<< Uusimmat  Ruutiset, osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle

Ruutiset Osa 10, 15.10.2000

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa  P. T. Kekkonen

"Iso Veli" valvomaan, maksoi mitä maksoi!

Punaisia ja viheriäisiä politikoitsijoita on moitittu sivullamme pyrkimyksistä poliisivaltion luomiseksi Suomeen ja moninaisten kyttäys-/ ilmiantosysteemien kehittelemisestä inhimillisen elämän kaikille alueille, "bobrikoviaanisen" sortokauden tai bolshevistisen Venäjän malliin: Jokaisen pitäisi olla veljensä tai sisarensa vartija ja ahkerasti raportoiva ilmiantaja. Mutta eivätpä yksilönvapautta muinoin puolustaneiden poliittisten ryhmittymienkään muutamat edustajat ole mitään valkopulmusia, kuten voidaan havaita seuraavasta virallisesta dokumentista.

############

Marjukka Karttunen-Raiskio /kok ym. LAKIALOITE 103/2000:

Laki metsästyslain 63 # :n muuttamisesta Eduskunnalle

Ampuma-aseen hallussapitolupa on uusittu hienoksi muovikortiksi, joka sopii hyvin taskuun ja on kestävä. On kuitenkin ihmeellistä, ettei kyseiseen korttiin ole voitu painattaa samalla kuvaa henkilöstä, joka korttia hallitsee. Kyseisellä kortilla voidaan hankkia ampumatarpeita kauppiailta, jotka merkitsevät kirjaansa kortin numeron ja hankkijan nimen tuntematta henkilöä lainkaan. Kauppiaat eivät tiedä, kuka milläkin kortilla ostoksia tekee, sillä varastettu kortti on toimiva ostoväline. Ampuma-aseasetuksen 49 #:ään tulisi lisätä 7 kohta, jonka mukaan hallussapitolupatodistuksessa on oltava luvanhaltijan valokuva.

Jos korttiin lisättäisiin kuva ja samalla muutettaisiin hieman metsästyslakia, voitaisiin antaa riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvartijoille oikeus tarkastaa henkilön aseen hallussapitolupa. Näin henkilöllisyyden selvittäminen ei jäisi vain tarkastettavan haluista riippuvaksi. On aivan selvää, ettei poliisin resursseja voida käyttää tämän enempää metsästyksen valvontaan, vaan valvontaa siirretään riistanhoitoyhdistysten vartijoille. Voidakseen edes jotenkin suorittaa tehtäväänsä vartijat tarvitsevat oikeuden tarkastaa aseiden hallussapitoluvat ja luvan haltijan henkilöllisyyden. Tämä olisi helppo toteuttaa, jos hallussapitolupaan lisättäisin valokuva ja metsästyslakia muutettaisiin niin, että valvojat saavat tarkastaa luvan. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki metsästyslain 63 #:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetun metsästyslain (615/1993) 63 #:ään uusi 5 momentti seuraavasti: 63 # Riistanhoitoyhdistys - - - Metsästyksenvartijalla on oikeus tarkastaa riistanhoitoyhdistyksen toiminta-alueella oleskelevien henkilöiden ampuma-aseen hallussapitolupa sekä henkilöllisyys. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .

Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 2000: Marjukka Karttunen-Raiskio /kok. Jyrki Katainen /kok. Eero Akaan-Penttilä /kok. Esko Kurvinen /kok. Olli Nepponen /kok. Jyri Häkämies /kok. Marja Tiura /kok. Leena-Kaisa Harkimo /kok. Jouni Lehtimäki /kok. Ismo Seivästö /skl. Pertti Hemmilä /kok. Petri Salo /kok. Jari Vilén /kok. Kalervo Kummola /kok. Paula Lehtomäki /kesk. Jari Leppä /kesk. Harry Wallin /sd. Raimo Mähönen /sd.

############

Että silleen! Älkää enää IKINÄ ihmetelkö/ paheksuko vähintään puoli-vakavissamme ehdottamiamme "Nahoitus Kettufarmilla"-tyylisiä harjoitusammuntojen asetelmia! Muutamat politikoitsijat ovat harrastevapauden (= harrastajien) vihollisia, ja yleisemminkin yksilönvapauden näivertäjiä, nähtävästi riippumatta siitä, istuvatko he oikean- vai vasemmanpuoleisilla tuoleilla. Ennen käytännön toimiin tarttumista on tämä "parlamentaarinen pokeri" katsottava kuitenkin loppuun asti: Lakiesityksen vastustajiakin todennäköisesti löytyy, puoluekurista ja "On Sovittu" -hallintomenettelystä huolimatta. Heidän nimensä tullaan myöskin julkaisemaan: "Cum Laude", eli Kiitosten Kera.

Havaitsemme nimenneemme erään toisen vastustajaryhmän erheellisellä nimilyhenteellä "VEEVA" = VapaaEhtoinen EräVAlvoja. Muuan radiossa haastateltu kalkkivaari esittäytyi tällaisella virkanimikkeellä: Sitä ennen en ollut kuullutkaan moisesta santarmikunnasta, eli riistapolku-ohranoista, vaikka ovathan riistanhoitoyhdistykset jo vuosikymmeniä sitten houkutelleet jonkun tunnetun kylähullun tai muuten kireäpipoisen niuhottajan kiertelemään reviirillään, tosin vailla erityisempiä valtuuksia muuhun kuin metsissä vaeltajille v..tuiluun.

Omilla tiluksilla liikuskelijoiden peräänkatsominen on tykkänään eri asia; maanomistukseen ja metsästysoikeuden hallintaan ylimuistoisesti kuuluva oikeushyvä. Tungettelevaisuudella olkoon kuitenkin rajansa, ellei esimerkiksi salametsästäjää yllätetä itse teosta. Silloinhan onkin tapahtunut ns. oikeudeton hyökkäys, kohdistuneena maanomistajan metsästysoikeuteen, mutta kyseessä on ns. asianomistajarikos. Riistaeläimiä ei sinänsä omista kukaan (elleivät ne ole tarhattuja), poislukien hirvieläimet, jotka pikkutarkan laintulkinnan mukaan omistaisi Ruotsin kuningas myöskin Suomessa, mutta kyseinen lainkohta lienee jo ammoin saatettu ajantasaiseksi.

Ohranat ovat siis "riistanhoitoyhdisten metsästyksenvartijoita". Yritämme pähkäillä jonkinmoisen nimikelyhenteen kyseiselle joukkiolle. "RHYMETSVAR" lienee hieman liian vierassointinen, muistuttaen jotain romanialaista paikannimeä. Onkin unohtunut mainita, että taannoiset Metsähallituksen erävalvojat ovat nykyään erätarkastajia. Ne tekevät töitään leipänsä eteen, kun taas rh-yhdistysten ohranat ahdistelevat metsissä ja vainioilla vaeltajia vain korostaakseen itsetuntoaan ja ylemmyyttään.

Lirupäitä löytyy tosin myös "Mettävaltion" tarkastajien joukosta. Monta anekdoottia olisi kerrottavina jo pelkästään Ylä-Karjalan selkosilta, mutta lykätäänpä toiseen kertaan... vaikkapa tarina katiskansärkijän uintisuorituksesta, jonka lähtölaukaukset ammuttiin rannalta, pienoiskiväärillä, kumiveneen laitojen lävitse. "Snaipperi" oli kuullut kylältä erheellisen huhun, että soutelija on uimataidoton, ja asettanut houkuttimen pieneen metsälampeen, kellumaan riittävän kauaksi rannasta. Opimme tästä, ettei kaikkia kuulopuheita pidä uskoa.

Itse olisin virittänyt sopivankokoisen miinan syötiksi asetetun kohon narun alapäähän. Tunnen joitain kemiallisia seoksia, jotka "kukkuvat" tummasta vedestä ylös nostettuna, valon vaikutuksesta, jos latingin kuorena on läpinäkyvä lasipullo. Sitten leviäisi kylälle - sopivasti ennen pamausta - ilkeä huhu vihatun "ohranan" salaisesta dynamiittikalastus-toiminnasta. Kädetön uimari ei rantaan asti räpiköisi: Kloori- ja vetykaasujen optimoidulla seoksella, jota saadaan suolahaposta elektrolyysin keinoin, voitaisiin lennättää raketti ulkoavaruuteen, joten tehoa riittää reaktiivisen seoksen yhtyessä takaisin kloorivedyksi, valon toimiessa katalyyttina. Vesiliukoiset reaktiotuotteet laimenisivat lampeen, korottuen "homeopaattiseen potenssiin".

Palaten lakiesitys-teeman alkuun: Onkohan sen Johtavien Sielujen mieliin muistunut sellainen hassu sivuseikka kuin kuvallisten aselupa-korttien kustannukset? Kuka uudistuksen hinnan maksaa, vai miltä budjetin momentilta revitään rahat luvanhakijoiden valokuvaamiseen? Korotetaanko kenties aseluvan hintaa satasella - parilla?

Rh-yhdistysten metsästyksenvartijoiden valtuuksien lisääminenkään jäisi tuskin vaille seuraamuksia "pitkässä juoksussa": Yhteisen kansan tunteet alkavat olla kuumenemassa kyttäys- & vasikointi-mentaliteetin vastaisiksi, ja erilaisia drastisiakin menettelytapoja alkaa olla yleistyvässä tiedossa. Edellämainittu miina-viritys oli vain yksi akateeminen esimerkki useista sadoista mahdollisista haitanteon keinoista. Eikä se ole edes valikoiman pahimmasta päästä...

0710 MM; P.T. Kekkonen


Kiikaritietous täydentyy pätkittäin

Olipa ilmestynyt GOW:in sivulle seuraava pätkä: "Sotavaltion snaipperiputki. PTK:lle tiedoksi: TAK-85 kivääreissä käytetään ainakin osassa Schmidt & Bender 4 x 40 mm kiikaritähtäintä. Kiikaritieto on saatu erittäin varmasta lähteestä."

Ei nyt ihan pidä paikkaansa. PV:n käyttämät kiikarit TAK-85:n päällä: Schmidt & Bender 4 x 36 ja Zeiss Diavari 1,5 - 6 x 42 mm. Tämmöisiä kiikareita on TAK-85:ssa näkynyt ja kyllähän niilläkin näkee. Ainakin jotain...

Jussi


Vapen

Löytyi muuten helvetin asiallinen aselehti, ruotsalainen Vapen. Svedut rakastavat Neuhausen pistoolia (SIG P210) jota hitsailevat vähän väliä sen haljettua rungostaan. Lehdessä mainitaan aika ajoin 9 x 19 patruuna 39B joka lienee niin häijy Kp-patruuna että ainoastaan Glock ja CZ-75/85 pistoolit kestävät sen ammunnan. Samaa on joskus kuultu Kanadalaisesta 9MM 41 patruunasta. Tokko tietoa on näistä ja miten eroavat esim. nykyisten +P ja +P+ patruunoista paineiltaan ja lähtönopeudeltaan?

Alikaliberihivakat on nyt kokeiltu. Nopeus- ja painemittauslaitteistoa ei ole. Kal. .308 Win Sako AII Standard. Hylsy Lapua; osasupistettu, luoti Hornady VMax 55 gr istutettuna .224/ .308 hivakkaan, (paino 6 gr), hivakan istutussyvyys 6 mm, ei niippausta. Nalli CCI Large Rifle Primer.
1. Ruuti ikiwanhaa, laji Oy Rikkihappo Ab N18 (vastaa kai N340:tä), latinki n. 1 gramma; 15,5 gr. Kasat 90 mm/ 100 m/ 5 lauk. Missä vika? Paljonko vauhtia?

2. Ruuti tuorempaa N110, annos 40,0 gr, pystyhajontaa 300 mm sivuhajontaa 100 mm. Pitäisikö jo lopettaa...? Aseeni käy säännöllisesti n. 30 mm kasaa Lapuan tehdaslatingilla jossa 12 g/ 185 gr Scenar.

Makke


QuickLOADin ilmainen demo-versio!

Tässä osoite, josta lyötyy QuickLOADin ilmainen demo-versio: http://www.neconos.com/details3.htm
The Turner Diaries lyötyy (engl.) osoiteesta: http://www.propatria.org/patriot88/turner/intro.html

Markus

PT:n tunnustus: "The Turner Diaries", jota yleisesti luullaan maailmankatsomukseni pohjaksi ja perustaksi, on minulta lukematta. Teoksen olemassaolosta sain tiedon vasta aivan taannoin Vesan Metsästyssivuilla käydyn keskustelun niistä katkelmista, jotka tulivat sähköpostitse osoitteeseeni. Nykyisen työruuhkan keskellä ei lukuharrastuksille jää aikaa: Vuonna 1999 joululahjaksi saamani kotimainen, suomenkielinen fiktioromaani on jäänyt edes selaamatta, vaikka lukaisisin sen noin neljässä tunnissa, jos olisi neljä tuntia "luppo-aikaa".

Elämänkatsomukseni hahmottumiseen lienee vaikuttanut vahvimmin Öhquistin teos "Kolmas Valtakunta", jonka luin ensimmäisen kerran muistaakseni 9-vuotiaana. Samoihin aikoihin lukemani A. Hitlerin "Taisteluni" ei ollut läheskään yhtä kiehtova. Pikemmin se on kuivaska, joskin eräät poliittisia vastustajia tarkoittavat nimitykset ja rasistiset vertaukset ovat meheviä. "Turnerin Päiväkirjoista" ei vuoden 1957 aikoihin ollut aavistustakaan; onhan se ilmeisesti julkaistu melko äskettäin.

On jokseenkin loukkaavaa väittää, että omilla aivoillaan ajattelevan yksilön maailmankatsomus hahmottuu jonkin tietyn teoksen pohjalle. Samaa, kuin väittäisi, "ettei sillä PTK:lla ole aivoja laisinkaan, vaan pää täynnä pelkkiä muistilokeroita". Löytyy toki niitäkin; Q.E.D.

1610 MM; PT. Osoitteet haravoi Netistä MPP.


Ruutisten Ohjelmanjulistus 28.09.2000:

ASEETON KANSA = KELVOTON KANSA!

Varoitus: TÄMÄ ON nyt sitä POLITIIKKAA! Mikäli olet kiinnostunut pelkästään asetekniikasta (ts. aseiden omistusoikeus ei kiinnosta sinua pätkääkään), niin jätä mielenrauhasi vuoksi seuraava teksti lukematta! MPP.

Pääministeri Lipponen pauhasi taannoin: "Äärioikeistolainen Vapauspuolue Itävallan hallituksessa on eurooppalaisten arvojen vastainen. Sen ei saa antaa olla hallitusvastuussa." Onkohan todellakin niin, että sosialistit saavat yksin määrätä, mitä ovat Eurooppalaiset Arvot? Sosialistit korostavat puheissaan demokratiaa, mutta jos kansa "äänestää väärin", niin aito demokratia saa niiden mielestä mennä hornan tuuttiin. Demokratia tarkoittaa KANSANVALTAA, mutta jos sanan eteen laitetaan mikä tahansa yhdyssanan etuliite (esim. sosiali-, tai kansan- ), katoaa sen merkitys:

Alkaa saneluvalta, sitten pakkovalta, jota seuraa hirmuvalta.Suomessa eletään nyt sanelu- ja pakkovaltojen yhtymäkohdassa, mutta matka jatkuu, suunta on selvä, "eikä päämäärä ole tärkeää, vaan liike" kenties jopa neuvostososialismin hirmuvaltaa pidemmälle: Jonnekin, josta ei ole ennakkotapauksia, paitsi ehkä Puna-Khmerien hallitsema Kambodzha luurankolaaksoineen. Matka jatkuu, jos sen annetaan jatkua.

Samaiset sosialistit kannattavat aserajoituksia. Jos ne saavat rajoitukset vähitellen lävitse, Eduard Bernsteinin jo ammoin neuvomilla lainsäädännöllisen kieroilun keinoilla, niin kohta on kansa aseistamaton, eli voimaton puolustamaan kansanvaltaa. Kun tuo aseeton, siis kelvoton, kansa erehtyy "äänestämään väärin", niin se on helppo komentaa takaisin ruotuun jäsenkirjaperusteisesti valikoidun palkka-armejan avulla. Monikohan vasemmistolainenkaan tosiasiassa tahtoo Suomesta poliisivaltion? Ainakaan ammattiarmeijaa he eivät tänne halua, vaikka vielä 60-luvulla polttelivatkin sotilaspassejaan, tai ryhtyivät sivareiksi heti kun siviilipalvelukseen pääsy mahdollistettiin myös jäsenkirjaperusteella.

Muistaneeko kukaan enää valtion nimeltä Burma? Suomen tiedotusvälineet vaikenivat visusti tosiasiasta, että Burman hirmuhallitus oli sosialidemokraattinen. Täällä oli sallittua puhua ja kirjoittaa vain "sotilashallituksesta", vaikka sotilaita komensivat poliitikot taikka politiikkaan sekaantuneet, jäsenkirjaperusteella pikaisesti ylennetyt korkeammat sotilashenkilöt. Kukaan ei sentään tohtinut kailottaa vappupuheessaan Hertta Kuusisen paatoksella, että: "Burman tie on meidänkin tiemme!" Vaalikarja olisi voinut siitä pelästyneenä jopa lakata herumasta ääniä "kylän parhaan lypsäjän" kiuluun.

Kansa on todella vapaa vain silloin, kun se voi itse huolehtia turvallisuudestaan "ruohonjuuritasolla", tarvitsematta odottaa sitä, että tapahtumapaikalle hälytetty "ratsuväki" ehtii apuun; tavallisimmin myöhästyneenä. Stalin oli aserajoitusten puolesta, noudattaen johdonmukaisesti edeltäjänsä omaksumaa linjaa kaikissa toimissaan ja päätöksissään. Hänen tapattamistaan 20 miljoonasta OMASTA kansalaisesta ei yksikään lakeja nuodattava voinut tehdä vastarintaa. Kuinkahan moni haluaa tosimielessä Suomesta 1930-luvun NEUVOSTOLIITON?

Stalinin kuppaan kuollut edeltäjä kehotti suorittamaan aina ja kaikkialla ensimmäiseksi kansan aseistariisunnan, jonka jälkeen voidaan aloittaa "omaisuuden pakkoluovutukset" vastarintaa kohtaamatta, sillä: "Sellaista kansaa, jolla ei ole aseita, eikä edes valmiutta aseiden käyttöön, voidaan kohdella kuten orjia". Niinhän esimerkiksi kolhoositalonpoikia sittemmin kohdeltiinkin. V.I. Leninin edelläolevat toimintaohjeet oli julkaistu jo vuonna 1905, eli Venäjän kansa oli saanut ennakkovaroituksen, mutta UNOHTANUT sen. Me emme anna Suomen kansan UNOHTAA, olkoonpa meihin kohdistettu kritiikki kuinka rajua tahansa. Olemme jo paatuneita nimettömien kirjoittajien kannanotoille: Minkäpä tuuli kivelle mahtaa?!

Monesti väitetään, ettei sivistynyt ihminen tarvitse aseita, mutta juuri aseethan tekevät ihmisestä sivistyneen. Aseistamaton ihminen on avuttoman eläimen tasolla, koska hän ei voi/osaa käyttää itsensä puolustukseen kuin käsiään ja jalkojaan. Koiratkin ovat huomattavasti kehittyneempiä kuin HOPLOFOOBIKOT: Niillä on hampaat. (Kissa on luotu koiraakin paremmin menestymään elämäntaistelussa. Sillä on viisi asetta: Neljä teräväkyntistä käpälää ja hampaat..! "Kissa-fani" PT:n välihuomautus).

Jos nykyään CIAt hyökkäävät rehellisen (ja syyttömän) kansalaisen kotiin vaikkapa aiheettoman ilmiannon seuraamuksena, ja hän puolustautuu, niin hän saa syytteen virkavallan vastustamisesta. Mutta kuka olikaan oikeudeton hyökkääjä? Miksikähän ei muka ole oikeutettua käyttää hyökkääjistä nimitystä CIAt? Tappamisen aikomuksessa ne hyökkäsivät Pihtiputaallakin Tauno "Surmanluoti" Pasasen kotia kohti, konepistoolit tanassa, lippaat täynnä patruunoita, vaihtimet sarjatulelle säädettyinä, mutta puolustautujalla oli kotikenttäetu ja kauaskantoisempi ase.

Paljonko Sinulla on varastossa patruunoita kivääriäsi ja pistooliasi varten? Jos tulee poikkeus-/ sotatila, niin patruunatoimitukset viivästyvät varmasti, elleivät esty. Ase on käyttökelvoton, käytännöllisessä mielessä, mikäli siihen ei ole patruunoita. Olisit kynnetön ja hampaaton; orjan asemassa. Mikäli kriisitila jatkuu Suomessa pidempään, niin ainoat saatavilla olevat patruunat ovat ilmeisesti: 9 x 19 mm, 7,62 x 39 mm, 7,62 x 53R ja 12,7 x 108 mm. Jos aseesi on kaliberiltaan jokin muu, niin pidä PALJON patruunoita varastossa AINA. Ja kotilatauksen taito olisi esimerkiksi pakkoruotsia hyödyllisempi oppiaine peruskouluissa tai lukioissa; tosin tietenkin vapaaehtoisena tai valinnaisena kurssina.

Vaikka omistaisit em. kaliberisen aseen, niin pidä riittävästi patruunoita varastossa. Vihollinen ei hyökkää aina idästä: Jo kerran aiemminkin (1918) SE on jo ollut KESKUUDESSAMME, ja viimeiset "likipiti"-tilanteet olivat karmeaa todellisuutta vuonna 1971, vaikka asiasta vaietaan yhä! Tietenkin .22 LR, .308 Win ja 12/70 patruunoita riittää asekauppojen varastoissa jonkin aikaa. Tosin useimmat 12/70 haulikonpatruunat ovat tst-käyttöön sopimattomia. Kokeile ampua 100 metrin päästä miehenkokoiseen kuviotauluun 3,5 mm hauleilla varustetulla metsästyspatruunalla: Ei oikein onnistu. Haulien pitäisi myös upota 22 mm:n syvyydelle sanomalehtinippuun tappokriteerin täyttämiseksi: Onnistuu vieläkin huonommin. Osta/ lataa siis patruunoita tarkoituksenmukaisilla luodeilla tai täytteillä!

"Maantieteelliselle sijainnillemme emme voi mitään", totesi jo J.K. Paasikivi. Suomessa ei siksikään saisi olla mitään aseita rajoittavia lakeja, vaan perustuslaillinen oikeus aseiden rajoittamattomaan hallussapitoon. Rikoslaissa tulisi myös olla pykälä, että: "Se, joka rajoittaa aseiden tahi asetarvikkeiden vapaata kantamista, hallussapitoa, kauppaa, käyttöä tai valmistusta, on tuomittava tästä MAANPETOKSESTA ankarimpaan laissa kulloinkin säädettyyn rangaistukseen. (Kriisiaikoina, tai niiden uhatessa, kuolemaan!). Yritys, ja maanpetoksen suosiminenkin, on rangaistava". Osaamme mekin lakeja laatia, eivätkä vain hoplofoobikot.

"Jokaisella ihmisellä on oikeus elämään", kuuluu ote YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Käytetty yleisesti propagandana. Korupuhetta. Hugaa. Se, joka aloittaa oikeudettoman hyökkäyksen tahi tunkeutuun väkivalloin yksityiseen tilaan, on tietoisesti luopunut oikeudestaan elämään. Onhan IHMISEN henkilökohtainen koskemattomuus (sekä myös omaisuuden koskemattomuus) tärkeämpää kuin RIKOLLISEN henki: Jos lainsuoja on kaikilla, kaikissa tilanteissa, sitä ei ole tosiasiallisesti kenelläkään!

Kumpiko suojelee enemmän kansalaista; poliisi vaiko 9 mm pistooli? Poliisit tulevat hälyytyksestä, eivätkä tapahtuvan rikoksen alkamisesta. Poliisien tuloon saattaa kulua tuntejakin maamme syrjäseuduilla: Savumerkeilläkö virkavalta hälyytetään, jos puhelinta tai kännykkää ei ole, tai jos tapsit on katkaistu ja kännykkä varastettu? Pistooli, mukana kannettuna tai ulottuvilla pidettynä, on 1,5 sekunnissa valmiina. Päättele itse!

Kaikki aserajoituksien kannattajat vaativat suojaa rikollisia vastaan... Juuri sitä suojaa antaisivat ampuma-aseet ja taito käyttää niitä. Oikeastaan paraskaan taito ei yksin riitä, vaan pitää olla myös psyykkinen VALMIUS käyttää aseita. Siihen pitäisi rohkaista kaikissa tiedotusvälineissä, samalla aktiivisuudella, jolla se nykyisin niiden välityksellä tuomitaan, vaikka Suomen kansan suuri enemmistö hyväksyy aseellisen puolustautumisen; tulkoonpa hyökkääjä rajojemme ulkopuolelta, tai niiden sisäpuolelta yksityisiä kansalaisia tai heidän laillista elinkeinon harjoittamistaan vastaan.

Rikoslaissa esiintyy sanamuoto "oikeudeton hyökkäys", joka teoriassa mahdollistaa hätävarjelun. Omasta mielestäni MIKÄÄN hyökkäys ei ole oikeutettu, joten jokaisella kansalaisella on oltava oikeus puolustautumiseen, ja siihen tarvittavan välineistön rajoittamattomaan hallussapitoon, sekä tuon välineistön käyttöön harjoittautumiseen.

PTK 1009MM


Testiraportti

IMI:n subsonic 9 x 19 : "Taistossa testattu"

Israel Military Industries valmistaa 147 grainisella (9,53 g) ladattuna ysimillistä subsonic-patruunaa (jatkossa IMI S). Patruunat on siis tarkoitettu nimenomaan vaimentimen kanssa ammuttavaksi. Tässä välissä on syytä huomautta, että IMI lataa myös 9 x 19 subsonic-patruunaa 158 grainin luodilla, joka on tarkoitettu KARBIINEIHIN, EI pistoleihin. Näitä käsittääkseni myydään ainoastaan "Viralliseen Käyttöön". Jos näitä onnistuu saamaan jostain käsiinsä, niin älkää ampuko niitä pistooleilla. Ne on tarkoitettu raskaslukkoisiin karbiineihin ja konepistooleihin. Pistoolilla ammuttaessa jäännöspaine piipussa on vaarallinen korkea, ja luistia rasittava. Jo muutama ko. patruuna saattaa rikkoa huonolaatuisimmat pistoolit. Nyt kuitenkin on testissä "siviiliversio" tästä patruunasta, jonka ampuminen kaikista (hyväkuntoisista) 9 x 19 mm pistooleista on turvallista.


Luoti, öyheet ja hylsy

Luotina on siis 147 graininen veneperäinen kokovaippa. (FMJBT). Luodin (mitattu) halkaisija on 9,01 mm ja pituus 19,2 mm, eli pidempi kuin hylsy. Ruuti on hopeanharmaan väristä. Patruunassa on ruutia 5,2 grs. Ruudin jyvämuoto on litistetty pallojyvä. Ruuti muistuttaa ulkoisesti Accurate Arms Nr 2:ta. Samaa ruutia käyetään mm. Sellier & Bellot'n piekkarinpatruunoissa, ja AA Nr. 2 tuotetaankin pääasiassa Tshekkiassa. (IMI:n oma ruutitehdas räjähti, eikä sitä liene jälleenrakennettu, koska entisen itäblokin maista saa laadukkaita öyheitä huokealla).

Hylsynä on IMI:n hylsy kantaleimoilla: IMI 9 mm CARB. Siis nimenomaan karbiini-/ kp-käyttöön tarkoitettu hylsy, sillä kaupalliset lataukset ladataan samoihin hylsyihin kuin viranomaiskäyttöön tarkoitetut patruunatkin. Eipähän se mitään, kun sen tietää. Aliäänisen patruunan koodiväri Israelissa on siniseksi lakattu luodinkärki, myöskin siviilipatruunoissa.


Testivälineistöstä

Keikkapiipuisen pistoolin käyttäminen testiaseena ei tietenkään anna todellista kuvaa siitä tarkkuudesta mihin patruuna pystyy. Esimerkiksi useimmat hyvälaatuiset 9 x 19 patruunat pystyvät alle 7 cm kasoihin 100 metriin, jos ne ammutaan pulttilukkoisella tarkkuusaseella. Mutta on syytä huomioida, että patruunat tulisi testata sellaisilla aseilla, joissa niitä yleensä käytetään, ja 9 x 19 mm pulttilukkoaseet ovat harvinaisia erikoisuuksia itselataaviin aseisiin verrattuina.

Niinpä testiaseina käytettiin pistooleita, Asetalolta lainaan saatu Glock M17 ja oma Tanfoglio P19. Verrokkipatruunoiksi saatiin Asetalolta CBC:n (kaupallinen nimi Magtech) tavallisia ysimillin patruunoita (luoti 8,03 g).


Supu vaiko ei-supu?

Vuorossa olivat nopeusmittaukset IMI S:lla. Testiase: Tanfoglio P19 (114 mm piippu). Mittarina Chrony, matka 3 m, lämpötila +16 C. Lukemat olivat: Min. 290,6 m/s. Max. 296,3 m/s. Ka. 293,5 m/s. Hajonta 5,7 m/s. Siis on todella subsooninen lataus.


No, osuuko sillä mihinkään?

Kasat IMI S:lla ammuin 10 metrin matkalta. Moni alkaa varmasti ihmetellä: "Täh?! Pistooleillahan ammutaan 25 metrin radalla. Miksi tarkkuus testattiin 10 metriin?" Voi voi kalkkivaareja: Eivät todellakaan ole oppineet, että pistooli on lyhyen matkan ase. 10 metriä voidaan pitää käytännöllisenä maksimimatkana tositilanteissa. Ammutaanhan "aksjön-lajeja" (=IDPA, IPSC, SRA ja tstpistamm) yleensä alle 10 metrin matkoilta. Konepistoolilla ammuttaisiin kyllä 100 metriin, mutta kaikki aikanaan...

25 metrin pistoolirata on käytännöllisen ampujan näkökulmasta ainakin 15 metriä liian pitkä, sillä tarkkuushan ei ole ainoa tavoiteltava asia. 25 m olisi sopivampi matka konepistooleille ja rynnäkkökivääreille. Ammuin kasat hiekkasäkkituelta. Kaksi kasaa asetta kohti, seuraavassa paremmat kasat:

Glock M17: 27mm k-k/ 5 lauk. /10 m. Tanfoglio P19: 40 mm k-k/ 5lauk./10 m

Tanfogliolla kummatkin kasat olivat 4 - 5 cm pinnassa. Glockilla taas parempi kasa oli tiukka, mutta ensimäinen hajosi yli 10 senttiseksi. Tämä johtui Glockin laukaisun vieraudesta minulle, koska ei ollut aikaa tottua siihen kuin noin 70 patruuna verran. Glockin laukaisun hallitsemiseksi vaaditaan jonkin verran harjoitusta. Hyvä harjoitus laukaisuun tottumiseksi olisi Nagant-revolverin naksuttelu ainoastaan kaksitoimisella laukaisulla (yli 8 kg). Nagantin jälkeen Glockin laukaisu tuntuisi höyhenenkevyeltä. Mainittakoon, että Glockilla ammuttaessa ilman tukea osumatulokset olivat melkein yhtä hyvät kuin tuelta ammuttaessa (10 metristä Weaver-ottella noin 4 cm kasa 5 laukauksella).

Tanfoglion tulokset olivat yksinkertaisesti aseen mekaanisen (epä)tarkkuuden tekosia. Piipun sovitus luistiin on aseyksilössäni erittäin väljä, eikä se käy millään patruunalla kunnollisia kasoja (tähän mennessä parhaat tulokset ovat olleet noin 8 cm/ 25 m, ammuttu itseladatuin patruunoin, joissa luotina .357" halk. Speer TMJ 158 grs. Ohuemmilla luodeilla hajonta on noin 10 cm/ 25 m. Em. tulokset siis tuelta ammuttuja). Onpahan väljyydessä hyvät puolensakin; ei tule häiriöitä. Eräät tiukkasovitteiset praktikalin Open-luokan pistoolit (voiko niitä enää kutsua pistooleiksi?) tekevät helposti häiriöitä, varsinkin kun lataukset on tehty vain sopivaa PF-kerrointa ajatellen, unohtaen aseen tärkein ominaisuus: TOIMINTAVARMUUS! Apropos: IMI S ja CBC toimivat häiröittä molemmissa testiaseissa, kuten sopi odottaakin: Yhdenkin häiriön ilmeneminen olisi ollut karvas pettymys. Rekyylissä patruunoiden välillä ei ollut juurikaan eroa.


Tylsää teoriaa...

Raskaan luodin käytöllä on useita tarkoituksia supupatruunassa. Lähtönopeus ei saisi ylittää 305 m/s missään olosuhteissa. Toki on mahdollista ladata esim. 8 g luoti nopeuteen 300 m/s, mutta tällöin ase tuskin lataa, johtuen liian vähäisestä momentista (8 g x 300 m/s= 2400 gm/s). Toki useimmat pistoolit toimivat ko. 2400 gm/s momentilla ilman vaimeninta. Vaimentimen laittaminen piipun suulle muuttaakin tilanteen aivan toisenlaiseksi. Raskalla luodilla on myös parempi läpäisykyky kuin esim. 8 g kv-luodilla. IMI S:n luodin ka. energia on 410 Joulea, mutta momenttia löytyy 2797 gm/s, eli aseen pitäisi "spelata" vaimentimenkin kanssa ammuttaessa.


IMI S: "Combat Proven" eli "Taistossa testattu"

Israelissa on pienempiä "kahinoita" aina joskus, ja siellä on muillakin kuin viranomaisilla oikeus itsepuolustukseen. Niinpä tälle patruunalle sekä sen sotilanversiolle on kertynyt taistelukäyttöä ja se on osoittautunut tehokkaaksi.


Kehut ja haukut

IMI:n nimellä asekaupasta kysyttäessä tuskin löytyy ko. patruunaa, vaikka sitä olisikin kaupassa, mikäli myyjä ei ole asiantunteva, sillä patruunarasioissa lukee päällä HANSEN Subsonic, eli IMI:n kaupallinen nimi. Eli taas eräs tapa testata myyjän asiantuntemusta. Miten lieneekään "Trade Mark" omaksuttu, ei ole tiedossa, mutta äkkipoika luulisi nimen Hansen viittaavan johonkin norjalaiseen tai vielä ilmeisemmin tanskalaiseen valmistajaan. Ovelaa harhautusta, jolla lienee hyvät syynsä.

Kokonaisuudessaan IMI S-patruunoista ei löydy mitään moitittavaa. Kehuja ne sen sijaan saavat ansaitusti. Kiitokset Asetalo Oy:lle testipatruunoista ja testiaseen lainaamisesta. CBC- ja IMI-patruunoita myy Asetalo (http://www.saunalahti.fi/asetalo) ja on samalla Glock-pistooleiden maahantuoja.

MPP 1209MM


Pistoolin valinnasta

Tämän ei ole tarkoitus olla kaikenkattava ohje pistoolin valitsemiseen (jollaisia EVÄ-.. korjaan...ERÄ-lehdessä muka on), vaan tarkoitus on nostaa esille niitä pistoolin valitsemiseen liittyviä seikkoja, joita harvoin otetaan huomioon. Tulevaisuudessa voin kirjoittaa vastaavan artikkelin kiväärin valitsemisesta, joskaan se ei ole tarpeen ainakaan englannintaitoisille, koska J. Cooperin mielipiteistä ko. asiasta (ja muistakin) löytyy netistä, mm. osoitteesta http://www.dvc.org.uk/JeffCooper/ Lisäksi Cooper on kirjoittanut kirjan "The Art of the Rifle" jonka voi tilata esim. netin kautta. Jos sen tilaa täältä Helsingistä, Akateemisesta Kirjakaupasta, niin hintaa tulee noin 300 mk ja aikaa menee 3- 6 viikkoa kirjan saapumiseen. No, nyt asiaan, eli pistooleihin.


Pistooli = "Lyhyen matkan torjunta-ase"

Ota huomioon, että tarkkuus ei ole tärkein asia; pienet kasat ovat mukavia, mutteivat välttämättömiä. Käynniksi riittää 15 metriltä säännöllisesti alle 7 cm kasat. Tarkkuutta tärkeämpää on pistoolin soveltuvuus omistajansa käteen, sekä toimintavarmuus. Pahitteeksi ei ole myöskään "vaistomainen suuntautuvuus", joka parhaimmillaan mahdollistaa ammunnan lähietäisyydelle tähtäimiin vilkaisemattakaan, jopa kirjaimellisesti lonkalta laukaisten, vaikka ahkera harjoittelu totuttaa vähitellen ampujan vaistomaiseen aseen suuntaamiseen, jolloin tähtäykseen tarvittava aika lyhenee. Toimintavarmuuden kriteerinä voisi pitää, ettei ase saa tehdä kuin yhden häiriön 3000 laukausta kohti. Useimmat nykyaikaiset keskisytytteistä patruunaa ampuvat pistoolit pystyvät tähän.


Kalibereista

Kaliberin suhteen riittää paljon mielipiteitä. .22 LR -patruunat ovat halpoja sekä niiden saatavuus on erinomainen. Tämä on tärkeä seikka silloin, kun asetta pidetään hallussa ns. Suojeluskunnan Luvalla. Tosin .22-kaliberiset pistoolit eivät yleensä liiku eivätkä käy pyydykseen "harmailla markkinoilla". Vaimentimen laittaminen useimpiin pienoispistooleihin onnistuu helposti ja käytännössä kaikki standard velocity -merkinnällä varustetut patruunat ovat aliäänisiä pistoolista ammuttuina. .22 LR kaliberin huono puoli ovat häiriöt, eli .22 kal. aseet ovat varsin ronkeleita patruunoiden suhteen.

Vaaditaan paljon patruunoiden testaamista toimintavarman patruunamerkin löytämiseksi. Usein tarvittaisiin myös hienomekaanisia kädentaitoja lippaan syöttökidan hiomiseen ja kiillottamiseen sujuvasti syöttäväksi. Tuskinpa yksikään massavalmistettu lipas lähtee asetehtaasta täysin moitteettomaksi viimeisteltynä, vaan lippaat olisi "trimmattava" vielä asekohtaisesti ja syöttämään parhaiten senmerkkisiä patruunoita, joita aseen havaitaan suosivan.

Mikäli ase on "Suojeluskunnan luvilla", niin 7,65 mm Brow. on toki hyvä "puolustuspistoolin" kaliberi kuten myöskin .25 ACP, ellei aseen piipunreikä ole pahasti syöpynyt. Ainut ongelma näiden kanssa on Suomen talvi, sillä ko. kalibereilla on vaikauksia (kuten myös .22 LR:llä) läpäisykyvyn suhteen, jos kohteella on paksu vaatetus. Toki läpäisyongelman voi ratkaista ampumalla "kärsä-osumia", mutta niiden ampuminen nopeasti vaatii paljon harjoitusta, ja patruunoiden saanti voi olla vaikeaa joillakin paikkakunnilla. Kauppuri voi kysellä että "onkos sinulla lupia?", eikä hän silloin tarkoita pillisavukkeita.

Sk-luvilla olevista aseista ei ole paljonkaan valinnanvaraa. Moni joutuu tyytymään siihen kalustoon, jota onnistuu löytämään "kulmilta". Aseet ovat usein käytettyjä; jopa loppuun kuluneita. Luvallisuus on epäkohta, mutta luvan hakeminen (niin vastenmielistä, alentavaa ja nöyryyttävää kuin se onkin) mahdollistaa valinnanvaran, vaikka ei läheskään aina halutunlaista valinnan vapautta. Sk-luvallisen aseen etuna puolestaan on ensisijaisesti se, ettei sitä "ole olemassa virallisesti": Sitä ei tulla takavarikoimaan tunnistustutkimuksiin, olkoonpa sillä tehty mitä tahansa.

Luvallisen aseenkin jättämät yksilölliset "sormenjäljet" luodeissa, hylsyissä ja nallinpohjissa on mahdollista muuttaa, mutta ei aivan helppoa. Erityisenä uhkana on muutostyön liioittelu, jolloin se huomataan tehdyksi ja epäilykset lisääntyvät. Kolme nuorisorikollista ampunut Kytäjän kartanon edesmennyt omistaja Kai Vähäkallio kärysi juuri tästä syystä, karhennettuaan taannoin hankkimansa revolverin piipunreikää, aseella suoritettujen fyysisten eliminointien jälkeen "hiirenhäntäviilalla", vaikka hellävarainen kolvaus olisi riittänyt hyvin rihlanjälkien mikroskooppisten tunnistemerkkien muuttamiseen.

Ulkomailla tunnetaan tapauksia, jolloin "märkiin töihin" käytetyn itselataavan aseen patruunat ovat olleet monta kertaa jälleenladattuja keräilyhylsyihin, ja siksi mahdottomia yhdistää epäiltyyn aseyksilöön, jonka piippukin oli kolvattu tuntomerkkien muuttamiseksi. Mutta iskurinkärjen uudelleenmuotoilu oli laiminlyöty. Ase voitiin tunnistaa nalliin lyöttyneen kolon yksilöllisten tuntomerkkien perusteella: Taas kolahti hirsipuun luukku vähäisen unohduksen seuraamuksena! Nallipiikin kärjen hiominen tunnistamattomaksi hoituu parhaassa tapauksessa 5 - 10 sekunnissa. Liioittelua pitää välttää siinäkin työssä.

Sk-luvallista asetta ei peräänkuuluteta, vaikka se katoaisi jonnekin, ellei sen olemassaolo ole naapureiden tai tuttavapiirin tiedossa. Se on myös helposti käteiseksi muutettava sijoituskohde, etenkin tulevina aikoina, jolloin muodostuvat järjestäytyneet "vaihtoehtoiset asemarkkinat". Useinhan on hyväkuntoisen Sk-luvallisen pistoolin myyntiarvo sama tai suurempikin kuin uuden vastaavanlaisen aseen käypä kaupanhinta, mutta jos malli on yleinen, ja rasitteena luvallisuus, on keräilyarvo vain murto-osa käyvästä hinnasta.

Jokaisella etuoikeutetulla keräilijällähän on jo kokoelmissaan FN M 1910, jos esimerkkinä mainittu massavalmistettu ase kuuluu "keräilysuunnitelmaan". Etuoikeutettujen keräilijöiden lukumäärän ei ilmeisesti sallita lisääntyvän kovin suureksi. Usein mainittu raja on tuhannen Sisäministeriön rekisteröimän Virallisen Keräilijän kiintiö, joka lienee täyttymässä, ellei jo täyttynytkin.

"Isoista pyssyistä" suositeltavin on 9 x 19. Patruunoita on saatavilla kohtuuhintaan jokaisesta asekaupasta, ja kriisitilanteissakin on patruunahuolto turvattu, koska 9 x 19 on Puolustusvoimien käyttämä kaliberi. Eräät jenkit haukkuvat 9 x 19:ta "natsi-kaliberiksi, joka on suunniteltu jutskujen ampumiseen niskalaukauksella. Täysin epäsovelias itsepuolustuskäyttöön." No, jenkit korvaavat monesti puuttuvan ampumataitonsa "kyrvänjatke-kalibereilla", ja heidän historiantuntemuksensa puutteet tunnetaan yleisesti:

Yliopistoihinkin valikoidaan USA:ssa monet opiskelijat pelkästään urheilusaavutusten perusteella, joten ei mikään ihme, että joku pelkän kansakoulun käynyt suomalainen voi kohota Hämmästyttävän Tietäjän maineeseen Rapakon takana. 9 mm Parabellum-patruuna suunniteltiin sivumennen sanoen noin 15 vuotta ennen NSDA-puolueen perustamista, ja siitäkin kesti vielä lähes 20 vuotta Holocaustin alkamiseen vuoden 1938 Kristalliyönä.

9 x 19 on täysin riittävä kaikkiin pistoolin käyttötarkoituksiin Suomessa (mm. salahirvijahtiin moottorikelkoilla. Jenkit käyttävät hirven ampumiseen esim. .454:ää ja valittelevat tehon puutetta. Kumma juttu, että Suomessa riittää 7,65 Parabellum-kaliberi hirven tappamiseen. No, osumapaikkahan ratkaisee!).

"Prättikaalin" ampujat suosittelevat tietysti jotain "eksoottista" kaliberia, kuten .40 S & W tai .38 Super. Ei niissä mitään muuta vikaa ole kuin patruunoiden saatavuus Suomessa. Pistooliin tulisi olla saatavilla tehdaspatruunoita yleisesti, silloinkin - ja erityisesti silloin - kun maahantuonti takkuilee syystä tai toisesta. Ajat ovat silloin poikkeuksellisia. Viimeksi koettiin aseiden ja a-tarvikkeiden saatavuuskatkos vuonna 1971, kun "vallankumous kolkutti ovea". (Noista tapahtumista on julkinen sana vaiti VIELÄKIN!).

Niin, vielähän on se jenkkien suosima .45 ACP. Suomessa se menee samaan luokkaan .40 S & W:n kanssa: Ei patruunoita yleisesti saatavilla, ainakaan silloin kun niitä kipeimmin tarvittaisiin! Jenkeissä tilanne on toinen, johtuen Colt M1911:sta ja sen aiemmasta käytöstä USA:n armeijan/merijalkaväen/laivaston/ilmavoimien palvelusaseena. Onkos joku vieläkin tietämätön siitä, minkä asemallin ja -merkin myyntiä edistävää markkinaohjailua olivat alkuperäisetkin IPSC:n säännöt? No, valistamme, koska valistustyö on kutsumuksemme: Jo ennen vuotta 1976 oli olemassa periaatepäätös kaikkien NATO-maiden aseiden kaliberien yhtenäistämisestä. USA:n suurelle yleisölle siitä kerrottiin vuonna 1979: Ennemmin tai myöhemmin joutuisi myös USA omaksumaan 9 mm pistoolikaliberin. Ratkaiseva askel astuttiin tammikuussa 1985, jolloin 9 mm aseen mallikin oli jo valikoitu.

USA:n asevoimat tiesivät, että kaliberiuudistus on tulossa väistämättä. Siksi ne eivät enää tilanneet .45 ACP-kaliberisia pistooleja, jotka pian jouduttaisiin hylkäämään vanhentuneina. Colt Firearms Mfg. Co. häätyi etsimään uusia markkinarakoja, tai oikeastaan luomaan niitä keinotekoisesti. Siinä tilanteessa syntyi "prättikaali" vuonna 1976, kaupallisen tarpeen tyydyttämiseksi, ilmeisen tarkoitushakuisine sääntöineen. Usein kiroillaan, että "disipliiniammunnan" sääntöjä sanelevat Keski-Euroopan suuret asetehtaat, mutta kyllä Jenkeissäkin markkinaohjailun keinot keksitään, viimeistään pakkotilassa.


Tähtäimistä

Kiintotähtäimet ovat ehdottomat, sillä säädettävistä voivat säädöt mennä "perseelleen", eikä mekaanisesti kestäviä rakenteita löydy monestakaan Ukko-Mauseria nuoremmasta asemallista. Kohdistusetäisyytenä 15 m on sopiva. Esimerkiksi Walther-pistoolit kohdistetaan tehtaalla 15 metriin tasajyvällä: Kertoopa sen, että siellä ovat tajunneet pistoolin käyttötarkoituksen. Sanomattakin on selvää, etteivät kyseeseen tule mitkään punapiste- tai holo-tähtäimet käytännöllisessä pistoolissa. Bianchi Cup ja muutamat muut varustepainotteiset kilpailut ovat alkaneet loitontaa prättikaaliharrastusta käytännön toimista, kaikkialla. Usein on myös nähty, ettei hintavinkaan tähtäinvarustus riitä tuottamaan hyviä tuloksia, jos harjoittelu on laiminlyöty, tai jos kalliin välineistön omistajasta ei yksinkertaisesti voi kehittyä milloinkaan edes keskinkertaista pistooliampujaa. Varsinaisiksi mestareiksi onkin synnyttävä.


Harjoittelusta

Harjoituksista on pakinaa tstpist-ammuntajutussa ja sen jatko-osassa. Seuraava on lähinnä suunnattu ammunan aloitelijoille. Yleisneuvoni on, että korkeintaan 150 - 200 laukausta harjoituskertaa kohden. Enempi on patruunoiden tuhlausta, eikä ampumataito kehity. Patruunoina olisi hyvä käyttää samoja, joilla ladattua asetta kantaa mukanaan. Kylmäharjoittelu on oleellinen osa pistoolilla ampumisen harjoittelua: Sitä olisi syytä tehdä useammin ja enemmän kuin itse ampumista. Muista harjoitella muutakin kuin laukaisua, joka on vain pieni, joskin tärkeä, osa-alue käytännön pistooliammunnassa.

Kun ampuu ensimäiset laukaukset uudella aseella, kannattaa ampua kohtalaisen hitaasti ja kohtuuetäisyydeltä (= noin 7 m). Maalitauluna 25 m pistoolitaulu on vihonviimeinen. Suositeltavia ovat IPSC-taulu tai jenkeissä suosittu "Bad Boy"-taulu ja sen muunnelmat. Kotelosta vetämiset, "tuplalaukaukset" ja liikkeestä ampuminen tulevat mukaan myöhemmin (= kun alkaa osua säännöllisesti ja suht'koht' nopeastikin A-alueeseen IPSC-taulussa 7 metristä).

Pistoolilla ampumien ei ole helppoa vaikka se siltä näyttääkin. Suosittelisin vähintään kahta harjoituskertaa kuukaudessa, jotta ampumataito säilyisi ja kenties paranisikin. Kertaa kohden riittää noin 50 patruunaa, mikäli tarkoituksena on ampumataidon ylläpitäminen riittävänä "käytännön tilanteita" varten. KILPA- ja URHEILUammunta ovat täysin eri asia kuin KÄYTÄNNÖN ampumataito. Tämä on tiedetty (mutta ei välttämättä tiedostettu) jo yli sadan vuoden ajan.


Lippaat ja patruunat

Ainakin yksi varalipas kannattaa pitää mukana. Yleensä käytännön tilanteessa riittää muutama laukaus, joten lipaskapasiteetti ei ole tärkeä, jos se on vähintään 6 patruunaa. Seuraava kuitenkin perustuu suurikapasitteetisen (väh. 13 patruunan lipas) 9 x 19 pistoolin käyttöön (joita useimmat "isot" pistoolit ovat Suomessa). Lipasta ei koskaan kannata säilyttää täyteen ladattuna, sillä jousi kuoleentuu muutamassa kuukaudessa. Sen sijaan voi huoletta säilyttää lipasta pitkiäkin aikoja (kymmeniä vuosia) esim. 8 - 10 patruunalla ladattuna, jos lippaan kapasiteetti on esim. 15 patruunaa.

Mitä tehdasladattuihin patruunoihin tulee, niin .22 LR suurempien kaliberien reikäpääpatruunoihin tarvitaan ERVA-lupa, joten useimmiten se ovat pois laskuista. Koska kaikenlainen yllyttäminen olkoon poissa meistä, on heristeltävä varoitussormea: Eräät sorvien omistajat ovat törkeästi lakia rikkoen tehneet ITSEPUOLUSTUSkäyttöön suuren nopeuden omaavia kevytluoteja, kuten THV ja Arcane-luodit. QuickLOAD-sisäballistiikkaohjelmalla laskien Arcane-luodit voivat saavuttaa jopa 700 m/s nopeuden (ruudilla N310 tai N320, muut ovat liian hitaita), jolloin poliisit eivät valitettavasti ole turvassa luotiliiviensä sisällä. Eivät tosin myöskään prätkäjengiläiset...

Tämmöinen laista piittaamattomuus on erittäin rangaistavaa, eikä varsinkaan (rauta)luoteja saa karkaista kärjistään panssaria läpäiseviksi! Myös kaikenlaiset räjähtävät täytteet luotien kärkiin ovat erittäin kiellettyjä (kuten r-aineet, nopeapaloiset pistooliruudit + nalli, jne.) Tässä on lisäksi syytä huomauttaa, että on lainvastaista tehdä tasakärkisestä luodista poraamalla esim. 4,5 mm halk. poranterällä noin 7-8 mm syvä reikäpää, mikäli ei ole ERVA-lupaa. EU:n eli Sosinternin (vrt. Komintern) armollisena lahjana saamiemme ERVA-kieltojen anteeksiantamattomat rikkomukset johtavat väistämättömästi aselainsäädännön tiukentumiseen uudistuksen kolmannessa vaiheessa, kunhan YK:n Asepöytäkirja valmistuu, sekä ampumaratojen sulkemisiin, ynnä muihin vaikeuksiin... ellei eräs Tietty Päiwä sarasta sitä ennen.

Tässä ja nyt jäävät käytännössä vaihtoehdoiksi useimmiten tehdas- ja kotiladatutpatruunat (sekä sorvin omistajille omatekoiset kevytluodit). Käsinlataajille on tarjolla esim. 9 x 19 kaliberiin riittävästi erilaisia kokovaippaluoteja. Keveimmät valitettavasti puuttuvat. Eräs peruslataus on 8 g kv-luoti vähintään nopeudella 300 m/s. Kp-tehoiseksi saa 9 x 19 patruunan pistoolista ammuttuna esim. seuraavalla latauksella: Hylsy: Lapua (ainoastaan; muut eivät sovellu). Nalli: CCI SP. Ruuti: VV N340. Annos: 0,37 g. Luoti: Lapua R381 8 g kv. Lat. Pit: 29,6 mm. Nämä eivät sovellu missään nimessä pistoolin arkirehuksi eivätkä vanhoihin tai heikkorakenteisiin pistooleihin! P-08 Parabellumiin voi tulla "polvinivelrikko" ensi laukauksella.

Oma suositukseni käytännölliseksi pistooliksi? Kal. 9 x 19, lipaskapasiteetti vähintään 8 patruunaa. Entä patruunaksi? Itseladattu; Lapua 8 g kv-luoti, tilanteesta riippuen em. KP-latinki tai 0,21 g N310:tä. On huomioitava, että jälkimmäisellä latauksella kuulovaurio on huomattavasti pienempi, jos joutuu ampumaan sisätiloissa tai -tiloista. Kummallakin kyllä kuulovauriota syntyy ilman kuulosuojaimia ammuttaessa, mutta vaurion vaikeusasteen ratkaisee aseen suupainetaso. Jenkeissä ovat eräät "sheriffit" menettäneet kuuloaan huomattavasti, jouduttuaan ampumaan useita laukauksia lyhytpiipuisella .357 Magnum-revolverilla ahtaissa sisätiloissa. Joten kannattaa pitää tämäkin seikka mielessä käytännön pistoolia/ revolveria valittaessa.


Hieman vertailupohjaa ko. asialle:

Kaliberi 9 x 19 mm, lataus 0,21 g ruutia N310. Suupaine 187 ilmakehää. Kal. 9 x19, lataus 0,37 g N340:tä. Suupaine 311 ik. Kaliberi .308 Win. Lataus 0,66 g N310:tä. Suupaine 183 ilmakehää. Kaliberi .308 Win. Lataus 3,00 g N133:a. Suupaine 700 ik.

9 x 19 mm lataukset ovat Lapuan 8 g kv-luodille piipunpituudella 114 mm. .308 Win lataukset ovat piipunpituudelle 43 cm, Lapuan 6,5 g HP-luodille. Syytä on muistaa, etteivät desibeliarvot ole lineaarisessa suhteessa painelukemaan. .308:lla sisätiloissa ilman kuulosuojaimia "Virallisen Valistuksen" latauksilla ammuttaessa VAKAVA kuulovaurio on taattu jo yhdellä laukauksella. Vaimennin tietenkin auttaa ko. asiaan, muttei se kestä jatkuvaa ammuntaa ko. latauksella. Molempien ongelmien ratkaisuksi ovat tarjolla kevytlatingit.

PTK  1309MM


Tietoja Lennart Hohenthalista

Lisätietoja Lennartista kiinnostuneille on jakelussa! Internetin syövereistä löytyy jotain mm. osoitteista:

http://www.kansallisbiografia.fi/, josta klikkaamalla "hakulomake" linkkiä saat hakusivun. Siellä sitten valikoit kohdasta henkilöhakemisto nimen Hohenthal Lennart.

Toiset jutut olivat Helsingin Sanomien palvelimella: http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19971022/kult/971022ku01.html tai sitten toinen juttu (P.Haavikko), http://www1.helsinginsanomat.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/suurikeinottelu9710.html.

T. Pekka


Sotavaltion snaipperiputki

PTK:lle tiedoksi: TAK-85 kivääreissä käytetään ainakin osassa Schmidt & Bender 4 x 40 mm kiikaritähtäintä. Kiikaritieto on saatu erittäin varmasta lähteestä.

ptn.


Ruutiset 18.09.2000

Ruutisten Evankeljuilut:

Jatkoa TST-pistooliammunnasta

N/S-taulut: Toki voidaan käyttää myös "sivullistauluja", jotka "prättikaalin" ampujat yleensä tuntevat nimellä N/S-taulu. Niihin osumisesta ei saa vähentää pisteitä tahi lisätä aikaa, sillä "Shit Things just happends!" = "paskajuttuja sattuu!" Eikä tositoimissa ole ystäviä: On vain satunnaisia silminnäkijöitä, joista voi koitua harmia jo toiminnan hetkellä tai ainakin jälkikäteen. Kyyninen sanonta USA:ssa kuuluukin: "There are no offers but just the volunteers!"

Siis osumisesta N/S-tauluun ei saa rangaistuksia, joskaan ei saa pisteitä ellei N/S:n läpäissyt luoti osu normaaliin tauluun (meneehän 9 x 19 mm kp:n patruunan luoti helposti kahdenkin ohuelti puetun ihmisen läpi. Talvivaatetus ja taskupyssykaliberit erikseen... ). Niin; eräillä stageilla voidaan määrätä pakolliseksi myös N/S-taulujen ampuminen.

Mikäli stage aloitetaan ase ladattuna, kaksitoimisen aseen kyseessä ollen ampuja saa päättää, pitääkö aseen viritettynä ja varmistettuna (yleismaailmallisesti tunnetaan "Cocked and Locked" ja "Condition One" nimikkeillä) vai laskeeko iskuvasaran alas. Joissakin asemalleissa ei Cocked & Locked- optiota ole lainkaan, vaan pelkkä iskuvasaran lepuutussalpa. (Eräät Walther-mallit, NZ-75 "Leijona", Makarov-pistooli, ym).


Lisää stageja:

"Ryssä Riekaleiksi"/ "Sama Kovennettuna"

5 m. Veto, latausliike ja laukaus keskelle rintaa *)

5 m. Veto, latausliike ja 2 laukausta keskelle rintaa

5 m. Veto, latausliike ja 3 laukausta keskelle rintaa

8 m. Veto, latausliike ja laukaus keskelle rintaa *)

3 m. Veto, latausliike ja laukaus päähän *)

1,5 m. Ase ladattuna kotelossa, veto ja laukaus (toistetaan 3 kertaa *). Ammutaan lonkalta tai "vaistolla". Aseen tähtäimet peitetään esimerkiksi teippaamalla, tai suoritusta tarkkaillaan sivusta: Tähtäinten käyttäjän suoritus hylätään.

*) Käytetään suositeltavimmin niin mietoa kevytlatausta, ettei ase lataa automaattisesti. Tällä stagella harjoittaudutaan latausliikkeen nopeaan suoritukseen tarvittaessa.

"Kovennetussa" versiossa aseen lipasta ei täytä ampuja itse, vaan ampujaporukan hirteishumoristisin jäsen, joka asettelee patruunat lippaaseen mielivaltaiseen järjestykseen. Täytös: 5 täystehopatruunaa ja 5 tai 6 kevytladattua patruunaa. Ampujalle ei tietenkään kerrota, onko ase ladattu kymmenellä vaiko 11 patruunalla. Jos lippaaseen ei mahdu koko patruunamäärä, voidaan käyttää kahta lipasta, jolloin harjoittaudutaan myös pikaiseen lippaanvaihtoon. Kohtuulliseksi katsottava sekuntimäärä vähennetään tällöin kokonaisajasta. "Kovennettu" stage opettaa ampujan arvioimaan nopeasti, tarvitaanko latausliike käsin, vai onko ase latautunut automaattisesti. Voi kuulostaa helpolta, mutta...


"Mosambik-harjoitus"

8 m. Ase ladattuna kotelossa, veto ja 2 laukausta keskelle rintaa, joiden jälkeen yksi laukaus päähän.


"Sheslobo na Podslojo"

7 m kaksi taulua ja "sheslobo" 5 m:ssä. Weaver-asento. Äänimerkistä aseen nosto ja pääosuma "shesloboon", sekä turvamiehet pois pelistä. Muutamia N/S-tauluja voidaan laittaa ammuttavien taulujen väliin. ("Na Podslojo" = "alakerrokseen": hautaan tai helvettiin. Vanhahtavaa venäjänkieltä. Käy myös sotahuudoksi).


"Kolme Gansteria"

Kolme taulua, 4-8 m. Lähimmäiseen ammutaan yksi pääosuma, muihin miten halutaan. Aloitus: Ase ladattuna kotelossa.


"SPol Special"

6 taulua 3 - 7 m etäisyyksillä. Weaver-asento aloituksessa. Merkistä aseen nosto ja helevetin nopeasti repuntonkijat lakoon. Tällä stagella harjoittaudutaan oikeaan sotaan (= eräisiin poikkeusaikojen lieveilmiöihin. Rynnärisovellutus olisi ehkä parhaiten tositilannetta vastaava). Vain osumat päähän tuottavat pisteitä: Myös spollit käyttävät luotiliivejä. Stagesta voi tulla suosikki: Monen jatkosodan veteraanin mielestä ryssä oli vastustaja, mutta sotakoirat vihollisia, eikä melkein 60 vuottakaan ole lieventänyt muistoja niiden öykkäröinneistä katu- ja junapartioissa.


"Korttitemppu malli Willi Länsi"

Ase ladattuna kotelossa. Ampuja selkä maalitaulua päin. Matka 3 m ja maalitauluna yksi tavallinen pelikortti. Merkistä, josta ajanotto alkaa, ampuja kääntyy maalitaulua kohti, vetää aseen esiin ja ampuu vähintään kaksi osumaa pelikorttiin.
Ajanotto loppuu viimeiseen laukaukseen. Mikäli kortissa ei ole vähintään kahta osumaa, ampuja julistetaan kuolleeksi "saappaat jalassa".


"Hörhö-luolan Suursiivous"

Tällä stagella tarvitaan "seiniä" joista rakennetaan yksikerroksista hashis-luolaa vastaava rakenus (tai ainakin harjoittelun kannalta tärkeimmät seinät, ikkunat ja ovet). Luola savustetaan kytevällä hamppuköydellä hajultaan todentuntuiseksi, ja se pimennetään. Ampujilla on mukanaan pari "lyhtymiestä", jotka valaisevat kirkkailla taskulampuilla kulloinkin ammuttavat maalit, ellei aseissa ole valaisimia. Tätä stagea tulee harjoitella vähintään 3 ampujan porukalla (plus lyhtymiehet eli "spotlighterit").

Kaikki ampuvat stagea samanaikaisesti. Jokaisella tulee olla kivääri tai haulikko. Suosittelisin että ampujilla olisi myös käsiase mukana, mikäli sitä tarvitaan. (Jos esim. kivääri jumiutuu, on nopeampi tapa jatkaa harjoituksia vetää käsiase esiin kuin räplätä kiväärin häiriön kanssa). Tauluja 4 - 15 kpl. TÄMÄ STAGE ON VAIN KOKENEILLE AMPUJILLE! Jos aloittelijat ampuisivat tämän, saattaisi omien joukoissa tulla tappioita oikeastikin, eikä vain "sankareiksi kuulutettuina".


LIITEOSUUS: KESKUSTELUN AVAJAISET

Valinnan edessä: IPSC, IPDA, vaiko TEESTEEPISTOOLI?

"Prättikaalin" staget ovat tunnetusti epärealistisia, sillä jotkin niistä saattavat vaatia minimissään 28 laukausta ja ampumaetäisyydet voivat olla jopa 30 m. IDPA:ssa taas säännöissä suositellaan, ettei ampumaetäisyys ylittäisi koskaan 15 jaardia eli 13,7 metriä ja kilpailijalta vaadittu minimi laukausmäärä ei saa ylittää 18 laukausta. IPSC:n aseistus on tunnetusti epäkäytännöllistä. Vai kantaisiko joku iltalenkillä mukanaan pistoolia, joka voi painaa yli 1,5 kg ja pituuttakin on yli 30 cm, vieläpä lisättynä kompensaattoreilla ja punapistetähtäimellä?

IDPA:n säännöissä sanotaan, että kunkin stagen tulee olla todellisuutta vastaavia. Tämä kyllä toteutuu osittain, mutta missä tilanteessa itsepuolustukseen tarvitaan esim. 18 ls., vieläpä ampuen useimmat laukaukset yli 10 m matkalta? Tuskin muut hyökkääjät jäävät paikoilleen, jos ampuu 3 - 5 niistä, vaikka hyökkääjiä olisi kuinka paljon: Karkuun juoksee, kuka ehtii, eikä kovin kaukaa takaapäin ammuttu laukaus täytä hätävarjelun tunnusmerkistöä. Periaatteena lienee ainakin Suomessa, että hyökkääjän vaatteista tai iholta on löydyttävä ruudin savua tai jyviä. Kaukolaukausta ei tutkita eikä tuomita "hätävarjelun liioittelunakaan", vaan selvänä tappona tai murhana.

No, edes patruunoiden suhteen IDPA:ssa ollaan hiukan realistisempia: Tulee käyttää "itsepuolustukseen sopivia patruunoita." Tarkkuusammuntaan tarkoitetut lataukset on erityisesti kielletty. Eri asia on sitten, mihinkä raja vedetään? Esimerkiksi .38 Special Wadcutter Target- lataus on erittäin hyvin sopiva puolustuskäyttöön kaupunkiolosuhteissa, sillä laukausääni on hiljainen, kimmokevaara vähäinen ja luodin kantama on lyhyt. Ja eiköhän juuri puolustauduttaessa tarvita sitä kirurgista tarkkuutta, johon ampumaradalla harjoittaudutaan? Kaliberien suhteenkin IDPA on osittain syrjivä, sillä missään luokassa ei voi käyttää esim. .25 ACP kaliberin "liivintaskubrowninkia".

Minimikaliberi "back-up"-luokassa on .32. Ei voi käyttää .22 LR kaliberin pistoolia, vaikka sellaista vehjettä jotkut kantavat mukanaan turvaksi kriminaaleja vastaan. Edes .22 Short-kaliberinen liivintaskupyssy lompakon klaffin välissä kannettuna ei ole harvinaisuus maailmalla. Uhkaavasti käyttäytyvän rahanpummaajan voi hämätä ottamalla esiin lompakon ja ajattelemalla ääneen, että: "Pitääpäs katsoa, josko täältä JOTAKIN löytyisi." Sitten löytyy lippaallinen jotain yllättävää. Ainakin USA:ssa myydään lompakon muotoisia koteloita, joissa liivintaskupistoolia kannetaan povi- tai perstaskussa.

Jos ammuntalajia aletaan viemään kilpailuihin sopivaksi, niin siitä tulee yleensä pian epärealistinen, ja varustepainoitteinen eli kaupallinen. IDPA:ssakin on vähitellen alettu kilpailla ja nykyään siinä järjestetään mm. USA:n mestaruuskilpailut. Alkuaan oli tarkoituksena pitää jotkut Bianchin tapaiset rahastajat poissa apajalta, mutta kuinkahan käyneekään jatkossa? Kilpa-ammunta (myöskin IDPA) on aina etääntynyt todellisuudesta, sillä todellisessa puolustautumistilanteessa lopputulokseen vaikuttavat muut asiat huomattavasti enemmän kuin se, pystyykö aseella ampumaan 15 laukausta eri asennoista 0,02 sekuntia nopeammin kuin joku toinen ampuja.

Käytännönläheinen puolustusammunta joudutaan siis ideoimaan alusta alkaen Suomessa, turvautumatta vieraaseen apuun ja ryhtymättä edes suomentamaan 56 sivun pituisia lajisääntöjä. Monimutkaiset säännöthän juuri vieraannuttavat pian ja tehokkaasti harrastajat turhan byrokraattisiksi muuttuneista lajeista. Periaatteiden ("mitä saa ja mitä ei") pitäisi mahtua yhdelle A4-arkille, sen yhdelle puolelle printattuina, jolloin tuomaristo oppii ne ulkoa. Jo ennen toimeen tarttumista olisi tarpeen maalitaulujen suunnittelu anatomisempaan suuntaan, hengenpaikat huomioiden. Asioilla on tärkeysjärjestyksensä. Taulu-uudistus on ykkössijalla.


"Katuviisautta" ja oikeusoppia

Tähän väliin muistutettakoon pistoolin yleisimmästä käyttötilanteesta käytännössä (niin sodassa kuin rauhassa): Ammutaan 1 - 3 laukausta. Ampumaetäisyys on luultavasti korkeintaan 5 arshinaa eli 3,5 m. Arkipäiväisessä katurikollis(t)en torjuntatilanteessa on kohteita yleensä 1 tai 2. (Suuremmat jengit kaikkoavat yleensä heti aseen nähtyään, pitkää pythonia housuihinsa pursottaen. Laumoittain kulkevat pelkurit, jotka käyvät vain täysin puolustuskyvyttömien ihmisten kimppuun). Tilanne on siis ohi muutamassa sekunnissa. Kriminaali(e)n likvidoimisen jälkeen ei missään tapauksessa saa jäädä töllistelemään paikan päälle, kutsumaan paikalle ambulanssia, tai odottamaan muunkaan hälytysajoneuvon saapumista. Jatketaan vain matkaa, taaksepäin enemmälti vilkuilematta, ja välttäen juoksemista tms. urbaani-ihmisille luonnotonta käyttäytymistä.

Hyökkääjä-osapuoli itse on yleensä valinnut paikan, jossa ei ole silminnäkijöitä. Jos on, ja jos joku itsesuojeluvaistoa vailla syntynyt sivullinen kaivelee esiin kännykkää tai lähtee seuraamaan puolustautujaa, niin häntä saa kohdella kuin kriminaali(e)n rikoskumppania, tai ainakin katurikollisuuden suosijaa. Tappaakseen ei enää tarvitse ampua: Näyttö siitä, että puolustautujalla riittää "kanttia" henkilökohtaisen koskemattomuutensa aseelliseenkin varjelemiseen, on jo kertaalleen annettu. Tulen avaamista sivullisia kohti on vaikeaa selittää hätävarjeluksi, toisin kuin kriminaali(e)n likvidointia, jonka Suomen rikoslaki sallii, ainakin kirjaimensa mukaisesti, eli teoriassa. Tuoreimman ennakkopäätöksen mukaan - lopultakin - myös käytännössä, mikä pitäisi tehdä tiettäväksi koko kansalle ja erityisesti rikollisille, sekä aselupa-viranomaisille.

Pistoolin alkuperäistä olemassaolon tarkoitusta muuten kuvaa ehkäpä kaikkein parhaiten seuraava lausahdus: "The Pistol. Learn it well; wear it always!" - Jeff Cooper


PTK 0209 MM, täydennys ennakkotapauksen osalta 1409 MM

Ps. Vapaasti suomennettuna: "Pistooli. Opi käyttämään sitä; ja pidä se aina mukana!" Cooperin ajatus tietenkin kauhistuttaa niitä, joiden mielestä "Suomi on välttynyt muun maailman epäkohdilta: Meillä ei ole huumehörhöjä, eikä hoitolaitoksista kaduille häädettyjä psykoja. Rotuongelmiakaan ei ole, eikä tule. Sosiaaliturvamme on kaikenkattava ja avokätinen: Ketään syntyperäistä Suomen kansalaista ei pakoteta rikollisuuteen. Kaikki liikkuvat kaduilla ja teillä turvallisesti yksityisautoillaan. Miksi siis tarvittaisiin yksityisomistettuja käsiaseita? Onhan kansantasavallassa KAAIIKKI HYYVIIN!"


Ruutiset 01.09.2000

Markuksen Evankeliumit:

"Ainoa poikkeus yleiseen sääntöön": Testissä vaimenninpatruuna.22 LR PMC Moderator

Kokemus on osoittanut yleiseksi säännöksi sen, että piekkarin todellisia .22 LR supulatuksia ei ole saatavilla. Toki myynnissä oli ja on kaikenlaisia "Subsonic"-nimekkeellä kaupiteltuja patruunoita. Eri asia on niiden TODELLINEN lähtönopeus.

Useimmiten patruunatehtaan testipiippuna on ollut joko lyhyt pistoolinpiippu tai pahoin "ylipitkä" kiväärinpiippu (60 - 66 cm). Kun luodin lähtönopeus on 320 tai 315 m/s 66 cm piipusta, niin sen todellinen nopeus useimmiten vaimenninaseissa käytetyistä piipuista (25 - 45 cm) onkin jo yliääninen. Räikein tapaus tällaisesta "huijaamisesta" on Remingtonin Subsonic HP. Mitattu lähtönopeus 50 cm:n piipusta oli keskimäärin 345 m/s ja suurimmat yksittäiset nopeudet yli 360 m/s. Nopeus olisi "subsonic" keskipäivällä jossakin Gobin autiomaassa: Äänennopeus ilmassa on nimittäin 360 m/s hehkuvassa +50 Celsiuksen helteessä.


Poikkeustapaus: PMC Moderator!

Asetalo Oy tuo maahan Precision Made Cartridges:n valmistamia Modedator-patruunoita (jatkossa PMCM). On syytä huomata, että nämä ovat meksikolaisia patruunoita, kuten myös Aguila. PMCM on täysin Aguilan Subsonic:ia vastaava ulkonäöltään ja -mitoiltaan. Käytännössä kyseessä onkin sama patruuna, tosin eri kantaleimoilla. Tuotekehittelystä vastaavat, tai ainakin siinä avustivat Remingtonin ballistikot. Aika ja ylitehokkuutta koskevat tuhannet reklamaatiot ovat opettaneet heillekin jotain uutta.

Voidaan panna merkille, että Suomessa v. 1992 tehty tekniikantohtorin hatun ja miekan organisaattorilleen tuottanut lentomeluakustinen tutkimustyö on opittu hyödyntämään valtameren takana, mutta ei vieläkään kotikentällä. Niin, "kukapa se olisikaan profeetta omalla maallaan?!" Meillä tuijotetaan vain Suomen (= alkuaan Ruotsin) metsästyslainsäädännön Joule-vaatimuksiin, ajattelematta lainkaan vientimahdollisuuksia Skandinavian ulkopuolisiin maihin - tai sitä seikkaa, etteivät erävalvojat ja -tarkastajat ole yleensä varustautuneet luotinopeusmittareilla. Tokkopa ne osaisivat luodin asekohtaista liike-energiaa laskeakaan nopeuslukemista? Varusteisiin pitäisi kuulua myös tarkkuusvaaka luodin punnitukseen, jos Joule-määrä haluttaisiin selvittää. Punnitus metsässä jossain kannon nokassa olisi vaikeaa heikonkin tuulen puhaltaessa.


ELEY/KYNOCH-nallitus takaa syttymisvarmuuden

PMCM:ssa on "parannettu nallitus varmempaa sytytystä varten" eli käytännössä jo 1950-luvulla kehitetty ELEY-nallitusmenetelmä, jossa nallimassa levitetään keskipakoisvoiman avulla hylsyn kantareunuksen sisään. Ei siis uusi keksintö, vaan vuosikymmenien juoksussa toimivaksi tiedetty. Luotina on 38 grs/ 2,46 g painava lyijyinen, grafitoitu ja kuiva-vahattu reikäpää. Kärkiontelon mitattu syvyys on 3,5 mm. Tämä on useimmiten riittävä, joskin syvyys saisi olla jopa kaksinkertainen erilaisia täytteitä varten, vaseliinista aina elohopeafulminaattiin saakka. Vaseliinikin tehostaa luodinkärjen laajenemisen räjähdysmäiseksi. Lisäsyvyyttä onteloon saadaan helposti poraamalla 2 mm:n terällä, vaikka luoti on jo kiinni patruunassa. Ontelon syvyyden kaksinkertaistus riittää.


Reikäpääluodin tehostuskeinoja

Lapuan alkuperäinen.22 LR Sound Moderator HP:n luoti oli kelvollinen esikuvaksi: Kärkiontelon syvyys oli 7 mm, eli riittävä, mutta luoti tietenkin keveni vastaavassa määrin, ellei täytteenä ollut jotain lyijyä raskaampaa materiaalia, vaikkapa elohopeaa. Sillä täytetty luoti on umpikärkiluotia raskaampi. Tehosta antavat käsityksen Frederick Forsythin fiktiivinen romaani "Shakaali", mutta erityisesti sotilaskirurgi Richard W. Faltinin tieteellisempi raportti ampumahaava-potilas Nikolai Ivanovitsh Bobrikoville kesäkuussa v. 1904 suoritetusta "explorativisesta laparotomisesta operatsionista" - sekä Bobrikovin ruumiinavauspöytäkirja: Kenraalikuvernöörin suolisto oli seulana, "täynnänsä neulanpistomaisia perforatsioneja", jollaisia ei saisi aikaan edes sotilaskiväärin DumDum-luodilla, eikä räjähdetäytteiselläkään 7,65 x 17 mm Browningin ammuksella.

Myöskin autotarvikeliikkeistä myytävä kuparitahna on havaittu toimivaksi luotitäytteeksi. Elohopeaan verrattuna sen etu on myrkyttömyys ja helpompi saatavuus (= saatavuus ylimalkaan). Ominaispaino on kuitenkin alhaisempi ja tahna on vaikeampaa pursottaa luodin kärkionteloon kuin nestemäinen elohopea, joka juoksee kuin vesi ohuimmankin injektioneulan kautta. Täytteellisiä luoteja käytetään etupäässä vahinkoeläinten tuhontaan.

Hyötyriistan metsästyksessä on onttokärkinen, matalammalla syvennyksellä varustettu luoti paremmin paikallaan. Kärjen laajenemista voi tehostaa painamalla puukonterällä 2 - 4 pykälää kärkisyvennyksen reunoihin. Noin millimetrin syvyiset pykälät riittävät tehostukseen. Ennenwanhaan oli tapana leikata "ristinmerkki" myös umpikärkisten luotien latvoihin, kun kohteena oli soidinmetso ja patruunana.22 Short. Soidinmetsästys on joskus ollut laillista, eikä aseiden tehon minimejä tunnettu: Eräkansan erämiestaito korvasi "puuttuvat" Joulemäärät.


Testiaseet ja verrokit

Aseina oli TOZ-piekkari, valmistusvuosi 1961, Ruger 10/22 sekä Browning Buckmark, jonka piipu on lyhennetty 106 mm mittaiseksi. TOZ:issa ja Browningissa on BR-Tuotteen suputin. Valitsin verrokkipatruunat sen perusteella, mitä eniten käytän testiaseissa: Browning Buckmarkiin S & B Standart, TOZ:ille sekä Rugerille Lapua Pistol King, ynnä kokeilun vuoksi kerran vielä Aguila.22 SSS, kun luotinopeuksien mittauskin on taas mahdollista.


Testi

Testi alkoi tarkkuuden tutkimisella, eli "kasa-ammunalla". Valitettavasti käytössä oli tällöin vain 50 metrin rata, eikä 100 metrin kiväärirataa. TOZ:ille olisi 100 m ollut sopivampi ampumaetäisyys. No, onneksi oli edes tyyni testipäivä, sillä tuuli sotkee testiammunat piekkarin osalta yleensä täysin (jo 5 m/s sivutuulella luodin sivupoikkeama on 40 mm 50 metriin). Ammuin kaksi viiden laukauksen kasaa patruunamerkkiä kohden tuelta. Kun vaihdoin patruunalajia, ammuin ensiksi penkkaan viisi patruunaa, jotta piipun kitka tasaantuisi. Kasat on mitattu tavan mukaan keskeltä keskelle.

PMCM: 14 mm ja 20 mm. Lapua Pistol King: 12 mm ja 10 mm. Aguila SSS: 21mm ja 31 mm

Eli siis PMCM osoittautui riittävän tarkaksi, joskin huippukäynti puuttui. LPK:n olin valinnut käyttöpatruunaksi aiempien kokeiluiden perusteella (kokeiltuani noin 10 eri "supupatruunaa"). SSS taas oli tarkkuudeltaan jotenkuten välttävä, mutta sen väitetäänkin olevan suunniteltu alkuaan sotilaskäyttöön, Meksikon Chiapasin mahonkiviidakoissa vuodesta 1994 riehuneen "zapatistikapinan" eli intiaanisodan erikoistarpeisiin.

Siksi pitkittyi.22 SSS:n tuontiluvan saaminen USA:an ja muuhun maailmaan vähintään vuoden ajan, vaikka "sotilaallinen tuotekehittely" saattaa olla Clintonin hallintokoneiston sepitelmääkin: Millainen on isäntä, sellaisia ovat rengitkin asevihaajien propagandavirastoissa. "Liukas-Villeähän" ollaan tavoittelemassa leivättömän pöydän eteen presidenttikauden päätyttyä, syytteenä ainakin valapattoisuus.


Lähtönopeudet

Lähtönopeudet mittasin yhden metrin etäisyydeltä piipunsuusta 5 laukaukselle/ patruunamerkki. Mittausten aikana lämpötila oli +22 C. Mittarina Chrony.

Browning:

PMCM: Min. 253,7 m/s. Max. 261,1 m/s. Ka.257,4 m/s. Hajonta 7,4 m/s

S & B Std: Min. 276,1 m/s. Max. 286,8 m/s. Ka. 283,2 m/s. Hajonta 10,7 m/s

TOZ:

PMCM: Min. 303,6 m/s. Max. 310,5 m/s. Ka. 307,0 m/s. Hajonta 6,9 m/s

Lapua Pistol King: Min. 329,8 m/s. Max. 333,2 m/s. Ka. 331,7 m/s. Hajonta 3,4 m/s

Aguila SSS: Min. 277,8 m/s. Max. 283,3 m/s. Ka. 280,9 m/s. Hajonta 5,5 m/s

Kuten näkyy em. tiedoista, LPK on transsooninen TOZ:ista ammuttuna. Eron huomaa äänestäkin PMCM:iin verrattuna. PMCM taas on melkein ideaalinopeuksinen, jota se onkin useimmista aseista: TOZ:ini nimittäin antaa yleensä suurimman mahdollisen nopeuden tavallisilla ja subsonic-patruunoilla. Piippu kun on pituudeltaan 475 mm ja se on myöskin kolvattu liukkaaksi käsityönä. Muutostyöt tehtiin vaimenninasennuksen yhteydessä alan asiantuntemuksen keskipisteessä (= Joensuussa), ajatellen nimenomaan myöhempää käyttöä supupatruunoiden testaamiseen. TOZ on ja sellaisen pitäisikin olla, standardi-ase, johon kaikkia muita verrataan näissä testitarkoituksissa. Yllämainittu "ideaalinopeus" tarkoittaa sitä, ettei luodin lähtönopeus ole yli 305 metriä sekunnissa millään aseella/ missään olosuhteissa ammuttaessa.


Automatiikan toimintavarmuus

Browningissa PMCM ei ladannut lainkaan: Latausliike piti tehdä käsin joka kerralla. Tämä on ongelmana ko. aseessa muillakin subsonic-patruunoilla, vaikka patruunapesä on hiottu loivasti kartionmuotoiseksi ja kiilloitettu Bolus Alba-savella. Sitävastoin S & B Std toimii aseessa moitteetta. Kokeilin myös muutaman SSS:n ampumista (vaimennin irroitettuna). Ase latasi, mutta luodit eivät vakautuneet. Itselataavassa Ruger 10/22 -piekkarissa PMCM, SSS ja LPK toimivat moitteettomasti, joskaan SSS:n luodit eivät vakautuneet. TOZ:issa kaikki em. patruunat toimivat moitteetta ja SSS:n luoditkin vakautuivat. Yhtään laukeamatonta ei ole ilmennyt testissä käytetyillä patruunamerkeillä.


Nopeuksista ja luotien vakautumisista

Tulipa taas osoitettua, ettei "yleis-supupatruunaa" voi ladata teollisesti kaikkiin asetyyppeihin sopivaksi, vaan lataus pitäisi voida räätälöidä asekohtaisesti. Siis.22 LR patruunoiden latauskomponentteja pitäisi myydä irtotavarana kuluttajille! Esim. S & B Std- patruunan lähtönopeus on sopiva vaimenninkäyttöön Browningista, mutta ei TOZ:ista, josta ammuttuna sen luodin lähtönopeus on keskimäärin 347 m/s, ja lentomelu häiritsevä.

Aguila SSS ja PMCM ovat korvakuulolta havainnoiden yhtä hiljaisia. Desibelimittauksia ei voitu suorittaa, koska käytössäni ei ole tarvittavaa mittaria. Korvakuuloon tosin luottavat monet vaimenninten suunnittelijat ja valmistajat, vaikka melumittarin omistaisivatkin. SSS:n käyttäjien kannattaa ampua ensimmäiset laukaukset ilman vaimenninta, kunnes on varmistuttu luotien luotettavasta vakautumisesta.


Lentoradat ja osumapisteet

Kun TOZ oli kohdistettu 50 metriin LPK:lla, niin PMCM osui 42 mm tähtäyspisteen alapuolelle. 25 metristä PMCM kävi tähtäyspisteeseen..22 SSS osui 50 metriin tähtäyspisteen alapuolelle 80 mm ja 73 mm oikealle, eli tämän patruunan käyttö metsästyksessä vaatii aseen kohdistamisen uudelleen. Tärkeä huomautus vaimentimien käyttäjille: Kohdista ase aina niin kuin ammut tositilanteessa. Siis: Jos käytät vaimenninta esim. metsällä, niin kohdista ase vaimentimen kanssa! Vaimennin voi muuttaa osumapistettä jopa 4 MOA:n verran. Esimerkiksi TOZ:ini ampuu piirun verran, eli 50 mm oikealle ilman vaimenninta 50 metriin ja osumakuvio on kaksinkertainen verrattuna vaimentimen kanssa ammuttuihin. Tämä siis jo Lapua Pistol King patruunoilla. Patruunatyypin vaihtaminen voi aiheuttaa lisää säätötarpeita.


Yhteenveto

PMCM:n laadun tasaisuus on parampi kuin Aguilan Subsonic:in, vaikka kyse on käytännössä samasta latauksesta. Esim. kasat Aguila Subsonic HP:lla ovat yleensä noin 25 - 30 mm/ 50 m, mutta jotkin ovat yli 50 mm. Otaksutaan, että PMCM:n luodin niippaus hylsynkantaan on yhdenmukaisempi, mutta ruutikin voi olla annosteltu aiempaa tarkemmin. LPK on taas transsooninen useimmista aseista: Sitä ei saa millään vaimentimella todella hiljaiseksi. SSS soveltuu lähinnä erikoiskäyttöön, jolloin tarvitaan poikkeuksellisen suurta läpäisyä ja luodin raateluvaikutusta. PMCM on todellakin subsooninen ilmeisesti kaikista aseista ammuttuna. Tuskinpa millään piipun mitoituksella saadaan suurempia lähtönopeuksia kuin "tieteellisesti trimmatulla" TOZ:illani.


Hinta-laatusuhde kohdallaan

PMCM maksaa 0,45 mk/ kpl, eli hinta on kohtuullinen verrattuna esim. SSS:iin, joka kustantaa 0,80 mk/kpl. PMCM:n kanssa samassa hintaluokassa ovat mm. Suomessa ladatut Lapualaiset. Kokonaisuudessaan PMCM on hyvin vaimenninaseisiin soveltuva patruuna, joka on todella aliääninen: Ehkäpä ainoa laatuaan.22 LR- kaliberisista tehdasladatuista patruunoista. Maahantuojan väittämä, että PMCM:ista ei ole milloinkaan tullut reklamaatioita: "Vaimennin ei vaimenna näillä ammuttaessa", pitää testatustikin paikkansa, eikä se ole siis pelkkää myyntipuhetta.

Kiitoksemme Asetalo Oy:lle (http://www.saunalahti.fi/asetalo) PMC -testipatruunoista. Asetalo maahantuo muitakin PMC-patruunoita, joiden testaaminen kuuluu tulevaisuuden projekteihin.

MPP 1408 MM


Lisää Ruutisia >>

  << Uusimmat  Ruutiset, osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle 

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html