Linkkisivu >> Gunwritersin osittainenkin
luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on
kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat
pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä
tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n
toimitus.
Tekniikkaa ja historiaa, osa 8.
15.10.2001:
UUS-AIKAISTEN KÄSIASEIDEN RUUDIT
Kirjoittaja: Everstiluutnantti ROBERT KENNETH WILSON (1934)
Suomentaja: P.T.KEKKONEN (1984/2001)
Täydennystiedot: P.T.Kekkonen (2001)
Aihe "ampuma-aineet" on laaja ja monipuolinen, eikä lyhyessä
esityksessä ole mahdollista antaa kuin tiivis selonteko niistä ruutilajeista, jotka ovat
käyttökelpoisia itselataavissa pistooleissa. Ampuma-aineiden eli ruutilatausten
tehtävänä on suhteellisen hyvin ylläpidetyn, mutta ei kuitenkaan liiallisen
kaasunpaineen kehittäminen kohdistumaan luodin peräpäähän, sen kulkiessa
piipunreijässä. Niinpä on otettava vaari, että kivääriruutien tapauksessa tulee
alku-palamisen olla suhteellisen hidas ja asteittain nopeutuva, kun taas
lyhytpiippuisempien aseiden ruudin pitää olla nopeammin palavaa, koska sen palamisen on
tapahduttava täydellisesti, ennen kuin ammus ehtii lähteä piipunsuusta. Tästä syystä
pistoolinpatruunissa käytettävien ruutien sanotaan olevan kivääriruuteja
"vilkkaampia".
Alun-alkaen oli ampuma-aineena käytetty mustaruuti hienonnetussa eli
"jauhetussa" muodossa, mutta 16. vuosisadalla keksittiin, että sen
palamis-nopeutta voidaan säädellä muodostamalla se tarkoituksenmukaisen kokoisiksi
jyväsiksi periaatteella, jota meidänkin päivinämme sovellutetaan savuttomiin
ruuteihin. Ainoana poikkeuksena pienoiskiväärin patruunat, kaikki modernit ampuma-aineet
ovat "savuttomia" eli "nitro-ruuteja", sisältäen nitroselluloosaa.
Useimmat rihlatuissa aseissa käytettävät ampuma-aineet ovat kutsuttuja
"tiiviiksi" eli "gelatinoiduiksi", mikä tarkoittaa, että ne on
valmistettu sekoittamalla eräänlainen "taikina" (tai "hyytelö";
ransk. "gelée"), joka voidaan valssata tai pursuttaa, ja leikata
moninaisiin geometrisiin muotoihin, kuten langoiksi, nauhoiksi, putkiksi, lieriöiksi,
kiekoiksi tai hiutaleiksi, tarkoituksella, että säännöllinen ja yhdenmukainen
pinta-ala altistetaan sytytys-liekille, joka antaa syttymisen säännöllisyyden jyvien
lopullisen muodon ja ko'on mukaisesti.
Vanhimmat savuttomat (= vähäsavuiset; PTK) haulikkoruudit olivat valmistetut
toisellaiseen tapaan. Niissä säilytettiin valmistukseen käytetyn nitroselluloosan
kuituinen rakenne, koska se tuotti nopean ja yhdenmukaisen syttymisen. Useimmat modernit
haulikkoruudit tuottavat samallaisen lopputuloksen, kun niitten jyväset tai hiutaleet
tehdään huokoisiksi. Tämänlajisia ruuteja käytetään satunnaisesti (Euroopan; PTK)
mannermaalla myös itselataavien pistooleiden patruunissa. Kaikki nykyiset savuttomat
ampuma-aineet sisältävät nitroselluloosaa jossakin muodossa, mutta tavaksi on tullut
luokitella ne kahdeksi ryhmäksi sen mukaan, josko ne sisältävät tahi eivät sisällä
nitroglyseriiniä.
1. Nitroglyseriinin pitoiset ampuma-aineet.
Tämän luokan ensi-sijainen ominaisuus on niiden oivallinen kemiallinen ja ballistinen
stabiilisuus vaihtelevaisissa lämpö- ja kosteus-olosuhteissa. (Pakkanen tosin
heikentää ruutien ballistisia ominaisuuksia, mutta se ei ole englantilaisten, vaan
arktisten ja sub-arktisten maiden asukkaiden vitsaus. Tosin myös Argentiinan Patagoniassa
mitattiin -25 Celsiusta silloin, kun Suomessa olivat helteet lähestulkoon tappavia. PTK).
Tämän tähden omaksuttiin Kordiitti, joka on kuuluisin brittiläinen tämän luokan
edustaja, pitkällisen kokeiluiden sarjan jälkeen, Brittiläiseksi Sotaruudiksi vuonna
1888.
Nitroglyseriini-ruudeillakin on tosin vakava epäkohtansa, nimittäin korkea
palamis-lämpötila, joka tuottaa tuliputken eroosiota, erikoisesti raskaissa tykeissä,
joissa käytetään suuria latauksia. Tätä haittaa on suuresti vähennetty
nitroglyseriinin pitoisuuden pienennyksen kautta, ynnä lisäten vaseliinin pitoisuutta.
Sotilaallisessa käytössä Kordiitin stabiilisuus korvaa sen kaikki muut haittatekijät.
Se valmistetaan sekoittamalla nitroglyseriiniä nitroselluloosaan apu-liuottimena
käytettävän asetoonin kera. Tämä saa aikaan räjähdys-puuvillan (nitroselluloosan)
kuituisen rakenteen tuhoutumisen ja gelatinoitumisen (= hyytelöitymisen; PTK). Viisi
prosenttia vaseliinia lisätään perinpohjaisesti tähän seokseen, hämmennettäessä
sitä taikinanvaivaus-koneessa. Syntynyt ranskanleipä-taikinan jäykkyinen massa
pursutetaan reijitetyn laatan lävitse lankojen (engl. "cords", mistä
nimi "Cordite") muotoon. Sitten langat kuivataan, ottaen apu-liuotin
talteen.
Kolmen brittiläisenä sotaruutina käytetyn Kordiitin lajin koostumukset ovat
seuraavanlaiset (paino-%):
Cordite Cordite Cordite
Mk.I.
MD RDB
Nitroglyseriiniä........... 58 30 42
Nitroselluloosaa......... 37 65 52
Vaseliinia.................... 5 5
6
Jyviksi leikattua Mark I -kordiittiakin käytetään edelleen sotilaspatruunoissa,
nimittäin revolverien .455 ja itselataavien pistooleiden .455-kaliberisten patruunain
ruutina. Se koostuu liereistä, kellan-ruskeista 1.27 mm:n pituisista jyväsistä ja
kulkee tässä muodossaan nimellä "Pistooli-Kordiitti". Cordite MD (= Modified)
on viileämmin palava ampuma-aine, jota nykyisin käytetään sotilaskivääreissä sekä
tykkiruutina. Cordite RDB valmistettiin käyttäen apu-liuottimena eetteri-alkohoolia
kalliin asetoonin tilalla. RDB-Kordiittia ei ole käytetty lainkaan kiväärikaliberisissa
aseissa.
TIETOLISÄ: Asetoonia huokeampaa korvike-liuotinta tarvittiin tykkiruuteihin 1.
maailmansodan alkuvaiheessa, kunnes kemisti CHAIM WEIZMANN luovutti keksimänsä huokean
ja tuottoisan, käymis-prosessiin perustuvan asetoonin valmistusmenetelmän Britannian
valtion käytettäväksi. Rahaa hän ei tahtonut vastineeksi shillinkiäkään, vaan
"pikku tontin autiomaata Välimeren ja Punaisen meren välistä" Palestiinasta,
joka oli tuohon aikaan Brittiläisen Kansainyhteisön siirtomaa. (Tilukset tunnetaan
nykyään Israelin valtion nimellä. Weizmann toimi sittemmin kaksi kautta Israelin
presidenttinä). Asetooni-synteesin vaihto "BALFOUR:in Julistukseen" on eräs
rikoshistorian menestyksekkäimmistä kiristyksistä, jota tosin ei yleensä mainita
historiankirjoissa sanallakaan. (PTK).
Ennen 1. maailmansotaa olivat pistoolikordiitti, Axiitti ja Moddiitti lähes
yksinomaisessa käytössä Englannissa itselataavien pistooleiden patruunissa. Axite ja
Moddite ovat koostumukseltaan, ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään
pistoolikordiitin kaltaisia. Ballistiitti on nitroglyseriini-ruutia, jota satunnaisesti
käytetään itselataavissa pistooleissakin, mutta yleisemmin haulikon patruunissa.
(Enimmäkseen kuitenkin tykistöaseissa ja esimerkiksi kiväärikranaattien ammuntaan
ladatuissa luodittomissa ajopanos-patruunoissa. PTK). Se sisältää noin 40 %
nitroglyseriiniä, ja on valssattua, sekä pilkottua tummanharmajien lehtisien muotoon.
Lehtiset ovat suurehkoja, litteitä, nelikulmaisia ja grafitoituja.
TIETOLISÄ: Ballistiitti voidaan, Kordiitista poiketen, valmistaa käyttämättä lainkaan
apuliuotinta. Tällöin osa nitroselluloosasta jää liukenematta nitroglyserooliin,
mikroskoopilla helposti erottuviksi kuidunpätkiksi. Näin tuotettua Ballistiittia ei
pursuteta langoiksi tai putkiksi (ainakaan kovin ohuiksi), vaan sakea ruutimassa
"kaulitaan" levyksi, lämmitettyjen valssien välissä, minkä jälkeen se
leikataan nauhoiksi tai siitä stanssataan jyviä kuin piparkakkuja taikinalevystä
piparimuotilla. Jos Ballistiitti gelatinoidaan apuliuottimen kera, ei sen ja Kordiitin
erona ole muuta kuin nimi, jonka antoi ruotsalainen ALFRED NOBEL. Nimityksen
Kordiitti keksi englantilainen kemisti ABEL, joka toimi "johtavana sieluna"
tätä ruutilajia kehiteltäessä ja sen ominaisuuksia tutkittaessa. (PTK).
Bull's Eye on amerikkalainen grafitoitu nitroglyseriini-ruuti, paljon käytetty
itselataavien pistooleiden ja revolverien patruunissa. Sitä tavataan säännönmukaisesti
USAn Valtion latauttamissa .45 ACP- patruunissa, lataajana Frankford Arsenal. Se
on erittäin "vilkas" ruuti.
(BULLSEYE oli alkuaan, vuodesta 1898, ruutitehdas Laflin & Rand:in kiekkojyväisen
INFALLIBLE- haulikkoruudin tasalaatuiseksi seulottua stanssausjätettä, jota joku noheva
revolveriammunnan harrastaja alkoi ostaa tehtaalta milteipä "Vie Pois"-
hintaan. Tehtaassakin huomattiin pian, että meisto-jäte eli "pöly" oli
erittäin soveliasta revolveriruudiksi, myös heikkorakenteisiin taittoladattaviin
rivolleihin, vaikka tyrnävää tavaraa olikin: Energiasisältö yli 5000 Joulea/gramma.
Ruutiannokset kun saattoivat olla melko "homeopaattisia" ja laukauspaineet
vastaavasti alhaisia - paljonkin matalampia kuin tuona aikana yleisten
mustaruuti-patruunoiden kehittämät pesäpaineet. "Pöly-Bullseye" syttyi ja
paloi säännöllisesti matalissakin paineissa, tuotti miedon rekyylin ja hiljaisen
laukausäänen, sekä oli käytännöllisesti katsoen savutonta - ynnä erittäin
riittoisaa! Dynamiitin tuottajafirma Alliant osti noin vuosisata sitten L & R:lta
tuotemerkin "Bullseye" käyttöoikeuden, laajennettuaan Hercules-
räjähdetehtaansa tuotevalikoimaa myös ruutien suuntaan. Nimi tarkoittaa maalitaulun
mustaa keskitäplää, viitaten ruudin etevyyteen nimenomaan tarkkuusammunnassa. Se
annettiin jo vuonna 1898, kun "ruutipölyä" alettiin myydä tölkitettynä
kotilataajille urheilutarvike-putiikeissa.
Alliant/Hercules ei enää valmistanut pölymäistä ruutia, vaan alkoi tuottaa
nykyisenlaista kiekkojyväistä Bullseye:ta, ja gelatinoida sen stanssausjätteet
uudelleen ruutitaikinaksi. Bullseye-ruudin energiasisältö säilyi ennallaan, mutta sen
ainutlaatuiset syttymis- ja palo-ominaisuudet menetettiin, kun kolmisakaraisen tähden
muotoiset pienet ruutihippuset vaihtuivat kookkaiksi pyöreiksi "paljeteiksi",
jotka voitiin annostella koneellisestikin.
Menetystä jäi suremaan ainakin HIRAM PERCY MAXIM, joka oli latauttanut .30-06
Springfield-patruunat vaimentimia kehitellessään ilmeisesti juuri Laflin & Rand's
Bullseye-ruudilla, saaden aliääniset luotinopeudet testipatruunoihinsa. Kun kivääriin
Springfield M/-03 spesifinen "Suojeluskunta-vaimennin" M/ 1915 oli saatu
tuotantoon, oli USAn Kansalliskaartin .30 Cartridge Guards -patruunoihin omaksuttu
"paljetti-Bullseye" ja korotettu suojeluskunta-patruunan luodin lähtönopeus
lukemaan 366 m/s, joka on reilusti yliääninen. Vaimentimen suorituskyky jäi lähes
olemattomaksi luotien lentomelun takia, vaikka M/1915 on asianmukaisia latauksia
ammuttaessa yhä vieläkin kokoonsa ja painoonsa nähden vaimennusteholtaan huippuluokkaa.
PTK).
Italiassa ladataan Ballistiitin tapaisella nitroglyseriini-ruudilla 9 mm
Parabellum-patruunia. Ruuti on samankaltaista kuin italialaisten sotilaskiväärien ruuti.
(Pistoolinpatruunat olivat ulkomitoiltaan kuin alkuperäiset tasalatva-luotiset 9 mm
Parabellum-patruunat, mutta ladattuja miedompaan tehoon. Niiden nimike oli 9 mm Glisenti.
Täystehoisten Parabellum-patruunoiden ampuminen olisi rikkonut Glisenti-pistoolin varsin
nopeasti ja aiheuttanut alinomaisia hylsyrikkoja myös "pienois-konekivääriin"
Villar-Perosa M/-15. PTK).
Vain kerran olen havainnut tapauksen, että kordiittiruudilla on ladattu
manner-eurooppalaisia pistoolinpatruunia. Kyseessä olivat 11.35 mm Bergmann- patruunat,
lataaja D.W.M: Hylsyn kantaleima "492". Kaikki nitroglyseriini-ruudit ovat
gelatinoituja eli "tiiviitä" ja pinnaltaan sileitä, ei-huokoisia.
2. Nitroselluloosaiset Ampuma-aineet.
Tämän luokan ruudit eivät sisällä nitroglyseriiniä, vaan ne koostuvat puhtaasta
nitroselluloosasta, lisäyksenään pienin määrin moninaisia muita aineksia. Ne ovat
aina jyvitettyjä, mutta jyvät voivat olla muodoltaan pieniä lieriöitä tai ohuita
hiutaleta. On jo huomautettu, että nitroglyseriini-ruudit ovat erinomaisen vakaita,
kuumuutta sietäviä, ja käytännöllisesti katsoen vailla taipumusta imeä kosteutta
ilmasta.
Nitroselluloosa-ruudit sitä vastoin ovat erittäinkin hygroskooppisia (= kosteutta
imeviä; PTK), tuottaen huomattavia vaihteluita ballistisiin ominaisuuksiinsa. Tämän
hygroskooppisuus-kiusan vähentämiseksi ovat ruudin jyväset säännönmukaisesti
käsiteltyjä dinitro-tolueenilla tai urea-yhdisteillä (= metyyli- tai
etyylisentraliitilla tahi akardiitilla; kaikki sukua uretaanille, josta valmistetaan mm.
polyuretaani-muovia. Uretaaniyhdisteet toimivat myös ruudin alkupalamisen hidasteina, ja
ruutimassaan sekoitettuina stabilointiaineinakin. PTK).
Tulokset eivät ole täysin tyydyttäviä, vaikka se nopeus, jolla ilman kosteus ruutiin
imeytyy, onkin hidastunut. Ruutijyvien pinnoitus grafiitilla auttaa myöskin jossain
määrin suojelemaan ruutia kosteudelta, mutta tämän käsittelyn pääasiallinen
tarkoitus on vähentää ruutijyvien sähköistymistä ja niiden takertumista toisiinsa
varastoinnin kestäessä sekä, erityisesti, paineen noustessa, kun patruuna on laukaistu.
Nitroselluloosa-ruudit voidaan luokitella valmiiden jyvien rakenteen mukaan:
I Gelatinoidut (hyytelöidyt) ruudit
Suuri joukko itselataavissa pistooleissa käytettävistä ampuma-aineista on tätä
tyyppiä, esim. Englannissa Neonite, harmahtavan viheriä hiutaleruuti. Amerikassa on Du
Pont No. 5, väriltänsä musta grafitoitu ruuti, jonka jyvät ovat litteät ja pyöreät
(= paljettimaiset; PTK), laajalti käytettyä itselataavien pistooleiden kaupallisissa
patruunissa.
II Huokoiset gelatinoidut ruudit
Nämät ovat tosiasiassa haulikoitten ampuma-aineita, mutta ovat nykyään laajalti
käytettyjä manner-Euroopassa itselataavien pistooleiden patruunissa. Jyvät ovat tehdyt
huokoisiksi syttymisnopeuden enentämiseksi. Huokoisuuden ulottuvuus niiden pinnasta
sisäänpäin on suuresti vaihtelevainen. Siksipä on yritetty tehdä pidemmälle vietyä
luokitusta huokoisiin gelatinoituihin ruuteihin ja puoli-huokoisiin gelatinoituihin
ruuteihin. On syytä olettaa, että suuri paljous mannermaalla näinä päivinä
ladatuista pistoolinpatruunista sisältää tämmöistä ruutia.
(R.K. Wilsonin mainitsema jako huokoisiin ja puoli-huokoisiin ruuteihin lienee vieläkin
mahdoton tehtävä. Suomalaisista VihtaVuoren monitoimi-ruudeista voidaan huokoisiksi
mainita ainakin lajit N310, N312 ja N320. N330 on "entiijjän paikka", mutta
N340, N350 ja N110 ovat puoli-huokoisia. Niiden massaan, sitä
"hyytelöitäessä", lisätty vesiliukoinen suola on siis pesty pois jyvien
pinnalta, mutta ei pintaa syvemmältä. N110 on lisäksi pinnoitettu ohuelti
palohidasteella, ilmeisesti sentraliitilla, ellei ole tyydytty pelkkään grafitointiin.
Super-huokoista ruutia syntyy pallojyvä-ruudin tuotantomenetelmällä,
"keittämällä" liuotinta runsaasti sisältäviä, sammakonkudun kovuisia
ruutijyviä niin kuumassa pesuvedessä, että höyrystyneet liuotinjäämät
kirjaimellisesti kuplivat ulos nopeasti kovettuvista jyvistä. Tämä konsti oli tunnettu
USAssa jo vuonna 1930, jolloin pallojyvä-ruutien tuotantoprosessia kehiteltiin, mutta
koska tavoitteena oli tiivis- ja silopintainen kivääriruuti, tuotti jyvien
"pop-corning" epäonnistuneen valmistuserän, "susi-satsin", joka
päätyi uudelleenhyytelöitäväksi.
Paljon myöhemmin oivallettiin, että paahtomaissin tavoin turvonneet, pinnaltaan
"rokonarpiset" jyvät ovat täysin käyttökelpoista pistooliruutina, jota
kannattaa tuottaa tietoisestikin. HODGDON HP-38 valmistettaneen tällä menetelmällä,
mutta sen jyvien huokoisuutta, syttymisherkkyyttä ja palonopeutta on vähennetty
valssaamalla ne litteiksi kuin kaurahiutaleet - vaikka koko sivistynyt maailma ronkuu
käyttöönsä aiempaa "vilkkaampia" ruuteja, koska esimerkiksi haulikon
Skeet-patruunoiden sallittu haulimäärä pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, ja kun
kiväärinpatruunoiden "Silent WithOut Suppressor"-latauksien eli supulatinkien
laadinnan taitotieto leviää kuin Espanjantauti 1. maailmansodan jälkeen - osittain
meidänkin toimestamme. PTK).
III Kuituiset ruudit
Tähän luokkaan lukeutuvat vanhemmat haulikkoruudit, sellaiset kuin E.C. tai Amberite,
sekä Schultze ja belgialaiset variaatiot, kuten Emerald. Tämäntyyppisiä ruuteja on
käytetty satunnaisesti huokeahintaisissa mannermaisissa pistoolinpatruunissa.
Mustaruutia, sekoitettuna nitroselluloosa-haulikkoruutiin, on käytetty ainakin yhdessä
pistoolinpatruunassa, nimittäin 4.25 mm Liliputissa.
Seuraavana on joitakin kuvauksia yleisimmistä itselataavien pistooleiden patruunista
löydettävistä ampuma-aineista.
ENGLANTI.
1. PISTOL CORDITE. Nitroglyseriini-ruuti, joka koostuu ohuista keltaisista, oransseista
tai vaalean ruskeista lieriömäisistä jyvistä. AXITE ja MODDITE ovat Pistol Cordite:n
variaatioita. Moddite on tumman ruskeata, kun taas Axite on keltaista. Näitä ruuteja
löydetään (1. maailman)sotaa edeltäneistä patruunista, lataajina Eley ja Kynoch,
eikä mistään muualta, ainoana poikkeuksena 11.35 mm Bergmann; D.W.M. "No.
492".
2. BALLISTITE. Nitroglyseriini-ruuti, joka koostuu kookkaista ohuista neliskulmaisista
lehtisistä, jotka ovat grafitoituja ja täten kiiltävänmustia tai mustan-harmajia
väriltään. Havaittu joistain maailmansodan edellisistä Eley-patruunista, mutta myös
Italian valtion varikoiden lataamista, tai yksityisissä tehtaissa valtion määräysten
mukaisiksi ladatuista patruunista.
3. NEONITE. Tiivisjyväinen, silopintainen, ei-huokoinen hyytelöity
nitroselluloosa-ruuti, jonka hiutalejyvät ovat tasamittaisia, neliön tai nelikulmion
muotoisia, vihertävän-harmajia väriltään. Havaittu kaikista moderneista (v. 1934)
patruunista, jotka on ladannut Imperial Chemical Industries.
AMERIKKA.
1. BULL'S EYE. Nitroglyseriini-ruuti, valmistaja Hercules Powder Company. Koostuu
suurehkoista pyöreistä kiekoista ("paljeteista"; PTK), joiden pinnalla on
nähtävissä ohuita uurteita. Jyvät ovat grafitoituja ja siten kiilto-mustia
väriltään. Voidaan tavata kaikkien amerikkalaisten lataamoitten patruunista, koska se
ja Du Pont No. 5 ovat lähes-tulkoon yhtä suosittuja.
2. DU PONT No. 5. Tiivis, ei-huokoinen, hyytelöity nitroselluloosa-ruuti. Hiutaleet ovat
pieniä ja pyöreitä paljetteja. Nekin näyttävät "uurteisilta".
(Lontoonkielen sanan "grained" synonyymien moninaisuus löi suomentajan ns.
"ällikällä", mutta otaksun, että se tarkoittaa ruutijyvien tasopintoihin
jääneitä leikkuu-naarmuja. Muunmuassa alkuperäinen Hodgdon CLAYS-ruuti jyvitetään
vuolemalla ruutilangasta ja -putkesta ohuita siivuja, kuten metwurstista, jolloin
leikkurin terä jättää jyviin paljain silminkin nähtäviä työstönaarmuja. PTK).
Paljetit ovat mustia tai tummanharmaita, johtuen grafitoinnista. Havaittavissa kaikista
kaupallisista amerikkalaisista patruunamerkeistä, jopa useammin kuin Bull's Eye:ta.
Valmistaja on Du Pont Powder Company. No. 5 vaatii noin 33 p-% suuremman latauksen kuin
Bull's Eye, tuottamaan luodille saman lähtönopeuden. Amerikkalaiset patruunalataamot
eivät säännönmukaisesti valmista omia ruutejaan, vaan ostavat niitä suurina erinä
ruutitehtailta, jotka tuottavat sopivia ampuma-aineita erilaisten luotityyppien ammuntaa
varten. Siksipä on havaittu, että samaa ruutia voi löytyä eri valmistajien lataamista
patruunista, tai Bull's Eye:ta tahi Du Pond:ia voidaan löytää samanmerkkisistä, mutta
eri valmistuseriin kuuluvista patruunista.
3. DU PONT SMOKELESS. Tämä on tosiasiallisesti haulikkoruuti, mutta tavataan ajoittain
pienikaliberisista itselataavien pistoolien patruunista. Se on puoli-huokoista,
hyytelöityä nitroselluloosa-ruutia. Hiutaleet ovat pieniä ja pyöreitä paljetteja,
himmeän harmajan-viheriäisiä väriltään.
SAKSA.
Saksalaisissa patruunissa käytettiin aijemmin suurta nitroselluloosa-ruutien valikoimaa,
mutta sittemmin niiden suhteen on havaittu standardiseerauksen pyrkimys.
1. D.W.M. STANDARD PISTOLEN-PULVER. Tämä on nykyisin käytössä kaikissa D.W.M:in
valmistamissa itselataavien pistoolien patruunissa. Oletettavasti ruudin valmistaa firman
tytär-yhtiö, Berlin-Karlsruhe Industrie Werke A.G. (BIKW), joka markkinoi sitä
muillekin patruunalataamoille, amerikkalaisen käytännön mukaisesti, koska sitä on
tavattu muistakin patruunamerkeistä, eikä yksin D.W.M:n valmisteista.
Ruuti on huokoista, hyytelöityä, jyvitettyä nitroselluloosaa; jyvät lyhyitä,
pursutetusta langasta katkottuja lieriöitä. Jyväkokoja on kaksi, pienempiä tavataan
pienikaliberisista patruunoista, kuten 5 mm Clement ja 5 mm Bergmann. Ruuti on useimmiten
oliivin-viheriätä väriltään (DWM-patruunissa), mutta voi se olla myös mustaa,
tummanruskeata, purppuraista tai kirkkaan viheriätä.
2. SAKSALAISET SOTARUUDIT.
Valtion latauttamiin 9 mm Parabellum-patruuniin käytettiin maailmansodassa kahdenlajista
ruutia, mimittäin:
G.S.P. I: vuodesta 1908 vuoteen 1916. Se on tiivistä, ei-huokoista, hyytelöityä
nitroselluloosaa. Hiutaleet ovat suuria, säännöllisiä neliöitä, väriltään
harmajan-viheriäisiä, mutta joskus myös grafitoituja, jolloin ne näyttävät
kiiltävän mustilta. Tämä ruuti muistuttaa läheisesti saksalaista
sotilaskivääri-ruutia, ollen samankaltaista ellei jopa samaa. (Pistooliruudissa ei
tietenkään ole syttymistä hidastavaa pinnoitetta. Ruutimassan koostumus sinänsä
saattoi olla samaa kuin "Gewehr Blättchen Pulverissa" eli Gew. Bl. P:ssa. PTK).
G.S.P. II: tavattiin vuosina 1916 - 18 ladatuista 9 mm Parabellum-patruunista. Se on
D.W.M. Standard Pistolenpulverin kaltaista ja käytettiin noina vuosina kaikissa valtion
varikoissa ja yksityisyrityksissä valtion tilauksesta ladatuissa patruunoissa. Useimmiten
oliivinviheriää väriltään, mutta voi olla kellerväistä tahi harmajaa. Jyvät ovat
suuria ja yleensä säännöllisen kokoisia.
3. D.M. PULVER. Vakioruuti Deutsche Metallpatronen Fabrik-yhtiön lataamissa patruunissa.
D.M.F. valmisti useimmat kaikkein vanhimmista itselataavien pistooleiden patruunista (jo
alkaen vuodesta 1893; PTK). Ruutia tavataan erityisesti Bergmann-patruunista. Se on
erikoisen hienojyväistä, "granuleerattua" (= rouhittua eli murennettua; PTK)
lähes-tulkoon pölymäiseksi. Jyvät ovat pyöristetyt, vaalean harmajat väriltään,
koostuen ei- huokoisesta hyytelöidystä nitroselluloosasta. Kuten saksalaiset ruudit
yleensäkin, näyttää D.M. Pulver säilyttävän ominaisuutensa huonontumattomina
vuosikymmenten ajan, koskapa 1890-luvulla ladatut patruunat antavat yhä vieläkin (v.
1934) yhdenmukaiset luotinopeudet ja patruunapesä-paineet.
TIETOLISÄ: Ruudin "granuleeraukseen" eli granulointiin käytettiin
ruutitehtaissa mustanruudin tuotantovälineistöä: Jyvityskonetta, ja tarvittaessa
kiillotusrumpua. Ennen granulointia ruuti kostutettiin vedellä ja kiillotusvaiheessa
voitiin pyörivään rumpuun sumuttaa hieman liuotinta. Granuloidun ruudin raaka-aineena
käytettiin "pintaviallista" karkeajyväisempää ruutia; esimerkiksi
kivääriruutia tai jopa kirveellä hakkeiksi pilkottua tykkiruutia, joka oli pinnoitettu
liian paksulti ja tullut siten liian jäykkäsyttyiseksi, ajatellen käyttöä
ampuma-aseissa - edes sekoitettuna samantyyppiseen jonkin toisen valmistuserän ruutiin.
Granuloitu ruuti voitiin myydä sellaisenaan esimerkiksi louhintaräjähteeksi,
tai käyttää se gelatiinidynamiitin (Geligniitin) raaka-aineena. Tällöin ei jyviä
häädytty kiillottamaan. Patruunoiden lataamiseen tarkoitettu "Granular Powder"
puleerattiin vähemmän särmikkääksi, että se juoksisi takkuamatta latauskoneen
tuutista hylsyihin. Esimerkiksi aiemmin mainittu Laflin & Rand's "Dust
Bullseye" jouduttiin annostelemaan käsin, mittakauhalla. Ruudinannostelu-laitteethan
saattoivat tipauttaa joka toiseen hylsyyn vajaan annoksen, ja lopulta annostimen roottori
jumiutui liikkumattomaksi. L & R:n Bullseye:ta myytiin siksi yksinomaan kotilataajien
"herkuksi". Alliant:in "paljetti-Bullseye" voidaan annostella
täysautomaatti-laitteistollakin.
Suomessakin tiedetään käytetyn kahvimyllyllä granuloitua tykkiruutia haulikkoruutina -
vaihtelevalla menestyksellä. Eräässä dokumentoidussa tapauksessa 1920-luvulla hajosi
ase, kun sen patruunoiden lataaja käytti ajoaineena "miinasta puretun ruudin"
ja mustanruudin seosta. Rantautuneesta ajomiinasta löytynyt ruuti oli kiinteiksi
lastulevymäisiksi laatoiksi puristettua nitroselluloosaa. Ennen tapaturmaa oli
kamikaze-laturi ehtinyt ampua useita laukauksia, kiroten kuin Turjan lappalainen
miinaruuti-lastujen vitkaisaa syttyvyyttä ilman "virikepanosta", jonka
lisääminen latinkiin aiheutti sitten liiankin "heleän kukunnan": Haulikon
piippupari löytyi keskeltä perunapeltoa, kymmenien metrien eyäisyydeltä
ampumapaikasta. Toinen piippu oli leveästi halki perästä suuhun asti.
Pölymäisen hienon granulaariruudin käyttö massasulkuisten Bergmann-pistoolien
patruunoissa voi kuulostaa erityisesti aseiden (mallit 1895 - 96 ja Simplex) rakenteen
tuntevien henkilöiden korvissa kutsulta ns. Viikatetanssiin: Ruutihan paloi loppuun
hylsyssä jo ennen luodin työntymistä koko pituudeltaan rihloihin. Patruunoiden suurin
sallittu huippupaine oli muutamia satoja ilmakehiä; jokseenkin samaa luokkaa kuin
mustaruuti-haulikoissa. Yhtälö tuntuu täysin mahdottomalta! D.M.- Pulverin kaltaisen
pölynhienon ruudin oivallisin ominaisuus oli kuitenkin sama kuin L & R Bullseyenkin
tapauksessa: Se syttyi ja paloi säännöllisesti mitättömän pieninä annoksina, ja
paineissa, jollaiset olivat ominaisia pikemminkin wanhan ajan paineilma-pyssyille, kuin
minkään aiemman tai myöhemmän aikakauden ruutitoimisille aseille.
Ruudin piti myös palaa loppuun, ennenkuin luoti oli irronnut hylsystä, koska
Bergmann-pistoolien hylsy oli kartiomainen. Kun se perääntyi millimetrin murto-osan
verran patruunapesästä, lakkasi hylsyn ja pesänseinämien välinen kitkajarrutus
tykkänään. Lukon massa ja rekyylijousen voima vastustivat nyt hylsyn perääntymistä.
Lukkomassa oli melko vähäinen; samaa luokkaa tai kevyempikin kuin .22 LR-kaliberisten
vakiopistoolien luistin paino. Täystehoinen jäännöspaine olisi rikkonut aseen
ensimmäisellä laukauksella, mutta pistoolin sivulla oli vuotoaukko, josta liiat
"höyryt" karkasivat ulkoilmaan, ennen kuin ne ehtivät tuottaa turmelusta, eli
lukon ylinopeaa perääntymistä.
Granuloitu ruuti liittyy oleellisesti myös pallojyväisten ruutien kehityshistoriaan: Sen
materiaalina oli alkuaan lähes yksinomaan kierrätysruuti, tavallisimmin
itsehajaantumis-tilaan "tekeytynyt" USAlainen tykkiruuti - 1. maailmansodan
ylijäämiä. Sen hienontamiseen liittyi ymmärrettäviä riskejä, joten Congreven
Aparaatin (mustanruudin jyvitysmyllyn) käyttö oli poissuljettu vaihtoehto, vaikka
tykkiruutia kasteltaisiinkin granuloinnin ajan. Kemisti FREDERICK OLSEN keksi lopulta
keinon: Mustanruudin ainesosien tihentämiseen oli käytetty vuosisatojen ajan puista
huhmaria ja puupetkelettä, taikka sittemmin vasaramyllyä, ennen kuin tarkoitukseen
alettiin käyttää valssimyllyä vuodesta 1803 alkaen
(ehkä jopa 500 vuotta ruudin "keksimisen" jälkeen!). Kun eteen tulee jokin
ongelma, löytyy ratkaisu varsin usein historiankirjoista..!
"Tamppimyllyllä" voitiin hienontaa karkea tykkiruutikin, suorittaen prosessi
virtaavan veden sisällä, jolloin hajaantumistilassa olevan ruudin erilaiset happo- ja
liuotinjäänteet laimenivat vaarattomiksi sitä mukaa, kuin niitä tuli esiin
ruutikappaleista. F. Olsenin pääasiallinen oivallus oli kuitenkin se, että uusio-ruudin
tuotantoprosessi, "hiirenlirulta" haisevasta ylijäämä-tykkiruudista ikuisesti
varastointia kestävään kivääriruutiin asti, voidaan suorittaa veden ja suolaveden
sisällä, nykyään jo taukoamattomana prosessina, eikä siis vain "satseina",
joiden lopputulos on mitä milloinkin.
Ominaisuuksiltaan vakioitu ruuti, jota tohditaan myydä kotilataajillekin (joilla ei ole
käytettävissään paineen tai aina edes luotinopeuden mittauskalustoa) saadaan aikaan
sekoittamalla useammastakin eri "satsista" eli valmistuserästä saatua ruutia
keskenään sopivissa suhteissa. Jatkuvana prosessina tapahtuvassa ruudintuotannossa
riittää jonkin ainesosan syötön lisääminen taikka vähentäminen, kun
koeampuma-laboratorio ilmoittaa, ruudista otetun näyte-erän testattuaan, esimerkiksi
laukaisupaineen tai luotinopeuden lähestyvän toleranssialueen minimi- tai maksimirajaa.
(Arkistostamme löytynee tarinaa pallojyväruudin kehittelyn esihistoriasta, joten
aiheeseen palattaneen tuota tuonnempana). Nyt jatkamme R.K. Wilsonin alkutekstin
kääntämistä, ärsyttävän tyyli-uskollisesti 1930-luvun
"kapitulantti-suomeksi".
BELGIA.
COOPAL No. 2. Tiivis, ei-huokoinen, hyytelöity nitroselluloosa-ruuti. Jyvät
neliskulmaiset, väriltään himmeän mustan-harmajat grafitoinnista aiheutuen. Lehtiset
ovat hieman pienempiä ja vähemmän ruutumaiset kuin saksalaisessa G.S.P. No. I:ssä.
Käytännöllisesti katsoen kaikki belgialaiset itselataavien pistooleiden patruunat ovat
nykyisin ladatut Coopal No. 2:lla.
RANSKA.
Kaikellaisten räjähdysaineiden valmistus, mukaanlukien ampuma-aineet, on Ranskassa
valtion monopoli, ja siksi standardoitua. Ranskalaiset ruudit ovat tunnusomaisesti perin
epäsäännöllisiä jyviensä tai hiutaleidensa muodolta ja ko'olta, sekä niiden
"pölyisyydeltä".
1. POUDRE T.2. Tiivis, ei-huokoinen, hyytelöity, puhdas nitroselluloosa-ruuti. Hiutaleet
muodoltaan epäsäännöllisiä ja ohuita, grafitoituja, tummia, kiiltävän harmajia
väriltään. Satunnaiset hiutaleet ovat varsin ko'okkaita, muutamat sitä vastoin niin
pieniä, että ne ovat kuin granuloituja pölynhienoiksi. Tavattu itselataavien
pistooleiden patruunista maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Muutamain viime vuosien
aikana T.2:n on korvannut:
2. POUDRE S. Tiivis, ei-huokoinen, hyytelöity nitroselluloosa-ruuti, sisältävä barium-
ja kaliumnitraatteja seoksena. S-ruuti koostuu ohuiksi valssatuista, pienistä, ko'oltansa
epäsäännöllisistä hiutaleista, jotka ovat vaalean hopeanharmajia väriltään. Jyvät
ovat siloisempia rakenteeltaan, ja kaiken-kaikkiaan pienempiä kuin T.2.-ruudin hiutaleet.
S-ruuti on nykyisin oletettavasti ranskalaisten vakio-ruuti kaikkiin revolverin- ja
pistoolinpatruuniin.
3. POUDRE J. Puoli-huokoinen, hyytelöity nitroselluloosaruuti, sisältävä kalium- ja
ammonium-dikromaatteja. Jyviä on pieniä ja kookkaita sekaisin, kulmikkaita, ja
kelta-ruskeita väriltään; useasti sangen "pölyisiä". J-ruutia tavataan
useimmiten revolverien patruunista (7.62 mm Nagant ja 8 mm Lebel). Käytetään myöskin
haulikkoruutina.
(Nimitys "Poudre J" aiheutunee ammonium-dikromaatin keltaisesta - ransk.
"jaune" - väristä, joka tummuu pian valoon tultuaan ruskean tai oranssin
sävyiseksi. Kromaatit muuttuvat valon vaikutuksesta myöskin kemiallisesti
aktiivisemmiksi. Tämän ominaisuuden takia käytettiin dikromaatteja
kuvapaino-tekniikassa ja valokuvauksessa. Hienoimpia matta-pintaisia mustavalkoisia
taide-valokuvia vedostetaan yhä dikromaattien valonherkkyyttä hyödyntäen, ja
metallipintoihin - kuten aseisiin - voidaan etsata valokuvamaisen yksityiskohtaisia
koristekuvioita kuvapaino-tekniikasta omaksutulla kromaattimenetelmällä. PTK).
TSHEKKOSLOVAKIA.
Tshekkoslovakian puolustusministeriöllä oli heti 1. maailmansodan päättymisestä
lähtien läheiset suhteet Ranskan sotaministeriöön. Niinpä Poudre S:n kanssa
identtinen ruuti omaksuttiin Tshekkian valtion latauttamiin pistoolinpatruuniin. Ruudin
valmistaa Prahassa toimiva valtion ruutitehdas, joka oli aijemmin tuottanut tyypiltään
itävaltalaisia ruutilaatuja.
(Ennen 1. maailmansodan päättymistä kuuluivat Tshekkia ja Slovakia maakuntina
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan, joka omisti ilmeisesti Prahan ruutitehtaankin. Tehdas
toimii yhä, tuottaen edelleen ranskalaisen reseptin mukaista, erittäin korkealaatuista
S-ruutia; tuttua mm. Selliér & Bellot:n lataamista 9 mm Makarov-patruunoista.
Tshekkian valtion tilauksista ylijäävän ruutituotannon ostaa nykyisin USA:lainen firma
Accurate Arms, tölkittäen tynnyritavarana laivatun ruudin ja myyden sen kotilataajille
kolmin- tai nelinkertaisella hinnalla. Ei välttämättä ahneutensa vuoksi! Lienee syytä
tehdä selkoa bisneksen kuvioista ja taustoista:
AA:n ruudit aiemmin valmistanut israelilainen ruutimanufaktuuri oli palanut tai
räjähtänyt, eikä sitä enää aiottu jälleenrakentaa, joten tshekki-ruudin
maahantuonti oli pakonkin sanelemaa. Niin myös ruutien hinnoittelu USA:ssa ja muissa
länsimaissa: Pienehkö tuontifirma ei uskalla aiheuttaa "markkinahäiriötä".
Saisi pian vieraakseen MAFIA:n, tai porukan nimeltä "Fucking Bunch of Idiots",
jotka ovat lähestulkoon sama asia, vaikka FBI:n inheät "G-miehet" kantavatkin
virkamerkkiä ja kuittaavat palkkansa verovaroista. Niiden maksajille ei kuitenkaan ole
tarjolla SUOJELUA. Mafian palvelutaso on huomattavasti parempi, mutta niin on myös ruudin
suurtuottajien kartellin maksukyky.
Prahan ruutitehtaan alkuperäinen aikomus - Tshekkoslovakian kolmannen itsenäistymisen
jälkeen - oli ruutien myynti maailmanmarkkinoille "käypään hintaan", mutta
yleismaailmallinen ruuti-kartelli ehätti estämään moisen "polkumyynnin" jo
ennen sen alkamista. Accurate Arms:in markkinoiman S-ruudin kauppanimi on "AA No.
2". Palonopeus VihtaVuoren N310:n ja N320:n väliltä. Energia niiden luokkaa, ja
siten myös latauskokeilujen aloitus-annostelu. Syttymisherkkyys voi olla lähempänä
N310:tä kuin N320:tä, jyvien hiutalemuodosta johtuen.
Venäläisen "Sokol Poroh"-monikäyttöruudin otaksutaan myös olevan
valmistettua Poudre S:n reseptillä. Senkin tuleminen maailmanmarkkinoille on ehkäisty,
mm. perustelulla: "Sokol-ruudille ei ole olemassa testattuja latausreseptejä kuin
venäläisistä komponenteista ladattaviin haulikonpatruunoihin". Mutta onhan AA No.
2:lle! Eivätkä mahdolliset vähäiset eroavuudet sen ja Sokol:in koostumuksien välillä
vaaranna lataajien/ampujien henkeä tai terveyttä. Viime kädessähän jokainen
kotilataaja joutuu kuitenkin "hienosäätämään" latinkinsa asekohtaisesti.
Taulukkotietous on tarpeen vain haettaessa latauskokeilujen aloitusannosta - ja
muistettakoon nopeapaloisten ruutien "joustavuus", eli vähimmäis- ja
enimmäisannosten pitkä väli: Ei prosentteja, vaan kertaluokkia! PTK).
ITÄVALTA.
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian aikaan oli ruudin tuotanto valtion monopoli. (Tämä
seikka viivästytti mm. perki-savuttoman ruudin saamista tuotantoon vähintään 16
vuodella! <Ks. sarjamme edellinen osa>. Maailmansodan aikaan jouduttiin ruutien
tuotantolisenssejä myöntämään myöskin yksityisomistetuille valmistajille, joista
tärkein oli Hirtenberger Patronenfabrik, mutta merkittävä myös Selliér & Bellot.
Prahan ruutitehdas lienee ollut valtion omistama. PTK).
Huomattava ruutivalikoima näyttää olleen käytössä pistoolinpatruunissa. Ainakin
seuraavanlaisia on tavattu, nimittäin:
1. Puoli-huokoinen, hyytelöity nitroselluloosa-ruuti, joka koostuu erittäin pienistä,
suhteellisen paksuista, kooltaan ja muodoltaan säännöllisistä kiekkomaisista jyvistä,
jotka ovat väriltään valkoisia (= värjäämättömiä). Valmistaja: Hirtenberg.
2. Kuten ruuti No. 1, mutta kiekot ovat ohuempia ja harmajan viheriäisiä väriltään.
Valmistaja: Hirtenberg.
3. Tiivis, hyytelöity lehtiruuti, jonka hiutaleet ovat suuria, säännöllisiä,
neliskulmaisia, sileitä ja läpikuultavia, muistuttaen sarveis-ainetta. Valmistaja:
Hirtenberg.
4. Tiivis, ei-huokoinen, hyytelöity ruuti. Jyvät pieniä, kuppimaiseen muotoon
puristettuja kiekkoja; pinta karheahko. Ruskeita väriltään. Valmistajat: Hirtenberg ja
valtion ruutitehtaat.
5. Tiivis, ei-huokoinen, hyytelöity lehtiruuti. Hiutaleet epäsäännöllisiä neliöitä
ja "timantinmuotoisia" nelikulmioita sekaisin. Grafitoituja kiiltävän mustiksi
väriltään. Valmistajat: Valtion ruutitehtaat 1914. Selliér & Bellot 1916.
6. Ruutien No. 2 ja No. 5 seos, noin puolet kumpaakin lajia. Valmistaja: Hirtenberg.
(Päätekstin loppu. Lähdeteos: "Textbook of Automatic Pistols" by R.K.
Wilson).
Edelliset Tekniikkaa ja historiaa:
Tuttuja ja tuntemattomia täyteisammuksia >>
Täyteis-aiheisia arkistolöydöksiä >>
Uus-aikaisten käsiaseiden ruudit >>
Palaako - vaiko räjähtää? >>
Mauser C96 käsikirja osa 1, osa 2 ja osa 3
>>
Talvisotaisia myyttejä ja muistelmia >>
Norsupyssyn kunnostus ja käyttöönotto >>
Mustaruuti tiivistyi "valssin tahdissa" >>
Husovaarnan huoripojat >>
Norsupyssyn ampumatarvikkeet >>
Schouboen pyssyt ja puukeernakuulat >>
Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.
Gunwriters on the Web P.T. Kekkonen