamalla luodin nopeus kahdelta eri etäisyydeltä. Esimmäinen Chrony oli 3,5 metrin etäisyydellä piipun suulta ja toinen 150 m piipun suulta. Joillakin laukauksilla syntyi mittarista/olosuhteita johtuvaa hajontaa tavallista enemmän, joten ne pudotettiin pois lopullisista laskelmista.

C1 nopeuksien ka. 298,02 m/s, C2 nopeuksien ka. 283,31 m/s.

Lasketaan subsoniceille BC (ICAO) nopeuksien keskiarvosta: BC:ksi (ICAO) saadaan 0,566 kun aiemmin lentoradan perusteella laskennallisesti päätelty BC on 0,562. Em. ballistisen kertoimen laskeminen kahdesta nopeuslukemasta ja muista tiedoista onnistuu kyllä myös laskimella, mutta vaivaa joutuu näkemään, joten käytin QuickTARGET-ohjelmaa. (= QuickLOADin mukana tulevaa ulkoballistiikka-ohjelmaa).


Pitkälle matkalle täystehoisella .308:lla vaimentimen kera

41,0 grs ruutia N133 ja 10 g moly-Scenar on osoittautunut erinoimaiseksi lataukseksi vaimentimella: Ruuti palaa kokonaan piipussa, eikä suupaine ole läheskään yhtä suuri kuin tehdaspatruunoilla. Esimerkkinä 428 mm piippu. Neljän laukauksen ka. nopeus oli 793,8 m/s ja keskihajonta vain 1,84 m/s! Hyötysuhde on 32,6 % eli melkoisen hyvin kivääriruudeilla lyhytpiippuisessa aseessa!

Huomioitavaa moly-supulatinkien käytön jälkeen on, että ensimmäinen täysteholaukaus lähtee 10 - 15 m/s HITAAMMIN kuin jos piippu on puhdas tai täystehoisilla patruunoilla ammuttu. Sama koskee myös supulatinkeja täystehoisten ampumisen jälkeen, tosin toisin päin: Ensimmäiset 2 - 5 laukausta lähtevät 20 - 25 m/s nopeammin kuin muut!

N150 soveltuu pidempipiipuisiin aseisiin GB491:n kanssa. Lyhyissä piipuissa ongelmaksi muodostuu palamaton ruuti ja hirmuiset suupaineet (yli 700 bar...). Oikaistakoon tässä välissä eräs yleinen väärinkäsitys: Suupaine EI OLE sama asia kuin maksimipaine vaimentimen sisällä! Max. paine vaimentimen sisällä on onneksemme huomattavasti pienempi kuin suupaine, jonka tietäminen on kuitenkin hyödyllistä, sillä mm. sen avulla voi vertailla latausten rasittavuutta vaimentimelle. Tietämys auttaa ainakin oltaessa vaimennintyypin valinnan edessä.

Täysteho- ja aliäänipatruunoiden käyttöä samassa aseessa suunnittelevien on syytä ottaa huomioon myös sivupoikkeama. Esimerkiksi Sako 75 Varmint kiväärissäni täystehoiset osuvat 1,3 MOA vasemmalle, kun ase on kohdistettu aliäänisillä. Tämä johtuu latausten erilaisesta rekyylistä ja piippuajasta. Joten tutki koeammunnalla aina, miten lataukset osuvat OMASSA ASEESSASI!

Kiitoksemme TA-Killalle testiin osallistumisesta!


Tarkka-ammunasta

Tarkka-ammuntaharrastus on yleitynyt Suomessa, ja niin on hyvä maanpuolustuksen kannalta. Suomen URHEILUammuntaliiton lajit eli disipliinit eivät hyödytä juurikaan MAANPUOLUSTUSTA, sillä ne ovat yleensä pelkkää "kympintappoa". Sodassa, kapinassa tai metelissä ei maali ole tietyllä, ennalta määrätyllä etäisyydellä, eikä aikaakaan ole tuhlattavaksi, sillä maalit ovat usein vain hetken ajan "tyrkyllä" ja joskus takaisin ampuvia...

TA on kiinnostava mutta vaikea ammunan muoto. Itse aseen laukaisu on vain pieni osa suoritusta. Osumisen kannalta merkittävää on myös etäisyyden ja tuulen mittaaminen/arviointi, ampumakulmien (ylä-/alamäki) huomioon ottaminen, naamiointi, sekä tietysti tuliasemaan tulo ja tuliasemasta poistuminen huomiota herättämättä. Aiheesta kiinnostuineille tarjoavat TA-killan kotisivut paljonkin mielenkiintoista luettavaa; osoitteesta http://gamma.nic.fi/~takilta/ .

Lisätietoja latausten yms. suhteen voi kysyä minulta s-postilla markuspnk@hotmail.com .

MPP 1405MMI

Homo Casa - Kasa-ampuja.    (c) Felix

Liite: Mikä hiton MOA? Eixsse ollutkaan MAO?

Lyhenne MOA tulee sanoista Minute Of Angle, eli 1 MOA on 1 kulmaminuutti. (Ainakin tähtitieteessä käytetään myös synonyymia "kaariminuutti". Toim.huom.). Nykyään osa (=lyhyen matikan lukijat) ei opi edes lukiossa mitä kulmaminuutit ovat, joten tässä lyhyt matematiikan oppitunti kulmaminuuteista. Jos osaat käyttää MOA:aa, niin hyppää tämän kohdan yli. Tai mikäpä estää kertaamasta, jos aihe ei oppivuosina paljoja kiinnostanut? Kiinnostava harrastushan vasta tuo myötään motivaation syvällisemmän tiedon hankintaan - elämää varten, eikä seuraaviin kokeisiin tai YO-kirjoituksiin..

Ympyrä jaetaan 360 asteeseen, ja jokainen aste jakautuu 60 minuuttiin. Ympyrä koostuu siis 21600 kulmaminuutista. (2 x ampumaetäisyys x pii)/21600= 1 MOA ampumaetäisyydeltä metreissä. Esim. aseen hajonta on 5 cm 150 metrin päästä. Kulmaminuuteissa se on (2 x 150 x 3,14)/21600= 0,0436 m. 5 cm / 4,36 cm = 1,15 eli aseen hajonta on 1,15 MOA. Kulmaminuutin likiarvona voi käyttää 29,1 mm/ 100 m, jos ei viitsi tehdä em. laskelmia. (USA:ssa, missä käytetään yhä imperiaalisia mittayksiköitä, on MOA:n likiarvo 1 tuuma 100 yardin etäisyydelle. Toim. huom.).

Milliradiaanista löytyy TA-Killan sivuilta hyvä esitys, joten Mil-Radista kiinnostuneet osoitteeseen http://gamma.nic.fi/~takilta/ .

MPP, 14052001



Ruutisten evankeljuilut

IPSC - International UNpractical Shooting Confederation?

Tärkeimmät kohdat uusimmista (14.) IPSC:n säännöistä. Mieli tekisi kirjoittaa pari riviä rumia sanoja, joista "Perkele" on lievimmästä päästä! Pituudeltaan englanninkieliset säännöt ovat 60 sivua! Epäkäytännöllistä sinänsä! Käsittelen tässä muutamia IPSC:n epäkäytännöllisiä kohtia... sekä miten niiden pitäisi olla, että nimitys "practical" ei olisi katteeton. Lisäksi muitakin parannusehdoituksia. Ja lopuksi muutakin....

How much more practical can it get?

Kohdat ovat suomennettuja ja lyhennettyjä englanninkielisistä säännöistä.

"Kilpailija ei saa koskaan käyttää tai kantaa useampaa kuin yhtäkäsiasetta".

Entäs Back-Up pyssyt? Monet käsiasetta kantavat pitävät myös toista pistoolia tai revolveria mukanaan.

"RO voi kieltää ampujaa ampumasta/keskeyttää ampumasuorituksen mikäli ampuja ei käytä suojalaseja sekä kuulosuojaimia".

Ennen säännöissä vain suositeltiin käyttämään kuulosuojaimia sekä suojalaseja! Entäs jos joku ampuu vaimennetulla kiväärillä, ja käyttää suojalaseja muttei kuulosuojaimia? Kuulo ei ole vaarassa, mutta RO voi kieltää ampumasta! Suojalasien käyttöpakkoa ei sinänsä voida moittia, joskaan niitä tuskin käytetään tilanteissa, joiden varalle IPSC-ammunnalla harjoittaudutaan.

(RO= Range Officer = ratatuomari)

"Rä, sy, vj ja ps-luodit ovat kiellettyjä IPSC-kilpailuissa".

Valojuovaluodit: Entä pimeäammunat? Melkein puolet vuorokaudesta on pimeää tai hämärää! Rä/sy-luodit ovat hyödyllisiä pidemmiltä matkoilta ammuttaessa tulenohjaukseen yms. tarkoituksiin. Panssariluoteja tarvitaan läpäisyyn, voitaisiinhan soft coveriksi laittaa esim. 10 mm teräslevy.


Parannusehdotuksia

Practicalissa on älytön "kotelotesti", eli siis testi, jossa ampuja joutuu hyppelemään ja tekemään kuperkeikkoja RO:n katsoessa, ettei ase putoa kotelosta. Tämäkin on epäkäytännöllistä. Eihän kukaan ryhdy tekemään kuperkeikkoja tai hyppelemmään, kun on pistoolitaistelussa. Koteloiden suhteen tulisi ainoana kriteerinä olla "se, jossa kannat asetta muutoinkin"

Ampumapaikalle saavuttaessa RO:n pitäisi vain kysyä "oletko valmis?" ja jos on valmis niin timerin piippaus kuuluisi hetken päästä. Ei mitään komentoja "load and make ready" tms. Ne tuovat mieleen ruotu-ammunnan suulatausmusketeilla joskus 30-vuotisen sodan aikaan, jolloin kaikki latausvaiheet tehtiin komennosta ennen yhteislaukausta. Tositoimissa ei ole komentajia: On oltava valmis käskemättäkin !

Jos joku tulee radalle pistooli kassissa ja lippaat tyhjinä, aloittakoon ammunankin niin: Mitään aikahyvitystä siitä ei saa myöntää! Kun ampuja on lopettunut ammunnan ko. ampumapaikalla, ladatkoon hän aseensa haluamallaan patruunamäärällä tai, mikäli haluaa, olkoon vaikka lataamatta. Mutta älköön nurkuko huonoa menestystään kilpailussa: Tyhmyydestä ja hitaudesta sakotetaan! Tositoimissahan voisi mennä henkikin..!


Mikä erottaa rättikaaliampujan N.Y. -räppäristä?
Vastaus: Rättikaalilla pistoolikotelo, räppärillä ei.


Kilpailua ennen ilmoitettakoon, onko kyseessä puolustus- vaiko hyökkkäystilanne. Ampuja valitkoon aseensa sen mukaan (puolustustilaneteissa yleensä pistooli riittää, mutta saa käyttää muutakin asetta). Hyökkäystilanteeseen haulikko tai kivääri on suositeltava. Ampujan tulee kantaa koko ajan niitä patruunoita ja asetta/aseita, joita käyttää kilpailussa. Poikkeuksen em. säännöstä tekee kilpailun järjestäjän puolesta "ampumapaikalle kuuluva ase" (esim. kk), jota kilpailija saa halutessaan käyttää ampumapaikalla, jos osaa..! (Kotilatauspatruunat voisivat tuottaa häiriöitä esim. Maximiin, joten kilpailun järjestäjä joutuu hankkimaan sopivat ja toimivat ampumatarvikkeet).

Uusista IPSC:n säännöistä on poistettu tärkein vaatimus: "Maalitaulujen tulee esittää kohteita, joita vastaan tuliasetta voidaan olettaa käytettävän sen ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaisesti". Ennustan, että tämä sääntömuutos karkoittaa monia harrastajia "prättikaalista" todentuntuisempiin ampumalajeihin...

Tällä kertaa ei tulevaisuuden ennustaminen ole kovin vaikeaa: Ennakkotapauksena disipliini-puolelta voidaan mainita olympiapistooli-ammunta, joka menetti alkuperäisen hohtonsa "maalitaulu-uudistuksen" takia. Olympiapistooleiden .22 Short-patruunoita ei ole enää kovinkaan monen tehtaan tuotevalikoimassa, ja kun kysyntä yhä vähenee, nousee kappalehinta sietämättömälle tasolle, tai laatu huononee. Se karkoittaa loputkin lajin harrastajat etsimään muita vaihtoehtoja. Tämä on jo nähtävissä, tai oikeastaan nähtykin. Myös villikarju-ammunnan viehätys on hiipumassa "ase- ja taulu-uudistusten" seuraamuksena.

Kohdan pitäisi olla: "Maalitaulujen tulee olla Homo Cro-Magnon -lajin edustajien anatomian mukaisia. Tauluun kuuluu pää ja päähän samalla tavoin erottuvat kohdistuspisteet kuin ovat niiden esittämissä kohteissakin, anatomisesti oikein sijoitettuina. Lisäksi voidaan käyttää yleisimpiä eläin-aiheisia maalitauluja, kuitenkin ainoastaan hyvin perustellusta syystä."

Ja esimerkiksi villikarjua ammutaan riistapoluilla todennäköisemmin haulikon täyteisluodeilla, kuin piekkarilla, 4,5 mm ilmakiväärillä tai laser-pyssyllä. (Tämä vihjeeksi myös ISU/UIT-puolelle..!).

Suojeluskuntain Yliesikunnan hyväksymä 25 metrin pienoiskivääritaulu on saatavilla netistä, osoitteesta http://www.metsastys.net/taulu.htm . Suosittelen sitä käytettäväksi 25 metrin pistooliradoilla, mikäli ei ole mahdollisuutta ampua käytännölliseltä etäisyydeltä pistoolilla, tai mikäli ampuu kiväärillä ko. etäisyydeltä.

Vaikka "prättikaaliammunta" ja monet disipliinilajit ovat kriisissä ja uhan alaisina jo alkaneen tai ennakoitavan harrastajien kadon takia, eivät ampumaharrasteille suinkaan soi "ruttokellot"! Päinvastoin: Uudet käytännönläheiset ampumalajit houkuttelevat harrastajikseen tähänastiseen joukkoon verrattuna moninkertaisen määrän niitä kansalaisia, joita kiinnostaa "harjoittautuminen ampuma-aseiden käyttöön", kuten asia vuoden 1919 yhdistyslaissa ilmaistaan - vaatimatta valmentautumista Olympialaisiin tai "MömmMömm-kisoihin" disipliini-lajien sääntöjen kuristusotteessa tai alistumista ase- ja tarvikefirmojen saneluun harrastusvälineistön ominaisuuksien suhteen.


Liiteosuus

Pitkänmatkan tulituksesta (sodassa ja rauhassa) pistoolilla ynnä revolverilla.

Kuten monesti on aiemminkin kirjoitettu ja sanottu, pistoolilla käytännöllinen ampumaetäisyys on 0-10 m. 25 metrin pistooliradat sopivat paremmin kivääri- ja haulikkoammuntaan! Kuitenkin joskus (harvoin) pistoolia joudutaan käyttämään pitkiltäkin matkoilta. Kannattaa siksi kokeilla aseensa suorituskykyä ja omia taitojaan ylipitkillekin etäisyyksille. 120 vuotta sitten oli ainakin Englannissa vakiolajina revolveriammunta 183 metriin, pystystä, yhdellä kädellä asetta pidellen..!

Useimmat "palvelusaseet" pystyvät ainakin 50 cm kasoihin 100 metriltä, käytännön olosuhteissa. Tämä on riittävä esim. viholliseen osumiseen 70 - 80 metriin saakka. Monet pistoolit pystyvät pienempiinkin kasoihin ja niitä voi menestyksekkäästi käyttää jopa yli 100 metrin etäisyyksiltä. Näiltä matkoilta ampujan osuus korostuu huomattavasti: Onhan jo 10 metrin matkalta helppo ampua ohi ihmisen kokoisesta kohteesta. Vähäinen laukaisuvirhe vie luotia metrinkin verran sivuun pitkiltä matkoilta.

Luodin putoama tulee myös huomioida. 9 x 19 kaliberi on melko suora-lentoratainen, verrattuna esim. .40 S & W ja .45 ACP kalibereihin. Esim. 9 x 19 KP-patruunaa käytettäessä voi tähdätä rintaan hyvinkin 80 metriin saakka. .40 kal. aseilla pitää ottaa ylös em. etäisyydeltä jo muutaman kymmenen senttimetriä enemmän kuin käytettäessä 9 x 19 patruunaa. 9x19 patruuna onkin mielestäni paras pistoolipatruuna. Muutamia syitä: Halpa hinta, yleinen saatavuus, patruunan monipuolisuus, hylsyjen saatavuus, läpäisykyky(sotilaskäytössä), käytännöllinen pysäytysteho, jne...

Lähes kaikissa muissa pistoolikalibereissa on Suomen oloissa patruunoiden saatavuus epävarmaa, eikä hylsyjä löydy radoilta juurikaan. Hyviä ja suht'koht' halpoja luoteja valmistaa mm. Lapua, ja reikäpääluotejakin on saatavilla (mm. SPEER Gold Dot). Harjoittelukäyttöön soveltuva 9 x 19 luoti maksaa 0,35 - 0,38 mk/kpl, kun taas esim. .40 luodit ovat 0,65 mk/kpl ja siitä ylöspäin. Toki "NCP-luoti" nimellä myytäviä pinnoitettuja lyijynkappaleita myydään halvalla, mutta yli 15 metriin niillä ei tee juuri mitään: Liian ohuita, ja kuparipinnoite irtoilee.

Jos joudutaan ampumaan 100 metriin tai pidemmällekin pistoolilla, niin on suositeltavaa ampua 3 - 4 laukauksen "sarja", suojautua sekä hommata käsille kivääri, tai haulikko (täyteisillä ladattuna). Käsiase on kuitenkin joskus ainoa vaihtoehto, joten sen käyttämistä pitkiltä matkoilta kannattaa harjoitella.

Ja tosiasiahan on, että viholliset "tottelevat lyijyä"...

PTK 2504MMI



Markuksen evankeliumi

Gunhill Bulletsin uutuusluoteja

Valuluotien testaaminen jatkuu... Vuorossa ovat Gunhill Bulletsin tekemät valuluodit. Testiin valitsin kolmea eri 9 mm (.356" / 9,04 mm) luotia:

6,05 g RN, kovuus 15 Brinelliä 8,10 g RN-GC, kovuus 22 HBR 9,70 FN-BB, kovuus 22 HBR

Kyseessä ovat siis:

-6,05 g pyörökärkinen luoti, joka on tarkoitettu 9 mm Browningin lyhyttä taskuasepatruunaa (= 9 x 17 mm) ampuviin aseisiin.

-8,1 g pyörökärkinen luoti tulikilvellä.

-9,7 g "tasakärkinen" luoti, jonka kärjen tasainen osuus (méplat) on noin 4,5 mm.

Koease: Tanfoglio, "perusmalli" P19 114 mm piipulla. Olosuhteet: +5 C, pilvistä, erittäin kosteata Mittari: Chrony. Mittausetäisyys: 3 m


0,29 g N320 (HUOM!) Gunhill Bullets RN 6,05 g lat.pit 26,0 mm

Ka. 342,2 m/s. Hajonta 13,9 m/s. Std. poik. 5,36 m/s

0,195 g N310 Gunhill Bullets 8,1 g RN-GC lat.pit. 29,5mm

Ka. 269,3 m/s. Hajonta 13,9 m/s. Std poik. 2,34 m/s


2,5 grs/0,16 g/ 0,3cc N310 Gunhill Bullets 9,7 g FN-BB, lat.pit. 28,5mm

Ka. 245,6 m/s. Hajonta 5,0 m/s. Std poik. 1,78 m/s

Suurinopeuksien vaihtelu 6,05-grammaisella luodilla johtui liian pienestä ruutiannoksesta. Annos oli valittu Lapuan Latauskäsikirjasta, maksimiannos 7,5 g kokovaippaluodille. Sitä ei kuitenkaan ryhdytty lisäämään, johtuen lyhyestä latauspituudesta, vaikka QL:lla tehdyt laskut osoittivat, että annnosta voi huoletta lisätä. HUOM. Käytetty ruuti oli N320, ei N310!

Piti vielä kehitellä huvin vuoksi "lopetuspatruuna" ko. 6,05 g luodilla. Tämä onnistuikin helposti QL:n avulla. Annokseksi N320:tä (HUOM!) 0,11 g ja latauspituudeksi 23,5 mm. Nopeuksia en tullut mitanneeksi, mutta QL:n mukaan noin 220 m/s.

Muut patruunat ladattiinkin N310:llä, kuten tavallisesti. 8,1 g luoti osoittautui varsin sopivaksi yleiskäyttöön, ja 9,7 g luoti vaimenninkäyttöön. Mainittakoon tässä välissä, että nykyään on saatavilla Mosin-Nagant M/91:n lukkomekanismiin kasattuja kertalaukeavia 9 x 19 mm kaliberisia pulttilukkokivääreitä.

Suomi-KP:n piipulla varustettuina ne pystyvät jopa kulmaminuutin käyntiin 100 metriltä. Lähes jokainen aseseppä pystyy kasaamaan ko. tyyppisen aseen, ja kannattaakin varmistua työn laadusta ennen ostamista. Kuitenkin ko. tyypin aseet ovat hyviä aliäänipatruunoiden ammuntaan. Havaintoja on ainakin ASETEKNO Oy:n valmistamasta 9 x 19 mm karabiinista: Ei kovin kaunis katsella, mutta tarkkakäyntinen. Ja sehän on tärkeintä. (Ks. nettisivu <www.asetekno.fi> ).

Koeammunassa Tanfogliolla patruunat toimivat häiriöittä. Tarkkuuden suhteen aseet ovat yksilöitä, eikä siksi tullut tehtyä kokeiluita tuelta. Kuitenkin pystystä ammuttaessa tarkkuus oli samaa luokkaa kuin Lapuan 8 g kokovaippaluodeilla, eli hitaasti ampuen noin 12 cm kasoja 25 metriltä, mutta useimmiten ammuntavauhti oli käytännöllisempi, kuten tuleekin olla latausten luotettavuutta testattaessa.

Tulevaisuudessa tulee .224" ja .311" Gunhill Bullets -luodeista testi. Ensi vaikutelmat ko. luodeista olivat hyviä, ja niiden laatukin on hyvä. Luoteja saa mm. Tussari/ Villikarju Oy:n ja Riistamaa Oy:n kautta. Testissä apuna käytettyä QuickLOAD-ohjelmaa myy samainen Tussari/ Villikarju Oy.


Yhteystiedot:

Tussari/ Villikarju Oy : Antinkankaantie 30 92130 Raahe Puh. (08) 220 072 Fax. (08) 221 412 400 281 086/ Kari Käräjäoja  http://www.microstep.fi/tussari/

Riistamaa Oy: Espoo ma-pe 12-18 puh. 09-4110 1290, Kouvola ma-pe 10-18 puh. 05-375 0288  http://www.riistamaa.fi/  

MPP 0104MMI



Täydennystä tietoihin

Intercast-luotien nopeudet

Taannoin testasin Intercastin valuluoteja. Silloin jäivät puuttumaan 9 x 19 patruunoiden nopeudet. Tässä ne ovat:

Koease: Tanfoglio, "perusmalli" P19 114 mm piipulla. Olosuhteet: +5 C, pilvistä, erittäin kosteata. Mittari: Chrony. Mittausetäisyys: 3 m. Luotien paino: 145 grs/9,4 g. Latauspituudet:

-SWC 28,0 mm -RN 29,5 mm

2,5 grs/ 0,16 g N310. Intercast SWC .356"

Ka. 259,2 m/s. Hajonta 9,1 m/s. Std poik. 3,33 m/s


2,5 grs/ 0,16 g N310. Intercast SWC .357"

Ka. 260,0 m/s. Hajonta 4,6 m/s. Std poik. 1,55 m/s

3 grs/ 0,195 g N310. Intercast RN .357"

Ka. 274,9 m/s. Hajonta 8,7 m/s. Std poik. 3,13 m/s

3 grs/ 0,195 g N310. Intercast RN .356"

Ka. 272,4 m/s. Hajonta 3,3 m/s. Std poik. 1,23 m/s

Kaikilla luodeilla nopeushajonnat olivat riittävän pieniä, eikä luodin halkaisija vaikuttanut juurikaan keskiarvonopeuteen. Nopeuksien hajontaan ja etenkin standardipoikkeamaan se kuitenkin vaikutti, kuten edeltä käy ilmi.


MPP 0104MMI



    - Gunwriters - Tosikon otsikot



Lisää Ruutisia >>

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

<< Uusimmat   Osa 13 >>   Osa 12 >>  Osa 11 >>  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle 

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html