Linkkisivu >> Gunwritersin osittainenkin
luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on
kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat
pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä
tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n
toimitus.
Tekniikkaa ja historiaa, osa 9.
15.10.2001:
TÄYTEIS-AIHEISIA ARKISTOLÖYDÖKSIÄ
TREASURES FROM ARCHIVES - SHOTGUN BULLETS AND SLUGS
(Captives also in English)
Muistuipa mieleeni "kesälomaa työn merkeissä lusiessani" taannoinen
lupaus lievästi alikaliiperisen, alkuperältään epämääräisen, teräksestä sorvatun
haulikon täyteisammuksen mittapiirroksen julkaisemisesta. Kun huomattava määrä
"ASE & ERÄ"-lehdelle tehtyä, enimmäkseen julkaisematta jäänyttä
teksti- ja kuvamateriaalia oli äskettäin "kotiutunut", ryhdyin etsiskelemään
kyseisen "PMDK"-ammuksen työpiirustuksia. Löytyivät, kuten myös muutama
muukin piirros-arkki ja valokopio entisten aikojen täyteisluoti-konstruktioista.
Osa kuvateksteistä oli alkuaankin kaksikielisiä, myös in English. En muista, olisiko
vuonna 1994 ollut jotain puhetta A & E:n 10-vuotisnumeron muutamien juttujen
julkaisemisesta varustettuina "English Summary"-tiivistelmillä,
vai mikä lienee ollut kaksikielisyyden motiivina. PMDK-ammuksen mittapiirros on
päivätty jo vuonna 1992, joten ainakin se on tarkoitettu pelkästään kansainväliseen
jakeluun valokopioina, mutta se julkaistiin myös Suomessa erään kymenlaaksolaisen
ampumaseuran kustantamassa "MANTTELI"-lehdessä, jota ilmestyi pari-kolme vihkoa
1990-luvun alkupuoliskolla. Sitten lehti hiipui pois, ennen kuin sen olemassaolo ehti
tulla tunnetuksi maanlaajuisesti, jolloin varsinaista tilauslevikkiäkin olisi alkanut
karttua: Yleisestihän valitettiin "tietotyhjiön" olemassaoloa...
PMDK-täyteisammus.
Teräksisen tai messinkisen alikaliiperisen täyteisluodin nimilyhenne voidaan lausua
muodossa "PEMDEKA". Nimi tulee venäjänkielisistä sanoista "Pulja
Metallitsheskaja Dvjenadzat Kalibr", eli proosallisesti
"Kaksitoista-kaliiperinen Metalliluoti". Sana "metalli" tarkoittaa
näissä yhteyksissä kaikkia lyijyseoksia kovempia/kevyempiä metalleja.
"Värimetalleille", kuten kuparille, on olemassa oma nimityksensä, joten
kyseeseen tulevat lähinnä rautaseokset.
Räävelistä (Tallinn) Eestin (Viro) vapautumisen aikoihin satunnaisen
matkailijan tuomisina tutkittavikseni kulkeutuneista luodeista tehdyn, kymmenen luodin
keskiarvomittojen mukaan laaditun työpiirustuksen merkinnät "B" tarkoittavat
perusmittoja ja kirjain "R" ohjeellisia mittoja, kuten SAAMI/ ANSI-
standardilehdillä esimerkiksi aseiden patruunapesien mittapiirustuksissa. (B = Basic
dimension, R = Reference dimension).
Piirustuksen muutkin tekstit ovat englanninkielisiä, koska Suomen aselehdistö oli
huhtikuun 1992 lopulla tiiviisti "suljettu" tietynsisältöiseltä/ tiettyjen
kirjoittajien tuottamalta teksti- ja kuva-aineistolta. Piirroksen
"marginaalitekstit" on pakko jättää pois netti-versiosta, varsinaisen kuvan
saamiseksi riittävän suurikokoiseksi pienenläntien numeroiden ja kirjainten, sekä
ohuiden mittaviivojen erottuvuuden varmistamiseksi. Poistetut tekstit julkaisemme tämän
lukukappaleen loppupuolella, kuvan jälkeen.
Piirroksen kopioita lähettelin postitse intomielisille askartelijoille kautta maailman,
kunnes ne loppuivat, ja jäljellä oli enää alkuperäinen "master drawing";
sekin tyhjän panttina ASE & ERÄ:n toimituksen hyllyllä, ja sittemmin vuosikaudet
tallella inhimillisempään työ-ympäristöön pelastautuneen toimitussihteeri G.
PETTERSSONin huostassa. (Suurkiitos vielä kerran Gunnarille aineiston tallessapidosta!
Toimitukseen jääneenä se olisi todennäköisesti päätynyt paperinkeräykseen tai
takkavalkean sytykkeiksi, ja kotonani hukkunut metrinpaksuisen A4-pinon alle).
PMDK-ammus saattoi olla kehitelty neuvosto-miehityksen aikakauden loppuvuosina Baltiassa,
vaikka luotipussissa ollut latausohje-lehtinen onkin venäjänkielinen.
Yksityisyritteliäisyys taapersi jo "Glasnost-kaudella" ensimmäisiä
horjuvia askelia lapsenkengissään ainakin Eestissä. Vaikuttaa siltä, että luodin
suunnittelijalla on ollut taustanaan jonkinasteinen perehtyneisyys joko ballistiikkaan,
tahi lentokoneiden yliääni-aerodynamiikkaan. Lyijysulfiidi-pitoisesta lyhytlastuisesta
sorviteräksestä tai lyijypitoisesta sorvimessingistä (MS 358) valmistettuna painaa
mittojen mukainen luoti 32 grammaa, eli 1 1/8 unssia, mikä on kenties yleisin
haulilatinkien painoluokka 12 kaliiperin/ 70 mm metsästyspatruunoissa.
Luoteja ammutaan 12 kaliiperin metsästyshaulikolla, jonka suusupistuksen läpimitta on
vähintään 17.50 mm (= "Siljnyij Tsok" = Full Choke =
täyssuppea, venäläisten 12-kaliiperisten haulikoiden valmistus-standardien mukaan.
Täyssuppean piipunsuun läpimitan ehdoton minimi oli/lienee yhä 17.52 mm). Löytyy toki
tiukempiakin supistuksia, mutta ne kuuluvat omaan kategoriaansa "Otsjen Siljnyij
Tsok". Piipunsuun läpimitta voi olla jopa 1.40 - 1.45 mm:n verran pienempi kuin
on varsinaisen piipunputken porausmitta = 12-kaliiperisessa haulikossa 18.50 mm (+ 0.20
mm). "Pemdeka" ammutaan siis alikaliberiluotina. Sabottina eli
hivakkana toimii muovinen haulikuppi(välitulppa), johon 16.5 mm:n läpimittainen ammus
mahtuu mukavasti. Pituuskin on sopiva 12/ 70 mm patruunaan, kantaleima "AZOT"
tai "RECORD".
Patruunat ladataan 32-grammaisten lintuhauli-latinkien resepteillä. (HUOM!
Lyijyhauli-reseptuurilla!). Yleisin latauskeino lienee kuitenkin tehdaspatruunan
hylsynsuun avaaminen, haulien karistaminen pois, luodin asettaminen sen tilalle ja
hylsynsuun ummistaminen uudelleen. Ammuksen nopeus on sama kuin 32-grammaisen
haulipanoksenkin (ellei hylsynsuu vahingoitu "stuukkausta" avattaessa ja sitä
ummistettaessa kovin risaiseksi tai löysäksi, jolloin laukaisupaine alenee ja
luotinopeus pienentyy hiukan). Lähtönopeus voi olla jopa yli 400 m/s. PMDK:n lento on
hiukkasen keinuvaa, mutta läpäisyä löytyy riittämiin mitä moninaisimpiin
tarkoituksiin ainakin "haulikkohollille", 35 - 40 metrin etäisyyteen.
Ent. Neuvostoliitossa ja sen miehittämissä maissa kehiteltiin ja käytettiin haulikon
täyteisluoteja kaikenlaisen suurriistan ja kookkaimpien suurpetojen - etenkin karhujen -
pyydyksiksi. Sudet ammuttiin pääsääntöisesti susihauleilla - ellei sitten
lentokoneista tai helikoptereista Kalashnikoveilla tahi konekivääreillä, milloin
populaatiot paisuivat sietämättömän suuriksi, ja jouduttiin kutsumaan ilmavoimat
apuun. (Moinen touhu voisi järkyttää Suomen pääkaupunki-seudun viherpipertäjät
hyppimään seinille. Ehkäpä ne hyppivät Neuvosto-maassakin, mutta seinät ja lattia
olivat pehmustettuja Suljetun Osaston "raivojen selleissä":
Luonto-aktivistithan oli sijoitettu NL:ssa asianmukaisiin laitoksiin - siis
hourujenhoitoloihin, ja jatkettu kenenkään häiritsemättä maan muuttamista
jättiläismäiseksi kaatopaikaksi tai lantalaksi).
16.5 mm läpimittaisilla teräsluodeilla saavutetaan paras osumatarkkuus
täyssupistetuista aseista, ladattuina asianmukaisilla haulikupeilla varustettuihin
patruunoihin. Ohjelehtisessä käytetään termin "ladattu patruuna" tilalla
sanontaa "Snarjazhjonnyij patron" = "Luoditettu patruuna".
Varsinaisia ruudin annostusohjeita ei ole, joten kriittisin latausvaihe lienee jätetty
useimmiten lataamoiden huoleksi, eli luoditettu enimmäkseen hauleista tyhjennettyjä
"tehtaanpatruunoita". Välitulppa-kolonnan kokoamisohjeet on ilmeisesti
tarkoitettu edistyneempiä tai mustaruutia yhä käyttäneitä kotilataajia varten.
Haulikonpatruunoiden kotilataus irtokomponenteista alkaen oli yleinen harrastus
neuvostovaltioissa: Latausohjeita oli viljalti saatavina, eikä komponenttien valikoima
ollut läheskään niin suuri (= kohtalokkaiden virhevalintojen riskiä aiheuttava) kuin
länsimaissa. Savutonta haulikkoruutia oli myynnissä vain yksi laji, "SOKOL
Poroha", mutta tottumattomille latureille suositeltiin mustaa ruutia: Tuttu on
turvallisinta! Itsekin olen onnistunut haulikonpatruunoiden latauskokeiluissani VAIN
mustaa ruutia käyttäen. Ei tarvita hintavaa erikoisvälineistöä, ja komponentit voivat
olla sekalaisia: Iki-kestävät hylsyt messinkiä, välitulpat sanomalehtipaperia,
ERI-KEEPERillä paikalleen liimatut etulaput stanssattuja maitotölkin pahvista; jne...
PMDK:n mallisia luoteja oli kokeiltu ampumaseura BBC:n kasa-ammuntakilpailuissa haulikon
täyteisluoti-sarjassa (100 metriin) jo 1990-luvun alkupuolella, mutta menestys oli
huononlainen. Ampumaetäisyys oli ehdottomasti liian pitkä "metalliluodeille",
ja aseet enimmäkseen sylinteriporattuja, kun taas piirustuksen mukaan mitoitettu
"Pemdeka" on tarkoitettu FULL CHOKE- supistettuihin aseisiin. 70 mm:n pituisten
patruunoiden ammunta 76 mm:n pesästä ei myöskään tuota tyydyttävää tarkkuutta, jos
täyteisammus on täysin laajenemiskyvytön rauta-murkula.
Vinkkejä sorvinpyörittäjille
Aseyksilö-kohtaiset ammukset mm. sylinteriporattuihin Skeet- tai taisteluhaulikoihin
tulee mitoittaa vähentämällä aseen piipunreiän ahtaimman kohdan läpimitasta 2 x
haulikupin seinämän paksuus, joka on yleensä 0.5 mm lyijyhauleille tarkoitetussa
hivakassa. (Korvikehauli-hivakoissa voivat seinämät olla paksummat ja kuppi on liian
syvä 23.5 mm:n pituiselle PMDK:lle).
Jos siis piipunreiän pienin läpimitta on 18.40 mm, ja haulikupissa on 0.5 mm:n paksuiset
seinämät, sorvataan luodit lähes millimetrin verran kuvanmukaisia "Pulja
Metallitsheskaja Dvjenadzat Kalibr"- täyteisiä paksummiksi, 17.40 mm:n
läpimittaan, kärjestään ja kannastaan. "Ampiaisvyötärön" mitoitusta (=
aste-kulmia) ei muuteta, joten hivakan seinämiin nojaavat liereät
"johtorenkaat" kapenevat hieman. Tästä ei koidu nähdäkseni haittaa. Ammus
voi työntyä hivakkaan tiukkasovitteisesti, mutta sekään tuskin haittaa pahemmin.
Haulikuppien materiaalihan on yleensä venyväistä polyeteeni-muovia: Ilmanvastus kyllä
riipii piippukitkan pehmittämän hivakan irti luodista sen tultua väliballistisen alueen
etupuolelle, koska tulpissa on yleensä myös "jarru-laskuvarjona" toimiva
joustinrakenne peräpäässään.
Ennen joukkotuotannon alkamista on suositeltavaa sorvata maksimi-läpimittainen, 23.5 mm:n
pituinen sylinterimäinen "malliluoti", ja kokeilla sen mahtuvuutta
haulikuppiin, ynnä varmistua siitä, että kuppiin ahdettu ammus mahtuu hylsyyn, sekä
siitäkin, että luoditettu hylsy mahtuu vastuksettomasti aseen patruunapesään.
Asekohtaisesti sylinteripiippuun mitoitettujen luotien ampuminen supistetummalla aseella
on tietenkin yhtä "kategoorisesti" (= ehdottoman jyrkästi) kiellettyä kuin
normaalin PMDK:n "lasettaminen" ylisuppean piipun läpi. (Tämä vaara väijyy
tosin lähinnä vain Venäjällä, missä käytetään lähes uskomattoman ahtaita
"Otsjen Siljnyij Tsok" -supistuksia. Tokkopa Suomessa kukaan ryhtyy urheilemaan,
äkkikuolemaa uhmaten, ampumalla ylimittaisia PMDK-ammuksia esimerkiksi täyspitkällä
läppälukko-Husqvarnalla?!).
Erikoistarkoituksiin käytettävät ammukset voidaan pintahiilettää ja -karkaista
"panssariluodeiksi". Ammukset voidaan sorvata myöskin messingistä, johon
saadaan siistimpi pinta kuin sorviteräksisiin luoteihin. Jos aikomuksena on valmistaa
luoteja paljoudessa, eli myytäviksi asti, kannattaa "ampiaisvyötärön"
sorvaamista varten hioa tai teettää MUOTOTERÄ. Täysin sovelias luotien tuotantoväline
on vanhanmallinen "putkimakasiinista" tankoa syöttävä automaattisorvi, jos
sillä voi työstää 18 mm:n paksuista aines-kankea; "automaattiterästä" tai
sorvimessinkiä.
Kikkoja kotilatureille.
Täystehoisten, tyrnävien Magnum-latinkien KOTIlataajan kannattaa kenties kokeilla PMDK:n
ampumista kevyempi pää edellä. Esimerkiksi lähes vastaavanmuotoinen täyskaliiperinen
ranskalainen BALLE BLONDEAU on "peräpainoinen". Se
lentää varsin vakaasti, niin kauan kuin sen nopeus on yliääninen, eli järkevän
haulikkohollin (35 - 40 metrin) etäisyyteen asti. TEHDASladattujen 12-kaliiperisten
Magnum-patruunoiden luoditus 32-grammaisilla ammuksilla EI ONNISTU pelkällä ammustyypin
vaihdoksella: Niiden ruuti on liian hidaspaloista kevyehkön luodin saatteeksi.
Edellämainittu koskee myös 12/70 mm "Mini-Magnumeita", jotka olivat ainakin
takavuosina suoranainen kirous lehtien asetoimittajille: Joka toinen lukijoilta tullut
kysymys kuului: "Kestääkö xxxxx-merkkinen haulikko ammuntaa
Mini-Magnumeilla?".
Ammuspainoa voidaan yrittää lisätä lähelle alkuperäistä ns.
"lastauksella" tai "haulipetauksella", eli annostelemalla
PMDK-ammuksen ylle tai sen alle pienikokoisia lyijyhauleja. Tarkoitukseen sopivia ovat 2
mm:n (No. 9) Skeet-haulit luodin yläpuolelle, ja niitäkin parempia "millin
tuhkahaulit", jotka voidaan kauhoa tasaiseksi kerrokseksi haulikupin pohjalle ennen
luodin asettamista hylsyyn. Nämä ovat kuitenkin hätäkeinoja, joiden toimivuutta ei ole
päästy milloinkaan testaamaan käytännössä. Tulkoot silti mainituiksi.
P.M.D.K. SABOT SLUG FOR FULL-CHOKED 12 GAUGE SHOTGUNS
Presumably designed and made in Soviet-Esthonia. Bought from Reval (Tallinn) in late
1980s. Nominal diameter 16.5 mm. Nominal weight 32 grams (1- 1/8 oz.). Design of Research
- Production Cooperative KOOPERATIV I KOMPANIJA. Presumably Esthonian.
MATERIAL: Free-cut steel, alloyed with lead sulphide. Case-hardenable for enhanced
penetration on light armor plates or car engines, radiators, doors, trunks and
windshields.
Dimensioned drawing by P.T.KEKKONEN in 26th April 1992. B = Basic dimension. R = Reference
dimension.
This lathe-turned steel slug was designed for shooting from 12 gauge shotgun using normal
polyethene shot container or shot-cup as a bore-protector sabot. Loading data is similar
to standard 12 kal. 70 mm/ 12 ga. 2- 3/4" shotshell with 32 grams/ 1- 1/8 oz. shot
load. Also, it is possible to remove shots from a factory-loaded shotshell and substitute
them with PMDK. SPECIAL NOTE: Shooting these 16.5 mm slugs from a gun with muzzle diameter
less than 17.50 mm (.689") is dangerous, especially if wall thickess of a shot
container is more than ½ millimeter!
For the guns with less than full-choked muzzle or cylinder-bore Skeet, Riot or Military
shotguns is advisable to make the projectiles somewhat bigger in diameter to assure a good
shooting accuracy. A rule of thumb is to turn these bullets 1.0 millimeter smaller in
diameter than is the smallest diameter of a shotgun bore. (Usual polyethene shot-cups have
a side wall thickness 0.5 millimeter). Make first one sample bullet, a metal cylinder with
length 23.5 millimeters. Try, whether this "gauge cylinder" fits to the shot
container. Then try, whether this "saboted" gauge cylinder fits into the
shotshell case easily - with no more resistance than the similar container offers when
charged with 32 grams of bird-shot pellets.
Excessively tight-fitting saboted projectile may cause expansion of a shell to the
diameter which prevents normal chambering of shell. Also try, whether you may push the
saboted projectile through a bore with a rod - without a jackhammer. If you note any
difficulty, turn another "gauge cylinder" to slightly less diameter than was the
first one, and repeat the trials. You may produce precisely fitting EXCLUSIVE projectiles
to YOUR shotgun with this way, by use of a "gauge cylinder's" diameter as a
maximum diameter of wasp-waisted PMDK projectiles. If you'll produce these bullets for
shooting from some other guns, there must be some allowance for the different diameters of
bores, chokes and chambers, along with the variable wall thickness of shells and
shot-cups.
Abbreviation PMDK is derived from Russian words "Pulya, Metallicheskaya,
Dvyenadzat Kalibr"; i.e. "Bullet, Metallic, Twelve Gauge". Word
"metal" means in Russian ANY metal harder than lead or rather soft lead alloy,
when used as a material of shotgun slugs. It is possible and sometimes profitable to
produce PMDK projectiles from free-cut brass bars: Lathe-turning bits are considerably
more long-lasting and the surfaces of brass bullets shall become less tool-marked than
those of steel projectiles.
Alla valokopio jotenkin säälittävän näköisestä
vahas-kopioidusta lehtisestä, jollainen löytyi hieman ennen 1990-luvun vaihdetta
Räävelissä ostetusta irtoluoti-pussista, sorvin leikkuuneste-emulsion tahrimana.
Venäjänkielinen teksti kuuluu suomennettuna seuraavasti:
Metallinen Luoti läpimitaltaan 16,5 -o.I MM, pituus 23,5 -o.4 MM, paino 32 g. Tarkoitettu
ammuttavaksi polyetyleeni-säiliössä sileäreikäisestä metsästyspyssystä kaliiperi
I2, suusupistus I,0MM. Ampuminen sileäreikäisestä metsästyspyssystä suusupistukselta
enemmän kuin I,0 MM KATEGOORISESTI KIELLETTYÄ.
I. Luoditettu patruuna 2. Luoti 3. Polyetyleeninen säiliö eli kupponen I2 kaliiperia 4.
Pahvinen kiekko 5. Puukuituinen tulppa tai tiiviistä huovasta leikattu etulatinki 6.
Polyetyleeninen tiivistekiekko I2 kaliiperia 7. Ruuti.
Tutkimus- ja tuotanto-yhteisyritys "Kooperativ i Kompanija"
I0 kappaletta Hinta 6 rupl.
A facsimile copy of hectographed leaflet, issued to purchaser of
"Co-operative & Company" projectiles. Leaflets were enclosed to the plastic
bags containing ten bullets and badly blotted by cooling emulsion or oil of a lathe.
Russian text translated:
"Metallic Bullet diameter I6,5 -o.I MM, length 23,5 -o.4 MM, weight 32 g. Intented
for shooting in polyethylene container from smoothbore hunting piece I2 gauge with a
muzzle constriction I,0 MM. Shooting from smoothbore hunting piece having a muzzle choke
more than I,0 MM is CATEGORICALLY BANNED.
I. Bulleted cartridge 2. Bullet 3. Polyethylene container or cup I2 gauge 4. Cardboard
disc 5. Wood-pulp wad or wadding cut from dense felt 6. Polyethylene obturator I2 gauge 7.
Powder.
Research and production co-operative 'Kooperativ i Kompaniya'.
I0 pieces Price 6 roubl."
SUOMESSA ENNEN-WANHAAN KÄYTETYITÄ HAULIKON
HIRWI-LADINGEITA
Lyijystä tai jopa "laakeri-Babbitsista" valettiin 9 - 14 mm:n läpimittainen
kuula esivanhempien hirvi-väljän tai karhupyssyn luotimuottiin, taikka se muotoiltiin
muilla keinoilla. Teräksisen laakerinkuulankaan käyttö turvallisessa määrin
alimittaisena ammuksena ei ollut - eikä ole vieläkään - outoa tai kokeilematonta.
Haulikon hirvikuula-patruunat ladattiin yleensä normaaleilla huopaisilla
metsästyspatruunoiden välitulpilla, mutta mustaa ruutia mitattiin tavallista reilummin;
olihan kuula haulipanosta kevyempi. Se voitiin keskittää hylsyyn välitulpan päälle
asetetulla pahvikiekolla, jonka keskellä oli pienehkö reikä. (Patruuna vasemmalla).
Keskitys reikäkiekolla oli tarpeen vain lataamisen viime vaiheessa, kun kuulan
ympärystila hylsyssä kaadettiin täyteen sulatettua talia, mehiläisvahaa, niiden
seosta, kynttilän tähteitä, tms. jähmettyvää mutta piippuvaiheessa sulavaa
materiaalia ammusta ympäröiväksi tulpaksi.
Kuulan keskitysrengas, eli konsentraattori, saattoi olla myös vanhan huopatossun varresta
leikattu ja jollain liukasteella kyllästetty nauha. (Patruuna oikealla). Kuvassa on
lisäksi taiteellinen näkemys huopaliuskalla patruunaan/piipunputkeen keskitetyn kuulan
lähdöstä lentoradalleen.
Tällaiset Perinteistä Suomalaista (KANSANomaista) Metsästyskulttuuria esittelevät
kuvalliset esitykset joutuivat julkaisukieltoon painetuissa joukkoviestimissä, joskus
1990-luvun vaihteessa. Kielto ei koske kuitenkaan netti-viestintää, joka oli tuntematon
ilmiö silloin, kun sensuuria tiukennettiin.
"UKKO-WAARIN HIRWILATINGIT" (Finland).
"MOOSE LOADS OF GREAT-GRANDFATHER"
Concentrator & spherical bullet loads, used for moose poaching before 1932 and even
for licensed hunting in early 1930s after gradual revoke of full protection. (Moose was
almost exterminated species in Finland during several decades. Slow recovery of moose
population started since Finnish Independence War 1918. Limited legal moose hunting was
again allowed since 1932). Spherical sub-caliber bullets for shotguns were usually cast
from almost pure lead, but hard "Babbitt's Bearing Alloy" or type metal
projectiles weren't uncommon. Or even the hardened steel bearing balls, if available in
size about 1.0 millimeter less than diameter of choked shotgun muzzle. Ball-bearings
(steel spheres) were the most accurate sub-caliber shotgun projectiles at short ranges,
but they lost their velocity sooner than lead alloy or lead bullets.
Greatly bigger than usual charges of blackpowder (compared with the shot charges) gave
respectful muzzle velocity. Over-powder felt wadding was similar to that in use for
shotshell handloadind. A thick cardboard disc with a tiny central hole was sometimes
needed to keep the ball stationary until the melted concentrator material - tallow or
beeswax, mixture of them, or the candle stearine poured around the spherical projectile -
was solidified. (See cartridge on left). Presumably more usual was a lube-impregnated felt
concentrator like one in the shell right on the drawing. Below that is an artistic view of
a ball, felt ribbon and a wad emerging from the muzzle of a side-by-side shotgun.
Since 1990 are these educative drawings describing the old methods of hunting
categorically banned on the printed Finnish arms and hunting books or periodical magazines
due to "New Rules of the Pertinent Journalism". (Read: The strained
censorship!). Still today GOW is the only Finnish media able to publish information on
"History of Finnish Hunting & Poaching Culture".
NÄIN NAAPURISSA
1980-luvun vaihteen Neuvosto-Venäjällä ja miehitetyissä maissa, mm. Karjalan
Autonoomisessa Tasavallassa, oli haulikko ainoa harrastemetsästäjille sallittu aselaji.
Patruunoiden kotilataus oli yleinen harrastus ja monet "wanhat konstitkin"
olivat arkipäiväisiä, koottaessa latinkeja hirvijahtiin tai karhunkaatoon. Oheiset
piirrokset on julkaistu metsästäjän aseoppaassa vuonna 1978, mutta täydennettyjä
painoksia on julkaistu Vapaan Venäjän aikakaudellakin. Siirtymä rihla-aseiden
käyttöön suurriistan pyynnissä vaatii aikaa useamman vuosikymmenen verran, ja vasta
ensimmäinen niistä on tullut täyteen.
Kuvat vasemmalta oikealle: Palloluodilla ladattuja hieman alikaliiperisia patruunoita.
Kuulan "konsentraattorina" vasemmalla pahvinen (nykyään
polyeteeni-muovinen") haulikuppi, keskellä rullalle kääritty
sanomalehtipaperi-nauha; kolme kierrosta "PRAVDAa" ja oikealla kuulan ympärille
valettu vahatulppa. Vasemmanpuolisissa patruunoissa on kovasta kartongista stanssattu
kuulan tukirengas ehkäisemässä kuulan irtoaminen hylsystä kaksipiippuisen aseen
ensimmäisen laukauksen rekyylin kiskaisemana. Vaha-konsentraattoria käytettäessä ei
kuulan irtoamistaipumusta ilmeisesti ollut, tai patruunoita ammuttiin vain
yksipiippuisilla haulikoilla.
Oikealla kaksi täyteisluotipatruunaa; luodit mallia "STENDEBACH IDEAL"
(putkiluoti sisäpuolisilla "ilmarihloilla") ja oikeanpuoleisin
"BRENNEKE", eli "JAKAN" (liettualainen lisenssikopio Brennekestä.
Tuotanto aloitettiin jo 1910-luvulla, ja se jatkunee yhä. Perheyritys JAKANAS osti
valmistuslisenssin itseltään WILHELM BRENNEKEltä).
Etulapun käyttö täyteisluotipatruunoissa oli kiellettyä, koska luotipatruunan
joutuminen haulipatruunoiden joukkoon (tai päinvastoin) tuottaisi haittoja ja riskejä.
Aseräjähdyksenkään vaara ei ole aivan olematon palloluoteja ammuttaessa. (Tästä
tiesi varoitella jo "haulikkoguru" W.W. GEENER). Hylsynsuun reunakäännös
veivattiin "stuukkaussorvilla", jollainen kuului Suomessakin jokaisen
patruunansa itse lataavan haulikkometsästäjän perusvarusteisiin.
Venäläisessä metsästysoppaassa käsiteltiin nämä patruunatyypit kotilataukseen
opastavassa lukukappaleessa. Komponentit ovat 1970-luvun loppuvuosien standardien mukaisia
tehdasvalmisteita. Ruutina savuton "SOKOL POROHA", jonka teho vakioitiin
vertailemalla sitä FFG-karkeusasteiseen mustaruutiin. Sokol kehittää saman
lähtönopeuden kuin kolminkertainen painomäärä mustaa ruutia No. 2 samassa
aseyksilössä, samoja komponentteja käyttäen.
SOVIET RUSSIAN BIG-GAME SHOTSHELLS
During the Soviet era was the shotgun only allowed kind of firearms for the
non-professional hunters. Handloading of shotshells was a common hobby, including
production of bulleted cartridges, needed for big-game hunting. "Old tricks"
were well-known still in 1980s, like loading of accurate shotgun cartridges with
"saboted" spherical lead bullets, with diameter ca. one millimeter smaller than
the bore diameter of choked gun muzzle. This drawing was published in 1978 on the Russian
book "All About The Hunting Guns", but reprints of the book are published still
in 1990s.
Three cartridges at left are bulleted with spherical single projectile, concentrated to
the shell and bore with various methods: Leftmost bullet is seated into cardboard shot
container. (More recently were adopted polyethene containers). Note the cardboard
"ball support collar", which kept the bullet in a cartridge despite of gun
recoil. Needed for cartridges of double-barreled guns if both chambers were loaded with
ball-shots. Next cartridge is loaded with similar standard components but the concentrator
is a ribbon of pulp paper; three layers of "PRAVDA" newspaper.
Cartridge at right lacks a ball support, which may be unnecessary or the cartridge is
loaded for single-shot use only. Concentrator is of beeswax mixture, poured around the
projectile before roll-crimping of shell mouth. Next cartridge is bulleted with a tubular
"STENDEBACH IDEAL" lead slug with "inside air rifling"; spiral wings
projecting towards the center of slug from walls of tapered air passage. An old German
invention is also "YAKAN" slug at far right; licenced copy of
"BRENNEKE" slug, presumably still produced in Lithuania. Manufacturing licence
of Yakan slugs was bought from WILHELM BRENNEKE himself in early 1900s to a private firm,
owned by family YAKANIS.
Use of top-wad was strictly banned in the shells loaded with a solid projectile. Mix-up
with the birdshot shells is very risky incident and the top-wad may jam between a
spherical bullet and bore. Least consequence is poor accuracy, but blow-up of the gun
barrel is also possible. (Late WILLIAM WELLINGTON GREENER warned also from use of top-wad
in the bulleted cartridges on his books and articles). These drawings are intented
especially for Russian handloaders of slug-shells, using contemporary (1978) standard
components and hand-cranked roll-crimper. Powder is standardized smokeless "SOKOL
POROHA". Recommended load is one third from a charge of FF-Grade blackpowder (by
weight).
TÄYTEISTIETOA ARON, TUNDRAN JA TAIGAN KANSOILLE
Siihen aikaan kun suomalaiset osasivat hätäisesti erottaa toisistaan Original Brenneken
ja "Amerikan slaksit", valistettiin itärajan takaista eräkansaa sanallisilla
ja kuvallisilla esityksillä mitä moninaisimmasta haulikon täyteisluotien valikoimasta.
Ja kun Venäjä vapautui vuosikymmen sitten, ei täyteisammusten tuotantoa suinkaan
"ajettu alas", vaan niiden sortimentti pikemminkin enentyi.
Kaikkia kuvan esittämiä luotimalleja ei liene ollut saatavina enää vuonna 1978 NL:n
erätarvikemyymälöistä, mutta valinnanvaraa oli riittämiin, toisin kuin vaikkapa
Suomessa, missä laki salli vain susien ja hylkeiden ampumisen haulikon täyteisluodilla.
Hylkeenpyynnin salliminen tuohon tarkoitukseen ehkäpä VÄHITEN sopivalla ase- ja
ammusyhdistelmällä oli osoitus TAUNO V. MÄEN & hänen ryyppyseurueensa
kieroutuneesta huumorintajusta?! Ainakaan aseiden ja metsästysballistiikan tuntemuksesta
ei moinen sairas vitsi anna luottamusta herättävää kuvaa, mutta diktaattorin
valtuuksin toimiva lainlaatija, silloisen presidentin ylin ystävä, junttasi useitakin
vitsejään lainvoimaisiksi säädöksiksi - yli 30 vuoden ajaksi. Vitsejä ei ymmärretty
hirtehishuumoriksi vielä metsästyslainsäädäntöä uudistettaessakaan, joten
esimerkiksi hirven kaato haulikon täyteisluodeilla tai hirvihauleilla jäi edelleenkin
salametsästäjien etuoikeudeksi.
Kuvan ylärivi, vasemmalta: Sileä (yleensä alikaliiperinen)
palloluoti. Ladataan patruunaan "konsentraattorin" ja tavallisimmin
"tukikauluksen" kera.
"Vyötetty ja nyppyläinen" täyskaliiperinen lyijykuula supistettuihin
aseisiin. Ladataan patruunaan ilman konsentraattoria, mutta yleensä pahvisen
tukikauluksen kera.
Liereä täyteisammus sylinteriporattuihin aseisiin: Hieman alikaliiperinen. Sorvataan
usein lyijyä kovemmasta metallista. Käyttökelpoinen vain lyhyille ampumaetäisyyksille;
10 - 15 metriin, kuten karhunkaatoon talvipesälle "kierrokseen". Lentää
epävakaana kalikkana, mutta osuessaan repii ja raastaa.
Von WITZLEBEN -luoti: Uritettu puupyrstö, jonka uurteet toimivat kuin jalkajousen nuolen
lennon vakauttavat pyrstösulat. Kärki alikaliiperinen, kovalyijyä tai valurautaa;
hylsynsuusta ulkoneva. Kuvattuna on tässä vain yksi malli suuresta valikoimasta, joiden
kehittely alkoi jopa 30 cm:n pituisista "haulikkonuolista" jo 1890-luvun
vaihteessa.
SHIRINSKI-SHIHMATOV -reikäpääluoti: Venäjä; suunnittelun ajankohta tuntematon.
Kyljissä halkeamisurat: Suunniteltu räjähdetäytteiseksi? Luodin perästä ulkoneva
lyijykara toimii huopaisen pyrstötulpan kiinnitysniittinä, kuten ruotsalaisessa
"UNITY- hirviluodissa".
JAKAN-luoti: Kaarevat "ilmarihlat". Pyrstötulppa ruuvikiinnitteinen. Variaatio
ennen vuotta 1910 kehitetystä BRENNEKE ALTES MODELL = "Vanha malli" -luodista.
Kuvan alarivi, vasemmalta:
ORIGINAL BRENNEKE Modell 1930: Yhä tuotannossa. "Uudemmat mallit" eivät
osoittaneet paremmuutta viistoilla, suorilla "ilmarihloilla" varustettuun
malliin verrattuina. Kopioita valmistetaan monissa maissa. Pyrstötulppa
ruuvikiinnitteinen. Voidaan valmistaa kylmäpuristamalla. Jotkin huokeammat
"karvahattukopiot" ovat valettuja, ja siksi "originaalia"
epätarkempia, mutta riittävän tarkkoja normaalille haulikkohollille, 35 - 40 metriin
asti.
MAJER-"turbiininuoli": Erikoispitkä huopainen koneruuvi-kiinnitteinen pyrstö
koostuu kolmesta huopa-välitulpasta. (Kiinnitys petti ilmeisesti usein). Viistot
ilmarihlat kuten Jakan-luodissa, mutta suorat. Luoti voitiin valmistaa kylmäpuristuksella
lyijystä. Ladattiin suoraan ruutipanoksen päälle.
VELJEKSET SOKOLOV-"turbiininuoli": Viistot ilmarihlat ovat kärkeä
ympäröivän lyijyholkin suojaamat. Rakenne ylikomplisoitu. Luoteja ei ilmeisesti
valmistettu milloinkaan paljoudessa, vaikka niiden muotoilu olisi tuottanut jonkinasteisen
"räjähdysvaikutuksen" elävässä maalissa, ellei luoti kiepahtanut
lentämään peräpää edellä, mikä tapahtui ilmeisesti usein.
STENDEBACH IDEAL MODELL 1924-"turbiininuoli": Putkiluoti. Viistot sisäpuoliset
"ilmarihlat" taaksepäin kapenevassa ilmakanavassa. Valmistetaan yhä monissa
maissa, mm. Espanjassa.
MAJER malli 1965: Syvät ilmarihlat. Voidaan valmistaa lyijystä kylmäpuristamalla.
Huokeahintainen, mutta tarkkakäyntinen. Suosituimpia malleja Neuvosto-Venäjällä ennen
nykyisen "muovikauden" alkua.
PARADOX-luoti: Tarkoitettu Paradox-haulikoihin, joiden piipunsuun supistusosa on rihlattu
antamaan luodille vakauttavan kiertoliikkeen. Neuvosto-kaudellakaan ei tällaisia aseita
katsottu kielletyiksi rihla-aseiksi, joskaan niitä ei valmistettu teollisesti. Kolhoosien
kone-asemien sepät hankkivat lisätuloja viilaamalla noin 50 mm:n pituisen rihlatun
osuuden aseiden piipunsuihin, kiroten piippujen tavanomaista kovakromausta, joka piti
poistaa "Karborundilla" hioen.
Kuvan esittämä luoti on - tarkkaan katsoen - reikäpäinen: Varustettu miltei kantaan
asti ulottuvalla syvennyksellä, joka voitiin täyttää iskuherkällä räjähteellä tai
nopeapaloisella ruudilla, jolloin sytyttimeksi tarvittiin erillinen nalli tai
pienoiskiväärin ehyt-nallinen hylsy. Niiden puuttuessa pumpattiin ontelo täyteen vahaa
tai jotain rasvaa.
Lähdeteoksesta ei ilmene, onko kuvattu luoti valmistettu Venäjällä - kenties
myytäväksi asti - vaiko Englannissa, mistä asekeksintö on peräisin. Kuvanmukaisella
luodilla on edellytyksiä myös massavakautuvuuteen, joten luoteja voi ampua
rihlaamattomallakin aseella.
ILLUSTRATED INFORMATION FOR SOVIET HUNTERS (IN 1978)
In 1978 the Finnish hunters were barely able to identify rifled "Original
Brenneke" shotgun slugs and "American slugs" (FOSTER-design), but that was
all needed knowledge. The wolf and a seal were only game animals allowed to shoot legally
with shotgun slugs in Finland. In 1962, when this restriction came legal to Finnish game
legislature, there were less than fifty wolves in Finland and for the seal hunting was/is
needed a top-accurate scoped rifle, because the area of immediately lethal hit in seal is
about matchbox-sized. And shooting range of seal shooting is usually more than 100 meters/
ca. 110 yards.
SICK JOKING! But contemporary game legislator, TAUNO V. MAKKI, was a bosom friend with
contemporary Presidend of Finnish Republic, and therefore he got UNLIMITED authority to
amend Finnish Game Law and acts: Nobody was justified even to criticize his dictates! In
the "enslaved" Soviet Russia, use of shotgun slugs was allowed for hunting of
all game animals and beasts of prey, including moose and bear. In 1978 there was also a
lot of information about shotgun slugs and other old or contemporary bore-sized
projectiles available in the Soviet Union. Some designs, declared "obsolete" in
West decades ago were still produced and in daily use - not only in Soviet Russia but also
in the Soviet Republics occupied by Red Russians.
When the Soviet regime collapsed, ten years ago, and citizens were again allowed to
possess rifled hunting firearms, there was a delusion that production of shotgun slugs
shall terminate overnight. (So was thought at least in Finland). But the slug assortment
INCREASED during the first decade of Free Russia! Some of these spherical bullets, slugs,
darts or "turbine bolts" on our rare drawing (published in 1978) were presumably
obsolete in late 1970s, but many of them were (and are) still produced. Handloading data
for shotgun shells, loaded with - for example - spherical lead bullets, were also
generally available, along with the factory-made standardized handloading components like
felt wads and ball-support collars.
SOVIET RUSSIAN AND SOME OTHER SHOTGUN PROJECTILES
Top line, from left to right:
Smooth spherical lead bullet. Usually sub-caliber ball, seated to the cartridge with a
concentrator and cardboard "collar".
"Belted and pimpled" spherical bore-sized lead bullet, seated into the shell
without a concentrator but usually with a "support collar". Designed for
shotguns with a choked muzzle.
Cylindrical bullet of lead (alloy) or lathe-turned from some more hard metal for
cylinder-bore shotguns. Usually dimensioned to be somewhat sub-caliber. Non-stable.
Inaccurate to the ranges more than 10 - 15 meters.
German Von WITZLEBEN projectile with a soft wooden longitudinally grooved tail and
sub-caliber cylindrical point of hardened lead or cast iron. (Illustrated is just one
variation of von Witzleben's "shotgun darts", designed since mid-1890s). For
break-loader shotguns only! Bullet's metal point extended usually from the mouth of shell,
having no crimp at all.
SHIRINSKY-SHIHMATOV slug. Soviet or Russian design. (Date unknown). Hollow-pointed lead
bullet. Presumably designed for use with explosive charge in the point cavity. Note six
"split grooves" around the shank of a lead slug. A lead rod extendind from a
base of the lead slug acts as a "rivet", fixing a felt tail-wad.
YAKAN slug with the curved "air rifling" ribs. Original design of German WILHELM
BRENNEKE in pre-1910 era but the slugs were "impossible to mass-produce"
according to designer. Production licence was sold to a Lithuanian firm, owned by the
YAKANIS family. The felt tail-wad was screw-fixed like the tail of Brenneke slug.
Production of these slugs continued to the end of Soviet Lithuanian era. (Variation of
Yakan slugs may be still in production with the non-curved ribs).
Lower line, from left to right:
ORIGINAL BRENNEKE SLUG MODELL 1930. Still in production. Among the most popular shotgun
projectiles in the world, despite of it's high price. WILHELM BRENNEKE designed several
other slugs since 1931, but none of them became as successful as the Modell 1930. So they
disappeared soon from the production line. When shot from cylinder-bored shotguns, the
Original Brenneke M/-30 is among the most accurate slugs of the world, although the
rotational rate of it is rather slow. Shooting of it from more choked guns is safe if the
powder charge is correct, but accuracy may suffer by the flattening of air rifling ribs.
The Brenneke Slug is, however, able to fly mass-stabilized without the air-rifling at all.
"Grim secret" of accuracy is the production method: A cold swaging of almost
pure lead cylinder. Some less expensive slugs, similar to Original Brenneke in shape and
size, are of die-cast lead alloy with somewhat porous or wringled surface. They are less
accurate as the "Original", but they may be still accurate enough to the usual
shotgun range: 35 to 40 meters. The felt tail-wad of original slug and it's cast
facsimiles is fastened with a worm-threaded screw.
MAYER "turbine bolt". Russian design. Date unknown. (Inventor was a jew;
therefore the German or actually Yiddish family name). Similar to the Yakan slug, but with
straight ribs, flat "wadcutter" point and lengthened tail: Three standard-sized
felt wads with over-powder cardboard discs above and below the wad column. Could be
handloaded directly over the "Sokol Poroha" charge. Wad column was fastened with
a thin "machine screw", which was presumably unable to keep it. Lead slug itself
could be made by swaging from a cold lead cylinder.
BROTHERS SOKOLOV "turbine bolt". Overly complicated Soviet design. Date unknown.
Four slanting "wings" projecting from the bullet's point were protected with a
lead sleeve. Presumably never adopted for the mass-production, although it had some kind
of "explosive" effect at usual shotgun ranges.
STENDEBACH "IDEAL" MODEL 1924 "turbine bolt". A German invention.
Still produced in many countries, including Spain. Slanted wings are integrated with walls
of a rearwards tapered air passage of this tubular soft lead bullet.
MAYER MODEL 1965 SLUG (a Soviet design) was the most popular, rather inexpensive and very
accurate Soviet Russian rifled slug before the "polymer era". It may be still in
production. The slanting "wings" or ribs projects far enough from the
projectile's tail-end to give rotational movement and especially arrow-like
fin-stabilization even when the slug is shot through a full or extra-full choke. (In
Russia the muzzle diameter of extra-full choked shotgun barrels may be almost 1½
millimeter smaller than the bore diameter. Constriction of usual full-choked muzzle is one
millimeter in shotguns with bore sizes from 10 to 24 gauge ).
PARADOX bullet for shotguns with rifled choke. Private ownersip of rifled firearms was
extremely rare during Soviet era. In Russian language term "ohotnichye ruchyo"
(hunting gun) means a smoothbore gun, i.e. shotgun. Rifled shoulder military arm is a
"vintovka" but a sport or hunting rifle is sometimes known as "nareznom
orudiye" (a "cut" weapon; derivation from cut rifling). Private ownership
of Paradox-rifled shotgun was allowed. Soviet firearms industry did'nt, however, produce
Paradox guns or barrels - as far a I know - but the blacksmiths or mechanics of
agricultural machinery depots could earn some extra income by filing the slanted grooves
inside the choked gun muzzles.
Length of the rifling was mere 50 millimeters, but it was able to give rotational movement
to the projectile for improved accuracy. (Projectiles designed for Paradox-rifled shotguns
were usually inherently mass-stabilized in flight. It is possible to shoot some kinds of
them from a smooth bore, but also some kinds of projectiles designed for usual shotguns
were possible to shoot from a Paradox bore. "Rifled slugs" with slanted ribs
give sometimes very poor accuracy in Paradox gun, but "hooped" bullets are
O.K.). Paradox grooves were made usually by filing - one by one. Before rifling, it was
needed to remove the thin hard chromium lining from the choke of barrel by grinding with
Carborundum abrasive. Since 1960s - if not still earlier - most Soviet shotgun bores were
hard-chromed; even those of cheapest single-shot BAIKAL IJ-18 guns.
I don't know, whether this Paradox bullet on drawing is produced in England, in Imperial
Russia or in Soviet-Russia. When looking with keen eye, one can see that it is a kind of
"Express Bullet" with a very deep point-cavity, large enough to hold a .22
Rimfire case or loaded .22 Long cartridge as a primed detonating capsule. It is also
possible to fill the cavity with some percussion- or compression-sensitive explosive
material like black or shotshell powder and granulated match heads plus a little wood peg
as a striker or plunger in the bullet's point cavity.
Some wax or grease may also be efficient substitute of explosive charge. Hydrodynamic
pressure is able to separate bullet's point from its base. Sharp corners of the deep
"waist groove" makes the bullet easy to break in two parts, and the Paradox
bullets were usually of hard and brittle lead alloy; not of almost pure soft lead like is
majority of bore-sized slugs. Point and base make separate wound channels. Explosion of
detonating charge shall complete damage of soft tissue.
Until the end of Imperial era, Express rifles or Paradox guns and explosive bullets were
utilized for bear hunting to the "winter nests" where the bears hibernated.
Awakened bear is VERY sulky and it is NOT stiff with cold or lethargic. Mooses and other
edible big game species were shot with solid bullets. Most usual gauge was 10 in the last
years of blackpowder era.
Today is gauge 12 a dominant size of shotguns, shells and loading components, but 16 is
not uncommon in Free Russia and the more or less autonomous depencies, along with the
independent countries separated from the "Big Happy Consistent Family of Soviet
Nations".
0808 MMI; PT
Muita Tekniikkaa ja historiaa -osia:
Other Technology & History Articles:
Tuttuja ja tuntemattomia täyteisammuksia >>
Täyteis-aiheisia arkistolöydöksiä >>
Uus-aikaisten käsiaseiden ruudit >>
Palaako - vaiko räjähtää? >>
Mauser C96 käsikirja osa 1, osa 2 ja osa 3
>>
Talvisotaisia myyttejä ja muistelmia >>
Norsupyssyn kunnostus ja käyttöönotto >>
Mustaruuti tiivistyi "valssin tahdissa" >>
Husovaarnan huoripojat >>
Norsupyssyn ampumatarvikkeet >>
Schouboen pyssyt ja puukeernakuulat >>
Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.
Gunwriters on the Web P.T. Kekkonen