Linkkisivu >> Gunwritersin osittainenkin
luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on
kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat
pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä
tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n
toimitus.
Tekniikkaa ja historiaa, osa 3.
21.04.2001:
Mustaruuti tiivistyi "valssin tahdissa"
Kun taannoin tiedusteltiin mustaruudin valmistusmenetelmää, mainitsin vedellä
kostutetun ruutimassan tihennyksen "jyrämyllyn" (engl. "roller mill")
raskaiden, raudoitettujen kivijyrien ja rautaisen "pedin" välissä puristuen ja
hiertyen. Etsiskelin wanhasta "Keksintöjen Kirjasta" kuvaa jyrämyllystä,
mutta en löytänyt sitä etsimälläni nimikkeellä, ennenkuin nyttemmin. Aparaatin
nimitys Wihtori Peltosen v.v. 1907 - 08 toimittaman teoksen I osassa onkin
"valssimylly", eikä sitä esitellä lukukappaleissa "Myllylaitokset ja
leipomot" tai "Sementti", vaan luvussa "RAUTAVALIMOT"/
"Kaavaushiekan hienontaminen ja sekottaminen".
Teoksessa mainitaan toinenkin ruutiteollisuudessa käytetty aparaatti, josta ei löydy
kuvaa mainitusta lukukappaleesta, koska fiksun lukijan otaksuttiin hahmottavan sen
rakenteen "sielunsa silmin". Valssimyllystä on mainiossa lähdeteoksessani
seuraavanlainlainen selonteko: "Useimmissa tapauksissa on kaavausaineessa (hiekassa
tai savessa) pahkuroita, kiviä y.m., jotka ovat ennen käyttöä joko poistettavat tai
hienonnettavat. Hienontamisessa käytetään tavallisesti n.s. valssimyllyä (kuva 559).
Sen pääosana on kaksi suurta valurautaista valssia, jotka yhteisen pystyakselin
pyörittäminä kiertävät erisuuria pyöröratoja allaolevassa lautasmaisessa
rusennusastiassa. Viimemainittuun luodaan kaavausaine, jonka valssit sitten murskaavat ja
hienontavat. Hienontunut kaavausaine päästetään koneen alaosassa olevasta luukusta
pois. Kaavausaineen tarttumisen rusennusastian pohjaan estää valsseja yhdistäviin
väliosiin kiinnitetyt raaputusterät, niinkuin kuvastakin voi nähdä".
Ruutimassa erottui valumuottihiekasta siinä suhteessa, ettei seassa enää ollut
pahkuroita, saati sitten kiviä, koska sen kiinteät ainesosat olivat jauhettuina
pölymäisiksi jo ennen tihennysvaihetta, ja sekoitettu toisiinsa huolellisesti.
Salpietari oli liuennut osittain veteen, jolla ruutiseos kostutettiin ennen
tihennysvaihetta sähähdyksien ja remahduksien ehkäisemiseksi jokseenkin
pääsiäismämmiä muistuttavaksi mustaksi mössöksi. Siltikin sattui ruutimassan
syttymisiä vaihtelevin seuraamuksin 1 - 3 kertaa vuosittain, ruutimanufaktuurin työväen
tunnollisuudesta riippuen. "Ruutimyllyn" useampia tonneja painavat valssit
olivat yleensä kiveä.
"Taijerit" (engl. "tyres") eli valsseja ympäröivät renkaat olivat
takorautaa, kuten kärrynpyörissä. Niin myös "rusennusastia" eli
"peti". Pystyakselin kierrosnopeus oli verkkainen, 20 - 30 kierrosta minuutissa.
Kuvan esittämässä myllyssä se oli 60 rpm, koska BADISCHEN MASCHINEN-FABRIKin
DURLACHissa valmistamalla koneella hienonnettiin räjähdysvaarattomia materiaaleja:
Hiekkaa tai savea, taikka niiden seosta, kertakäyttöisiksi muoteiksi raudan tai
teräksen valamiseen.
Valssimylly.
Mustanruudin raaka-aineet jauhettiin pölymäisiksi ennen tihennystä, kuulamyllyllä,
joka sekin oli kehitelty alkuaan rautavalimoissa käytettyjen muottimateriaalien
jauhentamiseen, ja omaksuttu ruutiteollisuuden käyttöön Skotlannissa 1800-luvun
alkuvuosina kuten valssimyllykin. Kuulamyllystä on "Keksintöjen Kirjan" I
osassa seuraavanlainen selonteko, lukukappaleessa "Rautavalimot": "Paitsi
valssimyllyä, käytetään kaavausaineen hienontamiseen n.s. kuulamyllyä. Siinä on
tukeviin valurautaisiin kannattajiin laakeroitu vaakasuorassa suunnassa pyörivä
valurautainen, pallomainen tynnyri, johon kahdella ruuvilla sulettavan aukon kautta
voidaan panna kaavausainetta tai laskea sitä ulos. Tynnyrissä on joukko erikokoisia
valurautakuulia, jotka tynnyrin pyöriessä vähitellen hienontavat kaavausaineen".
Mustanruudin valmistusteknologiaa valaisevassa kirjallisuudessa (julkaistu
suomenkielisenä v.v. 1884 - 89) mainitaan kuulien materiaaliksi rautaa painavampi
pronssi. Ruutihiili (peukalonpään kokoisista puu-hakkeista miilutetut hiilinokareet, tai
hiillytettyjen koiruohon korsien tahi rukiinolkien silput eli "pelu-hiilet")
sekä "tulikiven" eli keltaisen rikin sormenpään kokoisiksi rouhitut kokkareet
jauhettiin kuulamyllyssä sekaisin, kuiviltaan. Kiteinen salpietari hienonnettiin
erillisessä salpietarimyllyssä, jossa ei saanut olla minkäänlaista syttyvää
materiaalia. Jos käytettävänä oli vain yksi kuulamylly, siinä hienonnettiin ensin
vesiliukoinen salpietari. Sitten myllyn "tynnyri" ja kuulat pestiin kuumalla
vedellä ja kuivattiin, minkä jälkeen voitiin ryhtyä hienontamaan hiiltä ja rikkiä
samalla myllyllä.
Mylly ja sen kuulat jouduttiin tietenkin taas pesemään puhtaiksi salpietarin
läsnäollessa herkästi syttyvästä rikki-/ hiilipölystä. Suuremmissa
ruutimanufaktuureissa oli siksi aina erilliset kuulamyllyt salpietarin ja
rikki-/hiiliseoksen hienontamista varten. Valssimyllyssä suoritettu ruudin tihennys sai
aikaan sen ainesosien lopullisen sekoittumisen siten, että ruudin palojäänteissä ei
enää ollut valkoisia "pahkuroita", kuten tihentämättömässä
"maalaisruudissa". Lopullinen tiheys saadaan aikaan jyvitystä edeltävällä
puristuksella hydraulisella prässillä messinkilaattojen väliin ladottuihin suhteellisen
ohuisiin ruutimassakerroksiin. Jyvitetyn ja kuivatun mustaruudin tilavuuspaino on
keskimäärin 1 gramma/ kuutiosenttimetri. Pienijyväisen ruudin tilavuuspaino voi olla
suurempi, ja karkeajyväisen ruudin tilavuuspaino on keskiarvoa 1 g/ ccm pienempi.
Tihentämättömän maalaisruudin tilavuuspaino saattoi jäädä jonnekin 0.75 g/ ccm
tasolle, mistä ei sinänsä ollut haittaa suulatauskaudella, koska ei oltu sidoksissa
hylsyn tilavuuteen, mutta tihentämättömän ruudin jyvät saattoivat murentua lähes
jauhoksi kuljetettaessa pitkiä matkoja tynnyreissä, tai vaikkapa ampujan ruutisarvessa,
-pullossa tai "bandolieerissa", josta roikkui yleensä tusinan verran musketin
kerta-annoksen ruutia sisältäviä puisia tai peltisiä "patruunoita".
Ruudin tihennys tamppimyllyllä omaksuttiin jokseenkin samoihin aikoihin kuin
paperihylsyiset patruunat, jotka yleistyivät 30-vuotisen sodan melskeissä. Ruotsin (ja
myös Suomen) kuningas KUSTAA II ADOLF oli paperipatruunoiden kuuluisa puolestapuhuja.
Nehän olivat käytännöllisiä nimenomaan ratsuväen aseissa, koska ruudista tyhjennetty
paperihylsy voitiin rypistää ja juntata luodin "etulatingiksi", estämään
sen putoaminen suu alaspäin ratsun satulatupessa kannetusta pistoolista tai karabiinista.
1804 MMI; PT
Muita Tekniikkaa ja historiaa:
Tuttuja ja tuntemattomia täyteisammuksia >>
Täyteis-aiheisia arkistolöydöksiä >>
Uus-aikaisten käsiaseiden ruudit >>
Palaako - vaiko räjähtää? >>
Mauser C96 käsikirja osa 1, osa 2 ja osa 3
>>
Talvisotaisia myyttejä ja muistelmia >>
Norsupyssyn kunnostus ja käyttöönotto >>
Mustaruuti tiivistyi "valssin tahdissa" >>
Husovaarnan huoripojat >>
Norsupyssyn ampumatarvikkeet >>
Schouboen pyssyt ja puukeernakuulat >>
Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.
Gunwriters on the Web P.T. Kekkonen