<< Uusimmat    Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle    Linkkisivulle

Ruutiset Osa 6, päivitetty 01.05.2000

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset - osa 6, toimittaa  P. T. Kekkonen

9 mm Makarovin patruunasta

Usein olen joutunut pähkäilemään jonkinlaista kommenttia, kun joku tiedustelee "mielipidettä jostakin aseesta", jonka nimenkin kuulen tai luen ehkäpä ensimmäistä kertaa. Kyseistä varusesinettä en siis tietysti ole koskaan nähnyt edes elävissä kuvissa, saati pidellyt käsissäni, puhumattakaan purkamisesta, kokoamisesta sekä ampumakokemuksista.

Useimmista kaupanolevista ampuma-aseista ei ole ampumakokemuksia. Pistoljet Makarovasta on. Teknisiltä ja ballistisilta ominaisuuksiltaan PM on hyvinkin mieluinen. Vahinko, ettei aseiden massiivinen tuonti Suomeen sopuhintaan myytäviksi toteutunut...


Jonkin verran omistusaseita on hallussani käynyt, muutamat jopa sikalanluvalla, jollaisen kävin anomassa alamaisesti viimeksi kesäkuussa 1985, vannoen synkän valan: "Tämä oli taatusti viimeinen tämänlajinen pumaaga, jonka ronguin vihollisiltani.!" Kohtelu oli siinä määrin sikamaista.! Nykyisin lienen vailla oikeutta edes kajota ampumavälineisiin, kun voimaan astui EU-laki ja entisenlaiset "pysyväisluonteiset lääninhallituksen aseluvat" raukesivat sen myötä alan ammattihenkilöiltäkin. (Olemasta lakkasi myös "yleis-lääninluvan" myöntänyt Pohjois-Karjalan lääninhallitus, kun lääni lakkautettiin).

Siitä, kun viimeksi laukaisin ampuma-aseen, tulee kuluneeksi tulevan kesän lopulla täydet kaksi vuotta. Urani tässä vaiheessa voin jo teettää testitoiminnan "kenttätyöt" nuoremmilla kolleegoilla, tyytyen ottamaan osaa vain havaintojen analysointiin. Homman nimi on "delegointi": Eivät lääketieteen professoritkaan suorita kipsisiteiden käärimistä ja rappaamista, vaan keskittyvät opetusluonteisiin tehtäviin.

Kuva: Makarov-pistooli.

Muutamista aseista pystyn sentään ilmoittamaan hyvinkin vankan ja monipuolisesti perustellun mielipiteen, joka on muodostunut omien havaintojeni pohjalta, ilman ulkopuolisia vaikutteita. Kauaa en joudu mietiskelemään myöskään vastausta kysymykseen: "Mikä on mielestäsi paras 1900-luvulla suunniteltu käsiase ?" Vastaus kuuluu kankeasti äännetyllä vennäänkielellä: "Pistaljet Makarova.!" Koskaan ei PM ole kuulunut omistusaseitteni sortimenttiin, mutta maahantuojalta aikoinaan esiteltäväksi ja testattavaksi lainattu, venäläisistä rakenne-osista Bulgariassa koottu yksilö oli huostassani useamman kuukauden ajan. Tuli tuttavaksi ja lemmikiksi.

Esittely-artikkelista julkaistiin osa ASE & ERÄ-lehdessä. Jatkokin on kirjoitettu ja kuvitettu, vaan ei koskaan julkaistu: Esimerkiksi valokuvasarjaa aseen huoltopurkamisesta "alkutekijöihinsä", mikä onnistuu työkaluja käyttämättä. Latausvälinesarjan ja luodinvaluvälineiden hankinta oli varsinainen hukka-investointi. (Käyttämättöminä ovat vieläkin). Taka-ajatuksena oli tulevien Makarovien ja Stetshkin-pikapistoolien "epävirallisten omistajien" opettaminen täydelliseen itseriittoisuuteen patruunoiden ja myös luotien saatavuuden suhteen. Asediggari-piireissä elätettiin aikoinaan toiveita kohtuuhintaisten 9-mm PM-kaliberisten aseiden ilmaantumisesta myyntiin "rinnakkaisilla markkinoilla".

Kun Helsingin Hietalahden tori oli vielä "Punainen Tori", tarjoiltiin Stetshkin-pikapistooleja (kohtuuhintaan, kaikkine varusteineen) jopa naishenkilöille, jos potentiaalinen ostaja puhutteli "torikauppiasta" sujuvalla venäjänkielellä. Aseharrastajat odottelivat kokalla kourin (ja virkakunta kauhusta kankeana) 9 mm Makarov- kaliberisten aseiden hyökyä Suomeen. Toiveet/pelot kuitenkin raukesivat: Rinnakkais-maahantuonnin aalto kulki ohi! Aseita luvallisesti omistavat keräilijät eivät ole erityisen kiinnostuneita "itseriittoisesta patruunahuollosta", jonka konstit olisivat olleet tarpeen erityisesti pikapistoolien omistajille.


Luvallisiinkin aseisiin virallisten kanavien kautta myydyt patruunat olivat kalliin oloisia "kaupallisia valmisteita". Halpojen aseiden invaasiota ei lopulta tullutkaan. Ehkäpä epävirallisen viennin valtavirrat Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton alusmaista kulkivat Suomen ohitse keskisemmän Euroopan maihin, tai niiden kautta lännemmäksi? Silloin, kun toiveita vielä oli, kokosin tiedostoa 9-mm Makarov -patruunain ja patruunapesien dimensioista muunmuassa C.I.P.-normitaulukkoon perustuvista lähteistä. SAAMI-normiston tietoja ei ole päätynyt käytettäviksi.

SAAMI-normien etuisuus olisi selkeiden piirroskuvien esiintyminen samalla A4-arkilla kaikkine toleransseineen. Kuvat patruunasta sekä patruunapesästä ja niiden kaikki mitat olisivat nähtävissä yhdellä silmäyksellä. Oheisen omatekoisen piirroskuvan mitat ja toleranssit ovat tietämäni mukaan peräisin entisestä Tshekkoslovakiasta; punaisen hirmuhallinnon aikakaudelta. Sikäläinen lataamo Selliér & Bellot tuottanee edelleen 9 mm Makarov-patruunaa, mutta nykyään enimmäkseen länsi-vientiin. Olennaisia muutoksia mitoitukseen on tuskin tehty.

Patruunapesän mittojen plus-toleranssit kiinnostaisivat eniten, ajatellen patruunain lataamista lyhennettyihin 9 x 19 mm hylsyihin, mutta tyhjästä on vaikeaa nyhjästä, eikä aihe liene kovin ajankohtainenkaan: Virallisesti hallussapidettäviä 9 mm PM kaliberin aseita hankkivat omistukseensa pääsääntöisesti keräilijät. Ampumaharrastus on varsin vähäistä kyseisellä kaliberilla: Patruunahuolto pelaa tehdaslatingeillakin. Saatavana alkaa olla myös länsimaisia 9 mm PM:n messinkihylsyjä Boxer-nallilla. Itä-patruunain Berdan-nallihan hankaloittaa jälleenlatausta poikkeuksellisen kokonsa takia, eikä hylsyjä ole tarkoitettu ylimalkaan ladattaviksi uudelleen.

Vuonna 1976 vahvistetun Saksan Liittotasavallan "Waffen Gesetzin" taulukon mukaan ovat 9 mm Makarov-kaliberin patruunapesän vähimmäismitat seuraavanlaiset, nimittäin:

Pituusmitat:
Luistin iskupohjasta piipun ylimenokartioon 18.00 mm
Piipun ylimenokartion pituus    2.50 mm
Halkaisijamitat:
Hylsynkannan syvennys luistin iskupohjassa 10.00 mm
Piipun peräpää    9.93 mm
Hylsytilan etupää    9.88 mm
Ylimenokartion takapää 9.30 mm
Piipun porauskaliberi 9.05 mm
Piipun "isokaliberi"    9.24 mm

Ladatun 9 mm Makarov-patruunan mitat ovat:

Hylsyn pituus, max:    18.00 mm
Halkaisijamitat, max:
Hylsynsuu    9.85 mm
Hylsyn kanta    9.90 mm
Hylsy ulosvetimen uran edessä 9.90 mm
Luoti    9.25 mm

Ruutikaasun paine enintään 2000 ilmakehää (bar).

Käytännössä ovat hylsyt lieriömäisiä kannasta suuhun saakka, mutta luoti on "kartioniipattu" tiukasti kiinni Jelisarovin menetelmällä, joka pienentää suun läpimittaa muutaman millimetrin sadasosan verran. Luodissa ei ole niippausuraa, mutta hylsynsuu puristaa sen ympärille selvästi erottuvan uurteen.

Kuva: 9-mm PATRON

Kiinalaisissa ja tshekkialaisissa "kaupallisissa" tehdaspatruunoissa oli havaintoja tehtäessä lyijytäytteiset luodit ja latausteho .380 Auto-patruunan luokkaa. Sotilaspatruunoissa on rautakeernalla varustettu luoti ja hieman voimakkaampi lataus. Hylsyt ovat "bimetallia" eli kuparilla silattua terästä, jonka kitka patruunapesän seinämiin viivyttää luistin perääntymistä korkean pesäpaineen vaiheessa, koska patruunapesäkin on miltei lieriömäinen. Hylsyn kitka hidastaa luistin taantumista myös jäännöspaine-vaiheessa, joten luisti ei iskeydy taka-asemaansa kohtuuttoman suurella nopeudella sotilaspatruunoitakaan ammuttaessa.

Näiden ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta voidaan 9 mm Makarov-patruunaa ampua suhteellisen kevyillä massasulkuisilla aseilla, rekyylin pysyessä siedettävällä tasolla, ilman vaaraa aseen luistin turmeltumisesta, joka oli negaationa 9 x 19 mm massasulkuisten aseiden omaksumiselle 1. maailmansodan aikana. Suomessa kehitelty rekyylipuskurilla varustettu 9.00 pist VKT/44 ei ehtinyt joukkotuotantoon. Sittemmin kehitetyissä Steyr Pi 18- ja H & K PSP/P7-pistooleissa on luistin loppuliikettä pehmitetty kaasupuskurilla ja jo sen liikkeellelähtöä jarrutettu hylsyn kitkaa lisäävällä urituksella (ainakin P7:ssä).

Jos 9 mm Makarov-patruunat ladataan kuparilla silattuja hylsyjä liukkaampiin messinkihylsyihin, on ruudin annostelussa noudatettava kohtuutta, tyytyen .380 Auto-patruunan latausmääriin. Ampumaan ryhdyttäessä tulee patruunapesän olla puhdas varastorasvasta, mikäli sitä yleensä on voideltu. Piipun ja pesän kovakromauksen takiahan on piipunreikä "huoltovapaa", lukuunottamatta nallimassan jäänteiden huuhtelua kuumalla vedellä. Patruunoiden pinnalta on myös puhdistettava kalibrointiliukasteiden jäänteet. Messinkihylsyjen adheesiota patruunapesän seinämiin voitaisiin ehkä enentää kemiallisella käsittelyllä, joka syövyttää sinkkiä, jättäen pelkän kuparin hylsyjen pintaan: Messinki siis muuttuu punertavaksi.

Lipeäliuosta (= konetiskausaine + vesi) voitaneen ehkä kokeilla, mutta sen vaikutus messingin lujuuteen on arvailujen varassa. Kohtuulataukset ovat poppakonsteja suositeltavampia. Jos joku on mieltynyt Magnum-tehoihin, hän hankkikoon Magnum-revolverin, eikä massasulkuista pistoolia.

2504 MM; Pete


Markuksen evankeliumit:

"Kolmenlinjan" kevytlatauksia

J.J.Gunhillin tekemiä valuluotien kokeiluista kirjoitin aikaisemmin, tosin erehdyksen takia "Tussarin luotien" nimellä. Halkaisijaltaan .309" luotien (.30 SPT-GC/ RCBS/ 8,7 g) kokeilut olen jo lopettanut ko. luotien muotovirheen takia. Se aiheutti luotien epätarkkuuden. Mikäli parannusta symmetriavirheisiin ilmenee, palaan asiaan. Kerrotaan tosin .311" luodinkin luiskahtavan sutjakkaasti .308 kaliberin piipun läpi, kun hylsystä ulottuva luodin kärkipää on liukastettu kastorasvauksella.

Mainitut .311" luodit (vähemmän kalibroidut em. 8,7-grammaiset) osoittautuivat alustavastikin tarkemmiksi ja jatkoin kokeiluja kaliberissa 7,62 x 53R. Aseena käytin venäläistä M44 karbiinia (piipun pituus 52,0 cm). Annoksena oli 0,50 g nykyistä PaPP:ia, eli paukkupanosruutia N305. Mittasin ruudin kauhalla, jonka olin varttanut 9 x 19 mm hylsystä. Latauspituus oli 68,5 mm ja nalleina Lapuan isot kiväärinallit (= CCI 200). Hylsyjen liekkireiät olin porannut halkaisijaltaan 3,5 mm:ksi, mikä on yleistyvä menetelmä kaikkialla valistuneessa maailmassa. Nopeudet mittasin 2 metriä piipunsuusta 5 laukaukselle. Lämpötila oli noin +5 C, jolloin Chrony jo toimii.

Min: m/s 387,6 m/s. Max: m/s 394,8 m/s. Ka: m/s 390,9 m/s. Hajonta: 7,2 m/s.

Nopeuksien hajonta oli melko pientä. Ko. lataus on vielä reilusti yliääninen, mutta sopii tarkkuusammuntaan. Hylsyjen liekkireikien poraus 3,5 mm:ksi pienensi selvästi nopeushajontaa. PaPP:in voi korvata N310:lla. PaPP:ia saa helpoiten RK:n paukkupatruunoista purkamalla, sillä sitä ei myydä "purkkitavarana" asekaupoissa. Paukkupatruunoitakaan ei myydä, mutta aivan kaikki varusmiespalvelusta suorittavat kaverit eivät halua liata asettaan vain metelin aikaansaamiseksi. Hyvä salakuljetussäiliö on nesteistä tyhjennyt kenttäpullo. Ruudin mittaaminen kauhalla ei lisää nopeuksien tai osumien hajontaa, verrattuna muihin ruudin annostusmenetelmiin. Esimerkiksi käynevät em. nopeuksien mittaustulokset.


Kohditusetäisyyksistä kevytlatingeilla

Wanhaan aikaan kiväärit kohdistettiin useimmiten ampuma- tai metsästysseuran 100 metrin radalla. Ase säädettiin käymään keskelle tähtäyspistettä, kaliberista ja patruunasta riippumatta. Nykyään 150 - 200 metrin kohdistusetäisyydet ovat yleistyneet. Noin 200 m onkin hyvä kohdistusetäisyys peltohirvijahtia ajatellen ja 150 m pienriistan metsästykseen. Tämä siis täysitehoisilla patruunoilla.

Kevytlatingeilla on täysitehoisia patruunoita kaarevampi lentorata. Sen takia lyhyempi kohditusetäisyys on parempi. Yleisohjeeksi annankin noin 100 m:n kohdistusetäisyyden kevytlatauksilla, joiden lähtönopeus on 500 - 600 m/s. Nopeudeltaan 400 - 500 m/s latingeilla kohdistus 60 - 80 metriin on sopiva. Supulatauksille (V0 noin 300 m/s) on 40 - 50 metrin etäisyys sopiva kohdistamiseen. Em. etäisyydet siis metsästystä varten. Etäisyyden arviointi maastossa on vaikeaa ja aukeilla vieläkin vaikeampaa, joten arviointivirheille on oltava marginaalia.

Tarkkuusammunnassa kohdistuksen voi toki tehdä paljonkin pidemmälle etäisyydelle, mutta huomioon täytyy ottaa luotiin tuulen aiheuttama sorto. Supulatingeilla se saattaa olla jopa 15 cm/ 100 m (20 m/s sivutuulen tuottamus). Tosin tällainen tuuli on harvinaista, mutta jo 10 m/s tuulella sortuma on noin 8 cm/ 100 m, eikä viiden ballin vinka (5 Beaufortia, n. 36 km/h) ole harvinainen ainakaan meren rannikolla.

Supulatingeilla metsästettäessä ampumaetäisyydet kannattaa pitää alle 60 metrissä, tuulipoikkeaman ja etäisyyden arviointivirheiden takia. Nykyään etäisyysmittareita alkaa olla saatavana, mutta hinta on vielä useita tuhansia markkoja, kunnes Kiinassa, Formosalla, Etelä-Koreassa tai Venäjällä tulevat tunnetuiksi länsimaailman erämiestenkin tarpeet, eivätkä vain armeijoiden. Eräkansaa kiinnostaa, mitä laite maksaa. Armeijoille mittausvälineet hankitaan verovaroilla. Ei ole väliä, paljonko niissä maksaa uutuudenviehätys ja suuriko on välikäsien tai hankinnoista päättävien henkilöiden siivu.

Suputtimella varustettu kivääri tai pienoiskivääri on vallan sopiva esim. sorsastukseen. Tietenkin supupatruunoilla ladattuna: Ei tarvitse välittää lyijyhaulikielloista. Siatkaan eivät voi tehdä kiusaa, kunhan metsästysluvat vain ovat kunnossa. Piekkarinluoti tai aliääninen kiväärinluoti ei lennä kovinkaan kauaksi, varsikaan kimmokkeena. Syksyllä sattunut valittettava tapaturma, jossa 1,8 km päästä ammuttu luoti tappoi metsästäjän, olisi voitu välttää käyttämällä kevytlatauksia. Lähtönopeudeltaan noin 500 m/s luoti olisi pudonnut paljon aikaisemmin maahan, optimi-lähtökulmallakaan lentää tuskin 1500 metriä.


7.62 mm ALS-luodeista

"Lyhyen kantaman metsästyspatruunaan" Lapuan 3,7 gramman ALS-luoti (halk. 7,91 mm) on myös sovelias. Tosin, valitettavasti, ko. luodilla eivät supulatingit ilmeisesti onnistu. Luoti on liian kevyt piippukitkaansa verraten. Vaikka ko. luodilla nopeutta olisi yli 1000 m/s, niin luoti hidastuu nopeasti, eikä lennä kuin 1500-2000 m edes optimikorollakaan, 34 kulma-astetta vaakasuorasta ylöspäin. Aiemmin 7,62 x 53R:ään antamani latausreseptiin täydennyksenä mittasin nopeudet ja kokeilin enimmäislatauksen. Nopeudet ovat 3 metriä piipunsuulta + 5 C lämpötilassa. Lataus oli siis 50,0 grs/ 3,24 g Vihtavuoren N133:a ja latauspituus oli 68,5 mm. Aseena M44 karbiini.

Min. 1042 m/s. Max. 1076 m/s. Ka. 1060 m/s. Hajonta 34 m/s, mikä näyttää suurelta vaihteluhaarukalta, kunnes se suhteutetaan lähtönopeuden keskiarvoon vaikkapa prosenttilaskulla.

Melko alhainen nopeus johtuu kolmestakin seikasta. Karbiinin lyhyessä piipussa (52 cm) ei luodinpainoon verrattuna suhteellisen hidaspaloinen N133 -ruuti ehdi palaa täydellisesti, mistä on osoituksena suurehko suuliekki. Kuitenkaan piipuun ei jäänyt yhtään palamatonta ruutijyvää. Esimerkiksi M91:ssä (piipun pituus 80 cm) nopeudet olisivat huomattavasti suuremmat em. latauksella, pitkästä piipusta johtuen. Karbiiniin sopivat paremmin nopeapaloisemmat ruudit N130, N120 ja N110 ALS -luodin taakse, joskin N133:lla on etuna turvallisuus, patruunaa ei pysty ylilataamaan. Enimmäisannos on 52,0 grs/ 3,37 grammaa; hylsyyn ei mahdu enempää, vaikka vähän rutistaisikin...

PTK:n arvion mukaan saataisiin "täyspitkästä vintofkasta" 1250 m/s nopeus Hodgdon-ruudilla Ball-C (2), koska .308:llakin ylittyi rimaa hipoen 1200 m/s nopeus 4,7-grammaisella luodilla. Lähtönopeuden alhaisuuteen vaikutti myös M 44:seni pitkä ylimenokartio, ja isokaliberikin on melko "horo", 7,95 mm jo uutena: Iso maa, karkeat toleranssit, mutta karbiinin kovanlaista rekyyliäkin oli kai haluttu lieventää ruutikaasun tietoisella vuodatuksella luodin ohitse. Venäläisten vakiopatruunan luodin M 1908/10 halkaisija oli vain 7,80 mm. 7,95 mm isokaliberi oli yleinen myös kk:ssa, ja "Emmassakin" vain vähän pienempi.


ALS:ien maaliballisitiikasta

Ko. luodin maaliballistiikka on kiinnostava. Max. latingilla ladatulla patruunalla lähietäisyydeltä ampumaradan hiekkapenkkaan ammutun laukauksen luodin alumiinisydän löytyi hiekan pinnalta. Se oli laajentunut kuin osavaippaluoti, mutta oli silti näkyvillä hiekan päällä. Ei siis uponnut hiekkaan ollenkaan. Vaippa oli hävinnyt kokonaan. Liekö käyttäytynyt kuin panssariluoti teräslevyyn osuessaan? Alumiinikeerna oli ilmeisesti uponnut vähän matkaa ja kimmonnut takaisin. Jos luodin kärkeä viilaisi jonkin verran viistoksi, niin se olisi erinomainen "varmint"-luoti. Luoti "kaatuisi" heti osuessaan kohteeseen, ja aiheuttaisi suuret tuhot elävässä kudoksessa.

Pienikin epäsymmetria luodin latvassa saa sen lyömään poikittain maalissa, koska keernan ominaispaino on noin 1/5 täytelyijyn tiheydestä, mutta kärjen viistämisestä ei ole paljonkaan vaikutusta osumatarkkuuteen. Sotilaspatruunan luodin tapauksessa monia kiinnostaa arvio "sotilaallisesta suorituskyvystä." Luotiliivin läpäisystä ei ole tutkittua tietoa, mutta sillä ei ole merkitystäkään, koska kiväärillä on helppoa osua päähän tai reisiin. Nopeasti iskevä luoti vaikuttaa välittömästi osumalla alaraajaan: Shokki on hetkessä lamauttava, ja jos vastustaja toipuu, saa sotainvalidien sekakuoro miehistötäydennystä sopraanopuolelle.

Todennäköistä on kuitenkin, että matka käy enkelten harppuorkesteriin. Suuresta iskunopeudesta saatavan hyödyn ehtona on kuitenkin lyhyt ampumaetäisyys, ei paljon yli haulikon tehokkaan kantaman (max. 40 metriä), jolloin osumankin voi sijoittaa sopivaan kohtaan. Lyhytkantamaisella ALS-luodilla voi siksi arvioida olevan sotilaallista käyttöarvoa tavanomaisessa mielessä vain harjoitusampumatarvikkeissa, eli ilmoitetussa käyttötarkoituksessaan. Rynnäkkökiväärin latauksella saatava lähtönopeus alenee varsin pian alle 800 m/s iskunopeuteen, jolloin kokovaippaluodin suurnopeusvaikutus alkaa heikentyä.

.308 Win:in kevytlatausohjeita voi käyttää 7,62 x 53R:ssä, kunhan latauksia korottaa 10 % . Tämä tiedoksi sen takia, että 3-linjaiseen ei juurikaan tulla julkaisemaan latausohjeita allekirjoittaneen toimesta G.O.W. -sivullamme erikseen. Lataustutkimus tulee kohdistumaan .308 Win:n supupatruunoihin sekä mahdollisesti 7,62 x 39 patruunoihin.

Markus  09042000


Ruutisia nettisurffareille: Sota-oppia netistä

Nykyään löytyy ohjesääntökirjallisuutta netistäkin. Puolustusvoimien sivuilla osoitteessa http://www.mil.fi/ löytyy "reserviläinen" -linkin kautta mm. rynnäkkökiväärin käsikirja. Vaikka ko. tiedostojen koko on 10000-50000 kt ja yhdenkin lataaminen koneelle kestää modeemiyhteydellä vähintään 40 minuuttia, niin kannattaa tutustua em. ohjesääntöihin. Valitettavasti kiinnostavimmat ohjesäännöt vielä puuttuvat ko. sivulta: Painettuina on julkaistu ainakin Sulutusopas (miinat, yms.) sekä Ase- ja Asejärjestelmäoppi 1998 (joka ei kuitenkaan täysin korvaa Yleistä Aseoppia vuodelta 1970). Parasta kuitenkin on tiedostojen hinta; ne ovat ilmaisia.

Markus 200400

Ruutiset 02.04.2000

Lyijyluodit JJ Gunhilliltä

Taannoin Markuksenkin esittelemien "Tussari"-luotien valmistaja soitteli minulle huolissaan ja kyseli että: "Mitäs siellä netissä oikein puuhataan?" Keskustelusta kehittyi antoisa ja tiedonjanoisille tuiki tarpeellinen. Valmistaja on nimeltään JJ Gunhill (Old West-puolelta tuttu), 08-suunnalta oleva yhden miehen "bisnes", joka tarvittaessa jopa kokeilee ja koeampuukin villimmät latausehdotelmat. Luoteja on myynnissä ainakin seuraavissa liikkeissä: Tussari, Master Gun, Riistamaa sekä Classic Fieldsports.

Luodinvalupihtejä löytyy joka lähtöön halkaisijoissa: .22" - .458". Painoluokkia on useita, jotka kertautuvat erikovuisten seosten ominaispainoilla. Saatavilla olevat kovuudet ovat: 8, 15 sekä 22 HB (=Brinell). Mukava seos on 8 HB, joka painavana ja liukkaana soveltuu supu-latinkeihin erinomaisesti, kestäen silti lähtönopeudet aina 550 - 600 m/s saakka. Lyijyttymisriskiä vähentävät käytetyt Hornadyn tulikilvet, joiden kiinnitystä on parannettu.

Suosituimmat .308/ 7.62 mm luodit, ansaitsevat lähempää tutkiskelua. Mallit: SPL (S405?) 8.7 g 1 leveä rasvaura sekä FN (katkokärki) 11.7 g 3-kapeaa rasvauraa (painot 8 HB-seoksella). SPL on "as castina" dia. .312"/ 7.92mm, jolloinka suositeltavin kalibrointi on dia. .311"/ 7.90mm (josta pitäisi jenkki-rihlatunkin aseen selvitä ilman ylipaineita), koska luotia tulisi muotovirheitä välttääkseen muokata mahdollisimman vähän valamisen jälkeen. FN näyttäisi olevan tiukemmasta muotista, varsin kevyesti kalibroitunakin halkaisija on .308"/ 7.82 mm. Rohkaisevien kokemusten valossa jatkamme koelatauksia, tavoitteena aliäänen nopeus. Raporttia seuraa, jahka on jotain raportoitavaa ja eiköhän Markuskin pidä huolen tiedotuksesta.

Muista tuotteista mainittakoon haulikon sabot-täyteiset, joita saa kalibereissa 20 ja 12. Haulikkomiehiä saattaa kiinnostaa myöskin koelataus-projekti johon valmistaja juuri ryhtyi. Tarkoituksena ladata täyteisiä sekä haulipatruunoita mahdollisimman lyhyenä (40 - 50 mm). Meille putkimakasiini-haulikoiden omistajille tämä tietää yhden tai kahden patruunan lisäystä kapasiteetissa.

PS. Kysymys: Onko Makarov hyvä suputinpistooli ?

T: Jarkki


Peten kommentti: "Tussarin" E-mail-osoitteeseen lähetetty pitkähkö viestini ei siis liene milloinkaan tavoittanut luotien valmistajaa?! Sisälsi mm. ohjeet 8.7-grammaisen SPL-luodin kalibroinnista symmetrisiksi, kahdellakin vaihtoehtoisella kikkas-konstilla, sekä aloitteen legendaarisen 7.62 mm "Suojeluskuntaluodin" (SAKO 110A LYIJY, eräin valmistustekniikan vaatimin muutoksin) saamisesta uudelleen tuotantoon. Jotain 8 Brinellin kovuusluokkaa taisin itsekin ehdottaa. Yhteystietoni (osoite ja puh) olivat viestin lopussa, lupauksella piirustusten laadinnasta, jos asiaa kohtaan viriää mielenkiinto tuotantopuolella. Kiitokset informaatiostasi, erityisesti sen seikan suhteen, etteivät kotimaiset valuluodit ole pelkästään "Tussarinluoteja", vaan jälleenmyyjiä on useampia. Kilpailua tarvitaan... aina.!

Suomalaiseen asekaupan kulttuuriin kuuluu, nähtävästi aikojen loppuun saakka, jonkinlainen monopoli-aseman tavoittelu muunmuassa informaatiokatkosten kautta: Ne asianosaiset, joiden pitäisi päästä vuorovaikutteiseen yhteyteen, pidetään visusti tietämättöminä toistensa olemassaolosta. Jonkin aikaa moinen jäynä onnistuu, mutta ei loputtomiin! Markuskin manaili hartaasti informaatiokatkoksesta kuultuaan: Hän oli tilannut testiluotinsa Tussarilta, vaikka Riistamaa olisi kohtuullisen patikointimatkan etäisyydellä hänen kotikorttelistaan. Jokseenkin käsittämätöntä on tuo "matalan profiilin" ylläpito nettisurffareita kiinnostavien uutuus-tuotteiden saatavuuden suhteen:

Tieto niistä kulkeutuu meille yleensä sattumalta, merkillistenkin mutkien kautta. Esimerkiksi .458" kotimaisten valuluotien saatavuus Riistamaalta tuli tietoomme satunnaisen puhelinkeskustelun muutamista sivulauseista - Ilomantsista! Luodit lienevät JJ Gunhillin valmisteita: Testiraporttejakin saattaa olla odotettavissa, kunhan "nurpeuden talvi" puolitoista-metrisine hankineen muuttuu edes jonkinlaiseksi kärrykeliksi juhannusta lähestyttäessä.

Luotivalikoima on lisääntynyt myös ainakin Händler & Natermannin .308" kuparoiduilla puristelyijyluodeilla, mutta maahantuoja/myyjä ei ole tiedottanut niiden olemassaoloa meille päin.! Kauttamme välittyisi tieto, kohdistettuna kuin täsmäohjus juuri niille aseharrastajille, joita uutuudet kiinnostavat. Tuo kysymys: "Mitäs siellä Netissä oikein puuhataan ?" alkaa toivottavasti herätä laajemmaltikin. Toistaiseksi vain yksi (1) asealan yritys on pitänyt meidät ajan tasalla, lähettämällä tuoreimmat tuoteluettelonsa ja lehdistötiedotteet mm. uusista edustuksistaan ja tuontiartikkeleistaan. Muut taitavat jo nurkua, että: "Yhtä firmaa suositaan, ja kaikkia muita syrjitään !"

Tuttu jeremiaadi jo 20 vuoden takaa, kun ERÄs aikakautinen painokirjoitus alkoi herättää huomiota aseharrastajien piirissä, asettumalla heidän puolelleen ja enentämällä heidän teknistä tietämystään heidän ehdoillaan, eikä ns. "markkinavoimien" kaupallisten intressien tueksi. Muutamat uskaliaat postimyyntifirmat lähettelivät päivitettyjä kataloogejaan ja tiedotteitaan. Perinteikkäämmät asealan yritykset alkoivat tietenkin syytellä "yksipuolisesta suosinnasta", yrittämättäkään ymmärtää sitä, että on helpompaa katsoa postimyyjän luettelosta jonkin varusesineen todellinen hinta kuin soitella (silloin kalliita) kaukopuheluita ympäri maan ja tiedustella päivän hintoja vähittäismyyjiltä.

Tukkuportaan kataloogien ohjevähittäishinnoissa oli noina aikoina aina enemmän tai vähemmän "tinkausvaraa", kun taas postimyyntihinnat olivat valmiiksi alennettuja, ja ostopaikan osoitekin oli luettavissa myyntiluettelon kannesta: Ei tarvinnut ryhtyä pähkäilemään, että missähän päin Suomea tämäkin aseveli asuskelee; Espoossa vaiko Sotkamossa.? Nyttemmin ei moiseen "törkeään markkinaohjailuun" ole onneksi enää tarvetta, kun lähes jokaisella asefirmalla alkaa olla omat kotisivunsa, mutta G.O.W:n toimitus- ja visitoorikuntaa erityisesti kiinnostavien tarvikkeiden olemassaolosta ja saatavuudesta olisi suositeltavaa viestittää meillekin päin. Tässä suhteessa on tavallaan palattu lähtöruutuun. Siksi sorruin taas muistelemaan 20+ vuoden takaista "pioneerikautta".

Kuva: Makarov pidennetyllä piipulla.


Makarov, latingit ja sordiinot

PS: Makarov PM on patruunansa suhteen hyvinkin sovelias "supupistooliksi", mutta vaimentimen kiinnitys vakiopiippuun on ilmeisesti himpun verran hankalaa. Olisi periaatteessa mahdollista teettää aseeseen pidempi vaihtopiippu esimerkiksi 9.3 mm aihiosta, joita rihlailee Suomessa ainakin E. Mäkinen; Vammala. Jos piippu on vaikkapa 20 mm:n verran vakiopiippua pidempi, saa "suputtimen" asennetuksi kitkakiinnityksellä, tarvitsematta tehdä piippuun kierteitä tai muitakaan kiinnitys-elimiä. Piipultaan pidennetty Makarov ei myöskään lukeudu peljättävien, hirrrvittävän vaarallisten TASKUaseiden kategoriaan.

(Suomessa lienee niihin kohdistuva poikkeuksellisen raju-oireinen hoplofobia historiallista perua: Moni lainsäätäjä on kautta aikojen samaistunut Nikolai Bobrikoviin ?! Muunlaista selitystä ei peloille löydy, mutta mielisairauden lajia nimeltä "hoplofobia" ei ole yleensäkään tutkittu psykopatologisin lähtökohdin kuin yksittäistapauksissa: Asealan ihmiset muistanevat kai erään varsin korkeaan virkaan KRP:ssa ylenneen henkilön, joka pelkäsi tulevansa ammutuksi - nimenomaan katkaistulla haulikolla.! Hänen uransa päättyi siirtoon muihin tehtäviin, ja nyttemmin kai varhais-eläköitymiseen. Suomessakin tunnetaan siis ennakkotapaus sairaalloisen asevihan luokittelusta psyykkiseksi vammaksi, joka riitti vähintäänkin "toimenkuvan tarkistamisen" perusteeksi).

Erilaisia kitkakiinnitys-ratkaisuja olen ideoinut joskus 1970-luvun lopulla, lukuisia. Joitain on toteutettu käytännössäkin, ja ne on hyviksi sekä pitäviksi havaittu. Kaupallisille vaimennintuottajille en ole viitsinyt ideoitani esitellä, koska voidaan ennakoida törmättävän "Liian Yksinkertainen Ollakseen Toimiva"- ennakkoluuloihin asiakaskunnan keskuudessa. Kitkakiinnitysten huomattava etu, "suputtimen" kiinnitettävyys ja irrotettavuus muutamassa sekunnissa - ilman työkaluja tai vaikka kymmenen pennin kolikolla - voisi kääntyä haitaksikin hoplofoobisessa, vainoharhaisessa maailmassa.

Piipun pidennyksestä voi Makarovin tapauksessa koitua haittaa tehdaspatruunoita käytettäessä: Luodin nopeus saattaa enentyä ainakin "transsooniselle" alueelle. Kotilatauksella saa toki aikaan asianmukaiset supulatingit, etenkin jos käyttää valuluoteja. 9.3 mm aihiosta sorvattuun piippuun ovat monet valuluodit tasan sopivia "as cast" - kalibroimattomina. Hylsyjen saatavuus on ongelmista kaikkein pienin: 9 mm Para-hylsyjä pyöriskelee ampumaradoilla jaloissa yleensä haitaksi asti. Muutamien vakiorakenteistenkin aseiden (esim. aikoinaan testatun, Bulgariassa kootun Makarovin) patruunat voi ladata 9 x 19 mm vakiopituisiin hylsyihin. Suut vain laajennetaan 9.25 mm luodin mentäviksi.

Muidenkin aseyksilöiden latausvarmistinta voidaan tahkota siten, että aseen voi laukaista, vaikka sen luisti olisikin millin verran etuasemaansa taaempana. Useampiin Makarov-yksilöihin tutustumatta en voi sanoa, josko vaiko eikö kaikki PM:it voi laukaista 19 mm pituiseen hylsyyn ladatun patruunan kera. Asia on helppo tarkistaa aseyksilö-kohtaisesti tyhjällä 9 mm Para-hylsyllä, jonka suu on levitetty 9.90 mm:n ulkoläpimittaan latausholkkisarjan "expanderilla". 9 mm Para-kovapanoksella "tulkkaaminen" ei ole suositeltavaa, vaikka väitetään niitä voitavan jopa ampua (käsisyötöllä pesään) "äärimmäisessä hengenhädässä, kosketusetäisyydelle" ainakin yksi laukaus. Voihan Husqvarna M/-07:lläkin. Ja peltirunkoisella, myös massasulkuisella, 9.00 pist VKT/44:llä vähintään satoja laukauksia, jopa konepistoolilatauksia, joista yksikin voi sentään pahimmassa tapauksessa särkeä P-08 Parabellumin..

Jos tarvis vaatii, trimmataan 9 mm Para-hylsy millimetrin verran lyhyemmäksi (trim-to: 18.0 mm), ja siinähän se.! Eräässä arvovaltaisessa alan lehdessä aikoinaan julkaistu artikkeli TERÄShylsyisten, erikoiskokoisella BERDAN-nallilla varustettujen tehdaspatruunain jälleenlataamisesta (nallien saantivaikeuksista, ym. ym.) nauratti lukijaansa yhtä makeasti kuin hauskimmat Disney-tuotannon Aku Ankka-animaatiot katselijaansa. Ellen väärin muista, oli kirjoittaja joku diploomi-insinööri: Riittänee kaikenselittäväksi taustatiedoksi.? Jos teetetään erikoispitkä piippu, voidaan siihen porauttaa millimetrin verran ylipitkä patruunapesän hylsytila, muilta osin Makarov-pesän mitoituksella. (Vakiopiipun pesää ei ole suositeltavaa pidentää, koska kovakromauksen rikkomista pitää yleensäkin välttää).

Massasulkupistooli pelaa yleensä kuin enkeli huomattavastikin Max. Loadia pienemmillä ruutilatingeilla, koska sen mekanismi on pitkälti itse-säätyvä: Mitä pienempi paine hylsyn sisällä, sitä lyhytkestoisempi on hylsyn kitka pesänseinämiin. Kuparoitua teräshylsyä liukkaampi messinkihylsy edesauttaa myös luistin avautumista, joten esimerkiksi rekyylijousen vaihtaminen vennompaan tai sen lyhentäminen on tuskin tarpeen. Latauskokeilujen lähtökohdaksi omaksutaan .380 ACP/Auto-patruunan annossuositukset ruudilla N310. 6.1-grammaisen vakioluodin taakse voi tyrkyttää aluksi 0.15 gramman annosta, joka yleensä palaa säännöllisesti ja puhtaasti 9 mm Parabellum-hylsystä avarretussa Makarov-hylsyssä, jonka metalliseinämä on usein peräpäässä paksumpi kuin alkuperäisen 9.25 mm Makarov-hylsyn seinämä.

Ruudin palotila on pienempi, joten sen palaminenkin on intensiivisempää. Lyijyseoksisen valuluodin saatteena voi käyttää jopa 0.13 gramman eli kahden grainin latinkia N310:tä, jolloin vaimennin voi olla hyvinkin yksinkertainen rakenteeltaan. Jos se on kitkakiinnitteinen, saa se olla kookas yksikammiovaimennin, ja vaikkapa epäkeskeinen, jolloin aseen tähtäimet näkyvät paksunkin "mölypöntön" ylitse; eikä mikään estä asentamasta esimerkiksi kollimaattoria ("punapistetähtäintä") tai vaikkapa pistoolikiikaria vaimenninvaipan yläpinnalle kiinnihitsattuun kiskoon. 9 mm Para-hylsystä levitetty 9 mm Mak-hylsy on ainakin nimellismitoiltaan pienivälyksinen patruunapesään, joten odotettavissa on isopistooli-luokan ampumatarkkuus. Tarkkakäyntisiähän ovat useimmat PM:it kaupallisia (kiinalaisia ja tshekkialaisia) tehdaspatruunoitakin ammuttaessa.

Pikakiinnittyvän ja -irtoavan suputtimen koolle ja painolle ei ole varsinaista ylärajaa, kunhan sitä vain kannatellaan "tukikädellä", ja asetta pidellään laukaisukädellä. Jos vaimentimen sovite aseen luistista ulkonevaan piipunsuuhun on välyksetön, ei tarvita edes kitkakiinnitystä, vaan ase ja suputin vain vedetään kiinni toisiinsa tuki- ja laukaisukäsillä. Kun "työ" on tehty, nykäistään ase irti vaimentimesta. Tällainen viritelmä on täysin laillinen jopa Jenkkilässä, koska kyseessä ei ole "Lex Morgenthaun" tarkoittama aseeseen kierteillä kiinnittyvä tai muilla keinoin lukittuva lisälaite, vaan rinnastettavissa ns. ratavaimentimeen. Peitenimi voisi olla vaikkapa "tarkkuutusammunta-teline", tms. Veronkeräykseen tarkoitetun asetuksen estämättä voidaan suputtimeen yhdistää myöskin olkaan tukeutuva perä, jollaisen kiinnittäminen pistooliin tai revolveriin on USA:ssa erikoisluvan varaista, nöyryyttävän byrokraattisen ruljanssin vaativaa, ja 200 dollarin suuruisen erikoisase-veron maksavaa. (Helpotuksia myönnetään sentään antiikki- ja harvinais-aseille, vuosittain päivitettävän "Curios and Relics"-listan mukaan).

Netti-surffarit voinevat jo havaita Rapakon takana yleistyvän kyrsiintyneisyyden aselainsäädännön tiukennushankkeiden vaatijoita ja laatijoita kohtaan. Pähkäilyjen aiheena on enää, kummalleko puolelle "valtion virallinen väkivaltakoneisto" asettuu: Aseenomistajien vaiko hoplofoobikoiden ? Vai jääkö puolueettomaksi, mikä olisi ihanteellista ja oikeudenmukaista: Poliisitoimi, kansalliskaarti ja armeijakin ovat perustettuja IHMISTEN, eivätkä "hophojen" turvaksi. Termi: "Emansipaatio-sota" vakiintuu ehkä kielenkäyttöön.

Tässä ja nyt on kuitenkin tyytyminen pykälien kiertämiseen, eikä sillä alalla ole tehty likimainkaan kaikkea voitavaa. Todella innovatiivisilla jenkeillä ei ole taloudellisia resursseja ideoidensa toteuttamiseen. Tilanne on siltä osin sama kuin Suomessakin: Jos joku jotakin keksii, on perustettava oma tehdas tuottamaan ko. valmistetta, ellei eletä sota-aikaa tai sodanuhkan alla, jolloin tehtaiden ulkopuoliset ideat kelpaavat isoillekin firmoille. (Esimerkki: David "Karabiini" Williamsin mekanismi US M1-karabiiniin. Suunniteltu USA:n vankileirisaariston kahlejengin parakissa. Williams oli tuomittuna ammattimaisesta pontikkoviinan tislaamisesta, ja oli hän ehkä jonkun "tippavaarallensa" tunkeilleen siankin nirtsannut).

Monet vaimennintuottajat valmistavat kalliilla yksittäistuotannon teknologialla ehkä vain muutamia ylellisiä ja hintavia vaimentimia vuosittain, "virkakäyttöön" (armeijalle ja sioille). Niiden kustantajahan on viime kädessä veronmaksajakunta. Hiram Percy Maximin periaate "paljon ja halvalla" loppui vuonna 1934, kun 6 dollarin suputtimen hintaan lisättiin pienen henkiläauton hintaa silloin vastaava 200 dollarin erikoisvero, ja toisen mokoman veroa joutuu maksamaan käsiaseeseen kiinnittyvän irtoperän hallussapidosta. Ihmisarvoa alentava byrokraattinen kyttäys mielletään kuitenkin veroryöstöä pahemmaksi epäkohdaksi.

Jos ase on (tavallaan) irrallaan vaimentimesta ja irtoperästä, vaikka sen luodit ohjautuvatkin kaarisekuntien tarkkuudella vaimenninnyksikön läpikulkukanavien kautta, se on vapaa byrokratian kontrollista ja verovelvollisuudesta. Voihan esimerkiksi "Ransom Restin" ostaa ja omistaa lupavapaasti. Tämä vihjeeksi vientiä harkitsevalle suomalaiselle alan teollisuudelle, koska jenkki-firmoilta puuttuu ns. munaa ryhtyä kiertämään "Lex Morgenthauta" laillisillakaan kikkas-konsteilla.

Makarovin tapauksessa on ensimmäinen toimenpide kuitenkin siis erikoispitkän piipun tekeminen/teettäminen ja asennus. Luistista ulkonevan 20 - 25 mm:n osuuden läpimitta kuin alkuperäispiipussa, tai himpun verran ohennettu, lähimpään tasa- tai puoleen millimetriin. Oltava tarkoin sylinterimäinen ja sileäpintainen, sekä ehdottomasti yhdensuuntainen piipunreikään nähden. Tämän jälkeen asettaa vain mielikuvitus rajat itse suputtimen kehittelylle, ja mielikuvitus on kouluja käymättömällä "anarkilla" tunnetusti rajaton & estoton.

25 03 MM; Pete


Hirmuvallan vehkeet ja "heikkojen kynnet"

"It is a commonplace that the history of civilisation is largely a history of weapons.... And though I have no doubt that exceptions can be brought forward, I think that the following rule would generally be found true: That ages in which the dominant weapon is expensive or difficult to make will tend to be the ages of despotism, whereas when the dominant weapon is cheap and simple, the common people have a chance. Thus, for example, tanks, battleships and bombing planes are inherently tyrannical weapons, while rifles, muskets, long-bows and hand grenades are inherently democratic weapons. A complex weapon makes the strong stronger, while a simple weapon - so long as there is no answer to it - gives claws to the weak." - George Orwell.

Panu


Peten kommentti: "On jo puhkikulunut fraasi, että sivistyksen historia on suurelta osin asehistoriaa. Ja vaikka en epäilekään, etteikö poikkeuksia voida toteennäyttää, otaksun seuraavan säännön osoittautuvan yleispäteväksi totuudeksi: Aikakaudet, jolloin ylivertainen ase on kallis ja vaikea valmistaa, tuppaavat olemaan hirmuvallan ajanjaksoja. Ylivertaisten aseiden ollessa huokeahintaisia ja yksinkertaisia, on rahvaallakin mahdollisuutensa. Siksipä esimerkiksi panssarivaunut, taistelulaivat ja pommikoneet ovat luonnostaan sortovallan aseita, kun taas kiväärit, musketit, pitkät jouset ja käsikranaatit ovat myötäsyntyisesti kansanvallan kalustoa. Monimutkaiset aseet vahvistavat öykkäreiden ylivaltaa, kun taas yksinkertainen ase - niin kauan kuin sille ei ole vastusta - antaa puolustuskyvyn heikommillekin ihmisille. " (George Orwell: "1984". Vapaa suomennos: Pete).

Klassikkoteoksen maininta "nuolijousista" lienee herättänyt huvittuneisuutta alkukielisen teoksen lukijoiden keskuudessa, mutta ainakin Kymenlaaksossa hyytyivät hymyt, kun varhaislapsuudestaan saakka naapurustonsa herkeämättä vainoama sankaripoika Mika Muranen tasasi tilejä jalkajousellaan. Mannerheim-ristejä ei kuitenkaan myönnetä rauhanaikaisista urotöistä, vaan jakelussa on pääsääntöisesti vankeusrangaistuksia, olkootpa teot kuinka oikeutettuja tahansa. Pääsääntöisesti hoplofoobinen julkinen sana vaikenee tietenkin visusti niiden motiiveista. Esimerkkitapauksessakin se keskittyi lähinnä vaatimaan jousiaseiden saattamista sikalan luvan varaisiksi - ikäänkuin kielloilla ja rajoituksilla muka voitaisiin ehkäistä yhtäkään väistämätöntä tapausta, joiden alkusyy on suvaitsemattomuus.

"Ex-punikki" George Orwellin katkerat kokemukset Espanjan sisällissodassa (= stalinistien kieroutuneesta suhtautumisesta käsitteeseen: "vapaus") johtivat takinkäännökseen ja neuvosto-mallisen sosialismin sarkastiseen kritiikkiin jo puoli vuosisataa ennen kuin "muun maailman" silmistä karisivat suomukset ainakin osittain. Huomioitakoon, että vaikka Orwell oli kääntynyt "anarkiksi", hän ei milloinkaan sortunut hoplofoobikoksi, vaan hän toteaa tässäkin tekstikatkelmassa ihmisten turvallisuuden olevan - poikkeuksitta - viime kädessä ase-varainen.

Kansojen ja kansalaisten todellisen vapaus punnitaan todellakin sen mukaan, ovatko aseet yksinomaan hirmuhallinnon huovi-kunnan käsissä, vai onko "heikoillakin kynnet", kuten sanatarkka käännös kuuluu. Jokainen ampuma-aseiden yksityisomistus-oikeuden rajoittamiseen tähtäävä aloite tai toimenpide on hirmuhallinnon pystyttämistä valmisteleva toimenpide. Ne on estettävä kaikkialla, keinoja valikoimatta, tai kyselemättä, toimiiko aloitteentekijä omien atavististen vaistojensa ohjaamana, vaiko jonkin pyrkyri-joukkion valtapyyteiden tahdottomana edistäjänä.! Toimenpiteille, joilla maailmanlaajuisen hirmuhallinnon pystyttäminen voidaan ehkäistä, on jo nimikin: "EMANSIPAATIO-SOTA".

Siis sota kaduilla, kujilla ja pihoilla, eikä riitely ylä- tai alahuoneissa, suurkäräjillä, duumassa, ynnä muissa parlamenteissa. Suusanalliset debatit päättyvät AINA hopfojen voittoon. Voimakkaan ilmakiväärin lakooninen repliikki tai jousenjänteen surumielinen helähdys voi tuottaa toisenlaisen lopputuloksen: Pikku kompuroinnin maailmanlaajuisen tyrannian etenemisen voittokulkuun, joka on vielä pysäytettävissä kokonaankin, jos historiasta jotain opitaan: Eipä tullut Rosa Luxemburgista eikä Karl Liebknechtistä Euroopan valtiaita. Lienevät tuttuja vain hakusanoina ja muutamina lauseina tietosanakirjoissa ? Ohjelmajulistuksiaan muistaa tuskin enää kukaan: Entisen DDR:n ja sen StaSi:n hallintomallit ja toiminnot perustuivat niihin.

Voittamattomilta tuntuvia vehkeitähän ovat Orwellin mainitsemat panssarivaunut, taistelulaivat ja pommilentsikat - mutta höökivaunussa ei voi ASUA kehdosta hautaan: Polttoainetta, muonaa ja ampumatarvikkeita joudutaan joskus tankkaamaan ja täydentämään. Kun tornin luukku aukeaa, saa siitä sisään tipahtanut käsikranaatti aikaan vähintäänkin pikku paniikin miehistön keskuudessa, eikä kranun tarvitse olla tehdastekoinen. Ulkopuolinen huoltohenkilöstö voidaan likvidoida jo ennakolta, vaikkapa musketeilla tai jousipyssyillä. Pienoiskivääri onkin aivan pirullinen niittokone (etenkin "con sordino"), kunhan peränpitäjä vain tietää, mihin pitää tähdätä. Lienemme jo opettaneetkin.?

Sotalaivankin pitää joskus "landata bunkraamaan ja skaffaamaan provianttia jostain haminasta". Vastassa voivat taas olla musketöörit. Proviantti (= laiva-muona) saattaa olla suolattua jollakin perin epäterveellisellä höysteellä, tai bunkrattu (nykyään yleensä nestemäinen) polttoaine terästettyä muutamalla gallonalla pellavansiemen-öljyä, joka saa isonkin koneen tekemään "siuvatit". Enää ei varavoimana ole airoja eikä purjeita. Laiva ui, vaikkapa tuuliajolla, ilman konevoimaakin, mutta "pommari-lennnokki" ei kauaa liitele, jos moottorin työnti lopahtaa - syystä tai toisesta.

Hirmuvallan vehkeet "hirmuttawat sieluja" täsmälleen niin kauan kuin on ORJA-MIELISIÄ ihmisiä niitä hoitamassa, huoltamassa ja varustamassa - eikä niin kovakuorista kulkuneuvoa ole keksittykään, etteikö siitä löydy jotain "Akilleen kantapäätä", johon sabotöörin tulinuoli tähdätään. Se ei ehkä pysty panssariin, mutta kulkupelin huoltotukikohdan "löpö-säiliön" seinämään se voi tehdä tulta suitsevan reiän - ja on miltei uskomatonta, kuinka mitättömillä ammuksilla ja vähillä liike-energioilla hirmuvallan huovit ja sen terrorivälineitä huoltavat "räikkkö-räähkät" voidaan passittaa vähintään kuukausiksi sairaslomille, mutta toki mieluimmin lopullisesti pois muonavahvuudesta ja palkkalistoilta.

Tekstikatkelman lähettäneeltä visitoorilta pyydän yhtä alkukielisen teoksen sanaa, jota olen hakenut kauan. Kotipaikkakuntani kirjastoista en ole löytänyt alkukielistä "1984:ää". Etsimäni termi on: "EPÄHENKILÖ". Venäjänkielisen synonyymin tunnen toki, koska Stalinin NL:stahan käsite on lähtöisinkin, mutta täsmällistä lontoonkielistä, Orwellin käyttämää ilmaisua tarvitsisin lähes päivittäin tekstien laadinnassa "maalimalle avaralle".

27 03 MM; Pete


Ruutiset 18.03.2000

GLOCKin maahantuonti ASETALO Oy:lle

Kun SAKO Oy siirtyi italialaisen P. BERETTA-konsernin omistukseen, alkoi kannunvalanta siitä, millekä yritykselle siirtyy GLOCK-pistoolien ja niiden oheisvarusteiden "distribuutio" Suomessa. Eihän SAKOn uusi omistaja sallisi tytäryhtiönsä kuitenkaan jatkaa kanssaan kilpailevan pistoolimalliston markkinointia. Asia on nyt saanut lopullisen ratkaisunsa.

14. 03. -00 postileimatun lehdistötiedotteen mukaan on IWA-messuilla Nürnbergissa vahvistettu sopimus Glockien valmistajan ja virtolaisen ASETALO Oy:n välillä aseiden ja varusteiden maahantuonnista ja tukku- sekä vähittäismyynnistä, myöskin postimyynti-periaatteella. Jakeluun Asetalo Oy:n kautta tulevat myös muut alkuperäiset Glock-tuotteet, kuten varalippaat, valaisinliittimet, kotelot, lipastaskut, veitset ja kenttälapiot, ym. Ensimmäistä Glock-tuotteiden maahantuontierää odotetaan saapuvaksi jakeluun Asetalo Oy:n välityksellä ulkoratakauden alussa, eli huhtikuun lopulla.

Maahantuojan nettisivu on http://www.saunalahti.fi/~asetalo/ ja E-mail <asetalo@sci.fi>. Lankapuhelinyhteys: 03 47 55 371. Timo Huikkala lupaa antaa lisätietoja uusista tuontiartikkeleista.

1603 MM; Pete


Ruutis-kevennys 10.03.2000:

Muutoksen tuulet viriävät

Nimemme on Tovevitav Tavja Enfimmäinen. Opitte fen pian tuntemaan. Avvomme on Tafavavvan, ja vähituvevaifuuveffa Kanfantafavavvan Päähenkivö. Tapamme tuvette myöf tuntemaan. Jotkut hevpofti, toifet taaf kantapään kautta. Uufi aika avkaa Fuomeffa. Kaikkia fe ei mievvytä, mutta favvimme toiftaifekfi vapaan maaftamuuton, ja Itävavvan havvituf myöntää vavmaankin maahanpääfyn niivve fuomavaifille, joivva on havvuffaan jotakin evikoifofaamifta, tai jotka ovat pitkävve kouvutettuja. Tavjavainen Fuomi ei tuovvaifta Viivettä Kovonnaa kaipaa eikä ikävöi. Peväänkuuvutamme kuvttuuvin monimuotoifuutta ja vifää vävikkyyttä Fuomen kaupunkien katukuvaan, fivvä ihminen ei evä pevkäftään kivometvifikfi venyvien veipäjonojen jakamafta veiväftä, vaan fitä tävkeämpiä ovat vauvu, foitto, tanffi, pevfovmanfet, ja pavavat ovkivyhteet, jotka uvbanifoituvaffa Kanfantafavavvaffa tietyftikin pian kovvataan pavavivva autonvenkaivva. Kun maanvivjevy kievvetään kokonaan petovaitumevvamme, ei faava kotimaifia ovkiakaan.

Venkaiven ivvoittamifta autoifta ei vaadita yhdeffäkään tuvevaffa juvistukfeffamme, fivvä eduftaahan autojen povttaminen afvo-amevikkavaifta kuvttuuvipevintöä. Toivotammekin nimenomaan afvo-amevikkavaifet maahanmuuttajat vämpimäfti tevvetuvveikfi Fuomen Fofiavivemokvaattifen Kanfantafavavvan uufikfi täyfivavtaifikfi kanfavaifikfi. Fuomen kanfavaifuuf myönnetään heti ventoafeman tevminaaviffa jokaifevve, joka pyftyy piivtämään jonkinvaifen puumevkin johonkin kanfavaifuuven hakemufvomakkeen kohtaan, vaikkapa fen kääntöpuovevve. Henkivövvifyyttä tai menneifyyttä kofkevia kyfymykfiä ei tietenkään efitetä, eikä matkatavavoihin kajota; ei edef fuuvempiin muuttokuovmiin.

Fuomen Kanfantafavavta ei mivvoinkaan tuve faamaan byvokvaattifen ja vafiftifen vavtion häpeäveimaa, jonka fe kentief muinaifina aikoina on anfainnutkin. Ennakoitaviffa ovevafta maaftamuuttovyövyftä huovimatta jää Fuomeen kuitenkin vunfaafti fyntypeväiftä povvaviftoa, johon byvokvaattifia toimenpiteitä voidaan kohviftaa, heivän maaftamuuttohavunfa vivkiftämifekfi. Fuomeffa ei tavvita tietokonenövttien tai ahneiven ja aina tyytymättömien yvittäjien yvävuokkaa, puhumattakaan maafeuvun kövttiväifeftä, vannanhajuifefta vivjevijävahvaafta. Fuomen Kanfantafavavvan evistykfevvinen ja uvbaani Kanfa ifoaa ja janoaa ekfoottifta kuvttuuvia fen kaikiffa ovomuodoiffa.

On ymmävvettävää, että kaikki muinaifeen jävjeftevmään uvautuneet vavtion vivan- ja toimenhavtijat eivät pyfty mivvoinkaan fopeutumaan kanfanvavtaifeen havvintomenettevyyn. Puhviftukfet ovat vävttämättömiä.! Enfimmäifekfi ne kohviftuvat tietenkin tuvvivaitokfen henkivökuntaan, jonka vafiftifefta afennoitumifefta vievafvotuifiin uufiin Fuomen Kanfantafavavvan kanfavaifiin on koottu vafkauttavaa toviftusaineiftoa tievoftoihin jo ainakin viimeiften kymmenen vuoven ajalta. Aiomme pavata tähän aiheefeen myöhemmiffä juviftukfiffamme, kofka kaikkia ivmiantoja ja vavitukfia epäafiavvifefta maahanmuuttajien kohtevufta ei ove faatu vievä kootuikfi fyytepöytäkivjoihin vajoivtamme poif käännytetyivtä tai maafta kavkoitetuivta maahanmuuttajivta, jotka täten kutfutaan Fuomeen tevvetuvveina pavuumuuttajina.

Fuomen Kanfantafavavvan Päähenkivön henkivökohtaifen käfkyvavvan avaifen Favaifen Pavvevun, Fuojevupoviifin, nimen fekä toimenkuvan uudiftaminen on eväf enfimmäififtä toimenpiteiftä, joita on vupa kutfua vaikkapa poviittifiksi vivkanimitykfikfi. Uudiftetukfi nimitykfeksi tuvee Tafavavvan Tuvvapoviifi, TaTuPo, jota ehdotti jo Mainivan pvovokaatiofta avkaneen rikovvifen neuvoftovaftaifen hyökkäyffotamme toifen vaiheen jävkeen tavmokkaan minifteri Kaavina Fuonion ifä, pvofeffovi Kavv-Otto Bvufiin, vahtavihenkifen Vavtiovvifen Poviifin uudekfi nimekfi, joka ivmentäifi fodan jävkeiftä kanfanvavtaifta poviittifta muutofta.

TaTuPo ovifi toiminut fuomavaiften fotavikovviften avmottomana vainoajana, kiinteäffä yhteiftyöffä Neuvoftoviiton fivvoifen favaifen poviifin GPU:n kanffa, jovta fe ovifi faanut vajoittamattomafti vivka-apua, muunmuaffa fotavikovviften ja fotaanfyyvviften kuuvuftevuihin, jotka ovifi tavvittaeffa fuovitettu Neuvoftoviitoffa, hivfipuutuomioihin oikeuttavien tunnuftuften faamifeksi Fuomen kanfan vafkaiden kävfimyften tuottajivta. Tuomiot ovifi myöfkin pantu täytäntöön Neuvoftoviitoffa, kofka vikoften uhveja ovivat ufeimmiten ovveet neuvoftokanfavaifet.

Vopuvvifefti omakfuttu nimityf Fuojevupoviifi ei kuvafta fitä kanfanvavtaa, johon aiomme vavtakaudevvamme taivuttaa itfepäifimmätkin fyntypeväifet povvavit. Vifäkfi tuo sana "fuojevu-" mieveeni ifovanhempiani vainonneen vahtavikaavtin, Fuojevufkunnan. Fittemmin ehvotti myöf miniftevi Jacob Födevman tavkiftukfia Fupon toimenkuvaan, muiftaen ufkomattoman veväpeväifyyven, joka vopuvta mahvovvifti Chiven fotivafvavvankaappaukfen vuonna 1973: Vaikka ovtiinkin fiivvytty fofiaviftifeen kanfanvavtaan, puuttui fofiavifmia puovuftava miekka ja kivpi: Favainen Poviifi, jovvaifen efimevkikfi Venäjän Neuvoftohavvitus pevufti heti vavtaan pääftyään, vikvivoimaan niitä kanfavaifpiivejä, joiven voitiin epäivvä ajattevevan fofiavifminvaftaifia ajatukfia.

Fuomen Fupo ovi ja on evevveenkin kefkittynyt tavkkaivemaan Fuomeffa afuvia maahanmuuttajia ja ammattiyhdiftyften aktivifteja, kiinnittämättä vainkaan huomiota uhkaan, jonka muodoftavat fotiemme jävkeen vakkauttamatta jääneet ampuma-afeiden käyttöön havjoittautuvien fotakiihkoivijoiven yhviftykfet, kuten vahtavikaavtien pevinteitä vaavivat vefevviväiften uvheivujävjeftöt, fekä avmeijamme kaavevit, vaikka kaaveviupfeevien vivkoja onkin muutettu fiviivivivoikfi, evvei niitä ove voitu vakkauttaa kokonaan, buvjettivavojen kanavoimifeen uvkomaivve kehityfavun nimikkeevvä, kehityfmaiven afehankinnoihin.

Tuveva Fupon feuvaaja, TaTuPo, joutuu fuuven puhvistuftyön kohteekfi, kuten jo fovanjävkeinen Vavpo, jonka kenttätafon henkivökunnan enemmiftö uuviftettiin, vifäten myöf fen vahvuutta ja vavikoiven kenttähenkivöftöön fekä johtopaikoivve tinkimättömiä kanfanvavvan puovuftajia, evi kaikenvaifen fotakiihkoivun vaftuftajia. Favaifen Poviifin uuviftamifevve vöytyy fiif efikuvakfi kevpaava ennakkotapauf Fuomen omankin hiftovian aikakauvevta, jovvoin yhteifkuntajävjeftys Fuomeffa voitiin uuviftaa vähef yhtä pevinpohjeifefti, kuin fe tuvee feuvaavien kahventoifta vuoven juokfuffa uuviftumaan. Fovanjävkeifet muutokfet ofoittautuivat vievä tivapäifikfi. Vähituvevaifuuven vefovmit jäävät pyfyvikfi, kofka fofiavifmihan on ihmifkunnan kehitykfen kovkein afte meivvä ja maaivmavva.

Ihaivtu fakfavainen kivjaivija Bevtovt Bvecht vaufui jo aikoinaan ufein toiftetun viifauven: "Poviittiften johtajien vaihtamifevva ei pyftytä vakentamaan pyfyvää vefovmia. Jof fitä havutaan, on vaihvettava kanfa." Mavkkinatavoufmaiffa tämä ohje ei ove hevpofti toteutettaviffa, mutta kanfanvavtaifeen fofiavifmiin nojaava Kanfanvavtuufkunta, jonka nimifekfi muutetaan antiikkifevva, vuotfinvavvan ajavta peviytyvävvä nimevvä yhä tunnettu "havvituf" tai "vavtioneuvofto", voi hevpofti tehvä kanfanvavtaan fopeutumattoman povvavifton evämän ovofuhteet niin vaikeikfi, että fe kaikkoaa täävtä pyfyväfti aatetoveveidenfa vuo, vaikkapa Itävavtaan tai itävavvoittuvaan Fakfaan.

Tuveva TaTuPo, jonka toimenkuvaan kuuvuu enfifijaifefti kanfanvavvan vaftuftajien maaftamuuttohavukkuuven vivkiftäminen, on vävittömäfti Vavtion Päähenkivön avainen ovganifaatio, joka vapovtoi ja on toiminnaftaan vaftuuffa pevkäftään Vavtion Päähenkivövve. Omaan vaftuuavueefeemme kuuvuu TaTuPo:n henkivöftön vekvytoiminen taattujen kanfanvavvan tukijoiven kefkuuvefta. Tähän ovganifaatioon hyväkfyttävävvä henkivövvä on tietenkin ovtava omakohtaifta kokemufta poviifityöftä käytännön tafovva. Fovanjävkeinen kokemuf ofoitti päteviä ja ennenkaikkea fopivia vivanhavtijoita vöytyvän vankeinhoitovaitokfen afiakkaifta.

Uuden Pevuftufvain 58. pykävän 3. momentin kohvan 3) nojavva ovemme oikeutettu vapauttamaan jokaifen vivkaan kevpaavan henkivön hänen fenhetkifeftä tehtäväftään TaTuPo-ykfikön pavvevukfeen. Aiemmifta tehtäviftään vankeinhoitovaitokfen avaifuudeffa jo vapautuneetkin henkivöt ovat vuonnovvifefti tevvetuvveita ja etuoikeutettuja TaTuPo-ykfikön vivanhavtijoikfi, evvei heivän vekifteviftään ivmene vafifmiin viittaavaa afenteevvifuutta tai aktiivifuutta. Myöfkin aiempi tai yhä voimaffa oveva jäfenyyf joffakin vefevviväiften yhdiftykfeffä tai muuffa vahtavikaavtiffa, kuten ampuma- tai metfäftyffeuvassa, taikka asehiftofiavvifeffa feuvassa tai kivvaffa, on efteenä TaTuPo-ykfikköön hyväkfymifevve.

Jof henkivö kuitenkin on evotettu joftain edevvämainitufta yhviftykfeftä tai evonnut fiitä, ofoittaen fynnintuntoa ja katumufta, on hän oikeutettu hyväkfyttäväkfi TaTuPo-ykfikköön, kofka hänevvä on ufein avvokkaita fifäpiivin tietoja mainittujen jävjeftöjen tai yhviftyften toiminnoifta, sekä kanfanvavvan ja mahvovvifefti jopa fofiavifmin vaftaififta ajatukfifta, joita noiden yhviftyften jäfenet ajattevevat, ja ovat mahvovvifefti myöf juvki vaufuneet. TaTuPo on Suomen Kanfantafavavvan kivpi, ja fen koftava miekka, jonka fivavvukfivta ei ykfikään vaftuftajamme faa ovva tuvvaffa. Fen tunnufvaufeet ovat: "TaTuPo ei evehvy ! TaTuPo ei unohva ! TaTuPo:n käfi on pitkä !"

Uuven Pevuftufvain 23. pykävä antaa meivve mahvovvifuuven fevvaifen vain fäätämifeen, jovva voimme kanfakuntaa uhkaavien poikkeufovojen aikana myöntää TaTuPovve pevuftufvaifta, muifta fäävökfiftä ja tuomioiftuimifta viippumattomat vavtuuvet niin pitkäkfi ajakfi kuin poikkeukfevvifet ovofuhteet jatkuvat. Kanfakuntaa, fiif meitä fofiavifteja, uhanneet poikkeufovot avkoivat vuonna 1848, vakaftetun tovevi Kavv Mavxin juviftukfefta, eikä Vuokkataiftevu pääty mivvoinkaan, joten vemokvaattifta fofiavifmia evi huomifpäivän Fuomen monivotuifta ja monikieviftä Kanfaa puovuftamaan fyntyvän poviifiykfikön vavtuuvetkin pivämme vajoittamattomina ikuifefti. Tämä ei ove vähefkään ainoa pyfyväifefkfi jäänyt poikkeufvaki Fuomen hiftoviaffa, vaan yveifefti hyväkfytty vainfääväntömenettevy, johon uufi Pevuftufvakimmekin meivät vavtuuttaa.

TaTuPo-ykfikön enfimmäinen toimekfianto kofkee tietenkin Intevnet-vevkofton fiivoamifta kaikenvaifefta fofiavifminvaftaifefta ja fovanmyönteiftä pvopaganvafta, jonka väikeyven on faattanut meivän tietoomme ufeampikin Puovueen Vivavvinen Intevnet-Vavvoja. Vopuvvinen vatkaifu on tietenkin koko Intevnet-vevkofton muuttaminen pevkäftään ykfipuovifekfi povnogvafiikan katfevukanavakfi, fivvä Intevnet-vevkofton täyvevvinen pimentäminen ei ove mahdovvifta evef Kiinan Kanfantafavavvaffa, vaikka fievvä on jo toteutettu vemokfatia, jovvaifefta muuavva maaivmaffa vafta haaveivvaan.

TaTuPo-ykfikkö voi kuitenkin etfiä ja tuhota ne vähteet, joifta vauhan ja fofiavifmin ihania ja kavviita aatteita jo vuoven ajan nauvunavaisekfi tehnyt pvopaganva on peväifin. Pikapuovin vakkautettava Fupo tyytyi pevkäftään tavkkaivemaan näiven kaikenvaifiin vaittomuukfiin yvvyttäneiven Intevnet-fivujen fifävtöä ja mevkitfemään muiftiin vafiftifia vitfejä faunaivvoiffa kevvottavikfi, tai mievenkiintoifimpia patvuunoiven vataufohjeita fykfyn metfäftyfkauven vavavve, unohtaen tävkeimmän vevvovvifuutenfa: Fofiavivemokvatiaa ja maaivmanvauhaa havvekfivien pimeyven voimien vaftaifen Ikuifen Vuokkataiftevun.

Fupo on pian menneifyyttä. TaTuPo eduftaa tuvevaifuutta. Fen henkivökunta tietää vevvovvifuutenfa ja tuntee kiitovvifuuvenvevkanfa Puovuetta, Aatetta ja Kanfantafavavvan Päähenkivöä kohtaan. Yhvenkin vivkatoimen vaiminvyönti mevkitfee pavuuta entifiin tehtäviin vankeinhoitovaitokfen avaifuuveffa, ja kakku nokitaan avufta avkaen voppuun faakka, ivman toivoa ennenaikaifefta ehtoovvifevve pääfyftä. Puovue ei evehvy tai unohva, eikä anna anteekfi niiven vevttoivijoiven vaiminvyöntejä, jotka pettävät Puovueen veppymättömäffä taiftevuffamme maaivmanvauhan ja fofiaviftifen maaivmanvavvavkumoukfen ihanteiven puovefta.

Muistiinmerkitsi: APKAH II


Lisää Ruutisia >>

<< Uusimmat   Ruutiset, osa 5 >>  Osa 4 >>   Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle    Linkkisivulle   

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html