<< Uusimmat Osa 10 >> Osa 9 >> Osa 8 >> Osa 7 >> Osa 6 >> Osa 5 >> Osa 4 >> Osa 3 >> Osa 2 >> Osa 1 >> Gunwritersin etusivulle guns.connect.fi Linkkisivulle
Ruutiset Osa 11, 18.11.2000.
"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa P. T. Kekkonen
Gunwritersin lukijoiden toivomuksesta:
Aseiden oikeutus - laki ja käytäntö
Jos et ole kiinnostunut aseiden omistamisesta
tai sinua loukkaa asioiden sanominen "epäkorrektisti", vastoin Euroopan
Unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien tai Sosialidemokraattisen Suomen virallista Puolueen
linjaa, emme suosittele tämän artikkelin lukemista. Emme myöskään ota mitään
vastuuta, jos luet tämän ja saat henkisiä tai jopa fyysisiä vaurioita (seinille
hyppimisestä, tms), taikka vahingon herkälle sielullesi.
Valokuva: Asehallintoyksikön virkailija vannoo uskollisuuden valan Puolueelle. Huomautus:
Kaikki tämän keskustelun henkilöt ovat täysin fiktiivisiä.
Kysymys: MIKSI aseita ostetaan?
Vastaus: Koska on tarve niiden käytölle johonkin/joihinkin käyttötarkoituksiin.
Kysymys: Mitä "käyttötarkoitukset" sitten muka ovat?
Vastaus: ITSEPUOLUSTUS, MAANPUOLUSTUS, VAPAUDEN PUOLUSTAMINEN, metsästys ja
tarkkuusammunta. Myöskin "asekyräily", korjaan; asekeräily. Huomaa
tärkeysjärjestys!
Kysymys: Mitenkä ITSEPUOLUSTUKSEEN voi tarvita asetta?
Vastaus: Koska vain itse voi turvata oman ja omaisuutensa koskemattomuuden.
Teesi: POLIISI on turvallisuuden takaamista varten! Eihän yksittäisellä ihmisellä
VOI olla oikeutta vahingoittaa tai JOPA TAPPAA toista!
Antiteesi: Poliisi ei voi olla aina joka paikassa turvallisuutta ylläpitämässä. Ja
vaikka olisikin, niin voidaahan poliisienkin kimppuun hyökätä. Poliisi tulee paikalle
vasta väkivaltarikoksen jo tapahduttua. Rikos olisi kuitenkin voitu ESTÄÄ, jos uhrilla
olisi ollut ase, ja taito sekä TAHTO käyttää sitä. Henkilö luopuu kaikista
oikeuksistaan kun hän ryhtyy rikokseen. Jos varas tms. hyökkää, yrittäen vahingoittaa
uhria tai hänen omaisuuttaan, niin on täysin oikeutettua puolustautua KAIKIN
käytettävissä olevin keinoin.
Teesi: Eihän kukaan SAA tappaa toista pelkän lompakon takia. Anna varkaalle, mitä
hän haluaa, niin et joudut tappeluun hänen kanssa, ja sinulle tulee korkeintaan
luunmurtumia jne. jos et vastusta varasta. Onhan parempi, että hän säilyy hengissä. Ei
muutaman satasen menetys kaada elämääsi, mutta jos tapat hänet, joudut olemaan lopun
ikääsi omantunnon tuskiesi kanssa.
Antiteesi: Jokaisella on oikeus omaisuuteensa. Tämä on ollut periaattena jo tuhansia
vuosia, eikä sitä tule muuttamaan mikään. Suomenkin perustuslain 15 # 1. mom. kertoo
tämän, mutta tunnetusti "lait ovat paperia, ja käytäntö käytäntö".
Muistutettakoon, että lakeja säätävät ne, joilla on voimaa/valtaa eniten, eivätkä
suinkaan ne, joille se kuuluisi. Tämä pätee niin Suomessa kuin muullakin, ennen, nyt ja
tulevaisuudessakin. Siis jos kansalla ei ole aseita ja muita "vallan
välineitä" niin joku muu kuin maan oma kansa TODELLISUUDESSA säätää lait ja
valvoo niiden täytäntöönpanoa.
Parempi, että itse säilyy täysin vahingoimattomana ja hyökkääjä kuolee kuin että
itse saa turpiinsa ja hyökkääjä säilyy hengissä. Jos haluaa saada turpiin, niin se
olkoon jokaisen oma asia, kunhan ei kuluta yhteiskunnan varoja menemällä pahoinpitelyn
jälkeen sairaalaan, tai tekemällä rikosilmoitusta vaikkapa varkaudesta. Jokaisen oma
asia on sekin, miten ottaa toisen tappamisen. Ei siis puolusta itseään ja
kuolee/vammautuu, koska ei kestä henkisiä paineita, mitä vihollisen tappamisesta tai
vammautumisesta tulee. Rikollinen on sentään pahempi vihollinen kuin vastapuolen
taistelija sodassa: Sotaan PAKOTETAAN osallistumaan ankarien rangaistusten, usein
kuolemantuomion, uhalla.
Teesi: Jos jokainen alkasi kantamaan asetta mukanaan, niin moni kuolisi
vahingonlaukauksiin!
Antiteesi: Ei kuolisi, koska "luonnollinen valinta" karsisi piankin
huolimattomat aseenkäyttäjät. Turvalliseen aseenkäsittelyyn on toki harjoittauduttava,
mieluusti jo alkaen siitä iästä, jolloin opitaan lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan.
Teesi: Jos aselakeja ei olisi, rikollisetkin saisivat aseita ja ryhtyisivät
ammuskelemaan kaikkia vastaantulijoita!
Antiteesi: Nykyään lähes jokainen voi ostaa "pimeän pyssyn". Silti ei
ammuskella holtittomasti. Rikollisillakin on aseita, mutta edes he eivät ammuskele
"sivullisia", vaan useimmiten toisia rikollisia, joiden kuolemaa ei lasketa
menetykseksi yhteiskunnalla. Sensijaan jokaisen "kiven sisään" suljetun
venkulan ylläpito maksaa päivittäin nelinumeroisen markkamäärän verovaroja! Jos
jokaisella olisi ase AINA mukanaan, niin vähenisivät ainakin ryöstöt ja raiskaukset
olemattomiin, koska jokainen mahdollinen rikollinen tietäisi varman kuoleman olevan
edessä, enemmin taikka myöhemmin, jos ryhtyy rikokseen! Toteutuisi ns. "kauhun
tasapaino".
Teesi: Maanpuolustusta vartenhan on PUOLUSTUSVOIMILLA aseet varastossa. Siis miksi
yksittäisillä ihmisillä pitäisi olla aseita? Sitä paitsi kriisit pitäisi hoitaa
neuvottelemalla, eikä missään tapauksessa aseilla!
Antiteesi: PV ei pysty vältämättä, esim. salamasodan sytyttyä, jakamaan aseita LKP:n
yhteydessä, tai oikeammin sanottuna edes suorittamaan LKP:a. Jos jokaisella on
RYNNÄKKÖKIVÄÄRI kotonaan, niin kansaa ei pystytä valloittamaan: Sveitsiä ei ole
yritettykään valloittaa sitten keskiajan. Maailmansotienkin aikana se oli pyörremyskyn
tyyni "silmä". Tiedettiin, että Sveitsissä on vähintään yksi ajanmukainen
ampuma-ase jokaisessa kotitaloudessa: Pienen valtion valloittamisen hinta olisi ollut
kohtuuton: Miljoonan hyökkääjän henki, ja usean miljoonan maahantunkeutujan terveys.
Toki jonkin pikkuvaltion alue voidaan miehittää, mutta kansa pystyy taistelemaan
miehittäjää vastaan. Niinkin "antimilitaristisessa laulumaassa" kuin
Eestissä jatkui vastarinta toisen neuvostomiehityksen jälkeen aina 1970-luvulle saakka,
eikä edes viimeinen "Metsäveli" antautunut elävänä Ihmiskunnan
Vihollisille. Kansa voidaan tappaa vaikka kokonaan, mutta sitä ei ole valloitettu, sillä
sitä ei silloin enää ole! Mitä neuvotteluihin tulee, niin ne ovat hyvä asia, jos
omista tavoitteita tai oikeuksista ei tingitä YHTÄÄN. Kun vihollinen hyökkää, kansan
tulee olla aseitautunut. Kun kansa on aseistautunut RIITTÄVÄSTI, ei vihollinen edes
uskalla hyökätä. AINA pitää muistaa "Sveitsin malli", kun puhutaan sotien
ehkäisystä. Muut mallit eivät ole osoittautuneet toimiviksi.
Teesi: Metsästys pitäisi kieltää! Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa
eläimiä!
Antiteesi: Kyllä on oikeus! Jo evoluutio on antanut oikeuden tappaa heikoimmat tai liikaa
lisääntyneet lajit! Jos näin ei olisi, ei myöskään ihmistä olisi olemassa: Tai
veistelisimme hirsiä savupirttiemme seiniin ehkä vasta taannoin keksityillä
varrellisilla kivikirveillä. Jo evoluutioteorian mukaan vahvempi tai älykkäämpi laji
syrjäyttää aina heikomman, tai henkisesti alempitasoisen, ellei alempi laji turvaa
jatkuvuuttaan runsaalla lisääntymisellään. Mutta silloin alkaa luonto itse harjoittaa
apuharvennusta.
Tunnettu kotimainen esimerkki on jäniskanta: Ellei sitä pidetä kohtuullisena
metsästyksen keinoin ja sallien jopa pienimittainen salametsästys, alkaa sitä harventaa
jänisrutto, tehokkaammin kuin satatuhantinenkaan "paukkuahneiden" erämiesten
plus muutaman tuhannen salametsästäjän armeija. Tunnettu esimerkki ulkomailta ovat
Saharan eteläpuoliset Afrikan valtiot: Muutamissa niistä on 20 % tai jopa 25 %
aikuisessa tai aikuistuvassa väestöstä HIV-positiivisia taudinkantajia.
Näin on myös ihmisten suhteen: Jos joku IHMINEN tai IHMISRYHMÄ on ko. evoluution lain
vastaisesti käyttäytyvä, niin lopulta sitä ihmistä/ihmisryhmää ei ole, koska aina
on joku (eläin tahi toinen ihminen), joka apuharventaa sen kannan. Eikä tuon eläimen
tarvitse olla kivikautinen sapelihammastiikeri! Pikkuiset HIV- tai Ebola-virukset
riittävät, ainakin toivottavasti, ehkäisemään ajan myötä jonkin lajin
liikalisääntymisen siellä, missä väestöräjähdys on jo kauan ollut ongelmana.
Pienet virukset eivät kuitenkaan valikoi kohteitaan, mutta ihmiset voivat valikoida ne
lajitoverinsa, jotka tahtovat heidän vapauttaan rajoittaa. Eikä kiikarikiväärin
voittanutta ole, vaikka monet uhkarohkeat sankarit ovat turvautuneet tasku-Browningeihin.
SUOMALAISEN loppukommentit:
Kuten edeltä käy ilmi: AMPUMA-ASEIDEN PERIMMÄINEN TARKOITUS on vapauden takaaminen,
alkaen jo Daavidin lingosta ja Wilhelm Tellin jalkajousesta!
Tarkkuusammunta on harjoittutumista vapauden turvaamiseen! Tämä käy ilmi jo vuonna 1919
vahvistetun Yhdistyslain hienosti harkitusta sanamuodosta. Metsästys sekä etenkin
haitta- ja vahinkoeläinten tuhonta on asia, jolla voi jo sinällään perustella aseiden
hallussapidon oikeutusta, ja metsästys onkin Suomessa yleisimmin esitettävä perustelu
tai tekosyy aseiden hankintaan ja hallussapitoon. Siihen tarkoitukseenhan juuri
ampuma-aseet soveltuvat erinomaisesti.
PTK 091100
Ruutisten Evankeliumit
Aserajoitusten hinta = 56 miljoonaa vainajaa!
In 1929, the Soviet Union established a gun control. From 1929 to 1953,
approximately 20 million dissidents, unable to defend themselves, were rounded up and
exterminated.
Neuvosto-Venäjällä rajoitettiin ampuma-aseiden yksityinen omistusoikeus lähes
olemattomaksi vuonna 1929. Jo pelkästään vuosien 1929 ja 1953 välisenä aikana
koottiin keskitysleireihin tapettaviksi noin 20 miljoonaa toisinajattelevaa kansalaista,
koska he olivat kykenemättömiä puolustautumaan.
In 1911, Turkey established gun control. From 1915 to 1917, 1,5 million Armenians,
unable to defend themselves, were rounded up and exterminated.
Turkin hallitsemilla alueilla astui voimaan ampuma-aseiden yksityisomistuksen lähes
täydellinen kielto vuonna 1911. Maailmansodan aikaan, vuosien 1915 - 17 juoksussa,
koottiin puolitoista miljoonaa puolustuskyvytöntä kristittyä armenialaista tapettaviksi
mm. ristiinnauliten. Yksikään ei pelastunut.
In 1935, China established gun control. From 1948 to 1952, 20 million political dissidents
were unable to defend themselves and were rounded up and exterminated.
Kiinassa kiellettiin ampuma-aseiden yksityisomistus jo vuonna 1935. Pelkästään vuosien
1948 ja 1952 välisenä aikana voitiin haalia kokoon teuraskarjan tavoin 20 miljoonaa
puolustuskyvytöntä poliittista toisinajattelijaa. Yksikään ei pelastunut.
In 1964, Guatemala established gun control. From 1964 to 1981, 100,000 Mayan Indians,
unable to defend themselves, were rounded up and exterminated.
Guatemalassa luovutettiin kaikki yksityisomistetut ampuma-aseet virkavallan tuhottaviksi
vuonna 1964. Vuoteen 1981 mennessä oli satatuhatta puolustuskyvytöntä maya-intiaania
koottu teurastettaviksi sukupuuttoon ja lahdattu kuin teuraskarja konsanaan.
In 1970, Uganda established gun control. From 1971 to 1979, 300,000 Christians, unable
to defend themselves, were rounded up and exterminated.
Ugandassa kiellettiin ampuma-aseiden yksityisomistus vuonna 1970. Vuosien 1971 - 79
välisenä aikana pidätettiin ja teurastettiin 300 tuhatta kristittyä, joiden
maailmankatsomuksen mukaan "Korkea esivalta on meille Taivaasta annettu, ja jos se
vaatii meiltä meidän aseemme, niin annettakoon keisarille se, minkä keisari
tahtoo". Kukaan ei jäänyt eloon.
In 1956, Cambodia established gun control. From 1975 to 1977, one million
"educated" people, unable to defend themselves, were rounded up and
exterminated.
Kambozhassa kiellettiin ampuma-aseiden hallussapito yksityishenkilöiltä jo vuonna 1956.
Pelkästään vuosien 1975 ja -77 välillä tuhottiin miljoona "älymystön"
edustajaa Puna-Khmerien keskitysleireillä. Heidät oli helppoa noutaa kodeistaan, koska
puolustautumiskeinoja ei ollut kenelläkään.
That places total victims who lost their lives - because they were unable to defend
their liberty - at approximately 56 million in the 20th century.
Henkensä menettäneiden puolustuskyvyttömien ihmisten arvioitu lukumäärä 1900-luvulla
on 56 miljoonaa. Näissä tapauksissa on kansanmurhaa tai joukkotuhontaa edeltänyt AINA
yksityishenkilöiden omistamien ampuma-aseiden pakkoluovutus valtiovallalle, jota
edeltää "Gun Control", eli aseiden hallussapito-oikeuden tiukka rajoittaminen:
Luvanvaraistaminen tai täydellinen kieltäminenkin. Kun aseistariisutut ihmiset ovat
kyvyttömiä puolustamaan vapauttaan ja elämäänsä, voidaan heiltä riistää nekin
"ilman mainittavampia omia tappioita".
Suomi on välttynyt joukkoteurastuksilta koska otaksutaan, että joka kolmas
yksityisomistettu ampuma-ase on omistajansa hallussa ns. "Suojeluskunnan
Luvalla", eikä rekisteröity odottamaan noutajaansa, joka myöhemmin voisi noutaa
myös aseen omistajan tilaston täydennykseksi. Mieluustihan Suomenkin vallanpitäjät
eliminoisivat toisinajattelun ja raahaisivat toisinajattelijat tuhoamisleireihin:
"Mutku niill'on niitä mutkia piilopaikoissa nimeltä Jemma!". Tunnettu Suomen
Ennätys on neljän konepistoolein aseistetun pyövelin ylennys "Taiwaalliseen
Engel'kuoroon" Pihtiputaalla kahdeksalla lintuluodikon surmanluodilla: KAIKKI
suomalaiset eivät ole AINA olleet hiljaisia teuraslampaita!
Jopa edesmennyt presidentti, Lakitieteen Tohtori U.K. Kekkonen ilmaisi vasta
taannoin julkaistussa kirjeessään täyden sympatiansa Tauno Pasasta kohtaan! Eräs
toinen Kekkonen myöntäisi (jos olis' valtaa niinkuin on mieli) Mannerheim-ristiä
vastaavan palkinnon "rauhan aikana osoitetusta poikkeuksellisesta taidosta ja
rohkeudesta". Sotaveteraani M.H. Koivisto armahti nelinkertaiseen
elinkautiseen kuritushuone-rangaistukseen tuomitun Pasasen ensimmäisenä virkatoimenaan
Tasavallan Presidenttinä. (Tietolähde: "SE"-lehti No. 12/ 2000, sivut 2 - 3).
Aseiden yksityisomistuksen vastustajat laativat omia tilastojaan, tyyliin:
"Ampuma-aseet ovat riistäneet näin ja näin monta ihmiselämää". Tilastoihin
niputetaan henkirikokset, tapaturmat,hätävarjelu, ja itsemurhatkin, jotka tuskin
olisivat vältettävissä, vaikka kaikki ampuma-aseet hävitettäisiin maailmasta: Pari
metriä nylonköyttä tai riittävän vahvoja lääkkeitä löytyy köyhimmästäkin
kotitaloudesta: Aspiriiniakaan ei tarvita montaa kymmentä grammaa. (EI SUOSITELLA: Loppu
on hidas ja kivulias!). Jokainen kuolee joskus, joten olisi viisainta tilastoida vain
ennenaikaisen väkivaltaisen kuoleman tuottamukset. Niitäkin ylidramatisoidaan, milloin
hengenriiston välineenä on ampuma-ase: Yksittäistapauksesta nousee suuri
"älämölö". Miljoonan ihmisen näännyttäminen pakkotyöhön ja nälkään
orjaleireillä ei ole sensaatio: Ketäpä moinen ARKIPÄIVÄISYYS kiinnostaisi?!
Tunteisiin vetoaa paljonkin tehokkaammin hoplofoobisen julkisen sanan luoma harhakuva
"kaduilla ja kujilla valtoimenaan juoksentelevista, vastaantulijoita
sattumanvaraisesti ammuskelevista tuliaseista". Tosiasiassa aseet eivät tapa
ihmisiä: Ihmiset ja hörhöt tappavat toisiaan! Tällainen on ollut maailman meno jo
kymmeniä tuhansia vuosia ennen ruudin keksimistä. Ihmiskunnan (ampuma-)aseista riisunta
ei muuttaisi mitään!
PTK
Markuksen lataukset
"Special-latauksia" RK:lle ja Sportterille
"Valitut palat" hyvistä latausohjeita. Huom. osa ennen
julkaisemattomia! Emme ota vastuuta latausten käytöstä, vaikka ne toimivatkin
moitteetta koeaseissa. Kaikissa koeaseena Sako M92S. Nalleina CCI 200. Ruudit VihtaVuoren
ellei toisin mainita. Lat.pit. 55,8 mm kaikissa ellei toisin mainita. * = ase ei tee
automaattilatausta ko. komponenttiyhdistelmällä.
"IPSC Major"
Kyllä, todellakin on mahdollista ladata 7,62 x 39 "Prättikaalin"
Major-luokkaan (PF min 340). Luodiksi tarvitaan Lapuan D166 (13g FMJBT) ja ruudiksi N120.
Aloitusannos on 1,2 grammaa, jota lisätään tarpeen mukaan. Nopeusmittari on siis
välttämätön. Yleensä PF 340 saavutetaan noin 1,25 gramman latauksella, jolloin max.
paine ja porttipaine ovat samaa luokkaa kuin tehdasladatuilla patruunoilla. Vaihtoehtoinen
lataus on 1,30 g /20 grs N120:ta ja 12-grammainen luoti.
"SWOS-LWC "*
Kuten nimi kertoo, kyseessä on "hiljainen ilman suputintakin" -lataus.
(Lontooksi: Silent WithOut a Suppressor). Lyijyinen Wadcutter-luoti ja 0,16 g/ 0,3 cc
N310:tä hylsyssä jossa liekkireikä 3,5 mm halk. Lataa luoti SUPISTAMATTOMAAN hylsyyn,
jonka suu on viistetty, Huom! Käytä tasaperäistä LWC-luotia tai muuta kevyttä (alle 6
g) luotia! Ei missään tapauksessa vaippaluotia! Onttoperäiset lyijyluoditkin voivat
olla epätarkkoja, sekä liata aseen mekanismin lyijynkappaleilla, jotka kaasureiän reuna
veistää irti luodin "helmasta". Aseta luoti niin, että sen perä on
korkeintaan 5 mm hylsynkaulan sisäpuolella. Lyijy(seos)luodin perä ei saa ulottua hylsyn
ruutitilaan.
"Perus-Supu"*
0,29 g/4,5 grs/0,5cc N310 ja Lapua S405 ( 8g FMJ).
"Ratahirven kuolo"
Lapua G477 (6,5 g HP) ja 1,23 g /1,6 cc N110. Pahvin ja tuhoeläinten puhkontaan
korkeintaan 100 metriin saakka.
"Puolipanos"
0,95 - 1,10 g N110 ja Lapua S405 (8g FMJ).
"Aliäänilataus"
1,0 g N133 ja Lapua D166. Aliääninen.
MPP 081100
Ilmoituksia:
Advertisements:
AU-asevaimentimet:
Ase Utran valmistamaa uutta pienikokoista (halk. 40 mm
pituus 185mm) äänenvaimenninta on saatavilla. Tarkoitettu nimenomaan kiväärin
täystehopatruunoille (kal. 7,62). Testattu ja todettu
toimivaksi sekä kestäväksi. Vaimennusteho on pienestä
koosta huolimatta vähintään muiden kiväärivaimentimien veroinen.
Ase-Utran puh. 013-227 234. Vaimentimen Ovh asennuksineen: 1590 mk.
Ruutiset
05.11.2000
Ilmoituksia: Advertisements:
PERINNESNAIPPERIT, HERÄTYS: Viimeisiä viemään!
Aseliike TUSSARI on latauttanut Sako
Oy:llä runsaan määrän patruunoita 7.62 x 53R täysipainoisella 13 gramman luodilla
D-166. Komponentit ovat samoja kuin TAK-85:n patruunoita ladattaessa, vastaten täysin
SA-spesifikaatioita tarkka-ammuntapatruunoille tässä kaliberiluokassa.
PAKKAUKSET:
50 kpl tai 500 kpl laatikossa. Hinnaksi loppuerän latauttamiselle tuli
"kohtuullinen" kasi-grammaisen harjoituspaukun hinta, ja onhan tavara sentään
tuoretta - sekä taatusti ehtaa: Luodin D-166 lentorata vastaa mm. Ukko-Pekan
takatähtäimen korotusasteikkoa ja usein myös alkuperäisen jyvän korkeutta.
HINNAT:
50 kpl: 190,- mk ja 500 ltk: 1750,- mk. Yli tuhannen patruunan erät: 3,20 mk/ kpl.
Toimitukset Matkahuollon välityksellä.
Luotierä, kuin myös kaikki valmiina olleet hylsyt tulivat käytetyiksi: Viimeisiä siis
viedään!
YHTEYSTIEDOT:
TUSSARI/ VILLIKARJU OY
Käynti Antinkankaantie 30, 92130 RAAHE
Boksi PL 104. 92101 RAAHE
Puh. 08 220 072
Fax 08 221 412
Känny 0400 281 086
E-mail tussari@microstep.fi
Website www.microstep.fi/tussari
*********************
AUSSI-FALEJA SARALLA!
Pienehkö erä hieman reissuissa rähjääntyneitä, mutta taatusti toimivia ja
turvallisia australialaisia automaattikiväärejä odottaa loppukäyttäjiään Joensuun
Sisäampumaradalla.
HINTA?
Kolmenumeroinen: Moisella pikkurahalla et saa kelvollista kertalaukeavaa piekkariakaan,
paitsi ehkä hyvällä tuurilla/ käytettynä.
KUNTO?
Tyydyttävä: Kokoelmakäyttöön tai vaikkapa hirvenpyydykseksi. Muutamat yksilöt
ampuvat kohtuullisen kokoisia kasojakin. Nopeimmat ostajat vievät aina parhaat päältä,
joten nyt kannattaa hätäilykin.
KYSÄISE LISÄTIETOJA:
Joensuun Sisäampumarata
Torikatu 33 (sisäpiha), Joensuu.
Puh: 013 - 229102
Ruutiset
25.10.2000
Markuksen Evankeliumit
"Wanhassa Wara Parempi" - Tussariampujien konsteja
Wiime wuosisadan alkupuolen ja 19:nnen wuosisadan lopun tussariampujat ampuiwat
200 metriin salonki-kiwärin puoli-pitkillä mustakruuti-patroneillaki, milloin ilma oli
sees ja tywen. Kiwäri-ammunnoissa ei ollut kiireitä, ja niinpä tarkkuuden hywäksi
tehtiin lähes kaikki mahdollinen. Suuremmille kalibereille koterot l. hylssyt
keskeistettiin patronakammariin sulatetussa lampaan talissa kastamalla. Ehtoolla, ammunnon
jälkeen hylssyt piti pestä, jott'eiwät ne wihertyisi lammas-talin waikutuksesta.
Koteron keskeistäminen patronakammariin sai aikaan erinomaisen hywän osaawaisuuden,
myöski estämällä piipunputken lyjyttymisen. Saattoipa se kruuti-tuhkanki nuoskeaksi ja
helpoksi wetää pesu-tangolla piipunputkesta waikkapa jokaisen laukauksen jälkeen.
Nämä olivat muistoja menneiltä ajoilta. "Niskuri ja hullu" kun olen, niin
pitihän konstia kokeilla nykypäivinäkin. Koeaseeksi tietenkin Sako 75 Varmint
kaliberissa .308 Win, koska sen patruunapesä on suht'koht' helppo puhdistaa rasvasta,
vaikka toki Stevensin tai Aydtin kiilasulkuisen taikka Remigtonin tahi Nagantin
"wäkipyörä-sulkuisen maaliinampumistussarin" pesä oli vieläkin paremmin
ampujan ulottuvilla. Lataukseksi valitsin sen, mitä sattui olemaan ladattuina, eli Sakon
A145-luoti ja N310 ruutia 0,38 g/0,7 cc. Hylsynä Lapualaiset, joiden liekkireikä oli
porattu 3,5 mm:ksi ja nalleina olivat CCI 200:t.
Koska lammas-talia ei ole helposti saatavilla, jouduin syntetisoimaan sitä naudanrasvasta
ja kynttilästeariinista. Naudanrasvan 75 % ja steariinin 25 % seos on keinotekoista
lampaantalia. Ko. aineksien sulatus tapahtui mikroaaltouunissa (700 W kunnes kumpikin
ainesosa on kokonaan sulanut). Toki sama homma onnistuu tavallisella hellalla
kattilassakin, joskin sotkuisemmin. Valmiit patruunat kastovahasin, niin luodin kuin
hylsynkaulan osalta ko. "smörjässä". En upottanut koko hylsyä
"smörjään", koska ei kiinnostanut puhdistaa koko patruunapesää
perusteellisesti ammunnan jälkeen. Hylsythän olivat jo muovautuneet aiemmista
ammunnoista patruunapesän mittoihin.
Ammoisina aikoina oli patruunoiden talipinnoitteen tarkoituksena muunmuassa ehkäistä
hylsyn laajeneminen pesässä messingin myötörajan yli. Metallin joustavuus siis
palautti hylsyn aina alkuperäiseen mittaansa, jos se nyt yleensä pääsi venymään edes
hetkellisesti suuremmaksi halkaisijaltaan. Joidenkin ampujien hylsyjä ei tarvinnut
supistaa milloinkaan, edes suistaan. Vahvempien latinkien käyttäjät joutuivat
supistamaan suustaan eniten laajentuneen hylsyn ehkä muutamien (satojen?)
käyttökertojen jälkeen, takomalla hylsyn kaulaosan teräslevyyn porattuun
normalisointireikään, lyöden puunuijalla hylsyn kantaan.
Nuijaa tarvittiin joskus myös aseen lataamiseen, kylmällä säällä, kun talikerros oli
jähmeää, eikä patruunapesää oltu vielä lämmitetty ampumalla. Kiilalukkoisen
tussarin patruunan kantaa naputeltiin kevyesti nuijalla, tai sen varren päällä, kunnes
pystykiila saatiin nousemaan hylsynkannan taakse, jolloin sulun kiilavuus pakotti
patruunan työntymään perille pesään. Nagantin sulku voitiin yleensä pakottaa kiinni
normaalia voimakkaammalla avausvivun puristuksella tukinkaulaa vasten. Harvoin piti
kopauttaa nuijalla akselinsa ympäri kääntyvän iskupohjan perään, silloin kun hylsyn
talipinnoite oli suorastaan jäätynyt.
Nagant-maaliinampumatussarin lukkokoppa osittain aukileikattuna. Mekanismi oli
vipulukkoinen variaatio Remington-sulusta, etuisuutenaan hanan eli iskuvasaran keveys ja
lyhyt mekanismiaika. Monetkin belgialaiset asevalmistajat sovelsivat mekanismia
mustaruutipatruunoita ampuvissa tarkkuusaseissaan, mutta Suomessa on tämä systeemi
lähes tuntematon. Kuva on julkaistu Ruotsissa vuonna 1889.
Remingtonin sulkusektori pakotettiin joskus kiinni takomalla sen "peukalorautaa"
niin kovakouraisesti, että se murtui. Astalona ei tällöin liene ollut puunuija, vaan
metallivasara tai nyrkinkokoinen kivi. Kokoelmista on tavattu moniakin
Remington-tarkkuuskivääreitä, joiden peukalorauta on katkennut voimakeinojen
seurauksena. Talilla pinnoitettu hylsy on tuskin ollut alkusyynä niin väkivaltaisen
sulkemisen tarpeeseen, vaan korkeapaineisen latauksen laajentama hylsy, joka olisi
vaatinut jo täyspitkän supistuksen ainakin silloin-tällöin.
Remingtonin Geiger & Rider-rullasulku eli läppäsulku, sovellutettuna
tarkkuuspistoolin Model 1901 sievään mutta surkealaatuiseen italialaiseen
jäljitelmään. Kun aseen hana on viritetty täyteen veteeseen, kääntyy ympyräsektorin
muotoinen sulkukappale akselinsa ympäri taakse-/alaspäin lukkokoppaan. Se kääntyy
lataamisen jälkeen kiinni pystysuoraa "peukalorautaa" eteenpäin sormella
työntäen, viime vaiheessa jousivoimalla. Monet ampujat avittivat ylipaksun patruunan
pesään esim. kivellä takoen, ja saivat peukaloraudan poikki.
Ongelmia alkoi ilmetä 1900-luvun puolella, savuttomien ruutien tultua jo myyntiin, kun
latausreseptejä niiden annosteluun ei oltu vielä julkaistu.
"Yritys/erehdys"-periaatteella latausmääriä etsittäessä saatiin useinkin
aikaan ylisuuria paineita.
Välineistöä hylsyjen täyssupistukseen ei oltu myöskään keksitty kotilataajien
käyttöön. Jos jollain patruunatehtaalla oli hiljainen kausi, voitiin kierrätyshylsyt
lähettää sinne normalisoitaviksi. Ne tosin palautuivat lähettäjälleen tavallisimmin
tehdasladattuina, yleensä matalapainepatruunoina. Esimerkiksi wanhojen
Winchester-patruunakataloogien mukaan oli kaikille kiväärikalibereille tarjolla
vaihtoehto myös lyijyluodilla varustettuna ainakin 1. maailmansodan vuosiin asti.
Patruunoita voitiin ladata asiakkaan hylsyihinkin, mutta ei mieluusti täyteen tehoon
eikä "mantteliluodeilla".
Ampumaradoilta poimittuja keräilyhylsyjä oli jo alettu käyttää jälleenlataamiseen,
ymmärtämättä sitä, että jossakin aseyksilössä täydellä paineella laukaistu hylsy
ei enää välttämättä mahdu tiukkapesäisempään aseeseen, laajenneena pysyväisesti
uusiin mittasuhteisiin. Aseen patruunapesä joutui tällöin palvelemaan supistusholkkina,
johon patruuna nuijittiin voimakeinojakaan kaihtamatta. Aseen oma hylsykiskuri olisi
rikkoutunut tai lohkaissut palan hylsynkannasta, joten viisautta oli hylsyn lyöminen ulos
metallirassilla, mutta talonpoikaisjärkeä välttäminen lataamasta asetta patruunalla,
joka ei mennyt sisään sovulla.
Remington-sulkuisiin ja muihinkin aikalaisiin tarkkuusaseisiin piti patruunan mennä
mieluimmin käsinsyötöllä, olipa hylsy pinnoitettu tai ei. Talipinnoitus esti hylsyn
plastisen muodonmuutoksen eli pysyvän laajenemisen ammuttaessa, joten hylsyä ei jouduttu
supistamaan ennen jälleenlatausta. Valok. MKM.
Yleissääntö oli, että jälleenladattavan patruunan piti olla ammuttu sillä aseella,
jolla se aiottiin ampua toistamiseenkin, mutta käyttämättömiä tyhjiä hylsyjä oli
myös viljalti tarjolla. Kaliberivalikoima esim. saksalaisen D.W.M:n kataloogissa vuodelta
1904 on veret seisauttava. Hylsynkantaan ei leimattu kaliberilukemaa, vaan hylsyn
luettelonumero. Niin ennen; kuinkas nyt? Sitä kokeiltiin:
Radalla
Matka oli 100 metriä ja ammunta tapahtui tuelta. Lämpötila oli +13 C ja tyyntä. Ammuin
ensimmäisen laukauksen liukastetulla patruunalla päin penkkaa, ohi taulun, jotta kitka
piipussa vakioituisi. 9 seuraavaa tekivät tauluun 46 mm kasan (k-k), joka on roiskaisu
aiempiin, toiseen valmistuserään kuuluneilla luodeilla saavutettuihin ampumatuloksiin
verrattuna. Tämän jälkeen ammuin kymmenkunta "kuivaa" patruunaa, ja lopuksi
10 laukausta ko. latausta ilman vahausta. Tuloksena oli surkea noin 150 mm kasa.
Eipä muuta kuin ihmettelemään hajonnan syytä. Kaksi selitystä löytyikin.
Mikrometrillä mitaten huomasin uudemman valmistuserän luotien läpimittavaihteluiden
olevan 7,82 - 7,86 mm ja luodin soikeus saattoi olla jopa 0,02 mm. Eli ei siis mitenkään
tasalaatuista. Rasvaus aiheuttaa hieman lähtönopeuden lisääntymistä, ja joskus luodit
käyvät paremmin yli 340 m/s nopeudella kuin aliäänisellä nopeudella. Epäilen
jälkimmäistä käynnin paranemisen syyksi rasvauksen kera luoteja ammuttaessa, sillä
ka. nopeuden pitäisi olla kuivilla luodeilla noin 300 m/s. "Smörjäys"
tietysti auttoi myös luotien keskittymistä piippuun.
Tässä taas korostuu valmistuseräkohtainen vaihtelu. Joidenkin valmistuserien luodeilla
olen saanut alle 30 mm kasoja 100 metriin aliäänisillä nopeuksilla. Mitä me tästä
opimme? Kun löydät aseeseesi sopivan luotierän, niin osta sitä varastoon tarpeeksi.
Vaippaluoteja ei ilmeisesti saada tasalaat... Mutta, HEI: Miksikähän Sierra Bullets on
aina saanut.?! (Hintaluokkakin on tosin erilainen ainakin kalliin dollarin aikakaudella).
Kannattaako rasvata luoteja?
Lyhyt vastaus vaippaluotien suhteen: EI! Käynti toki paranee, mutta saman parannuksen saa
aikaan esimerkiksi valikoimalla luotierien välillä. Rasvauksesta aiheutuu vaivaa ja
hylsytkin pitää puhdistaa, joten mielestäni ei kannata. Valuluotien suhteen tilanne on
toinen: Niitä käytettäessä rasvaus on välttämätön, ja monesti
kastovoitelumenetelmä on helpoin. Ei tarvita kallista rasvaprässiä, eikä ole huolta
luodinasettimeen kertyneen liukastevahan aiheuttamista patruunoiden latauspituuden
vaihteluista. Luodithan asetellaan patruunoihin kuiviltaan.
Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu, ja voisinkin sanoa tämän perusteella, että
lähinnä hyötyä ko. menetelmästä on revolverilla lyijyluoteja ammuttaessa. Tietenkin
ko. menetelmällä käsiteltyjä (kevytlataus)patruunoiden ampuminen esimerkiksi
"Pystykorvalla" (= Suojeluskuntakiv. M28-30) saattaa karkoittaa ainakin
taikauskoisimmat "kalkkikset" radalta nopeasti. Latauksena esimerkiksi 0,3 g
N310 ja 6 g lyijyluoti, joka on siis "SWOS", eli käytännöllisesti
katsoen/kuunnellen äänetön ilman vaimennintakin. Jos joku ei tiedä, että
latausresepti on kopioitu Sakon 7,62 mm matalapainepatruunoiden valmistuserän I/1936
pakkauksen etiketistä, voi hän epäillä joidenkin Pimeyden Woimien osallistuneen
ampumatoimintaan.
MPP; 1510-00
Ps. Pari sanaa (engleskaksi...) tarkkuuden merkityksestä taistelussa:
The best estimate as to the average amount of rounds expended per kill in the Vietnam
Conflict (For U.S. Army Soldiers) is 200.000. The average rounds expended per kill by U.S.
Army snipers in Vietnam was 1.333 (= 1 1/3).
The U.S. Army determined that the average soldier will only hit a man size target 10 % of
the time at 300 meters with the M16A2 rifle. The U.S. Army standard for snipers is to hit
90 % first round hits at 600 meters with the M24 SWS. That is at least an 1800 %
improvement over the average soldier.
Markus P; 1510-00
Ruutisten Evankeliumit
Käytännöllinen kivääri
Varoitus: Tämäkin sisältää politiikkaa.
Aseet tekivät eron ihmiskunnan ja eläinten välillä. Alkeellisimmilla aseilla,
kuten kivikirveellä sekä kenties jousella, hävitettiin lähes sukupuuttoon
Neanderthalin ihminen, ja turvattiin henkisiltä ominaisuuksiltaan kehityskelpoisemman Cro-Magnonin
ihmislajin tulevaisuus. Ennakkotapauksesta tosin ei ole tallella kirjoitettua tai
suusanallistakaan historiaa. Ihmiskunnan tulevaisuuden suunnan viitoittaneesta
taistelustahan on kulunut aikaa jo 60 tuhatta vuotta.
Ruutiase tarjoaa mahdollisuuden puolustautua ja hyökätä kauempaa, joten omat
selviytymismahdollisuudet lisääntyivät ja vihollisen mahdollisuudet vähenevivät
dramaattisesti. Tuliaseiden yleistyminen teki, muutamien historiotsijoiden väittämän
mukaan, lopun feodaaliruhtinaiden rajattomasta yliherruudesta monissa Euroopan maissa.
Vallasväen palkkasoturien haarniskat eivät enää taanneet kantajilleen
vahingoittumattomuutta heidän verotus-, rankaisu- ja ryöstöretkillään niskuroivia
alamaisia vastaan. (Analogiaa nykypäivään ja lähitulevaisuuteen on mahdotonta
välttää).
Feodaaliherrat omaksuivat psykologisen sodankäynnin keinot: Helvetin kauhuja kuvailevat
papit onnistuivat siinä, missä nihdit ja huovit olivat alkaneet jäädä tappiolle.
Nykyisin on uskonnon tilalla sielujen kahleena bernsteinilainen sosialismi ja Vatikaanin
paavinistuimen tilalla on EU:n komissariaatti, mutta kahleiden kettinkinä on edelleenkin
yksinkertaisen rahvaan sairaalloinen lainkuuliaisuus: Tietämättömyys tai
piittaamattomuus siitä, että monetkin lait ja velvoitteet ovat meille ulkomailta
saneltuja, eivätkä ne siis perustu Suomen kansan omaan tahtoon ja Suomalaisten omiin
tarpeisiin.
Esimerkiksi ampuma-aseiden hallussapidon luvanvaraisuuden julisti Suomeen
kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov vuonna 1903, ilmeisesti ensimmäisenä
toimenpiteenään saatuaan tsaarilta rajoittamattomat diktaattorin valtuudet
suuriruhtinaskunnan hallintaan. Lieneekö Bobrikov kuullut joskus Suomalaisen
Tarkk'ampujakaartin Marssin sanat: "Wain KIWÄÄRI on turwamme, ja luonto
leijonan.." Se leijonamielinen sankari, joka lopetti diktaattorin öykkäröinnit, ei
tosin tarvinnut edes kivääriä: 7,65-millinen Browning-pistooli riitti.
Kivääri on kuitenkin tuliaseiden "kuningatar". Sillä ulottuu jopa kilometriin
saakka, joskin yleisimmin ampumaetäisyydet ovat alle 400 metriä. Kivääri on siis
enemmänkin hyökkäysase kuin puolustusväline, kun taas pistooli on nimenomaan
puolustusase. Mutta joskushan on hyökkäys paras puolustus, eikä yhtään puolustussotaa
ole milloinkaan voitettu, vaikka puolustustaistelussa olisi tuhottu senhetkinen
hyökkääjä jollakin rintamalohkolla lähes viimeiseen mieheen. Esimerkiksi kelvannee
Raatteen tien vaihe Talvisodassamme.
Käyttötarkoitukset ja oikeutukset
1: Vapauden turvaaminen. 2: ITSEPUOLUSTUS. 3: Hyökkäys. 4: Eläinten lopettaminen tai
haittaeläinten tuhonta. 5: Metsästys. 6: Tarkkuusammunta eli
"harjoittautuminen". (Viimeksimainittua termiä viljellään mm. Yhdistyslaissa:
Lupa sellaisen yhdistyksen perustamiseen, jonka toiminnan tarkoituksena on
"harjoittautuminen ampuma-aseiden käyttöön" haetaan
Sisäasiainministeriöltä. Lupa yleensä myönnetään automaattisesti. Sana on
käyttökelpoinen aseen käyttötarkoituksen ilmoittamiseen; onhan se virallista
lakitekstiä ja sopivasti yleispätevä. Oikolukijan huomautus).
Ensimmäiseen kohtaa eräät sanoisivat, että eihän tuollaisia perusteita tarvita. Onhan
meillä poliisi ja puolustusvoimat turvaamassa "vapautta", sekä YK, jos muu ei
riitä. Ainut ongelma on, että vain kansa itse voi turvata oman vapautensa! Aseistettua
kansaa ei mikään virallinen taho, vieras valloittaja tai vallan kaapannut rikollinen
koplakunta pysty tuhoamaan, jos kansalla on taitoa - ja ennen kaikkea tahtoa - puolustaa
itseään. Jos luotetaan ainoastaan ulkopuolisiin, jotka muka takaisivat kansan
turvallisuuden, niin varmaa on vain se, että ne pettävät, ennemmin tai myöhemmin.
Vai oliko meille suurikin apu Kansainliitosta Talvisodan aikana? Montako divisioonaa se
lähetti rauhaanpakottajia puolellemme? Paljonko saimme siltä tykkejä, kranaatteja,
lentokoneita ja panssarivaunuja? Neuvosto-Venäjälle virtasi kyllä paljon muutakin apua
kuin vain haaleaa myötätuntoa puolitoista vuotta myöhemmin ja seuraavina sotavuosina,
vaikka se oli jo potkittu pois Kansainliiton jäsenyydestä. On reaalipolitiikkaa ja
suoranainen luonnonlaki, että vähäväkistä kansaa ei auta pyyteettömästi kukaan. Sen
on tultava toimeen omilla resursseillaan. Nimenomaan kansan, joka ei siis ole yhtä kuin
Valtio, eli joukko poliitikkoja ja virkahenkilöitä.
Jokaisella Suomalaisella tulee olla oikeus hallussapitää, kantaa ja käyttää
ampuma-aseita. (Huom. Suomalainen kirjoitettuna kapiteelilla. Ei siis lueta mukaan
somaleita, punikkeja tai viherpipertäjiä). Monesti perustellaan tiukkaa aselakia sillä,
että se estää "kahjoja" saamasta aseita. Se on täyttä hugaa.!
"Kahjot" saavat kyllä haltuunsa "suojeluskunnan luvilla" olevia
aseita rahalla, tai luvallisia aseita varastamalla. Joskus myös luvat
"pössyköihinsä", jos luvanhakijan pärstäkerroin miellyttää lupien
myöntäjää. Tietyissä virastoissa on tunnetusti eduksi ruotsinkielinen sukunimi - ja
asiointi på Svenska. "Kahjot" saisivat kenties muutaman aseen nykyistä
enemmän, jos Suomessa ei olisi bobrikoviaanista aselakia, mutta niiden käyttäminen
Suomalaisia vastaan johtaisi "kahjojen" määrän pikaiseen vähenemiseen.
Kärjestä viistoksi viilattu S-luoti sisälmyksiä repimässä hillitsee kyllä
ryöstö-, raiskaus- tai murha-aikomuksia.
VAROITUS: Politiikkaa! (Saa jättää lukematta).
Aselain poistamisen lisäksi tulee sallia erikseen laissa itsepuolustus -
käytännössäkin. Rikoslakia ei tarvitse edes muunlaiseksi muuttaa, kunhan vain
tuomioistuimet pudotetaan ylimaallisista sfääreistään raadolliselle
ruohonjuuritasolle, tiedostamaan yhteisen kansan turvallisuuden tarpeet. Vai onko
ymmärrettävä, ettei tuomioistuinlaitos olekaan riippumaton? Onko se sittenkin
sidoksissa puoluepoliittisiin suhdanteisiin, jotka tunnetusti kääntyivät päälaelleen
syyskuun 19. päivänä 1944?
Vääristymä voidaan korjata, kun tuomarien ja muidenkin oikeusistuinten jäsenten
valinta toteutetaan kansanäänestyksellä, eikä nimitysmenettelyllä, joka onkin monen
pahan alku ja juuri. Virkakauden sopiva pituus on olympiaadi: Tuomarinvaalit ja
eduskuntavaalit voi järjestää "yksi reissu, kaksi asiaa" -menettelyllä.
Rikoslaki olisi pian voimassa tosiasiallisestikin, kun sen soveltajat joutuisivat ottamaan
huomioon yhteisen kansan tahdon, jos mielisivät jatkaa virassaan seuraavan
nelivuotiskauden ajan. Vetoomuksilla tai urputuksella ei tietenkään saada vääryyksiä
oikaistuiksi. Nähtäväksi siis jää, mikä on tilanne Päiwän päätyttyä: Kuinka
pitkälle Suomessa voidaan edistää todellista kansanvaltaa.
Onko juonessa asevero?
Muutamat kansanedustajat ovat tehneet taannoin lakiesityksen aselupien uudistuksesta,
lupakorttien muuttamisesta kuvallisiksi, että "riistanhoitoyhdistysten
metsästyksenvartijat voisivat helpommin tarkistaa aseenomistajien henkilöllisyyden"
(ampumaradoillakin?!). Taka-ajatuksena lienee jonkinlaisen aseveron kantaminen
lupakorttiuudistuksen tekosyyllä? Lakiesitys kaatunee omaan mahdottomuuteensa: Vasta
äskettäinhän toteutettiin lupakorttiuudistus pahvikorteista muoviläpysköiksi, ja nyt
pitäisi panna koko ruljanssi heti uusiksi. Ei onnistu ainakaan esitetyillä, selvästikin
tekaistuilla perusteluilla!
Verokertymää voitaisiin kartuttaa päinvastaisellakin tavalla: Niille kansalaisille,
jotka eivät omista asetta, voitaisiin säätää lisävero, johtuen heidän suuremmasta
mahdollisuudestaan joutua käyttäämään "poliisin palveluita" verrattuna
aseistettuihin kansalaisiin. Ei muuten niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli:
Tällaista lakia ollaan suunnittelemassa mm. USA:n Vermontin osavaltiossa (lähde: "American
Handgunner", vihko November/December 2000). Vermontissa vuosittaisen veron
suuruus tulee olemaan 500 $. Suomessa ko. veron määräksi olisi sopiva noin 3000 mk/
vuosi.
(Vermont on tunnettu USA:n vapaamielisimmästä
osavaltio-tason aselainsäädännöstä, sekä Pohjois-Amerikan mantereen alhaisimmista
rikostilastoista, myöskin suhteutettuina osavaltion asukaslukuun. Aiheetta ei Vermontia
siis kutsuta "USA:n Sveitsiksi". Osavaltion kansallishymniksi pitäisikin
ehdottaa aariaa: "O Paradiso!", Giacomo Meyerbeerin oopperasta
"L'Africana". Oikolukijan huomautus).
Tekninen osuus jatkuu...
Kiväärin käyttötarkoitukset ovat mitä monipuolisimmat, ja eiköhän tullut selväksi
pääasiallinen käyttötarkoitus. YKSI kivääri, jos sen valitsee huolella, riittää
kaikkiin edellä mainittuihin tarkoituksiin. Tosin kahteen ensiksimainittuun soveltuu
rynnäkkökivääri parhaiten. Tähän väliin mainittakoon että itselataava kivääri ja
rynnäkkökivääri eivät ole sama asia, vaikka eräät CIAt tulkitsevat niin. (RK:n
tunnusmerkkinä on mahdollisuus ampua kerta- JA sarjatulta. Muutamat prototyypit ampuivat
pelkkää hidastahtista sarjaa, mutta kertatuli on tietenkin RK:n ensisijainen tulimuoto).
Osuuko mihinkään?
Tarkkuuden suhteen asetaan kiväärille, sekä erityisesti rynnäkkökiväärille, turhan
suuria vaatimuksia. Jos pulttilukkoinen kivääri pystyy ampumaan säännöllisesti kaikki
osumat alle 30 mm kasaan 100 metriltä, niin tarkkuus on täysin riittävä tavallisiin
kiväärin käyttötarkoituksiin. Toki moniin tarkoituksiin riittävät 2 MOA:n kasatkin
eli noin 58 mm 100 metriltä. Alkaa tosin olla kyseenalaista ampua pienriistaa 100
metristä kiväärillä jonka hajonta on noin 6 cm, sillä monesti on hetitappavan osuman
alue juuri sen kokoinen, eikä mukaan vielä lasketa ampujasta tai olosuhteista johtuvaa
hajontaa. RK:n tarkkuus on riittävä, kun ko. ase-/patruuna-/ampujayhdistelmä täyttää
seuraavat vaatimukset:
1) 15 cm ympyrään osuma ensimmäisellä laukauksella 100 metriin lipastuelta.
2) 10 laukausta kertatulta lipastuelta 150 metriin: Kaikkien osumien on oltava 30 cm halk.
ympyrässä.
Tositilanteissahan ampujan aiheuttama hajonta on kuitenkin moninkertainen verratuna aseen
hajontaan. Siksi ei kannata asettaa kohtuuttomia vaatimuksia aseen käynnille eli
mekaaniselle tarkkuudelle.
Kaliberi: Valintaperusteena "muoti" vai järki?
Yleiskiväärin tulisi olla kaliberiltaan riittävä tappaamaan suurimmat mahdolliset
kohteet (Suomessa). Käytännössä noin 500 Joulen suuenergia luodille riittää
hirvijahtiinkin. LUPAhirvijahtiin toki asetuksessa vaaditaan kohtuuttomat Joule-määrät,
mutta "pumagi pumaga, a praktika jest praktika" eli "käytäntö on
käytäntö ja lait paperia...." Hirvijahtiin ja EDUSTUShirvijahtiin tarvittavat
välineet ja tarvikkeet jakautuvat siis omiin ryhmiinsä, jotka tosin limittyvät lähes
päällekkäin.
Käytännössä kaliberin pitäisi olla 7,62 mm, koska sitä pienempiin ja sitä
suurempiin on vaikea saada patruunoita sekä lataustarvikkeita. Toki esim. .222:n
patruunoita on saatavissa kaikissa Suomen asekaupoissa, tosin vain rauhanaikana...
Kriisitilanteessa niitä ei ehkä löytyisi asekauppojen varastoja enempää. Johonkin
.338 Win Mag:iin on tuskin rauhan aikanakaan patruunoita kaikissa asekaupoissa, saati
kriisitilanteissa.
Tästä yleisestä kolmenlinjan (linja = 1/10 tuumaa ja siten kolme linjaa = 7,62 mm)
säännöstä poikkeus on .338 Lapua Magnum, sillä se on PV:n virallinen TA-kiväärien
kaliberi. Luku sinänsä on se, riittäisikö niitä siviilimyyntiin poikkeuksellisissa
oloissa. .338 LaMa-kaliberin aseet ovat myös turhan järeitä moninaiskäyttöön.
Kevytlatausten mahdollisuuksia ei ole tutkinut vielä kukaan, ja aseet ovat myöskin
hinnaltaan rahvaanmiesten ulottumattomissa
Mitään .30 kal. magnumeita ei kannata edes harkia. Samoin on asianlaita .30-06:n kanssa.
.30-06:een on saatavissa hyvin patruunoita rauhan aikana, mutta koska se ei ole enää
sotilaskäytössä ("alikehittyneitä" maita lukuunottamatta), niin taas tulee
patruunahuolto esteeksi kriisiaikoina. Eli jäljelle jäävät 7,62 x 39 mm, .308 Win ja
7,62 x 53R. Niihin on saatavissa halpoja patruunoita, ja tarvittaessa jonkin verran
erikoislatauksiakin jopa tehdasladattuina. Kotilataajille ko. kaliberit tarjoavat lähes
rajattomasti mahdollisuuksia: "Hiirestä hirveen", mukaanlukien myös
nykypäivän vallasväen haarniskoidut palkkahuovit.
Mikä kivääriksi?
Olkaamme taas käytännöllisiä. Kaksoisluodikot soveltuvat LUPAhirvijahtiin, mutta
eivät juurikaan muuhun. Tst-käytössä ne ovat vihonviimeisiä, joten ne jäävät pois.
Vipulukko- ja pumppuluodikot ovat melko harvinaisia, eikä niihin ole helpolla saatavissa
varaosia, joten nekin jäävät pois laskuista. Jäljelle jäävät siis pulttilukkoiset
ja itselataavat kiväärit, sekä tietenkin rynnäkkökiväärit. Tietenkään tässä ei
voi tuoda esiin kaikkia asemerkkejä, joten tyydyn mainitsemaan muutamia, sekä
ominaisuuksia, joita kannattaa korostaa.
Käytännössä itselataava Kalashnikov-sukuinen kivääri on varteenottava vaihtoehto,
mikäli ei ole tarkoitus metsästää pienriistaa. Muihin käyttötarkoituksiin sen
tarkkuus on riittävä (toki lähietäisyyksiltä pienriistankin ampuminen onnistuu, tosin
ei aina edes enää 100 metristä). Perustelut: Massavalmistettu eli edullinen ase,
kohtuuhintaiset, yleisesti saatavat patruunat, toimintavarma, varaosia saatavilla, jne.
"Jokamies"-hintaluokassa vaihtoehtoina ovat mm. alkuperäinen Kalashnikov,
Norinco ja FEG. Tietenkin eräs mahdollisuus on Sako M92S, joskin nykyään siitä
pyydettävä hinta on järjetön (uudet ja vähän käytetyt 5000 - 10 000 mk).
Hyviä pulttilukkosia kivääreitä löytyy "pilvin pimein". Sakot
(lukuunottamatta uusimpia 75-sarjan aseita, joissa on "lukko lukossa" ja joskus
tietysti avain hukassa) sekä Tikat ovat tietenkin hyviä vaihtoehtoja. Mosin-Nagant on
vielä elinvoimainen karbiinipituudessa. M44-karbiineja onkin saatavilla 690 - 900 markan
hintaa uusina. Niistä voisi sanoa samaa kuin edellä Kalashnikoveista: Toimintavarmoja
mutteivät huipputarkkoja. Asiaa voi auttaa hieman patruunoiden käsinlatauksella ja .303
kaliberin luodeilla. Piippujen rihlaus monissa M44-karbiineissa on höylätty
ylisyvyyteen, kuin Maxim-kk:n piipuissa, ilmeisenä tarkoituksena rekyylin lieventäminen.
Aseen koristelusta ei kannata välittää, koska se se paranna lopputulosta, oli sitten
kyseessä taistelu- tai metsästystilanne. Jos aseessa on vähintään viiden patruunan
irtolipas tai mahdollisuus täyttää makasiini patruunasiteistä (lähinnä Mauser- ja
Mosin-Nagant-tyyppiset), niin tulivoima on yleensä riittävä. Eihän ammuttujen
laukausten määrä ratkaise, vaan osuntatarkkuus. Esimerkiksi yksi hyvin ammuttu laukaus
saattaa aiheuttaa huomattavasti suurempaa hyötyä kuin 200 000 hutaistua laukausta. (Vrt.
tarkka-ampujatoiminta vs. jenkkien käyttämä laukausmäärä kuollutta vihollisia kohden
Vienamissa: "Snaipperit" käyttivät keskimäärin 1,33 patruunaa per vainaja).
Latingit
Joillakin on tapana pitää mukan ties kuinka monta eri latausta, vaikkam todellisuudessa
selviäisi hyvin yhdellä tai kahdella eri latauksella. Pääpiirteittäin
(tositilanteissa käytettävät) lataukset voidaan jakaa kahteen luokkaan:
ei-laajenevaluotiset sekä supulataukset. Käytännössä supulataukset jäävät
useimmiten pois, jos aseessa ei ole "sordiinoa". Metsällä on kuitenkin hyvä
pitää mukana muutama supupatruuna lopetustarkoitukseen, ellei mukana ole pistoolia tai
revolveria. Miedoiksi ladatut patruunat on viisasta kuljettaa erillään täystehoisista
patruunoista, ja hyödyksi on varustaa ne muodoltaan täystehopatruunoista selvästi
poikkeavilla luodeilla.
Väärinpäin istutettu torpeedoluoti on sopiva näihin tarkoituksiin:
Armonlaukauspatruunahan syötetään yleensä käsin, suoraan patruunapesään, koska
tulinopeudella ja syöttövarmuudella lippaasta/makasiinista ei ole enää merkitystä
varsinaisten riistalaukausten ammunnan jälkeen. Tuo "ei-laajenevaluotinen" on
käytännössä kaliberille tyypillinen kokovaippaluotinen lataus (762 RK; 8 g luoti 715
m/s, 762 KIV ja 762 NATO 8 - 9,7 g luoti 800 - 900 m/s). Ko. lataukset riittävät lähes
kaikkiin käyttötarkoituksiin. Hirvijahtiinkin, jos luodin kärkeä viilataan hieman
viistoksi. (Silloin ei kyseessä ole enää asetuksen kieltämä kokovaippaluoti, vaan
"Löffelspitz"). Ei tule ongelmia kohdistusten kanssa,
kun käyttää vain yhtä latausta...
Täsmennyksiä tulossa metsästysasetukseen?
Metsästysasetuksen tulevalla "tarkennuskierroksella" joudutaan pakostakin
täsmentämään kokovaippaluodin käsitettä, koska metsästäjäkunnan tietämys
eräistä eksoottisista (taatusti tehokkaista) luotirakenteista on lisääntynyt, mutta
näiden ammusten laillisesta asemasta vallitsee yleinen epätietoisuus. On kiistelty mm.
soliidiluotien käyttöoikeudesta hirvieläinten ja karhun metsästykseen, jo heti uusien
säännöksien tultua voimaan vuonna 1993, samoin kuin äänenvaimentimen
käyttöoikeudesta metsästyksessä, josta ei ole erityistä mainintaa asetustekstissä,
vaan pelkästään metsästyslakityöryhmän perusteluasiakirjoissa.
Metsästyslakityöryhmän lakimiesjäsen, varatuomari Juhani Ahla, joka oli myös
työryhmän ainoa ase- ja ballistiikka-asiantuntija, on useampaankin otteeseen joutunut
oikaisemaan vallinneita harhakäsityksiä "Jahti/ Jakten"-lehden palstoilla. Ko.
viestimen välityksellä julkaistut säännösten täsmennykset eivät kuitenkaan ole
tavoittaneet kaikkia metsästäjiä, joita asiat koskevat ja kiinnostavat. Joudutaan
ilmeisesti yksilöimään ne välineet ja tarvikkeet, jotka ovat sallittuja, eikä vain
luettelemaan niitä, jotka ovat kiellettyjä, koska lainsäädännön tulkitsijoiden
painolastina (mm. riistanhoitoyhdistysten tasolla) on yhä se muinainen TVM-periaate,
ettei kieltojen ja pakkojen väliin saa jäädä hiukkaakaan vapaavalinnaisuutta.
Kohdistus ja harjoittelu
Suosittelen kohdistamaan aseen 150 metriin, mikäli se ampuu 762 RK-patruunaa.
"Todellista" kiväärinpatruunaa ampuvat aseet taas noin 200 metriin, jolloin
hoituvat käytännön tilanteet samalla tähtäyspisteellä noin 250 metriin saakka.
Muista, että kivääri ei tee mitään ilman sinua: Sinä hallitset kivääriäsi, ei
toistepäin! Harjoittele säännöllisesti kiväärilläsi, muuten saatat joutua
ikävään tilanteeseen: Ensimmäinen laukaus ei osu tai se vain haavoittaa, ja ammunnan
kohde pääsee suojaan.
Onko jo unohdettu perusasiat, kuten kantohihnan tukena käyttäminen makuulta ammuttaessa?
(Eikä tässä tarkoiteta mitään disipliinikilpailuita, vaan käytännön tilanteita!).
Nykyään hihnan käyttämistä tukena ei taideta opettaa edes Intissä, vaikka se
parantaa osumatarkkuutta. Taitaapa olla vallalla se käsitys, että taistelu on nykyisin
yhtä tulimyrskyä, eikä ammuttaessa tarvitse tähdätä, tai ainakaan osua. Tämä
"sattuma korjaa satoa"- tyyli ei oikein sovellu rihlatulle kiväärille, joka on
nimenomaan tarkoitettu TÄHDÄTTYJEN laukausten ampumista varten. Muskettikauden
taktiikkaan ei ole pakko taantua.
Erityisen huonosti tämä "pauketta paukuttelun ilosta"-tyyli sopii
vähäväkiseen Suomeen, jonka taloudelliset resurssit ovat rajallisia: Korkeasuhdanteen
vallitessakin nääntyy syntyperäisiä Suomalaisia nälkään päivittäin, kaikessa
hiljaisuudessa, suljettujen ovien takana. Eikä tilannatta viitsitä enää edes salata,
kuten vielä 1930-luvun pulakaudella tehtiin, koska kukaan vallashenkilömme ei enää
välitä muusta kuin ulkomaalaisten elintasopakolaisten hyvinvoinnista: Kansan
puolustusvalmius on tärkeysjärjestyksen hännänhuippuna.
Suurvaltojen tai sotilasliittoutumien tilanne on toisenlainen, mutta älköön unohdettako
niitä nöyryyttäviä selkäsaunoja, jotka jenkit saivat Vietnamissa ja russkit
Afganistanissa: Sillä laukausmäärällä, pelkästään 7,62 mm NATO- ja 5,56 x 45 mm
luoteja, jotka Vietnamin viidakkoon, rämeille ja riisipelloille kylvettiin, olisi voitu
autioittaa koko Kaakkois-Aasia ja vähintään puolet Kiinasta alkuasukkaistaan, jos
laukaukset olisi osattu, voitu ja uskallettu myös tähdätä, eikä vain suunnata
"nikkelivarmistukseksi, oletettujen maalien ylimalkaiseen suuntaan".
PTK 1310-00
"Murmelipyssyn penniläiset" pikatestissä
Vuosi sitten kirjoittelin "kissanaivastuksista". Nyt niitä on tullut
kokeiltua myös kaliberissa .22-250 Rem, koeaseena Sako 75 Hunter. Luotina oli 5,5 mm
halk. espanjalainen susihauli, jonka paino on 0,98 g. Hylsyt olivat sakolaisia, ja niiden
liekkireikä oli porattu 3,5 mm:n halkaisijaan. Nalleina olivat CCI 200:t ja luotien eli
susihaulien liukasteena oli huokeaa "Mansikki-vainaan ihraa" eli
Kokki-naudanrasvaa.
Koeammunnan tulokset yllättivät positiivisesti, kasa oli 6 mm k-k/ 4 lauk./ 5 m.
Riittää siis varsin hyvin harjoitusammuntoihin 10 metriin asti. Läpäisyäkin piti
tietysti kokeilla. Koemateriaalina olivat vanhat Helsingin Sanomat, joita ko. lataus
läpäisi noin 22 mm: "Tappokriteerin" rajoilla, ja vähintäänkin
riittävästi räkättirastaille ym. tuholaisille. Ikä-ihmisten muistin mukaan oli Oy
Rikkihappo Ab:n Kuopion Lataamon "Penniläisten" luotien läpäisyteho samaa
luokkaa, kun niitä ammuttiin Valmet Orava-pienoiskiväärillä. Laukausääni oli .22
BB-Cap "Pikkupatruunaa" ammuttaessa ollut vähän kovempi kuin .22-250
kissanaivastuksissa, mutta ei pahasti häiritsevä. Joitain aikoja sitten olisi
Valkealassa ollut käyttöä ko. lataukselle, nimittäin paikkakunnan historiaan
jäävässä "Suuressa Rottasodassa", jossa aselajina oli yleensä haulikko.
Rottarynnäkköhän tuli täytenä yllätyksenä, joten se torjuttiin käytettävänä
olevalla välineistöllä.
(Huhun mukaan oli rottalauman karkoittanut hylätyltä kaatopaikalta jonkun paikallisen
kotikemistin laboratoriossa tuotettu karbonyylikloridi = fosgeeni-kaasu, jonka määrä
oli kuitenkin riittämätön rottien tuhontaan. Tuulen suuntakin oli muuttunut yllättäen
epäsuotuisaksi täystuhoiselle taistelukaasuhyökkäykselle. Väitteiden
todenperäisyyttä ei ole vahvistettu, mutta niitä ei ole virallisesti kumottukaan!
Rotta-yhdyskunta on tunnetusti hierarkkinen, joten ravinnon huvetessa siitä olisi aluksi
kaikonnut "proletariaatti" ja vasta viimeisenä "kuningasrottien"
ylimystö. Jokin äkillinen tapahtuma aiheutti koko eloonjääneen lauman joukkopaon, ja
suurimmat kuningasrotat livistivät pakoon ensimmäisinä. Oikolukijan huomautus).
Mainittakoon, että kun hylsyjen liekkireikiä ei oltu vielä laajennettu, oli
laukausääni KOVEMPI ja tarkkuus HUONOMPI (noin 15 mm k-k / 5 lauk/ 5 m). Laukausääni
oli todellakin hiljaisempi kuin ilmapistoolissa, sitten kun liekkireikää oli avarrettu.
Nallin räjähdyskaasut antavat luonnollisesti suuremman lähtönopeuden 5,5 mm haulille
kuin 7,65 mm haulille, eli läpäisy on tästäkin syystä suurempi. Jos joku lataa
kissanaivastuksia .222 Rem. tai .223 Rem.- kaliberisiin luodikoihin, niin voi käyttää
hieman jotakin nopeapaloista ja herkästi syttyvää ruutia (N310 on liian hidasta...).
Nuo kaliberithan käyttävät pientä kiväärinallia, toisin kuin .22-250 Rem. Small
Rifle Magnum-nallinkin sytytysmassan määrä on väistämättömästi pienempi kuin Large
Rifle-vakionallissa tai Large Pistol-nallissakaan.
Väite, että .22-250:een voidaan kehitellä lataukset: "hiirestä hirveen -
aukottomasti - välillä tosin luotityyppiä ja välillä ruutilajia vaihtaen", on
nyt vahvistettu ainakin hiirilatinkien osalta. Vastaan saa tulla isonpuoleinen rottakin:
Kaatuu varmasti jo pelkän nallin voimalla, jos tulee riittävän lähelle.
MPP 111000
Lisää Ruutisia >>
<< Uusimmat Osa 10 >>
Osa 9 >> Osa 8 >>
Osa 7 >> Osa 6 >>
Osa 5 >> Osa 4 >>
Osa 3 >> Osa 2
>> Osa 1 >> Gunwritersin etusivulle guns.connect.fi
Linkkisivulle
Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html