<< guns.connect.fi << Gunwriters Linkit >> Version française >> In English >>
16.06.2001 - Nyt myös suomenkielisenä!
G-2000: Poissa pimennosta
Tämä uusi salaperäinen pistoolimalli, joka loisti poissaolollaan CZ BRNO:n
myyntikuvastosta, paljasti lopulta salaisuutensa. Havaitsimme sen sattumoisin MILIPOL 99-
näyttelyssä, missä CZ G-2000 esiteltiin meille uudenlaisena "Vain
Virkakäyttöön" valmistettavana aseena. Mitään tietoja siitä emme saaneet tuon
näyttelyn jälkeen. Ase ilmestyi uudelleen näköpiiriimme vasta EUROSATORY 2000
-näyttelyssä, MORAVIA ARMS -yhtiön osastolla. Tuo meille aiemmin tuntematon
tshekkialainen yhtiö on erikoistunut sotilasaseiden kansainväliseen kauppaan, ja
kumpikin yllämainituista Ranskassa järjestetyistä näyttelyistä oli keskittynyt
virka-aseiden ynnä muun militaria- ja poliisikaluston esittelyyn sekä markkinointiin.
Asetta esiteltiin mainosrumpua lyömättä, vaikka sen tuotannon tiedetään alkaneen
maaliskuussa 1999. Mitättömän pieni määrä G- 2000 -pistooleja on myyty
siviilimarkkinoilla. Pääsääntöisesti virkakäyttöön tarkoitettu ase on läpikäynyt
lukuisia testejä, joihin osallistuminen, kuin myös dynaaminen mukanaolo suorituskyvyn
esittelyissä ja näyttelyissä olisi pakottanut tshekkialaisen valmistajan tuottamaan
suuren määrän aseita. Näin meille on selitetty syy tämänhetkisillä markkinoilla
liikkuvien aseiden lukumäärän vähäisyyteen. Mutta lopullinen totuus on
monimutkaisempi, kuten tulemme tuonnempana näkemään.
Ensivaikutelma
Kun havaitsimme CZ G-2000:en olemassaolon, sen pääpiirteet ja valmistusmateriaalit
tuottivat puoleensavetävän vaikutelman. Ase voidaan sijoittaa CZ 75:n ja CZ 100:n
keskivaiheilla, koska siinä yhtyvät ensinmainitun oivallinen kahvan muotoilu
jälkimmäisen moderniin muoviteknologiaan. Vaikkakin yleisvaikutelma on yhtenäinen, eli
erilaisten materiaalien yhdistelmä on tasapainoinen, emme malttaneet olla etsimättä
myöskään yhteisiä ominaisuuksia kilpaileviin asemalleihin verraten.
Tosiasiallisesti yritimme löytää aseesta niitä teknisiä ja muotoilullisia
yksityiskohtia, jotka ovat eräiden muiden aseiden menestyksen avaintekijöitä. Mieleen
tuli ensinnä hybriidirakenne, risteytymä kokoteräksisestä mallista CZ 75 ja Walther
P-99:stä, josta periytyy muovinen kahvarunko, luisti kookkaine sivuviisteineen, ja
standardikokoinen johdekisko liipaisinkaaren edessä, istukkana valaisimen kiinnikkeelle.
Kiskoon voidaan asentaa nykymuodin mukainen laser-tähtäinkin. Uutuusaseessa yhtyvät
myös muutamat Heckler & Kochin, SIG-Sauerin, GLOCKin ja eräiden muidenkin pistoolien
yksityiskohdat, mutta vaikka sen suunnittelijat ovatkin "lainailleet"
rakenneratkaisuja noista kaupallisesti menestyneistä malleista, voivat he kerskailla
myös kokonaisuuden omaperäisyydellä.
Tämänhetkiset kaliberivaihtoehdot ovat 9 x 19 mm Para ja .40 S & W. Luisti voi olla
mustattu tai rosteria. Muutkin pinnoitevaihtoehdot ovat mahdollisia. Erikoisvarusteita on
myös kehiteltynä virkakäyttöön ym. erityistarpeisiin. Kahvarungon kiskoon voidaan
kiinnittää valaisin tai lasertähtäin. Lipas voi olla "poliittisesti
korrekti", kapasiteetti 10 patruunaa, mutta saatavina on myös tilavampia 15 ja 19
patruunan lippaita; haluttaessa myös kumisen pohjabufferin kera. Huomattakoon, että
lippaat eivät ole vaihtokelpoisia CZ 75:n lippaisiin. Toiveissa on myös valmiiksi
suustaan kierteitetty ylipitkä piippu rekyylikompensaattorin tai vaimentimen kiinnityksen helpottamiseksi.
Mekanismi ja toiminnot
Sulkurakenne on huoliteltu, kuten jo CZ 75:ssä. Kahvarungonkin rasitetut osat ovat
terästä, muovin toimiessa pelkkänä kuorena. Toimintaperiaate on lyhyt piippurekyyli,
jäykkäyhteyteen kytkeytyvällä "keikkapiipulla", eli klassinen järjestelmä,
johon moni aseenvalmistaja on päätynyt - tai palannut, kokeiltuaan aluksi muunlaisiakin
sulkuratkaisuita. Kuten SIG-Sauer -pistooleissa ja nyttemmin monissa muissakin, muodostaa
ainoan kytkentäkorokkeen piipun peräpään suoraseinämäinen paksunnos.
(Konstruktio esiintyi jo ranskalaisessa vuonna 1938 suunnitellussa St. Etienne
7.65 mm Mod. 1935 S- pistoolissa, mutta se jäi välillä unohduksiin, kunnes
ranskalaisten pistoolien yksityiskohtien valmistuslisenssejä enemmältikin osteskellut SIG/Neuhausen
havaitsi Mod. 1935 S:n sulkuratkaisun etevyyden ja "tuotantoystävällisyyden".
Sehän yksinkertaistaa luistin ja piipun valmistusta drastisesti: Siihenastisia piipun
kytkentähampaita ja niitä vastaavia kaarevia uurteita luistin "katossa" ei
tarvita lainkaan. Suomentajan huomautus). Colt M 1911:n verrattuna on erona se, että
piippu kytkeytyy jäykkäyhteyteen, takertuneena luistin katon läpi kulkevan kookkaan
hylsynpoistoaukon etureunaan.
Hetikohta iskurin laukaistua patruunan alkavat piippu ja luisti perääntyä rekyylin
työnnöstä yhteen kytkeytyneinä. Lyhyen taantumisen jälkeen keinahtaa piipun
peräpää alaspäin piipun alapuoliseen käyrään ohjausuraan nojaavan purkusalvan
akselin pakottamana. Piippu on nyt irti jäykkäyhteydestään hylsynpoistoaukon reunaan.
Luisti jatkaa taantumistaan yksinään, puristaen kokoon rekyylijousta, johon varastoituva
liike-energia suorittaa automaattilatauksen, jos lippaassa on vielä patruun(oit)a
jäljellä. Toiminta on luonteenomainen John Moses Browningin suosituimmille
rekyylitoimisille pistooleille, joihin keikkapiippu omaksuttiin alkuperäismuodossaan jo
viime vuosisadan vaihteessa, eli kehityshistorian jatkumo on ollut vuosisatainen.
(Pääperiaatteelle myönnettiin patentti huhtikuun 20. vuonna 1897 ja piipunsuun
laakeroinnille helmikuun 14. vuonna 1911; patentinhaltijana John M. Browning.
Suom. huom.).
CZ 100:ssa ovat johteet muovikomposiittia, mutta nyt on palattu perinteisempään
rakenneratkaisuun: Kahvarungon ja luistin välillä on kaksi teräksistä johdekappaletta.
Toinen on 30 mm:n pituinen, piipun peräpään kohdalla ja toinen, 15 mm:n pituinen,
sijaitsee hanan akselin yläpuolella. Mikään rasitettu osa ei ole "avaruusajan
materiaalia", vaikka nuo uuden sukupolven rakenneaineet pystyisivätkin kilpailemaan
parhaiden saatavilla olevien teräslaatujen kanssa. CZ 100:sta poiketen ei G-2000:ssa
myöskään ole enää luistiin kiinnitettyä teräskynnystä hylsynpoistoaukon takana.
Sitä voisi käyttää, vyöhön tukien, patruunan piippuunvetoon eli latausliikkeen
tekemiseen, tarvitsematta tarttua luistiin toisella kädellä.
Aseen huomiotaherättävä ominaisuus on erityisen varmistinvivun puuttuminen, mikä ei
ole kovinkaan yleistä virkakäyttöön aiotuissa pistooleissa, poislukien muutamat hyvin
tuntemamme "Lataa ja Unohda" -sukupolven aseet. (Tarkoitettaneen "Double
Action Only" -konstruktioita? Suomentajan huomautus). Ainoa vipu on luistin
peräpäästä löytyvä iskuvasaran vapautussalpa, joka mahdollistaa aseen päästämisen
vireestä, hanan lyömättä nallipiikkiin. Tämä yksinkertaistettu rakenne on looginen
valinta muiden varmistusratkaisuiden läsnäolon takia: Laukaisukoneistossa on
automaattinen nallipiikki-varmistin, sekä latausilmaisin. Kun pesässä on patruuna,
nousee ulosvetimen esiinkääntyvän osan punainen merkkiviiva näkyviin.
Walther-tyyppinen iskuvasaran lepuutusvipu luistin sivulla sulautuu luistin
ääriviivoihin ja se on yhdentynyt aseen yleiseen ulkoasuunkin. Ilmeisesti on
suunnittelijoiden tavoitteena ollut luoda selkeät, rikkumattomat linjat G-2000:n
kehittelyn alusta alkaen, sen loppuun saakka. Purkusalpakaan ei ulkone kahvarungosta.
Aseen käsittely ja kantaminen yksinkertaistuu, kun vipujen ja nippeleiden lukumäärää
on vähennetty. Luistin leveys on pystytty mitoittamaan 28 mm:iin ja kahvarungon leveys 33
mm:iin. Tämän lisäksi helpottavat luistin leveät, kulmikkaat kyljet aseen vetoa
kotelosta tai suolivyön alta.
Laukaisu on täsmällinen, ammuttakoonpa yksi- tai kaksitoimisella liipaisulla. Hieman
parantamisen varaa, mutta ilmeisesti myös mahdollisuus siihen, on viimeisteltäessä
tarkkuusammuntaan käytettävää asetta. Valmistaja tosin kerskuu aseen käynnin olevan
erinomainen ainakin 45 metriin saakka ilman tarvetta alkuperäispiipun vaihtamiseen
pidempään. (Viittaus pidennettyjen piippujen saatavuuteen on kuitenkin mielenkiintoinen,
ajatellen "kompin" tai vaimentimen asennettavuutta. Suom. huom.).
Käteenkäyvä!
G-2000 käy käteen vaivattomasti ja ote on miellyttävä, vaikka kahva tuntuu hieman CZ
75:n kädensijaa kookkaammalta. 755 gramman paino (ilman lipasta) on kohtuullinen.
Tasapaino on sopiva ja ase suuntautuu vaistomaisesti maaliin. Kooltaan ei G 2000 ole
ainakaan taskuase: Pituus 188 mm ja korkeus 135 mm. Silti se on mukava kantaa. Jälleen
kaikki riippuu käytettävissä olevasta tupesta tai kotelosta. Yleensäkin on aseen
koolla vähäinen merkitys, jos sitä kannetaan sopivalle korkeudelle asetetussa, reiteen
nojaavassa "holsterissa". (Liian ylös vyöhön sijoitetusta kotelosta on
pitkänpuoleisen aseen esiinvetäminen vaivalloista, vaikka etuihin voi lukea sen, ettei
ase näy "lyyssin" helman alta. Virka-aseen kantajille tällä seikalla ei ole
tietenkään merkitystä. Suomentajan huomautus).
Liipaisinkaaren etupinnan laajuudesta johtuen on G-2000:n ulkonäkö
"reikäpäästä" katsottuna sanalla sanoen aggressiivinen, mutta suupuolen
katselijan shokeerautumisestahan koituu pelkkää etua. Myöskin aseella ammuttaessa on
isonlainen liipaisinkaari hyödyllinen erityisesti sitä kaksin käsin pideltäessä.
Avara liipaisinkaari mahdollistaa ampumisen hanskat käsissä, eivätkä käsineet
myöskään haittaa hananlepuutus-vipusen kääntämistä. Etäisyys liipaisimesta
laukaisukäden peukalohankaan on ilmeisen sovelias kaikenkokoisille käsille.
Kahvasta ei siis löydy hakemallakaan moitteen sijaa, mutta muutamat "sivusuuntaiset
epäkohdat" huonontavat yleistä ergonomiaa: Vasenkätiset ampujat ovat aina syrjitty
vähemmistö, ja niin nytkin, meille tutuksi tulleen aseen tapauksessa: Lippaansalvan
nuppi, iskuvasaran lepuutusvipu ja luistin salpa sijaitsevat aseen vasemmalla sivulla.
Aseen customointi molempikätiseksi, vasenkätisten ihmistenkin käyttöön soveliaaksi,
edellyttäisi luistin uudelleensuunnittelua ja muutoksen kahvarungon valumuottiin!
Tähtäimet
Vakiotähtäimet on mitoitettu puolustukselliseen ammuntaan. Ne ovat siis kiinteät ja
matalat. Jyvän viisto takapinta mahdollistaa aseen takertelemattoman vedon
nahkatupestakin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kokeilla kolmen "kiiltomadon"
eli tritium-ampullin yhdistelmää ainakin hämäräammunnassa. Tarkkuusammuntaan ovat
vakiotähtäimet epämukavan pienikokoiset, mutta aseiden valmistaja on jo tietoinen
tästä, ja suosittelee disipliiniampujille vaihtoehtoista tarkkuus-takatähtäintä,
sekä korkeampaa, sopivan leveää jyvää.
On aseen omistajan oma valinta, millaisen tähtäinyhdistelmän hän valitsee ensisijaista
käyttötarkoitustaan varten. Vaikka CZ G-2000 onkin virka-ase, voi G-2000 Target-versio
tarjota mielenkiintoisen kompromissin tarkkuusammuntaakin harrastaville 9 mm patruunoiden
polttajille, joille osumatarkkuus ei ole yhdentekevä asia. (Target-malli on mahdollisesti
varustettu ylipitkällä piipulla? Suomentajan huomautus). Jo aiemmin mainitsimme
vaimentimen asennusmahdollisuuden pitkään piippuun. Niissä tapauksissa vaimennin
peittää tähtäinlinjan. Jos joku tahtoo apua tähtäämiseen, hän voi asentaa laserin
liipaisinkaaren etupuolelle. Jos sen säde on riittävän alhaalla piipun keskiakseliin
nähden, ei ole riskiä, että vaimennin pimittäisi sen.
(Molemmin silmin tähtäävä ampuja pystyy, ja oppii helposti, hyödyntämään aseen
omia tähtäimiä. On myös mahdollista asentaa aputähtäimet vaimenninvaipan
"selkään", ellei tyydytä "katselemaan rautaa pitkin". Silläkin
menetelmällä on osumatarkkuus tyydyttävä käsiaseen järkeville
käyttöetäisyyksille. Haulikko tai konepistoolikin suunnataan pikemmin
"vaistolla" kuin tähtäimiä hyödyntäen. Konstia on harjoiteltava jonkin
verran, mutta siitä on hyötyä hämärissä olosuhteissa, joissa tähtäimet eivät näy
ehkä lainkaan. Suomentajan huomautus).
Viimeinen yksityiskohta teemasta "tähtäimet"; sekin erikoistarpeita varten:
Vakio-takatähtäimen koko ja sen viistous hankaloittavat manuaalisen latausliikkeen
tekemistä Israelin Mossadin tyyliin vasemman käden etusormella, pidellen pistoolia
kyljellään oikeassa kädessä. Luistin molempien kylkien uurteet varmistavat
pitävimmän otteen ja ovat käytännöllisimmät, vedettäessä "paukkua
piippuun".
(Manuaalisen latausliikkeen mukavuudella on erityinen merkitys ammuttaessa
vaimentimellisella aseella erikoispatruunoita, joita käytettäessä ase ei edes yritä
latautua automaattisesti. Patruunat voi kotiladata .380 Auto- patruunan
"reseptillä" ruutia N310, 9 x 19 mm hylsyihin .380:een tarkoitetuilla
6-grammaisilla luodeilla. Tehtaat eivät niitä vielä lataa, vaikka kysyntää alkaisi
olla ehkä piankin. Suomentajan huomautus).
Purkaminen
Aluksi poistetaan lipas ja todetaan, ettei pesässä ole patruunaa. Piipun pidäkeakseli
liukuu helposti ulos vasemmalle, kun luistia on vedetty taaksepäin muutaman millimetrin
verran. Luisti ja piippu lipuvat irti johteistaan eteenpäin yhtälaisella helppoudella.
Rekyylijousen ja sen muovisen karan poistaminen tunnelistaan eivät myöskään vaadi
vahvoja näppivoimia. Kun törmäsimme pistooliin G-2000 ensi kerran asemessuilla, ja
näimme sen siniseksi päästövärittyneen rekyylijousen, luulimme sitä muovikierukaksi,
joka oli asennettu oikean teräs-resoorin tilalle näytösluontoista purkamista ja
kokoamista varten. Jousivoima oli myöskin epäilyttävän vento.
Jousta ei häädytty puristamaan kokoon voimalla ja vaivalla asetta purettaessa tai
koottaessa, eikä ole tavanomaista uhkaa, että jousi ja/tai sen kara lentää
perimmäiseen nurkkaan/silmään/ikkunaan sormista luiskahdettuaan. G-2000:n rekyylijousi
oli todellakin oikea teräksinen "kieruvieteri", eikä mitään guttaperkkaa.
Jousi on kokoonkääritty nelikulmaisesta langasta, kuten SIG:in, GLOCK:in ja P-99:n
juohennusjouset... Lystikäs yhteensattuma?!
(Vaihtoehtoinen jousen valmistustapa on läpiulottuvan spiraalimaisen
"puhkiraon" työstäminen nuorrutusteräksiseen putkeen, joka sitten karkaistaan
ja päästetään jousikovuuteen. Eräs asesuunnittelun myyttejä on rekyylijousen
ylenpalttisen jäyhyyden tarve: Otaksuttiin, että itselataava ase hakkautuu nopeasti
hajalle ja potkaisee rajusti, ellei jousi toimi liikkuvien osien perääntymistä
hillitsevänä puskurina. Namibiansaksalainen W.A. Hundt mursi tämän myytin ampumalla
monenmerkkisillä itselataavilla aseilla, joista oli poistettu rekyylijousi kokonaan, ja
pika-valokuvaamalla lukon tai luistin taantumisvaiheet. Havaintona oli, ettei liikkuvien
osien perääntymisnopeuksissa ole ratkaisevaa eroa, olipa jousi paikallaan taikka
poistettuna: Liikkuvien osien inertian eli massanhitauden vaikutus on monikymmen-kertainen
jäyhimpäänkin jousivoimaan verrattuna.
Automaattilataavissa aseissa on rekyylijousi tietenkin välttämätön varsinaisessa
tehtävässään, eli syöttämässä patruunan pesään ja kytkemässä liikkuvat osat
jäykkäyhteyteen, sekä pitämässä ne etuasemassaan, myöskin massasulkuisissa aseissa.
Tavanomaisissa konepistooleissa toimii "juohennusjousi" myös iskujousena.
Tämä tehtävä on se kriteeri, joka määrää jousen vähimmäis-jäyhyyden.
Jousimoduulin rakenne saattaa harhauttaa aseen purkajan luulemaan, että jousi on
"hervoton". Moduulilla tarkoitan rakennetta, jossa jousen kumpikin pää pysyy
karan ympärillä, tai teleskooppimaisesti kokoonpuristuvassa putkitunnelissa, aseesta
irrotettunakin.
Ensinmainitun rakenteen keksi ilmeisesti venäläinen Georgij Shpagin ja teleskooppiputken
jo aiemmin saksalainen Heinrich Vollmer. Kumpainenkin sovelsi jousirakennettaan
konepistooliin. Monien aiempien konepistoolien, alkaen Thompsonista ja Bergmann 18.I:stä,
mukaanlukien Suomi-kp:n variaatiot, on rekyylijousen sököttäminen tunneliinsa lukon
peräpäähän asetta koottaessa lähestulkoon painajaismainen prosessi, kun taas
esimerkiksi PPSh-41:een menee jousimoduuli paikalleen milteipä
"heittämällä": Jousta joudutaan puristamaan kokoon vain muutaman millimetrin
verran. Suomi-konepistoolissa joudutaan herkästi mutkille vääntyilevä
"kieruvieteri" sullomaan tunneliinsa, pidellen lukkoa taka-asemassaan. Jousen
jäyhyys tuntuu paljonkin suuremmalta kuin PPSh:ssa, vaikka tosiasiallinen eroavuus on
varsin vähäinen.
Esiteltävän pistoolin G-2000 jousi on myös moduulirakenteinen ja sen jäyhyys lienee
säädetty tarvetta vastaavaksi: Ei siis liialliseksi. Koska kahvarunko on
kevytrakenteinen, on liikkuvien osien massaa pystytty lisäämään vastaavasti, vaikka
aseen tyhjäpaino onkin varsin kohtuullinen. Luistin perääntymisnopeuttahan
kontrolloidaan inertialla, eli luistin ja piipun massaa enentämällä, eikä niinkään
rekyylijousen jäyhyyttä lisäämällä. Joustava muovinen kahvarunko saadaan osaavalla
muotoilulla ja materiaalin valinnalla toimimaan myös rekyylipuskurina, joskin luistin
rekyyli-iskun pysäyttävä osa on G-2000:ssa varmuuden vuoksi teräksinen. Suomentajan
huomautus).
Kun luisti piippuineen on poistettu, paljastaa kahvarunko salaisuutensa: Teräksiset
johteet ovat hyvin näkyvillä, kuin myös ulosheitin ja luistin pidätinsalpa, joka
ulottuu perinteiseen tapaan lipassolaan. Kun lipas on tyhjennyt, pidättää tämä salpa
luistin taka-asemaansa viimeisen laukauksen lähdettyä. Osat on helppo tunnistaa,
mukaanlukien liipaisimen kierrejousi. Kuvastamme erottuu myös laser-tähtäimen
kiinnikkeen koneistettu hela, joka on nähtävissä vain huoltopuretusta aseesta.
Kokoaminen
Koottaessa G-2000:tta käänteisessä järjestyksessä on hyödyllistä tuntea
"kikka" piipun sulkukorokkeen asettamiseksi kohdalleen. Tärkeää on, että
piipun peräpään alla sijaitseva, "keikkapiipun" peräpäätä keikuttava
ohjauskäyrä asettuu linjaan vastinkappaleeseensa nähden. Tämä kappale ulottuu
G-2000:en kahvarungon molemmille puolille. Se on vankka teräsosanen, joka vastaanottaa
rekyyli-iskun, kun luisti pysähtyy laukauksen jälkeen taka-asemaansa. Tähän samaiseen
osaan on työstetty myös etummaiset luistin johteet. Kikkaskonsti, jolla ohjauskäyrän
sijoittaminen vastinkappaleeseen onnistuu vaikka suljetuin silmin tahi pimeässä, on
aseen kääntäminen ylösalaisin, jolloin piippu asettuu painovoimalla sopivalle kohdalle
luistiin, kytkeytyneenä jäykkäyhteys-asemaansa hylsynpoistoaukon reunaan. Seuraavat
kokoonpanovaiheet sujuvatkin kuin leikiten.
"Mutta sehän ei olekaan CZ..!"
Ihastuimme tähän aseeseen Eurosatory-näyttelyssä. Ehdotimme Arms Moraviaa edustaneelle
Monsieur Bernatik:ille keksinnön laajempaa tykötekemistä ja täysimittaisen
testin suorittamista. Hän johdatti meidät yhteyteen maahantuojan kanssa, joka voisi
toimittaa meille testiaseen. Otimme tietenkin yhteyttä myös yhtiöön, joka markkinoi
(Ranskassa) kaikkia CZ Brno:n tuotteita. "Jobin posti" oli, ettei G-2000 kuulu
tuontiohjelmaan. Ettäkö miksi ei..?! "Koska - sehän ei ole mikään CZ..!"
Nyt ymmärsimme sen, miksi asetta ei löytynyt Ceska Zbrojovka Brno:n myyntikuvastosta.
Kyseessä on kylläkin tshekkialainen ase, mutta ei CZ 75:n tai CZ 100:n perillinen
alenevassa polvessa, vaan kai lähinnä niiden serkku. Nyt oli jo ymmärrettävissä G
2000:n heikon myyntimenestyksen tosiasiallinen syy, eikä aseen suhteen ollut siis
mitään salattavaa CZ Brno:n taholta (- paitsi kilpailijan olemassaolo: Tietämättömiä
"ukotettiin" röyhkeästi! Suomentajan huomautus). Saimme tietoomme vasta
myöhemmin, että lyhenne "CZ" voi tarkoittaa Tshekkian Tasavaltaa, mutta myös
sanaa "Asetehdas" - tai jotakin sen suuntaista.
(Tshekkian Tasavallan nimilyhenne on kai "CR". Ceska Zbrojovka -
alkuaan, aikavälillä 1919 -23, Jihoceska Zbrojovka tai Ceskoslovenské
Zavody; sijaintipaikan kielestä riippuen - on käännettävissä
"Tshekkiläiseksi Tehtaaksi", eli tuotantolaitokseksi, jonka osakkaista olivat
enemmistönä Tshekkoslovakian kansalaiset tai valtio. Ennen vuotta 1919 oli teollisuus
paljolti itävaltalaisessa omistuksessa. Kun maa itsenäistyi Itävalta-Unkarista,
haluttiin korostaa erityisesti asetehtaiden omistussuhteita. Valtion, tai v:sta 1948
"kansan" kaiketikin yhä omistama BRNO:n tehdas oli ja on VAIN YKSI monista
CZ-tuotemerkkiä käyttävistä teollisuuslaitoksista, vaikka se haluaisi kernaasti kahmia
CZ-logon iki-omaksi tuotemerkikseen. Riistokapitalistiseen rappio-ilmiöön nimeltä VAPAA
KILPAILU on myös sen kuitenkin opittava - pitkästä aikaa - sopeutumaan taas uudelleen!
Valmistamistaan aseista olivat tunnettuja myös ainakin CZ STRAKONICE, ja CZ PRAZE, eli
Prahan Tehdas Böömin maakunnassa. Leiman CZ perässä oli aikoinaan säännönmukaisesti
valmistajan nimi; useimmiten tehtaan sijaintipaikkakunta. Mainehikas tykkitehdas SKODA
esiintyy sentään perinteisellä nimellään, vielä autotehtaaksi konvertoitunakin,
ilman etuliitettä CZ. Firmaa perustettaessa oli rahoittajana Itävallan keisarillinen
hovi. Johtajaan oli toiminnan alkuvaiheessa Itävalta-Unkarin arkkiherttua Karl Salvator,
joka osallistui myös asesuunnitteluun.
Ceska Zbrojovka ARMS MORAVIAn kotipaikka ei ole tiedossa kuin maakunnan tarkkuudella: Se
on Määri, minkä nimikin ilmaisee. Tehtaat, joista joissakin valmistettiin myös
esimerkiksi JAWA-moottoripyöriä, sijaitsivat enimmäkseen Böömin ja Määrin
maakunnissa, mutta jokunen kai myös Slovakiassa. En hämmästyisi lainkaan, vaikka Arms
Moravian tyyssija olisi Brno:n kaupunki Määrissä: Maineikkaaseen
teollisuuskeskukseenhan mahtuu useampikin asepaja. Suomentajan huomautus).
Noita kahta kirjainta, jotka tekivät "Ceska Zbrojovka" -aseet
maailmankuuluiksi, ei voida rekisteröidä tavaramerkiksi, ja siten myös Arms Moravia saa
leimata nuo kuuluisat alkukirjaimet laillisesti aseidensa luistien kylkiin. Mutta
yllätykset eivät loppuneet tähän: Etsiskellessämme uutuuksia tapasimme SIG:iä
muistuttavan CZ 999:n. Sitä oli markkinoitu huhtikuussa 1999 tuotemerkillä Zastava
Europe. (Merkki viittaa ent. Jugoslaviaan! CRVENA ZASTAVA:n pulttilukkoluodikoita lienee
ehditty tuoda Suomeenkin ennen Jugoslavian hajaannusta ja sisällissotaa. Lieneeköhän
Zastavan asetuotantoa evakuoitu ulkomaille?! Jugoslavialaisen firmankin nimilyhenne oli
"CZ". Sen nimi oli ehkä annettu tarkoitushakuisesti?! Suomentajan huomautus).
Tässä tapauksessa oli valmistusmaana Kreikka! Valmistaja ateenalainen firma Advanced
Weapon Technology. Vaikka tällaiset metodit voivat hämmästyttää monia, ne ovat
yleinen käytäntö Länsi-Euroopassa. Esimerkkinä mainittakoon firma Eduard Kettner,
eräs suurimmista saksalaisista siviiliase-tukkureista, joka hyödyntää P-08:n mainetta,
myyden haulikoita ja pistooleja tuotemerkillä "Luger". (Jenkeissä on
yksinoikeus "LUGER -brändiin" asefirmalla Stoeger, jonka merkittävä
osakas oli eräässä vaiheessa SAKO Oy, tai ehkä sen silloinen emoyhtiö NOKIA Oy.
Liikkui huhuja osake-enemmistön omistuksestakin. "Stoeger-Lugerit" olivat, tai
ovat, sittemmin enimmäkseen laadultaan keskinkertaisia .22 LR -kaliberisia
virkistysammunta-pistooleja, mutta tuotemerkin yksinoikeuden saantivaiheessa Stoeger toi
USA:an P-08:ia, Weimarin aikakauden Saksasta, ja sitten siitä oikeastakin, aina
1930-luvun lopulle saakka. Suomentajan huomautus).
Yhteenveto
Vaikka olimme hieman pettyneitä tällaiseen sekaannukseen johtaneeseem
"mainoskikkailuun", meidän oli pakko myöntää, että käsissämme käväissyt
ase on laatutyötä: Uskoimme todellakin sen olevan oivallisen CZ BRNO -perheen taannoin
syntynyt kuopus. Tämä uusi tshekkialainen ase on tarkoitettu virka-asemarkkinoille,
mutta myös myyntiin urheiluampujille, etenkin varustettuna tyydyttävämmillä
tähtäimillä ja pidennetyllä lisälaitekiertein varustetulla piipulla, jolloin se on
kelvollinen moninaisiin käyttötarkoituksiin.
Muoviteknologia näyttää olevan hyvin hanskassa, mutta valmistaja on säilyttänyt
aseessa myös kohtuullisen määrän terästä. Tämä ei ole arvostelua, vaan
pelkästään havaintomme! Kuten julistimme tämän artikkelin alussa, on kaikki CZ 75:n
ja 100:n parhaat yksityiskohdat onnistuttu poimimaan tähän aseeseen, kuin myöskin
mainioita oivalluksia Walther P-99:stä ja SIG-Sauerista, sekä antamaan pistoolille
tshekki-tyylinen, perinteisesti esteettinen ulkomuoto.
Surettava epäkohta on se, etteivät vipuset ja nippelit ole molempikätisiä! Tällä
yksityiskohdalla olisi suuri merkitys vasenkätisille ihmisille, tai vasenkätisessä
ammunnassa, jota oikeakätisen enemmistön edustajatkin (n. 89 % väestöstä) joutuvat
yrittämään yllättävissä tilanteissa. (Tai joissakin tulevissa kilpailulajeissa,
joita jo kehitellään nykyisin - nimenomaan Suomessa - odotettaessa raa'aksi
rahastukseksi osoittautuneen ja juuriltaan vauhdikkaasti loittonevan
"prättikaali-ammunnan" suosion hiipumista - maailmallakin. Suomentajan
huomautus).
Jos tähtäimet (vakio- tai tarkkuus-) eivät sovellu tarkoitukseen, johon asetta
harjoittaudutaan enimmäkseen käyttämään, ne voivat tuottaa pettymyksen. Tässä
suhteessa on tehtävä oikeanlainen valinta alusta alkaen, jos aseenkäyttäjä tahtoo
pitää valttikortit käsissään. Haluammekin alleviivata aseisiin saatavilla olevien
lisävarusteiden valikoiman merkitystä siinäkin tapauksessa, ettei asetyyppiä ole
vielä markkinoitu täysitehoisesti - meistä riippumattomista syistä.
Mielipiteemme CZ G-2000:sta on se, että se voi osoittautua erinomaiseksi virka-aseeksi,
lisäominaisuuteenaan poikkeuksellinen tarkkuus. Totta toki on, ettei siitä löydy
yhtään "veret seisauttavaa uutuutta", paitsi silmää miellyttävä
ulkonäkö, mutta se koostuu koetuista rakenneratkaisuista, joista muutamat on havaittu
luotettaviksi jo pitkässä juoksussa. Kokoamalla yhteen moninaiset vakavimmin otettavien
kilpailevien mallien edistyksellisimmät ideat voi tshekkialainen valmistaja ilmeisesti
tyydyttää aseiden ostajakunnan enemmistön toiveet ja tarpeet. Tällainen strateeginen
päätös vastaanotettaneen lämpimästi sotilaallisissa käyttäjäpiireissä, mutta
myöskin siviilimarkkinoilla. Artikkelin kirjoittaja (Gaston Depelchin) aikoo ainakin olla
ostajien jonon kärkipäässä...
Teksti: Gaston DEPELCHIN.
E-mail gaston.depelchin@free.fr
(Gunwriter for Cibles & Excalibur. Ed.
Crépin-Leblond).
Englanniksi kääntänyt: Richard BARBOTEAU. Suomentaja: P.T.KEKKONEN.
Lisätietoja: CZ-sivu http://arms.eiite.cz
Kertaustietoja aseesta CZ G-2000:
Valmistaja: Ceska Zbrojovka ARMS MORAVIA, Määri, Tshekkia
Kaliberit: 9 x 19 mm tai .40 Smith & Wesson
Toimintaperiaate: Lyhyt piippurekyyli (keikkapiippu)
Laukaisukoneisto: Yksi- ja kaksitoiminen (SA & DA)
Lipastilavuudet: 10, 11, 15 tai 19 patruunaa
Paino ilman lipasta: 755 grammaa (vakiopiipulla)
Aseen pituus vakiopiipulla: 188 mm
Aseen pituus tarkkuuspiipulla: ?
Aseen korkeus vakiotähtäimillä: 135 mm
Aseen leveys: 33 mm (kahva)
Vakiopiipun pituus: ?
Tarkkuuspiipun pituus: ?
Lisälaite-kierteiden mitoitus: ?
Luistin pinnoitus: Mustaus tai ruostumaton teräs
Maahantuoja Suomessa: ?
Hinta: ?
HUOM! Jos asetta on alettu tuoda, tai aiotaan, tuoda Suomeen yleiseen siviilimyyntiin,
pyydämme maahantuojalta yhteydenottoa "kysymysmerkillisten" kohtien
täydentämiseksi. PTK/ GOW.
In English >> Version
française >>
Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.
G-2000 - Poissa pimennosta: http://guns.connect.fi/gow/czg2000s.html