<< Uusimmat  Osa 28 >>  27>>  26 >>  25 >>  24 >>  23 >>  22 >>  21 >>  20 >>   19 >>    18 >>   17 >>   16 >>  5 >>  14 >>  13 >>  12 >>  11 >>  10 >>   9 >>   8 >>   7 >>   6 >>   5 >>   4 >>   3 >>   2 >>   1 >>     Gunwriters >>    In English >>   guns.connect.fi >>   Linkit >>

TOKKO TIETOA ON?

"G.O.W.":n kysymys- ja vastauspalstaa toimittaa: P. T. Kekkonen.
Kirjepostiosoite: GOW, PL 525, 80161 Joensuu

Osa 29, päivitetty 17.03.2001

- Gunwriters - siihen tepsii vain sähkökatko

Surmanloukku

Osui silmiini Nagant revolveri vuodelta 1932, jonka rulla oli kairattu 7,65 Parabellumin kokoon. Mitäpä mieltä olette tällaisesta, onkohan kestävä?

Nim. "Kaikenlaisia virityksiä..!"


Kuvassa oikealta: Upseeri- ja miehistö-Naganit sekä pitkäpiippuinen .22 -pesitetty tarkkuus-Nagant, joka lienee Neuvostoliiton DOSAAF -kodinturvajoukkojen tai poliittisen Pioneer -nuorisojärjestön ennen v. 1945 omaan käyttöönsä rakennuttama harjoitteluase.


  7.65 x 21 mm patruunalle pesitetty revolveri on varsinainen surmanloukku, ottaen huomioon Parabellum-patruunan hylsyn suurempi läpimitta ja huomattavasti 7.62 mm NAGANT-patruunaa korkeampi käyttöpaine. Olen itsekin nähnyt yhden Nagantin, jossa oli kolme pesää kalvettu 7.65 Para-patruunoille, jättäen siis vähintään yksi pesä väliin alkuperäismittaansa. Aseella kerrottiin jopa ammutun muutamia laukauksia. Jos jokainen pesä kairattaisiin paksumman patruunan mittoihin, ei niiden väliin jäisi käytännöllisesti katsoen lainkaan väliseinämiä; ainakaan riittävän paksua metallivahvuutta.

Näkemälläni aseyksilöllä ampumista koskevia legendoja suvaitsin silloin epäillä, mutta joitain laukauksia on "viritys" voinut kestääkin, koska 7.65 Paran hylsy on Nagantin pesää lyhyempi. Hylsynkaula jää vaille pesän tukea ja aukeaa normaalia avarammaksi, päästäen ruutikaasua virtaamaan luodin ohitse. Kaasun ohivuoto päättyy vasta luodin kaivautuessa rihloihin, eli koko patruunapesän etuosan pituuden verran. Vuoto alentaa laukauspainetta ja ehkäisee paineen normaalin kehittymisen. Ajan myötä ase kuitenkin hajoaa. Ilmeisesti ensinnä lakkaa rullaa eteenpäin työntävä iskupohja palautumasta ala-/taka-asemaansa jousivoimalla, mikä on "sapienti sat"- oire ja vaaran merkki. Jos paukuttelua jatketaan jollain konstilla edelleenkin, saattaa iskupohja lentää päin ampujan naamataulua, rullankehys murtua tai heikoin patruunapesä laajentua turmelukseen asti.

Alkuperäisten Nagant-patruunoiden yleisesti tunnettu epäsaatavuus (tai hirmuinen hinta) on johtanut askartelijat vaarallisten kokeilujen tielle, ja monien aseiden osaksi on koitunut turmio; ei niinkään ampumisen kautta (koska aseiden kairaajat ovat yleensä tulleet järkiinsä "uudelleenpesityksen" lopputuloksen nähtyään) vaan kaliberin muunnosyrityksen seuraamuksena. Pelastukseksi koituisi 7.62 mm Nagant-patruunoiden massiivinen salakuljetus Venäjältä, mikäli niitä sielläkään enää valmistetaan; edes lyijyluodillisia tarkkuuspatruunoita, joita joskus taka-vuosikymmeninä sai kaupoistakin (ainakin Helsingin "Rantarosvoilta", tosin ryövärihintaan).

Teho ei tosin ollut likimainkaan taistelupatruunaa vastaava: Oli luojassaan, jaksoiko 25 metriin ammuttu luoti upota mäntyparruun. Muistista kaivoin joskus kuulemani lähtönopeuslukeman 160 metriä sekunnissa. Kotilatausta vaikeuttaa patruunoiden Berdan-nallin poikkeuksellinen läpimitta, 5.0 mm. Muuten olisikin helppoa ja täysin laillista tuoda maahan ja markkinoida nallittamattomia tyhjiä hylsyjä. Nagantit jäävät siis yleensä käyttämättömiksi muistoesineiksi, joiden vapauttaminen luvanvaraisuudesta voisi olla ensi askel kohti "esi-bobrikoviaanista asepolitiikkaa". Useimmat Nagantit pidetään Suomessa yhä hallussa "Suojeluskunnan luvalla", eikä niistä ole koitunut poikkeuksellisen suurta vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle viime vuosikymmeninä.

1003 MMI; PT


    - Gunwriters - tuntee rahan mutta ei sitä koskaan näe


Ronsupyssy omaksi

Hyvä PTK! Olen saanut kirjoituksistasi kuvan, että yli 20 mm kaliberin aseille ei meillä myönnetä lupia. Olen myös lukenut, että ainakin mustaruutiaseita on Suomessa rakennettu ja luvitetttu 30 mm väljyyteen asti. Missä siis kulkee pienaseen raja?

Peukalonmentävä on paras, toivottaa:

Gari Grandi

  "Kentältä" saadun palautteen mukaan ei itselataavien 20 mm panssarintorjuntakiväärien, kuten L-39, SOLOTHURN ja OERLIKON, taannoinen deaktivointi-pakko ole enää voimassa kaikessa ankaruudessaan. Ainakin "norsupyssyjä" L-39 on myyty ampumakuntoisina tiemmä vuosien ajan. Aseet ovat siis "kiväärikaliberisia", vaikka niiden patruunoita voidaan ampua myöskin konetykeillä, joihin ainakin 20 x 138 mm SOLOTHURN LONG on alkuaan kehitelty. Tämä korjaukseksi aiempaan tietoon: "Deko-pakko" koskee YLI 20 mm kaliberisia aseita, sekä ERVA-aseita, kuten konetykkejä. Niidenkin kohdalla lienee jouston mahdollisuus erikoistapauksissa 20 mm kaliberiluokassa.

Uhka ei kuitenkaan ole väistynyt: Nykyisin on esimerkiksi L-39 "PIENASE", jollaisten yksityisen hallussapidon täysimittaista kieltämistä on ainakin esitetty varsin vaikutusvaltaisissa piireissä. Nähtäväksi jää, toteutuvatko siviilihenkilöiden aseistariisunnan hankkeet, sekä sekin, mihin toimenpiteisiin aseenomistajat uskaltavat missäkin maassa ryhtyä ylimuistoisten oikeuksiensa puolustamiseksi.

1103 MMI; P.T.Kekkonen.


    - Gunwriters - sisäministeriön luetuin


Omat ja naapurin rynkynpatruunat

Olen tässä ystävien kanssa kinastellut aiheesta, joka koskee nykyisen Venäjän asevoimien rynnäkkökivääri-kaliberia. Mikä se on laajoilla maavoimilla ja erikoisjoukoilla? Taisin lukea joskus Suomen Sotilas-lehdestä että Venäjä aikoo vuoteen 2000 mennessä saada tavoitteekseen, että kaikkien yhtenäinen rk-kaliberi olisi 5.45 x 39 (AK-74), mikä näkyy uutisissa kaikkialla. Mikä tässä on totuus kun meillä reserviläistouhuissa puhutaan koko aika että meillä on sama kaliberi 7,62 x 39. Ja täten vaihtokelpoisuus lippaiden ja patruunoiden kanssa on sama. Mutta eikö tällaiset väitteet ole harhatietoa? Mikä on tässä asiassa oikeaa tietoa? Jos idästä tulisi laajamittainen uhka niin mikä olisi heidän todellinen rk-kaliberinsa meitä vastaan. Kun aina puhutaan 7.62 x 39 läpäisystä: Kuinka pitää seinät suojata ja niin edelleen. Mitä sillä on merkitystä jos on aivan eri kaliberi? Olisin oikeasta vastauksesta erittäin kiitollinen.

Parhain terveisin Mika

  Venäjälläkin pyritään yhtenäiskaliberiin, johon siirtymistä vauhditti osaltaan Afganistanin sota. TV:n uutispätkissä alkoi näkyä vähentyvässä määrin viistosuisia AKM-rynnäreitä ja sodan loppuvaiheessa jo lähes yksinomaan suujarrustaan helposti tunnistettavia aseita AK-74. 5.45 x 40 mm patruunat tulivat tutkituiksi ja tunnetuiksi länsimaissa 1980-luvun alkuvuosina, joutuneina afgaanien sotasaaliiksi. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, alkanee kaliberinvaihdos olla jo toteutunut, eli 5.45 x 40 mm on omaksuttu yleisesti.

Pidempänä kiväärin ja kk:n patruunana säilyy 110 vuotta täyttävä 7.62 x 53R, mutta erityisesti kriisiaikoina aiheutuisi patruunahuollossa hämminki ja hässäkkä, jos jakelussa olisi suunnilleen samanpituisia kaliberiltaan erilaisia rk:n patruunoita. 7.62 x 39 mm patruuna on ilmeisimmin tuomittu katoamaan Venäjän asevoimien palveluskäytöstä "vanhentuneena hylättynä". Joillekin "kolmannen ruodun" joukko-osastoille voitaneen yhä jakaa vanhoja 7.62 mm rynnäreitä, mutta varsinaisten taistelujoukkojen kalusto on jo erittäin pitkälle ajanmukaistettu.

Kehitteillä olevat uudet asemallit (esim. NIKONOV) ampuvat 5.45 mm patruunaa M-74. Erikoisaseet ovat tietenkin luku sinänsä, mutta niiden tuotantomäärät ovat vähäisiä, eikä niiden ruokavalioon yleensä kuulu 7.62 x 39 mm patruuna, poislukien jotkin eksoottiset variaatiot, kuten sulkumännällä varustettu "äänetön patruuna". Luotien läpäisykyvyillä 5.45 mm ja 7.62 mm ei ole kovin järkyttävää eroa, ajatellen suojarakenteita. Erikoisluoteja käytettäessä saattaa 7.62 mm olla jopa läpitunkevampi, ainakin ladattuna kartiokärkisellä wolframkarbiidi-keernaisella panssariluodilla: Se "kahlaa", kun taas 5.45 mm luoti kiepsahtaa osuttuaan herkästi poikittain. Niinhän se on suunniteltu toimimaankin. Mainitsemassasi skenaariossa on ehkä suurin kaliberien erilaisuudesta koituva haitta se, että sotasaalispatruunoita ei voida käyttää suomalaisten aseissa; poikkeuksina tietenkin 7.62 x 53R-kaliberin ja järeiden konekiväärien patruunat.

Skenaarion toteutumisen todennäköisyys on kuitenkin niin vähäinen, ettei rynnäreiden kaliberin vaihdokseen ole aihetta Suomessa nyky-näkymillä, ja jos vakavasti otettava uhka ilmenee, vaihtuu kaliberi 5.56 x 45 mm:ksi. (Siirtymävaiheen ajan joudumme tulemaan toimeen omillamme, eli 7.62 x 39 mm:n aseilla ja patruunoilla). "Ceterum censeo", että NATO:on olisi pitänyt assosioitua jo "yöpakkasten" aikaan 1950-luvun lopulla: NL tyrkytti Suomea kuin kermatorttua hopealautasella Pohjois-Atlantin Puolustusliiton jäseneksi! Etsikko-aikaa ei kuitenkaan hyödynnetty, eikä kai edes huomattu meille tarjottua tilaisuutta. Nooh, parempi myöhäänkin kuin ei LIIAN myöhään..!

1003 MMI; PT


    - Gunwriters - ravisteltava ennen käyttöä


Hieman kysymyksiä MPP:lle QuickLOAD:sta:

Kysymys: 1) Load-ohjelmassa ei ole mahdollista syöttää patruunan lämpötilaa ja näin ollen ennustaa tulevaa painetta ja lähtönopeutta! Onko ohjelmassa jokin oletuslämpötila, josta arvot pitää muuttaa käsin?

(Toimituksen huomautus: 1000 millibaria on ns. "normaali-ilmakehän" painelukema, eli 1 bar. Kyseessä ovat siis ulkoilman eivätkä patruunapesän paineet. PT/GOW).

VASTAUS: QL:ssa oletuslämpötila on ilmeisesti 15 C, jota pystynee muuttamaan, jos alkaa muuttaa koko ohjelman lähdekoodia + mahdollisesti lisäämään omia kaavoja. Eli en suosittele, ellei hallitse tarvittavia kaavoja + ko. ohjelmaa. Lisäksi lämpötilanvaikutus on ruutikohtainen, eikä sitä voi juurikaan ennakoida tarkasti.


Kysymys: 2) Käytän enimmäkseen .338 LM kal. kivääriä (ruutinaVV N170). Ruudin, luodin, aseen ja kiikarinasetukset on tarkastettu moneen kertaan.Lähtönopeus on mitattu     luotettavasti moneen kertaan ja kuitenkin QuickTARGET antaa "vääriä" käyriä. Lentorata alkaa muistuttaa oikeaa vasta kun ilmanpainetta nostamalla yli 400 mpar  (1000 mbar +400 mbar). Mikä on vikana ?

VASTAUS: Syynä on QT:n käyttämä G1-funktio. Se on tarkka kiväärikalibereissä 400-600 m:iin, luodista riippuen. QT ilmoittakin sen, eikä siten siltä voi odottaa pitkänmatkan tarkkoja tuloksia. Hyvää siinä on toimiva ennakonlaskenta liikkuvaan kohteeseen yms. kaavat.

G1 -arvot on kokeilemalla saatu 30 mm tykillä ammuttujen ammusten lentoradasta. Ko. ammukset tunnetaan nimellä Krupp:n standardiammus. Kokeet tehtiin 1800-luvun lopulla, ja ovat yhä päteviä. QT:n ohjevihkosessakin mainitaan, ettei ohjelma sovellu tarkkojen lentoratojen laskemiseen yli 500 metriin.

Nämä "pienen ilmanvastuksen luodit", eli pitkät venepäräiset luodit poikkeavat siinä määrin "standardiammuksesta", että G-fuktioilla niille ei saada tarkkoja lentoratoja.

Esim. verrataan PCB:llä laskettuja ja QT:lla laskettuja lentoratoja: Ne ovat identtiset (No jaa, on niissä muutamissa kohti yhden tai kahden millimetrin ero). Molemmat niistä nimittäin käyttävät samaa G1-fuktiota. Kuitenkin lentoradat ovat pitkiltä matkoilta "vääriä", verrattuna todellisiin.


Kysymys: 3) Joko kyseisiin ohjelmiin löytyy päivityksiä?

Kysele maahantuojalta, Tussari/Villikarju Oy:ltä. Päivityksiä pitäisi tulla noin vuoden välein. Yhteystiedot:

Tussari / Villikarju Oy
Antinkankaantie 30
92130 Raahe
Puh. (08)220072
Fax (08)221412
Gsm 0400 281086
www.microstep.fi/tussari 
email: tussari@microstep.fi 


Kysymys: 4) Olet kuulemma tehnyt näistä ohjelmista artikkelin. Mistä sellaisen saa/missä julkaistu?

VASTAUS: Ase-Lehti 5/2000 ja hieman erilainen esittely GOW:n sivuilla, vanhoissa "Ruutisissa".


Kysymys 5) Ohjelmien tekemiä lentoratoja on verrattu ampumalla toteutuneisiin  käppyröihin. Onko muita luotettavia keinoja tietää todellinen lentorata kuin kokeilla se ?

Terveisin "Älmä"

VASTAUS: Ei ole muita luotettavia keinoja tietää lentorataa. Sitä kyllä voi ennustaa ohjelmien avulla.

MPP  0603MMI


- Gunwriters - huonoa mainosta mutta menee hyvin perille


Väärinkäsitysten suma?

Olen pohtinut hiukan sisäballistisia seikkoja ja tullut siihen tulokseen, että järkeilyssäni tai asiatiedoissani (tai molemmissa) on jotain vialla. Olen näet jostain painanut muistiini sellaisia muka tosiasioita, että ruudin palokaasujen max etenemisnopeus olisi 1500 m/s ja tämä olisi siis teoreettinen maksiminopeus, joka ruudilla voitaisiin luodille antaa. Toinen luuloni on, että ruudin energiasta siirtyy esim. pulttilukkokiväärillä ammuttaessa luodin liike-energiaksi noin 30 %. Missä kohden luulojani on siis vikaa? Luoti saadaan kuitenkin ruudin avulla lähtemään kiväärin piipusta 1200+ m/s nopeudella. Tällöinhän palokaasujen etenemisnopeudesta hukkaantuisi vain viidennes?

Toinen asia: Pitääkö paikkansa, että palonopeudesta riippumatta on kaikkien nitroselluloosaruutien sisältämä energiamäärä likimain sama, eli noin 4000 J? Entä mikä on mustanruudin energiasisältö/gramma?

Kolmas: Mikäli tavoitellaan ammukselle todella korkeita lähtönopeuksia (1800 - 2000 m/s), mikä räjähdysaine tulisi pontimena kyseeseen ja mikä olisi tällöin painetaso?

Sitten täysin eri asia. Taannoin TV:ssä esitetyssä Zardoz-laatuelokuvassa sankari alussa viritti revolverinsa piipusta taaksepäin vetämällä (kuten pistoolin luistin) ja tällöin iskuri virittyi. Liikkeen päätteeksi piippu palautui etuasentoon. Oliko kyseessä jokin todellinen ase vai elokuvatekele?

Kiitosta niin paljon että varmasti piisaa,

" Lazzeroni + "

  Ei tietosi 1500 m/s ruutikaasun maksiminopeudesta aivan väärä ole, mutta vanhentunut jo runsaat sata vuotta sitten. Mustanruudin kaasujen etenemisnopeus on tuota luokkaa, koska "kruutisauhussa" on enemmän kiinteitä tai nestemäisiä aineksia kuin kaasumaisia. Alkuperäisimmän perki-savuttoman ruudin (VIEILLE Poudre Blanc) kaasun nopeudeksi mitattiin v. 1886 noin 2400 m/s. Kehittyneempi kordiitti- ja ballistiittiruuti tuotti noin 2700 m/s nopeuden kaasuvirtaukselle. Kaasun koostumuksessa ei ollut juurikaan eroa Vieille:n ruutiin verrattuna, mutta ruutiin lisätty nitroglyserooli (pitoisuus kordiitissa jopa 58 %) korotti sen palamislämpötilaa, jolloin kaasu "oheni" ja keveni, juuri kuin ilma kuumailma-pallossa eli "montgolfieerissä". Nämä kaksikomponentti-ruudit omaksuttiin käyttöön vuoden 1888 tienoilla.

Venäjällä pääsi kemistinero DIMITRI MENDELEJEV samoihin kaasuvirtauksen nopeuksiin vuonna 1890 "virittämällä" ruudin typpidioksiidi-pitoisuuden optimitasolle 12.6 % typpeä. Ruutikaasussa oli tällöin maksimaalisen suuri osuus kevyttä häkää eli hiilimonoksiidia ja minimaalinen osuus "sakeaa ja painavaa" hiilidioksiidia. Typpipitoisuuden lisäämisellä päästäisiin samoihin tuloksiin, mutta ruudin tuotantoteknologia vaikeutuisi, koska typpidioksiidia enemmän sisältävä nitroselluloosa ei liukene ainakaan kohtuuhintaisiin liuottimiin riittävässä määrin tuottamaan mekaanisesti tarvittavan lujarakenteista ruutia. 13.2 % typpeä sisältävä nitroselluloosa on lähestulkoon liukenematonta eetteri-alkoholiseokseen tai "etikka-eetteriin" eli etyyliasetaattiin. Edes asetooniin ei huipputasoon nitrattu selluloosa liukene siinä määrin, että sen avulla gelatinoidusta ruudista voitaisiin pursottaa tai valssata mekaanisesti kestäviä ruutijyviä ampumakäyttöön "täys-kovissa" patruunoissa.

Lisäksi on selluloosan nitraaminen 13+ % typpipitoisuuteen melkoisen kallis, vaikea ja vaarallinenkin prosessi. Mendelejevin periaatteella tuotetun ruudin etuja nitroglyseroolilla "terästettyyn" ruutiin verrattuna ovat huomattavasti alhaisempi palamislämpötila, joka vähentää aseiden tuliputkien taipumusta palaa pilalle, ynnä ruudin vähäisempi heikentymisalttius alhaisissa lämpötiloissa. Nitroglyserooli-pitoiset ruudithan ovat tunnetusti "pakkasta pelkääviä kauniin kesäpäivän propellantteja". Niiden etuna on puolestaan vähäinen tai olematon taipumus imeskellä sisäänsä kosteutta höyryävänkosteasta tropiikin ilmastakaan. Ruutikaasun virtausnopeuden "haamumaili" 3000 m/s saavutettiin 1. maailmansodan aikaan, kun Pariisin kaupunkiin ammuttiin 210 mm kranaatteja "Kaiser Wilhelm"-kaukotykillä 130 kilometrin etäisyydeltä, ja toistamiseen seuraavassa suursodassa, kun Saksan Luftwaffe:n lentokoneiden 8 x 57 mm konekivääreihin ladattiin "v-patruunoita" NIPOLITE-ruudilla, jonka pääkomponentti oli räjähtävässä tulilangassa yleisesti käytetty pentriitti, saksaksi "Nitropenta", kemiaksi pentaerytritooli- tetranitraatti.

Ruutikaasun keventäminen joko sitä ylikuumentamalla tai sen koostumusta muuttamalla ovat siis vaihtoehdot, pyrittäessä ammuksen lähtönopeuden maksimointiin. Tähänastinen tunnettu ennätys, joka lienee rikottu jo kauan sitten joillain eksoottisilla mutta kenttäkelvottomilla ase-kehitelmillä, oli 6000 metriä sekunnissa. "Aseena", tai oikeastaan testivälineenä, oli nylon-kuulia ampuva "kevytkaasu-tykki", jolla testattiin avaruuskapselien ja satelliittien meteoriitinkestävyyttä. Laitteen panoskammio oli jaettu kaksiosaiseksi, reijitetyllä väliseinämällä. Etukammio täytettiin vetykaasulla tai heliumilla. Takakammioon pantiin latinki tavallista ballistiitti-ruutia. Ammus työnnettiin rihlattomaan tuliputkeen ilmeisesti suun kautta. Laukauksen ruutikaasu kuumensi kevytkaasun, joka paisui nopeasti suureen tilavuuteen, yli 3000 Celsiukseen äkkiä kuumenneena, ja tyrkkäsi kevyen muovikuulan lentoon TODELLAKIN noin KUUDEN kilometrin sekuntinopeudella. Laite oli sijoitettu kapeaan kammioon, josta voitiin imeä ilmat pois ennen laukausta, eikä ampumaetäisyys ollut kovinkaan montaa metriä.

Pulttilukkokiväärin hyötysuhde on runsaat 30 % riippuen tietysti monista osatekijöistä. Keskimäärin noin 1/3 ruutiin sidotusta energiasta saadaan hyötykäyttöön. Esimerkiksi luodin kiertoliikkeen aikaansaamiseen "hukattu" energia voidaan käyttää hyödyksi vielä maalissakin, muunmuassa ampumalla lyijykärkiluoteja, joiden laajenemista tehostaa keskipakovoima enemmän kuin maallikko osaa edes uneksia. Heikkovaippaisimmat suurnopeusluodit voivat "räjähtää" jo lennossa, ammuttuina vaikkapa .22-250 kaliberin luodikolla. Kärjestään hieman viistottu kokovaippaluotikin tuottaa mielenkiintoisia terminaaliballistisia ilmiöitä kiertoliikkeensä kautta.

Toinen asia: Nitroselluloosaruutien energia Joulea per gramma on vaihtelevainen. 4000 J/g on karkea keskiarvo, mutta ei riittävän tarkka laskelmiin. VihtaVuoren ruudeista on "kesyintä" Magnum-luodikkoruuti N165: Energia 3500 J/g. Lämpöenergian 3600 J/g kehittävät kivääriruudit N133, N135 ja N160, sekä 20N29, joka on tarkoitettu panssaripyssyihin, alkaen kaliberista 12.7 x 99 mm (.50 BMG). Toista ääripäätä edustavat "pistooli- ja haulikkoruudit" sarjaa N300: Lukuunottamatta konepistooliruutia N330 (4150 J/g) on kaikkien taulukoitu energiasisältö 4200 Joulea/ gramma. Ainakin N310 syntyi tosin kivääriruudiksi, alkuun paukkupatruunoihin, mutta vuodesta 1936 myös SAKOn 7.62 x 53R-kaliberisiin matalapainepatruunoihin luodilla 110A LYIJYÄ ja vuonna 1942 vaippaluodillisiin VPTn puolipanos-patruunoihin.

Kiljuen kehuttujen N500-sarjan kivääriruutien energiat roikkuvat keskiarvon 4000 J/g puolin ja toisin: Vaihtelu plusmiinus 50 J/g valmistajan listauksen mukaan. Mustanruudin kalorimetristä energiaa en äkiksestään muista. Se ASE & ERÄ-lehti, jonka SUULIEKKI-liitteeseen kirjoitin jutun mm. ruutien energioista, on vinttikomerossa kaksimetrisen rojukuorman alla. Mutta tartutaanpa taskulaskimeen: 10.75 mm BERDAN-patruunan 25-grammaisen luodin lähtönopeus oli 442 m/s, ja vastaava liike-energia täten noin 2442 Joulea. Ruutilatinki jalkaväkipatruunassa oli 5 grammaa, tasan. Gramma ruutia tuotti siis 488.4 Joulen liike-energian, ja kun Berdanin hyötysuhde on melko tasan 1/3, saadaan kalorimetriseksi mustanruudin kalorimetriseksi energiaksi 1465.2 Joulea per gramma.

Haulikoissa muistelen joillain ruutilaaduilla sivutun 1500 J/g kalorimetristä energiaa. (Ruuti saattoi olla "LESMOK:ia", jossa oli 10 paino-% jauhennettua nitroselluloosaa normaaliin mustaruutimassaan sekoitettuna). Haulipanoksen liike-energia lähenteli erikoistapauksissa lukemaa 500 Joulea per gramma ruutia. Standardilatauksilla (36 grammaa hauleja, 6 grammaa mustaruutia, VO 366 m/s kaliiperissa 12) se oli vain 402 J/g. Ennätyslukemia saatiin ilmeisesti pienireikäisemmillä aseilla, joiden piippu on pitkä väljyyteensä verrattuna ja pesäpaineetkin korkeammat kuin 12-kaliiperisessa testiaseessa. Berdanissa oli pesäpaine vähintään kolminkertainen niihinkin verrattuna. ("Lesmok"-ruuti kehitti mustaruudille ominaiset paineet. Lisätyn nitroselluloosan tarkoitus oli pitää ruutikarsta "kuohkeana" ja helpottaa täten aseiden puhdistusta. Hivenaineen typpipitoisuus oli ilmeisesti enintään 12 % eli se oli "kollodium-puuvillaa").

Kolmas asia: NIPOLITE-ruuti (NP-Pulver) voisi olla poikaa huippunopeuksia tavoiteltaessa, mutta kevyt ammus voi pinkaista lentoon 2000 m/s nopeudella vaikkapa VihtaVuoren N300-sarjan ruudeilla. Talouspaperi-tulppa, kyllästettynä muutamalla pisaralla kynttilävahaa, ei läpäise viisisenttistä mäntylankkua aivan vähäisellä nopeudella. Ongelma on tosin se, että mikä nopeasti kiihtyy, se myös äkkiä hidastuu. Ilmanvastus noukkii melko pian naamaansa esimerkiksi muoviluodin liike-energian. NP-ruudilla ladattujen patruunoiden painetaso oli normien mukainen, mutta luotien lähtönopeus oli huomattavasti lisääntynyt, kuten myös aseiden rekyyli. Oikeastaan vain yhdellä lentokone-kk:lla oli "v-patruunoiden" ammunta sallittua, mutta monet saksalaiset tarkk'-ampujat käyttivät niitä, riskeeraten solisluidensa ja aseidensa kiikaritähtäinten kestävyyden.

Mitään ihmeruuteja ei ole odotettavissa lähitulevaisuudessa kotilatureiden ulottuville. Ruutitehtailijat kautta maailman kauhistelevat jopa "pistooli/haulikkoruutien" monipuolista käyttöä koskevaa informaatiotamme. Moiset nynnyt eivät taatusti uskalla ryhtyä tuottamaan esimerkiksi "Nipoliittia", joka oli "pirullinen Natsi-keksintö", ja on siksi iankaikkisessa pannassa. Aseiden paineenkestävyys on yhtä kuin hylsyjen kestävyys, ja hylsyjen jälleenladattavuuteen kiinnitetään huomiota entistäkin enemmän. Siksipä siis vedetään yläraja jopa tyrnävimpien Magnum-patruunoiden tapauksissa jonnekin 4000 ilmakehän kohdalle.

"Zardoz"-elokuvaa en ole nähnyt. Oliko ase kookas vaiko taskukokoa? Olet jo toinen visitoori, joka SEAN CONNERYn käyttämästä aseesta tietoja kyselee, antamatta taustatietoja. Ase oli mitä ilmeisimmin aito, WEBLEY-FOSBERY (jos oli kookas), tai UNION ARMS Automatic Revolver (jos oli taskuase), taikka näitä uudempi "revolveri-pistooli", jollaisia on valmistettu taannoinkin. Kyseisenlaisilla aseilla ei ole tulevaisuutta, mutta jännäri-elokuvissa niillä on paikkansa.

0303 MMI; PT


- Gunwriters - Päivityksiä sarjatulella -


Oikean lajinen ilmapyssy

Olen tässä mielessäni pyöritellyt jo jonkin aikaa ideaa oikean ilmakiväärin rakentamisesta. Kimmokkeen tähän sain jostain ilmakiväärien historiasta lukemastani kuvauksesta - muistaakseni - kuuden/ seitsemän millin väljyisistä rihlatuista, paineilmatoimisista 1600 -luvun ilmakivääreistä, joilla metsästettiin jopa peurojen kokoisia eläimiä. Ampuma-, vaan ei siis tulinopeudessa (sekä tarkkuudessa) ne hakkasivat sen aikuiset suustaladattavat ruutipyssyt suunnilleen kuusi - nolla.

Eli lähtökohtana projektissani olisi vanha sotilaskiväärin piippu, paineilmasäiliönä kompressorilla ladattava pieni painepullo, ilman annostelu sähköisellä servoventtiilillä ja ammuttavat kuulat putkimakasiinissa josta ne syötettäisiin solenoidilla toimivaan syöttölaitteeseen. (Tämän kaltainen koneisto mahdollistaisi jopa sarjatulen ampumisen!) Ulkonäkö voisi olla jotain Airforce Talonin tyyliä.

Mikähän olisi tällaiseen projektiin sopiva luoti? Olen pohdiskellut 7,5 mm:n hirvihaulien käyttöä, ne lähtisivät varmaan aika iloisesti 0.3":n piipusta? Taikka mahdollisesti jokin pistoolin valuluoti? Tai joku nuolimainen projektiili intiaanien puhallusputkien tapaan? Tai 7,6 -7,7 mm:n halkasijainen nylon-tappi, jonka päähän on liimattu teräs- tai lyijykuula?

Tarvitsisiko tämän tyyppinen ase muuten välttämättä rihloja? Minkähänlaisia lähtönopeuksia näillä eväillä saisi syntymään? Jenkit rehvastelevat omille big-bore airgun:eilleen jopa 1 000 fps nopeuksia. Entäpä jos ampuisi useampia kuulia yhtä aikaa? Tippuisi variskin paremmin, eikä viherpipertäjä-naapurin tarvitsisi tietää tästä vahinkoeläinten kurissapitämisestä yhtään mitään. Mitäs tuumit ajatuksesta? Olisi jotenkin mukavan tuntuinen sorviharjoitus. Ehkäpä se tästä vielä joku päivä realisoituu, kunhan aikansa muhii.

P.P.

  Sotilas-ilmakiväärit sekä ilma-hirvikiväärit olivat järeämpää sorttia! Väljyys oli keskimäärin 12 mm; näin esimerkiksi itävaltalaisissa GIRARDONI-ilmapyssyissä, joilla tirolilaiset tarkk'ampujat saivat NAPOLEON I BONAPARTEnkin kauhistuksen valtaan. LEWISin & CLARKin kartoitusretkikunnan ilma-peurapyssyn väljyys vuoden 1803 retkellä oli .44". "Aave-pyssyllä" hämmästyteltiin intiaaneja: Ei tulta, ei savua, ei kovin pahaa pamaustakaan, mutta peuroja saatiin nurin. Ase oli ilmeisesti suustaladattava, mutta ilmasäiliöön voitiin pumpata "henkeä" pariakymmentä laukausta varten ja säiliöitä oli mukana useita, ynnä ilmapumppu tietenkin.

Girardoni-kiväärin peränä toimivaan säiliöön saatiin ainakin kompressorilla painetta 40 laukauksen tarpeiksi jopa 200 ilmakehän "ponteeseen" ja putkimakasiiniin sopi 20 kuulaa, ynnä latausluistiin yksi lisää. Luisti painui jousivoimalla piipunreiän kohdalle, kun se vapautettiin. Kertomusten mukaan oli muutama ensimmäinen laukaus yli-ääninen, mutta kun säiliö vajaantui, alkoi luotinopeuskin vähentyä, jolloin aseesta tuli "äänetön voittaja" aikalaiseen muskettiin verrattuna. Projektisi on "tuomittu" onnistumaan nyky-teknologialla, koskapa onnistui 1700-luvullakin. 300 barin paineella olisi 7.65 mm lyijyherneksen lähtönopeus jopa runsaat 400 metriä sekunnissa, riippuen tietysti piipunpituudesta ja venttiilin annostelemasta ilmamäärästä.

Kaliberi 7.62 on pienenläntä ilmapyssyyn, mutta käytetäänhän esimerkiksi Englannissa jänisjahtiin 4.5 mm ilmakiväärejäkin; jopa jousi-mäntätoimisia malleja. Selkoa siitä, onko 5.5 mm hiukkaakaan etevämpi kaliberi metsästyskäytössä, ei liene saatu vieläkään. Palloluoteja lähietäisyyksille ammuttaessa eivät rihlat ole mitenkään välttämättömät, mutta tarkkuutta saadaan hiukkasen lisää, etenkin hieman epämuotoisille ja läpimitaltaan vaihtelevaisille hirvihauleille. Rihlaamattomaan aseeseen olisi edullisin ammustyyppi JAVELIN-flesetin mallinen nuoliammus: Teräskärki ja uritettu muovipyrstö. Moisia vasamia valmistettaneen yhä Eestissä 4.5 mm aseisiin, metsästyskäyttöön. Ainakin Englannissa niitä saa kalibereissa 4.5 mm, 5.5 mm ja ilmeisesti myös jo .25 kaliberin/ 6.5 mm ilmakoihin. Nuolia ammutaan taittoladattavilla aseilla - eikä ilmeisesti pahvitauluihin.

Rihlattuun aseeseen soveltuu aivan mainiosti lyhyenläntä pistoolin valuluoti, 7.62 mm pyssyyn vaikkapa 7.65 mm Browningiin tarkoitettu. (Suomessakin niitä valetaan jo yleiseen myyntiin, mutta ensimmäisten näyte-erien laatu ei nostattanut "hurraa"- huutoja: Peräpäässä oli symmetriavirhe ja kuparipinnoitus pyörivässä rummussa oli kolhinut luodit runtuisiksi. Kupari-sähkösilauksen paksuuskin oli vaihtelevainen). Syöttö putkimakasiinista onnistuisi kyllä pistoolinluotienkin tapauksessa.

Muoviluoti, kärkenä teräskuula, on koettu keksintö mm. ruotsalaisissa konepistoolin lyhytkantamapatruunoissa, ja ilmapyssyihin on maailmalla yleisesti saatavana PROMETHEUS-luoteja muovisella tiivisteholkilla. Kärki on sinkkivalua tai rautaa. Lähtönopeus on huomattavasti suurempi kuin lyijyluodeilla saatava. 7.62 mm Prometheuksella olisi käyttöä myös ruutiase-puolella erilaisiin kissanaivastuksiin.

Useamman kuin yhden lyijykuulan ampuminen kerralla voi johtaa tarkkuusongelmiin. Lisäksi alentuu lähtönopeus ehkäpä tehottomalle tasolle. Muut ideasi ovat kyllä toteutuskelpoisia ja muutamat koettuja maailmalla, sekä joukkotuotantoonkin jo ammoin hyväksyttyjä.

0603 MMI; PT


- Gunwriters - kahta en vaihda: sukat


Pyyhkeitä päätoimittajalle

Sivut sikin-sokin!

Olen tässä lueskellut GOW:n sivuja jo jonkin aikaa, ja todennut ne Internetin muuten niin saastaisessa ja turhanpäiväisessä informaatioryöpytyksessä erittäin mielenkiintoisiksi ja asiantunteviksi. Mutta: Sivujen ulkoasu on hieman aikaansa jäljessä, ja myös vanhempien artikkeleiden löytäminen on vaikeahkoa, koska en ole sivuilla vielä paljon liikkunut.

Vastaatko sivujen teknisestä toteutuksesta itse? Voisin nimittäin tarjota jonkinasteista teknistä apua asiaan. Omatkin html-taitoni ovat hieman ruosteessa, mutta jos mahdollista, voisin tehdä Gunwritersille jonkinmoiset uudet "mallisivut", joiden pohjalta voisit sitten miettiä sivujen ulkonäön uudistamista. Ulkoasun uudistus toisi mielestäni sivujen selailuun helppoutta. Haluan kuitenkin korostaa; hyvin ne sivut toimii nytkin!

Terv. Peacemaker

"ATK-valmiuteni" riittävät hädintuskin tekstin tuottamiseen, sekä oikolukuun ja revideeriin (= kielioppi- ja kirjoitusvirheiden korjauksiin kummallakin käyttökielellämme). Teknisen puolen ja sivujen "lay-outin" vastuuhenkilö on "Titari", joka joskus laatii myös piäkirjuutuksen, kun itselläni on kädet täynnä töitä saapuneen postin tai jonkin artikkelin kimpussa.

Mainitsemasi ongelman totesin itsekin runsas kuukausi sitten, saatuani käyttöön "lukukoneen" pari vuotta käytössäni olleen "kirjoituskoneen" lisäksi. Läheskään kaikkia "wanhoja syntejäni" en ole oppinut vielä hakemaan, kuin en myöskään Markuksen mainioita "evankeliumeita" tai KJA:n testiraportteja. Joitain päivityksiä on ilmeisesti myös jäänyt saapumatta GOW-sivuille asti. Sivujen sisällön tarkkailu hoidettiin ennen katselukoneen käyttöönsaantia Helsingistä asti, missä asuva huomioitsija kertoi puhelimitse, mitä uutta ruudulle on milloinkin ilmaantunut, pystymättä tietenkään kertomaan, mitä pakinoita ei ole näkynyt.

ATK-asiantuntemattomuuteni takia en voi kuitenkaan ryhtyä neuvomaan tekniikkapuolta muissa asioissa kuin juttujen kuvituksessa, rajoittuen silloinkin merkitsemään tekstiin vain sen, mihinkä kohtaan mikäkin havaintokuva "kiilataan", ja laatimaan tarvittaessa erillisen kuvatekstin. Näin alkeellinen on työtapamme! Nyky-maailman kahdeksas ihme on se, että olemme onnistuneet tuottamaan tämäntasoisetkin nettisivut pienellä porukalla: Varsinainen toimitus koostuu kahdesta miehestä ja yhdestä kissasta, vaikka urakkana on kahden erillisen nettisivun julkaiseminen + henkilökohtainen yhteydenpito visitooreihin kautta sivistyneen maailman. (Nykyisin jo noin 50 % neuvontatyöstä).

Eikä työ lopu, vaan pikemminkin lisääntyy, kun "rappari-CIAt" joskus lakkauttavat GOW/Finnish-sivun. Suosittelen aloittamaan englanninkielen opiskelun! Vaihtoehtona on hankkiutuminen "jäsenlistallemme" ja oman sähköposti-osoitteen haltuun omaksuminen. Sinullahan se jo onkin, mutta onkos "etuoikeutetun visitoorin" status? CIkA-razzian uhkan takia emme voi enää ylläpitää jäsenluetteloa millään kovalevyllä tai korpuillakaan, mutta kunniavelkansa maksaneet visitoorit muistetaan toki muutenkin. Statuksesta voi myös muistuttaa lyhenteellä "PV", nimen, "Eemeli-osoitteen" tai nimimerkin peräkaneettina. (Tarkoittaa lontoonkielisiä sanoja "Privileged Visitor" = "etuoikeutettu vierailija"). Joskushan on pakko ryhtyä priorisoimaan mm. "Tokko tietoa on?"- palstalle tulvivia kysymyksiä, koska sarkaa on paljon, kautta maailman, mutta kyntäjiä vähän.

Talkoo-apu olisi todellakin tarpeen, mutta se on yleensä jäänyt pelkkien ylimalkaisten neuvojen ja lupausten asteelle. Urakka olisi hankala, ellei jopa mahdoton, GOW-sivujen materiaalipaljouden takia. Kiitokset tarjouksestasi, jonka oikea osoite on kuitenkin gow@guns.connect.fi . Aloitteesi ohjautuvat tällöin tekniikkamiehellemme. Hänelläkin on tosin ongelmanaan aikapula, joten mahdollisuudet uudistuksiin ovat lähinnä teoreettiset. Kadehdimme niiden nettisivujen (esim. SAKO) kirjoittajia, joiden saitteja päivitetään vuoden välein. Oma päivitysvälimme on 1 - 2 viikkoa, eli niitä tulee todellakin "sarjatulella".

0803 MMI; PT


- Gunwriters - Housupyykkiä hoplofoobikoille


Startti supu-harrastuksiin

Alkoipa sitten viimein minunkin innostukseni hieman hiljaisempien, halvempien ja sievempien harjoituslatausten perään kohota. Käytössäni on Parker-Hale -kivääri kaliberissa .308 Win. alkuperäisellä Mauser-98 -lukolla ja mahdollisesti myös yhtä alkuperäisellä liipaisinkoneistolla varustettuna.

Kysymys 1: Olen ajatellut käyttää Sakon luotia 145A ja ruutia N310. Mistä alkaisin? Joko joitakin testituloksia em. luodilla ladatuista supu-latauksista on kertynyt?

Kysymys 2: Voidaanko em. luodin kohdalla kitkaa yhdenmukaistaa esim. kastovahauksella ja täten vähentää nopeusvaihteluja, vai onko se tarpeetonta a) vaipallisen luodin vai b) kuparivaipan vuoksi?

Kysymys 3: Edellä mainitsemani aseen syntyperä on minulle outo. Onko Parker-Hale valmistanut enemmänkin aseita käyttäen Mauser-98 lukkolaitteita? Lipas on kiinteä, kohtuudella vain 3, mutta tarpeen tullen 4 patruunaa syövä. Aseessani on ratatukki, mutta ohut, oikeastaan poikkeuksellisen hoikka piippu. Mahdollisuudet kiikarin kiinnittämiseksi aseeseen olivat vähäiset, sillä normaaleja uria ei ollut ollenkaan, mutta aseseppä laittoi sitten tarvittavat kiinnikkeet. Millaisia aseita P-H ylipäänsä valmistaa? Ei niitä ainakaan Suomessa paljon näe.

On minulla (ja eräällä ystävälläni) muutakin kysyttävää. Siitä muodostan kysymyksen 4: Ystäväni osti viime vuonna CZ:n piekkarin ja siihen suputtimen ja Tikan kiikarin. Se kävi hyvin, sillä vareksista tuli varsin päättömiä 50 metriin. Sitten kiikari kuitenkin sai ankaran kolauksen ja se lähetettiin V. Kärjelle huoltoon ja hän laskuttikin remontista reilut pari sataa. Raportoi oikaisseensa runkoputken ja tehneensä kollimaattoritarkistuksen. Remontin jälkeen aseen käynti ei palannut ennalleen. Kiikarin kiinnityksestä ei pitäisi löytyä moitteen sijaa ja kuvakin on ennallaan. Kuitenkin kasat ovat samalla patruunalla (joku RWS:n latinki) suurempia (kahden kämmenen) luokkaa kuin ennen haveria. Tuleeko sinulle noin kokeneena kettuna mieleen jokin yksityiskohta joka voisi olla vialla?

"Wanha Wisukinttu"

  1. Lopullinen käyttölatinki määräytyy asekohtaisesti. Turvallinen aloitusannos on 0.47 grammaa kuivia luoteja ja 0.45 grammaa liukastettuja luoteja ammuttaessa. Saatat joutua säätämään ruudin N310 annosta ehkä hieman ylöspäin tarkkuuden aikaansaamiseksi, tai hieman pienemmäksi, jos luodit alkavat lennellä räikkyen. HUOM! Putsaa piipunputkesta kaikki vaippametallin jäänteet ennen latauskokeiluihin ryhtymistä! FORREST-vaahdoke on todettu toimivaksi, mutta on hintavaa. Uuninpuhdistus- suihkeet ovat hidastoimisempia, mutta tekevät saman työn. "K2R" on ainakin kokeiltu ja hyväksi korvikkeeksi havaittu. Markus ja KJA ovat kehitelleet supulatinkeja 145A:lla ja ruudilla N310. Pitäisi löytymän GOW-sivulta vanhemmista jutuista.

2. Kuparivaippaluodin kitka on yhdenmukainen voitelemattomanakin. Melko "kireä", mutta yhdenmukaisuushan on tärkeintä. Jos käytät liukastetta, käytä aina samaa liukaste-seosta. Piipun puhdistus vaippa-ainekerrostumista on tärkeää ennen ammuntaa erityisesti kuivilla kuparivaippa-luodeilla. Ne tosin nuohoavat vähitellen vanhat tombakkisaasteet pois piipunseinämistä, mutta patruunoita tuhlautuu ehkä paljonkin, ennenkuin piippukitka ja aseen käynti alkaa vakiintua.

Jos SAKO alkaisi pinnoittaa luodit 145A ohuella galvaanisella tai "Electroless"-prosessilla kerrostetulla nikkeli-silauksella, voitaisiin todeta, että: "Ympär' käytiin ja yhteen tultiin!": Jo Spandaun vertailuissa vuonna 1887 todettiin ohuelti niklattu kupari ylivoimaisesti parhaaksi luotivaippojen materiaaliksi, mutta jouduttiin tyytymään "hyvään kakkoseen" eli silattuun rautavaippaan, koska 99 % puhdas kupari oli kallista. Nykyään tätä ongelmaa ei ole ainakaan Suomessa, koska kupari puhdistetaan elektrolyyttisellä menetelmällä riittävän puhtaaksi pienin kustannuksin. Tombakkipelti lienee kalliimpaa kuin 99 % puhdas kuparilevy.

3. PARKER-HALE on wanhastaan tunnettu merkki. (Ainakin vuodesta 1910 tai -11). Alkuaan se valmisti lisenssillä MAXIM-vaimentimia, tai markkinoi USA:sta tuomiaan vaimentimia, jos oma tuotantokapasiteetti ei riittänyt. P-H MM1- piekkarivaimennin oli kehitelty jo vuonna 1919, mutta sen tuotanto alkoi vasta vuonna 1934, kun yhteistyökumppani MAXIM SILENT FIREARMS Co. laittoi lapun luukulle LEX MORGENTHAUn seuraamuksena - Englannissakin. P-H jatkoi itsenäisenä valmistajana omilla malleillaan, joita tuotettiin jopa .410 kaliberin haulikoihin. P-H suoritti myös vaimentimien asennuksia jo silloin kun se markkinoi Maxim-vaimentimia. Tämänhetkinen mallivalikoima on kolme tyyppiä, joista yksi ilmakivääreihin (SIC !). Ilmapyssyhän on Englannissa jo haulikkoa suositumpi pienriistan pyydys, ja täysin laillinen ase mm. jänisjahdissa.

Asetuotannon alkuvaiheista ovat tietoni surkean vähäiset, peräisin kirjasta "SILENCER HISTORY AND PERFORMANCE". Alkuaikoina P-H osti ruutiaseensa BIRMINGHAM SMALL ARMSilta (BSA), asensi niihin Maxim-vaimentimen, ja myi aseet jälleenmyyjille. Jo joskus lähes kaksi vuosikymmentä sitten testasin .308 Win.- kaliberisen Parker-Hale MIDLAND-luodikon ERÄ-lehden toimeksiannosta. Lukkosysteemi on kopioitu MAUSER M 98:sta, mutta P-H:n omaa tuotantoa, tarkkuusvalu-lukonkehyksellä. Hallussani oli (peräti "laitoksen" luvalla!) Mauser 98 k-kivääri, johonka saatoin verrata britti-kloonia, todeten, etteivät osat olleet keskenään vaihtokelpoisia. P-H:n liipaisinmekanismi oli hieman kehittyneempi kuin wanhassa sotaratsussa; lyhytvetoinen kiilakynnysliipaisin. Kyseessä ei siis ole ylijäämä-raudoista koottu ja sporterisoitu sota-orhi, vaan alkuperäistä tuotantoa.

Eräällä taloyhtiömme "saunamafiaan" (keskiviikkoisen taloyhtiön miesten saunan vakio-porukkaan) kuuluvalla naapurilla on .308 Win.-kaliberinen P-H Midland hirvipyssynään, johon hän on varsin tyytyväinen. Lukuisia elukoitakin pannut nurin, eikä yksikään ole karannut haavakkona metsänpeittoon. Aseen tarkkuus on vähintään tyydyttävä, vaikka piippu on tosiaan "ohkoinen risu". Onpahan kevyt kantaa passiin Ilomantsin korpeen. Koska unohdit mainita aseesi mallin (niitä on lukuisia), en osaa sanoa, onko ase täysin englantilaista tekoa, vai onko puolivalmisteita siihen tuotettu Espanjassa, kuten malliin Midland, joka oli ns. "karvahattumalli", mutta siistin näköinen sekin. Kaikki luodikot ovat pulttilukkoisia; muutamat mallit hyvinkin "De Luxe" ainakin muotoilultaan. Parker-Hale:n rinnakkaispiippuiset haulikot olivat jo 1980-luvun keskivaiheilla kaikki Made in Spain. Niiden, kuten luodikoidenkin, mallivalikoima oli silloin runsas. Nykyisestä en tiedä: Varaa kirjojen (esim. "GUN DIGESTin") hankintaan ei ole ollut vuosikymmeneen.

4. Kovan kolhun kokenut alumiiniputkinen kiikaritähtäin on usein mennyttä kalua. Jos kolaus on kohdistunut kuvankääntöputken*) laakeriin, ei tähtäin-kaukoputki enää milloinkaan "tottele säätöjä". Tuota kuvankääntöputkea käännellen (ylös-alas tai oikealle-vasemmalle) suoritetaan kiikarin koro- ja sivusäädöt. Ruuveilla suoritettavat säädöt ruuveja sisäänpäin kiertäen ovat pakkotoimisia, mutta kun ruuveja kierretään vastakkaiseen suuntaan, kääntää kuvankääntöputkea pelkkä jousivoima. Jos laakeri on vaurioitunut, ei jousen voima riitä palauttamaan säätöä haluttuun kohtaan heti säädön jälkeen, vaan pienin askelin, aseen rekyylin myötävaikutuksella, jos silloinkaan.

Kollimaattori-tarkistusta suoritettaessa asetetaan kiikarin optinen akseli tarkoin ulkoputken keskiakselin suuntaiseksi. Jos säätöruuveja joudutaan kiertämään pelkästään sisäänpäin, saadaan tutkimustulokseksi: "Kaikk' on oolräit". Kiikarin linssit siis eivät ole vääntyneet vinoon (jolloin kuvakin olisi sumentunut) ja ulkoputken suoristus on onnistunut. Ongelmia ilmenee vasta silloin, kun säätöruuveja joudutaan kiertämään auki-päin aseeseen kiinnitettyä kiikaria kohdistettaessa. Tämä on tietenkin vain yksi selitysmalli. Laakerivikahan voi olla toisensuuntainenkin, eli laakerin ja vaippaputken välisen kontaktin löystyminen, jolloin hajontaa ilmenee sattumanvaraisiin suuntiin. Kasa voi olla pyöreä, mutta todellakin jopa kahden kämmenen eli kahmalon kokoinen 50 metriin.

Periaatteessa ei pahasti kolhaistua alumiinirunkoista kiikaritähtäintä kannata yrittääkään korjauttaa, vaan hankkia tilalle uusi, ja yrittää välttää sen kolhimista; vahingosta viisastuneena ja oppirahat maksaneena. Alumiinirunko on yleensä ohutseinämäinen. Duralumiinirunko kestää kolhuja paremmin, ja seinämävahvuutta on yleensä reilummin, mutta niin myös hintaa. Dural- ja teräsputki ovat käytännöllisesti katsoen tasavertaisia lujuudeltaan. Kolhunkestävyyteen vaikuttavat tosin muutkin tekijät kuin runkoputken materiaali. Kiikaritähtäinten hintojen merkki- ja mallikohtaiset erot selittyvät täten, ja tietysti myös optisten ominaisuuksien eroavaisuuksilla, alkaen linssien lasin laatutasosta: Suomeen jouduttiin ostamaan optinen lasi Jenasta, Saksasta, silloin kun täällä tähtäinkaukoputkia valmistettiin. Linssien hionnan ja niiden kiinnityksen taito oli kyllä suomalaistenkin hallussa: VÄISÄLÄ & OTERMA M/44-tähtäimiä lienee yhä aktiivikäytössä kovapotkuisissakin aseissa. Niidenhän piti kestää jopa "norsupyssyn" L-39 tähtäin-kaukoputkina.

*) Sananselitys: Yksinkertaisimmissa astronoomisissa kaukoputkissa näkyi kuva ylösalaisin. "Maakaukoputkeen" sijoitettiin objektiivin ja okulaarin väliin kolmas linssi, joka käänsi kuvan näkymään oikein päin. Kun tämä kuvankääntölinssi(stö) sijoitettiin kaukoputken ulkovaippaan laakeroituun kuvankääntöputkeen, toteutui modernin tähtäinkaukoputken sisäpuolinen säätö; aluksi pelkästään koro-säätö. Hiusristikko" (= alkuaan kaksi ristiin asetettua hämähäkin seittilankaa) oli keksitty jo JOHANN KEPLERin (synt.1571) toimesta 1600-luvun alkupuolella tähtitieteelliseen kaukoputkeen. Kiikaritähtäimen kuvankääntöputki, jolla alkuaan säädeltiin vain korotusta, lienee keksitty noin sata vuotta sitten. Keksijä on tuntematon. Tähtäimen sivusäätö toteutettiin (ilmeisesti vuoteen 1937 saakka) kiikarin jalustan sivusäätöruuveilla. Esimerkiksi REDFIELD JR-jalustoissa tämä mahdollisuus on olemassa vieläkin.

2802 MMI; PT


    - Gunwriters -  Aina Parempi Tieto, kaksi vuotta ennen muita!


Suojelusenkeli oli valppaana

Hyvä PTK, osuin varsin äskettäin GOWn sivuille. Lukiessani selontekoa peljättävästä alilatausdetonaatiosta muistui mieleeni sattuma, joka jäi vaivaamaan minua parivuotisen kotilataajan urani alkupuolella: Kas, supistelin ja putsailin ensimmäistä hylsyerääni, viittäkymmentä kappaletta Sakon kertaalleen käytettyjä hylsyjä (.308 win). Kokemattomuuttani käytin kai liikaa LEEn hylsyrasvaa (Resizing Lubricant) liukasteena supistuksessa, koska nallittamisen yhteydessä huomasin sitä jääneen puhdistuksesta huolimatta hylsyn olan sisäpuolelle. Sivuutin seikan kuitenkin toteamuksella, että kyllä kai se sieltä palaa laakin yhteydessä. Ruuditin sitten 10 ensimmäistä hylsää (32,3 grainia N120, kuten Vihtavuoren latausoppaan aloituspanos kuuluu) ja tunkaisin luodit kärkeen (Lapuan 6,5 g).

Sitten riensin kokeilemaan tuotoksiani pellonlaitaan. Suuri oli hämmästykseni, kun kymmenestä 2 oli syttymättömiä ja yksi syttyi lyhyellä viiveellä. Selittämätön tapaus sai minut tutkimaan käsilläni olevaa kirjallisuutta, ja löysinkin toteamuksen, että hylsyrasva voi deaktivoida nallit. Ajattelin näin käyneen ja hyllytin jo nallittamani hylsyt luullen niitä käyttökelvottomiksi. Sen jälkeen olen käyttänyt grafiittia hylsyn sisäpuoliseen kuivavoiteluun.

Sitten, vain muutama viikko sitten osuin näille aseharrastajan sivistykseen tähtääville sivuille ja luin varsin pian myös jutun alilatausdetonaatiosta. Kauhistuin, kun ajattelin, että olen saattanut leikkiä elämälläni. Vai miten on, voivatko kyseisen laatuiset "rasvatut" hylsyt edesauttaa nallisyntyistä detonaatiota? Miten voisin vieläkin tallella olevat 40 nallitettua hylsyäni käyttää, kenties kissanaivastuksiin (reseptejä?)?

Muuten, miten GOWn vuosimaksut suoritetaan? Kaipaisin tarkkoja ohjeita, sillä valistuksenne vaikuttaa sen tasoiselta, että siitä kannattaisi jotain maksaakin.

Nimim. "Sydänpysähdyksen partaalla käynyt"

  Pahimmillaan voi hylsyliukaste turmella nallin täysin "mykäksi", tai antamaan "laihan kipinän". Lisäksi maaöljytuotteet heikentävät RUUDIN tehoa ja epäherkistävät sen syttymistä. Alilatausdetonaation vaara vaanii tällöin, vaikka hylsy olisi lähes täynnä ruutia. Jos ruuti on pilalla, tarvitaan vain nallivika, ja: "Knak-BUMM !" Ruudin N120 detonaatio-alttiudesta on paljonkin muistoja ajalta, jolloin sillä ladattiin "miedohkoja" ampumahiihto-patruunoita. Onneksi tapaukset jäivät sytytysviipymien asteelle. Sinun onnesi oli, että ammuit patruunat pian lataamisen jälkeen, etkä jättänyt ruutia muhimaan rasvojen sekaan.

Esimerkiksi gelatiinidynamiitin ja alkuperäisen kordiitti-ruudin välinen pieni ero oli 5 %n lisäys vaseliinia massaan sekoitettuna. Nitroglyseroolia sotkussa oli 58 %, mutta vaseliinilla flegmatoituna gelatiinidynamiitti käyttäytyi niin rauhallisesti kivääreissä, että mustaruuti-aseisiin voitiin omaksua savuton kordiittiruuti ilman muutoksia lukkomekanismiin. Laukaisupaine jopa alentui aiempaan mustaruutilatinkiin verrattuna.

Tämä siis tehtiin tuottamuksellisesti. Jos VALMIIN ruudin sekaan joutuu vahingossa jotain maaöljy-tuotetta, se ei sekoitu ruudin massaan, vaan jää jyvien pintakerroksiin, jotka on flegmatoitu jo tehtaassa. (N120:ssä joskus vähän liikaakin). Vähäinenkin lisähidaste on pahasta, tuottaen joskus arvaamattomia seurauksia. Sinun suojelusenkelisi oli onneksi valppaana ja selvin päin. Yksi virhemahdollisuus on myös nallien istutus liian syvälle pesiinsä. Tuottaa "nallivian" tai jopa suutarin. Vajaatehoinen nalli on riskin lähde. "Suutari" vain kiukuttaa rauhanaikaisissa toimissa.

Kissanaivastuksiin käytettäviä 7.65 mm peurahauleja tuo maahan Espanjasta ASEKAUPPA ERKKI LÄHDENIEMI, Hirsilä & Tampere. Pitäisi löytymän alan liikkeistä kautta Suomen. Latausohjeita on vanhoissa GOW-jutuissa runsaastikin: Kampaile läpi Markuksen "evankeliumit". Pelkkä nallikin riittää latingiksi lähietäisyyksille ammuttaessa.

Tervetuloa kerhoon! Joudun tosin muistuttamaan uusia tulokkaita siitä, että jo KOLMAS toimintavuotemme on alkamassa..!
Fiksuin "jäsenmaksun" suoritustapa on käteisen lähettäminen postilokeroomme, mutta maksuautomaattien kautta suoritetut avustuksetkin tulevat (mahdollisesti?) perille. Postilokeron numero on tosin helpompi muistaa kuin pirunmoisen pitkä pankkitilimme numero, jonka ulkoa oppimiseen kului itseltänikin pari vuotta. SOLO-automaattia en ole koskaan käynyt lähelläkään, joten olen tietämätön, josko sen välityksellä voi hyvittää SAMPO- LEONIAn tiliä. Leonialla ja Osuuspankilla näyttää olevan myös omat automaattinsa. Kukapa taitaisi valistaa tässä asiassa?

Ainakaan ulkomailta tuleville suorituksille ei löydy muita kanavia kuin P.O.Box, valuuttana USD. Ennenwanhaan voitiin "sähköttää rahnaa" mistä tahansa minne tahansa, mutta se oli ennenwanhaan...! "Edistys on taantumusta", totesi jo GEORGE ORWELL.

2802 MMI; PT


    - Gunwriters - kansakunnan krapulan prototyyppi


"Rivolli-pistooli"

Taannoin tuli TV:stä maannainio elokuva Zrdoz. Ei siitä sen enempää, mutta huomioni kiinnittyi elokuvan alussa erääseen erikoiseen seikkaan. Päähenkilö Sean Connery nimittäin teki käsiinsä saamallaan revolverilla selvän latausliikkeen piipusta taaksepäin vetämällä. Siis ikäänkuin pistoolin luistiin tarttuen. Oliko kyseessä jokin aito konstruktio? Mikä?

Nimim. "Mielikuvituksen tuotettako?"

  Massasulkupistoolin ja rullarevolverin kombinaatioita on askarreltu joskus Suomessakin: Olen nähnyt Oulaisten seudulla eräässä yksityiskokoelmassa kaksikin kotimaista .22 LR-kaliberista prototyyppiasetta. Myös ulkomainen tehdasvalmiste on jäänyt muistiin takavuosilta alan lehdistä, mutta merkki on valitettavasti unohtunut, kuin myös valmistusmaa. Konstruktio on siis aito ja toimivakin, mutta ei tarjoa minkäänlaisia etuja lipassyöttöiseen aseeseen verrattuna. Revolveriin verraten on vähäisenä etuna automaattinen hylsynpoisto ja aseen virittyminen, sekä rullan kääntö patruunan tuottamalla energialla, mutta rullan panostus on yhtä hidasta kuin revolverin tapauksessa. Haittapuolena on myös kaasuvuoto piipun ja rullan saumasta.

Olemassa on ollut myös pari "automaattirevolveria", nimittäin .455-kaliberinen WEBLEY-FOSBERY ja pienikokoinen jenkkiläinen UNION ARMS Co. Automatic Revolver, kaliberi .32. Niiden toiminta perustui kahvarungon johteissa perääntyvään rullankehykseen. Ylärungon rekyyliperääntyminen viritti laukaisumekanismin ja käänsi seuraavan rullanpesän piipun kohdalle. Aseet voitiin virittää vetämällä ylärunkoa taaksepäin vaikkapa piipusta pidellen. Nämä ammoin vanhentuneina hylätyt asemallit olisin pystynyt tunnistamaan pikavilkaisulla, jos olisin "Zrdozin" nähnyt. Tosin kumpikin näistä aseista voitiin laukaista pelkästään liipaisinta puristamalla, koska liipaisinkoneisto oli molemmissa kaksitoiminen. Aseet oli myös mahdollista virittää vetämällä hana "täys-veteeseen" peukalolla. "Latausliike" ylärunkoa taaksepäin vetäen oli siis tarpeeton, mutta elokuvassa tietenkin eksoottinen efekti. Paukkupatruunoiden olematon rekyyli ei tosin tuottaisi automaattilatausta tämäntapaisissa aseissa.

Elokuvia en valitettavasti ehdi juurikaan katselemaan. Myös mainitsemasi raina jäi näkemättä. TV:ta katson enintään viisi tuntia per viikko; joinain viikkoina en täyttä tuntiakaan, siis yhteenlaskien. (Silmiä on pakko säästää). Uutiset kuulostelen "höyryradiosta", joka on auki jopa 16 h/d. Suljetaan vain puhelinkeskusteluiden ajaksi, sekä yöksi. Joskus käännän vaihtimen asentoon "TAPE", ja kuuntelen satakin wuotta wanhoja suosikkilewyjäni kasetilta, jos tunnin aikana on kuulunut jo kolme Katri-Helenaa Radio Suomen/ Pohjois-Karjalan Radion eetteriin sinkoamina, ja lisää "itkelmiä" tai humppaa on odotettavissa.

2802 MMI; PT


    - Gunwriters - haukuttu mutta huomattu


Jatkoperä ja tähtäimiä Sportteriin

Lähtötilanne: Viimeiset rahat meni M92S:n ostoon ja silti olisi tarvetta (halvalle) customoinnille... Ajatuksena olisi tehdä aseeseen uusi perä. Kokeilin lisävarusteena tarjottavaa poskipakkaa, mutta en oikein tykännyt siitä. Mittaakin olisi saatava lisää. Tarkoituksena olisi siis tehdä ainakin 10 cm pidempi perä, poskipakka kiikaria varten tulee samalla tehtyä. Materiaaliksi ajattelin lasikuitua, kokemusta laminoinnista löytyy.

Ongelma: Miten putkiperä on aseessa kiinni? Poikittaisten sokkien poistamisesta huolimatta perä on tiukassa. Locktite tms? Uskallanko irrottaa "väkivalloin"? Vinkkejä customointiin!?

Entä kiikari? Millainen (mahd. halpa) kiikari alkaa kestää säädöissään? Kiinnitys pitänee hoitaa sivujalalla, kun siihen on jo valmis paikka. Onko pyyntö luokkaa 400 - 500,- kohdallaan sivujalasta ja lohenpyrstöstä kohdallaan? Vastaavan valmistus onnistunee melko vaatimattomilla metallintyöstötaidoillakin?

Myös valonvahvistinta tekisi mieli, mutta ovat niin pirun kalliita. Esim. Tamarms:lla oli erilaisia venakkojen vahvistimia, malli "KGB" maksoi 3500,- Muistelen kuulleeni halvemmistakin, miten lienee kestävyyden laita?

-PHH

  Enpä tohdi vannoa mitään itselleni lähes tuntemattomasta asemallista. (Proto-pyssyssä N:o 0013 oli taittoperä. SPORTER-mallia on ole "käpistellyt" milloinkaan). Halpa-customoinnin ideaa kannattaa vilkaista ATCHISSON- ryntöhaulikon esittelyjutun kuvista, hyödyntäen jo olemassaolevaa perää. Sen irrotusta lienee tosiaankin vaikeutettu liimauksella. En suosittele voimakeinoja irrotusyrityksiin, paitsi ehkä kohtuullista lämmittämistä. Jatkokappaleen asennus olisi kai mahdollista myös aseessa kiinni olevaan perään.

Itänaapurin PSO-kiikarin jos satut tapaamaan kohtuulliseen hintaan, niin tartu kiinni kuin sika limppuun! Kaupallisista (halvoista) tähtäinkaukoputkista ovat tietoni pahemman kerran vanhentuneita, ja olen yleensäkin jättänyt optiikka-puolen muiden päänsäryksi. Jos jokin putki kestää DRAGUNOV SVD:issa, se kestää ilmeisesti myös 7.62 x 39 mm aseessa. Optisten tähtäinten (etenkin wanhanmallisten suht. painavien valonvahvistinten) kiinnikkeitä hankittaessa ei pidä "köyhäillä", vaan odottaa aikaa, jolloin on varaa teettää kiinnitys jollain firmalla, jolla on taitotietoa ja kokemusta! Hätäilemällä saa aikaan vain hydrokefaalisia jälkeläisiä (eli alatyyliin asian ilmaisten: "kusipäitä mukuloita").

Muistan ajan, jolloin valonvahvistimet bungasivat FIM 35 000,- (merkki "STARTRON" tai jotain sinnepäin). Opto-elektroonisten laitteiden hinnat tulevat varmaan vielä alemmaksi nykytasoltaan, eli malttia, MALTTIA! Kilpailu tekee aikanaan tehtävänsä, kunhan uutuudenviehätys hiipuu! En tosin voi vannoa sitä, sallitaanko todella VAPAA hintakilpailu ase-alalla Suomessa milloinkaan?! Aikoinaan oli NORKA ARSENAL:ilta saatavana elektroniikaltaan hieman vanhentuneita mutta "DRAGUNOV-testattuja" ent. Neuvosto-Venäjällä valmistettuja valonvahvistin-tähtäimiä hyvinkin inhimilliseen hintaan, mutta verottaja keskeytti Maan Tavan mukaisesti kyseisten "markkinahäiriöiden" maahantuojan toiminnan. Mainittu firma toi maahan myös kohtuuhinnoiteltuja reserviläiskiväärejä ja NZ 75- ("Leijona")- pistooleja. Sitä ei suvaittu; hinnoittelua meinaan...! Alennusmyynnin pysäyttämiseen osallistui Maan Tavan mukaan myös "Finn-KGB" eli KRP.

Itäblokin ylijäämät lienevät pian loppuunmyytyjä suomalaisilta maahantuojilta, mutta ounastelen valonvahvistinten hintojen kehittyvän samalla tavoin kuin esimerkiksi laser-tähtäinten hinnat huojentuivat. Kookkaita ja kalliita olivat ensimmäiset Laser-Lookit, joita päästiin ihmettelemään Suomessa samoihin aikoihin kuin "pöllönsilmä-tähtäimiäkin". Valonvahvistinten "miniatyrisoinnin" alalla ei ole sanottu vielä viimeistä sanaa. Tuotekehittelyn eräs hidaste on ollut ns. BERNIN SOPIMUS, joka kieltää valonvahvistintähtäimen hyödyntämisen metsästyksessä, rajoittaen täten potentiaalisen ostajakunnan lukumäärää Euroopan Neuvoston jäsenmaissa.

2102 MMI; PT


    - Gunwriters - idolimme: Luontoliitto, Linkola ja EVR


Palautetta päätoimittajalle

TÖRNIn koopee ja puuperärynkyt

Kiitos PT vastauksestasi! Yhden vedon voitin tuosta Törnin Kp:sta, Mutta muistan nähneeni juuri ennen kun pääsin siviiliin vuonna 1967 Ylämyllyn KarPsto:sta joitakin puu- ja/tai muoviperäisiä "rynkkyjä". Olisivatko olleet noita .222 Remingtoneja. Mene ja tiedä mitä lienee, mutta rynkkyjä kuitenkin.

Terv. Matti

  Oman kotini porstuan seinällä roikkui pari vuosikymmentä sitten useamman kuukauden ajan puuperäinen 7.62 x 39 kaliberinen (tehtaalta lainaan saatu) VALMET SPORTER, jolla en muistaakseni ampunut yhtäkään laukausta. Näkemäsi puuperärynkyt lienevät olleet tuontitavaraa vuonna -67, jolloin itsekin INT:in läpikävin. "Sotilasura" kesti tuonna vuonna helmikuun lopusta syyskuun lopulle. Rynkkypoikien aseina olivat Kalashnikov AK 47:t, perämateriaalinaan oli laminoitu ns. "kolupuu" eli "Lignofol". (70 % puuta + 30 % bakelliitin sukuista muovia). Omana kantamuksenani oli KP/-31, sarja-n:o 58 551 ja joillain metsäkeikoilla EMMA, jota kanniskeltiin vuorotellen. (Kulki helpommin kuin tuonaikainen TOPI-radio tai telttakamiina. Kuten jokainen INT:in käynyt tietää, on kantamisen ilo niitä maailman pienimpiä iloja, mutta Emman kantaja sai luovuttaa oman pers'-kohtaisen aseensa muiden retuutettavaksi, ja melko pianhan opin käytännöllisimmän kantotavankin, etutuet hartioille nostettuina, varsinainen ase selkäreppuun tukeutuen).

Valmet M 62 nähtiin kerran oppitunnilla. Lienee ollut ainoa yksilö koko Karjalan Jääkäripataljoonassa. (Palvelimme siis naapuri-varuskunnissa samoihin aikoihin). M 62 oli putkiperällinen vakiomalli. .222 Rem-kaliberinen tuotantosarja rakennettiin vasta joskus 80-luvulla, jos oikein muistan. Tilaaja-maan nimen olen unohtanut autuaasti. Ei ollut arabimaa, vaan tropiikkivaltio kauempana idässä, mahdollisesti Siam eli Thailand. Tuota en tosin tohdi ryhtyä vannomaan.

1702 MMI; PT


    - Gunwriters - etkä kadota lukutaitoasi!


Tätä mielipuolta

Pyyhkeitä päätoimittajalle

Miksi sinä PTK olet aina ollut Asetalo OY:n myyntipuhuja? 13.2.päivitetyssä Ruutisissa jälleen mainostetaan Asetalon tuotteita, vaikka Asetalo ei enää ole maksava mainostaja GOW:n sivuilla. Jutuissasi sinä arvostat "asevelihinnoittelua" ja haukut "rantarosvoja" vaikka Asetalon hinnat ovat aina Suomen kalleimmat vaikka AT on itse maahantuoja. Vähittäismyyjät, jotka ostavat AT:n maahantuomia tuoteita myyvät kuitenkin halvemmalla kuin AT myy kuluttajille. Epäilen perusteettoman ja ylenpalttisen AT:n kehumisen, mainostamisen ja myyntipuhumisen syyksi korruptiota.

Aseveli Panu

  ASETALO Oy, aiemmin tunnettu nimellä ERIKOISASE Oy, Virrat, on ainoa Joensuun kaupungin ulkopuolella toimiva alan yritys, joka postittaa GOW:n toimitukselle LEHDISTÖTIEDOTTEITA. Me voimme saattaa ne lukijoiden nähtäviksi hieman vesselämmin kuin ase-alan painetut joukkoviestimet. (Aikanaan ne useimmiten lehtiinkin ilmaantuvat). Jokainen asealan yritys, joka muistaa postilokeromme osoitteen, saa osakseen huomiomme tasapuolisesti. Vain AT on hoksannut Internetin suomat mahdollisuudet nykyaikaisena mainoskanavana, joka päihittää jo lähivuosina painetun sanan muunmuassa nopeutensa ansiosta.

Minkäänlaista korvausta lehdistötiedotteiden julkistamisesta en ole itselleni tahtonut enkä saanut, koska esimerkiksi asetestien tekeminen on omalta osaltani ns. "Eldankaa" näkökykyni hiipumisen takia. En siksi enää tarvitse "korruptiota" esimerkiksi testipatruuunoiden muodossa. En ole edes oikeutettu hallussapitämään testiaseita tai ampumatarvikkeita sen jälkeen kun Pohjois-Karjalan lääni lakkautettiin ja kun uusi ampuma-aselaki astui voimaan.

Myöskään en voi suorittaa hintavertailuja maahantuojien/ tukku-/ vähittäismyyjien välillä, koska käytettävissäni on vain yksi runsaan vuoden ikäinen hinnasto, ajalta, jolloin jenkki-taalan kurssi oli seitsemän FIM:n luokkaa, tai kenties hieman hintavampikin. Melkoista närää nostatti myös hintatasojen (usein tahaton) vertailu lehtimiesurani aikana, eli "teenpä niin tai näin, teen aina väärinpäin".

1702 MMI; PT


    - Gunwriters - ei aivan kaikkia kirjoituksia julkaise, mutta noin 100% kuitenkin!


Tätä mielipuolta

ASELIITTOA ei tarvita!

Suomessa aseen hallussapito ei ole kansalaisoikeus. Aseen hankkimeiseen ja hallussapitämiseen tarvitaan viranomaislupa, jota antaessaan viranomaisella on tietyissä rajoissa oikeus käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Mitään erityistä Amerikan mallin mukaista Aseliittoa ei tarvita.

Aseliitossa vain asehörhöily - tyyppiä: "Jokaisella kansalaisella on oikeus omaan konepistooliin" - korostuisi. Suomessa voivat metsästys-, reserviläis- ja ampumajärjestöt huolehtia asiallisesta asevalistuksesta ja -tiedonvälityksestä. Ase on väline, ei itsetarkoitus. En ole mikään aseiden vastustaja. Omistan yhden tarkkuuspistoolin ja seitsemän kivääriä/haulikkoa/yhdistelmäasetta.

Nimim. "Vastavirran Kiiski".

  Yhdyn ajatukseesi, että "ase on väline, eikä itsetarkoitus". Alkuaanhan sana "ase" tarkoitti ylimalkaan työkalua, ja pyssyillä oli omat nimityksensä, mm. "rihlat", "niuhat" ja "harsut". ASELIITTO on tarpeen, kunhan sen nimestä ensin päästään yksimielisyyteen. Omasta mielestäni on nimi Aseliitto aivan OK, vaikka historiallisesti kiinnostava nimi VOIMALIITTO olisi kai myös jälleen käytettävissä. Sikäli kuin olen ehtinyt tutustua AL:n sääntöluonnokseen, ei kyseessä ole minkäänlainen hörhö-klubi, vaan se on tanakasti asialinjalla.

Mietipäs, mikä vaihtoehto jää jäljelle, ellei Suomessa saada aikaan yhtenäistä KATTOJÄRJESTÖÄ metsästys-, reserviläis- ja ampumayhdistyksille, ennenkuin YK pläjäyttää "asepöytäkirjansa" tiskiin koko maailman "luettavaksi ja noudatettavaksi". (Tarkoitan siis noin kolminkertaisesti suvereniteetin aikakauden Suojeluskuntaa väkilukuisempaa JÄRJESTÖä, enkä pelkkää kerhoa tuhansien kerhojen joukon jatkoksi).

Lienee tullut mainituksi jo turhankin monta kertaa nuo latinankieliset wanhan "REQUIEMin" viidennen osan alkusanat..?! (Lausutaan: "Dies iree, dies illa"). Vaihtoehdot ovat turvautuminen joukkovoimaan taikka tulivoimaan. Minkäälainen "antautumis-mieliala" ei saa tulla kyseeseen; muutoinhan meidät (koko kansan) noukkii naamaansa itse Manalan Ruhtinas. Joukkovoimaan tarvitaan joukkoja: Kaikki suomalaiset aseenomistajat; JOKAINEN! Toivotaan, että pääluku riittää edes silloin. Ja periaatteen pitää olla: "Kaveria ei jätetä!" Omat etuoikeudet on unohdettava, koska nykyisenlaisesta hajaannuksesta toisiaan herjaaviksi kuppikunniksi hyötyy vain vihollinen. Ja se vihollinen ON OLEMASSA, jopa - ja nimenomaan - keskuudessamme..!

Koska minut on nimetty jonkinlaiseksi "hajottavaksi entsyymiksi", olen jo kertaalleen tehnyt tiettäväksi, että en tule olemaan käytettävissä Aseliiton toiminnoissa edes rivijäsenen ominaisuudessa, mutta toki tuen AL:n perustamishanketta, syvemmin tietoisena, kuin tuskin kukaan muu suomalainen siitä vaihtoehdosta johon meidänkin kansalaisemme ovat pakotettuja turvautumaan, jos AL:n perustaminen "lässähtää" joidenkin etuoikeuksiaan kynsin-hampain puolustavien kalkkiksien vastustukseen. Njaa, missähän ne "hajottavat entsyymit" tosiasiallisesti lymyilevät, ja keidenkä etuja ne tosiasiallisesti puolustavat?!

Kummastelee 1802 MMI; PT


    - Gunwriters - hoplofoobikon hermosaha


Palautetta toimituksellemme

SAATANAN TUNARIT!

Tarkoitan MPP:ää ja PT:tä. Etteko te todellakaan tajua mitä te olette tehneet! Teidän 30-luvun mielipiteillänne ja typerillä nettilörpöttelyillä olette saaneet aikaan korvaamatonta vahinkoa. Te luulette että viranomaiset ovat niin tyhmiä, että he eivät osaa lukea paskanjauhamistanne netistä. Näillä esityksillänne olette saaneet aikaan korvaamatonta vahinkoa järkeville aseharrastajille ja urheiluampujille.

Olette jopa nimeltä mainiten loukanneet aseharrastukseen positiivisesti suhtautuvia virkamiehiä. Heidän on vaikea miellä moista roskaa. Kaikki seuraukset, mm. tv 4:n uutisointi kaatuu tietysti aktiiviharrastajien niskaan koska nettilörppöjä ei saada vastuuseen kirjoituksistaan.

Jos teillä olisi edes jonkinlainen kotikasvatus niin tajuaisitte pyytää anteeksi asianosaisilta mutta oletan että teidän tunne-elämänne on niin pahasti vammautunut lapsuudessa että ette todellakaan tajua tekojenne seurauksia. Muuten..? Onko teidän naissuhteenne jotenkin rempallaan kun käytätte niin paljon aikaa ja energiaa asepornosivuille herjojen heittelyyn. Teiltä puuttuu totaalisesti kyky ymmärtää miten asioita nyky-yhteiskunnassa hoidetaan, jotta asiat sujuisivat. Älkää vedotko sananvapauteen ja hakeko ymmärrystä kaltaisiltanne. Sulkekaa törkyturpanne!

t. Anti-Kekkonen

ps. Jättäkää Annika rauhaan, hänellä on oikeus mielipiteisiinsä, vaikka hän onkin mielestäni väärässä. Hän toimii myös kansan valtuutuksella päinvastoin kuten te!

  Kommentti: Ylläoleva viesti tuli kirjoituskoneeni muistiin "korpulle siveltynä", poimittuna joltakin keskustelupalstalta, eikä siis GOW:lle suoraan osoitettuna. Perillä on kuitenkin. Julkaistaan lyhentämättömänä ja suorittamatta revideeriä. Tiedämme toki, että esimerkiksi Sisäasiainministeriössä on vähintään yksi kallispalkkainen viranhaltija tarkkailemassa internet-viestintää. Toivottavasti ei kovin huumorintajuinen. Nauru tosin pidentää ikää, mutta se rasittaa vatsalihaksia.

Tajuamme kyllä, mitä olemme tehneet: Paljastaneet "muutamia oksia, joilla pirut istuvat". Edistäneet ASELIITON järjestäytymishanketta, osoittamalla, että aseharrastajilla on vihollisia vaikutusvaltaisissa asemissa - tosiasiallisestikin, eikä vain "vainoharhaisessa mielikuvituksessamme", niinkuin jotkut vielä joitain kuukausia sitten sinisilmäisesti uskoivat.

Eripurainen aseharrastajakunta saadaan järjestäytymään vain PAKON edessä: Vain tietoisuus yhteisen vihollisen olemassaolosta liittää porukat yhteen. Sopii muistaa Suomen Talvisota. Taidat tosin kuulua niihin "uskovaisiin, jotka uskovat, vaikka näkevät", ja elävät yhä käsityksessä, että "suomalaisethan sen rähinän aloittivat provokatoorisella liikekannallepanollaan, joka huipentui päihtyneiden suojeluskuntalaisten ampumiin Mainilan laukauksiin". Aseharrastajat tarvitsevat siis VIHOLLISEN. Jos ei muita löydy, niin asetun itse käytettäväksi siihen(kin) epäkiitolliseen tehtävään. Todellisia vastustajia on tosin jo myös ilmoittautunut.

Minua ei kasvatettu kotonani asediggariksi, mutta jo varsin nuorella iällä tulin huomaamaan, että VAIN ja AINOASTAAN ladattu ja laukaisuvalmis ampuma-ase on ihmisen AINOA turva tässä matoisessa maailmassa, ainakin köyhän sekatyömiehen pojalle. Koskaan en ole tosin joutunut laukaisemaan asetta ketään kohti. Pelkkä aseen läsnäolo on riittänyt karkoittamaan oikeudettomat hyökkääjät, eikähän oikeutettua hyökkääjää ole olemassakaan edes Suomen rikoslain (sangen teoreettisten) pykälien mukaan.

"Loukkaamiltamme aseharrastukseen positiivisesti suhtautuvilta virkamiehiltä" emme ryhdy pyytelemään anteeksi. Tokihan he voivat suhtautua positiivisesti omien SUOSIKKIENSA aseharrastuksiin, mutta näyttöä löytyy riittämiin myös syrjivästä suhtautumisesta "epämiellyttävän näköisiin" aseisiin ja aseluvan hakijoihin, joiden pärstäkerroin taikka heidän puhumansa kieli herättää antipatian tuntoja. (Pitäisi olla parrakas ja "taalata svenskaa?!"). Törkeimmistä tapauksista ei käytettävissämme ole kirjallisia dokumentteja, joten emme ota niitä esiin, mutta tähänastisetkin näytöt riittäisivät jopa Rikoslain 40 Luvun pykälien selailuun. Muutamat virkamiehet ovat tosin tunnetusti lain yläpuolella, joten heitä vastaan ei kannata käydä käräjöimään.

Vääryyttä ja syrjintää kärsineitä lohduttakoot sentään "SOTAROMAANIn" V. KOSKELAn sanat: "Ei ne ole ihmistä kummempia nekään..." (Repliikin jatko-osaa ei tarvinne enää toistaa). Huomattakoon, että RL 40 L:n paragraafeissa kriminalisoidaan syrjintä sekä suosiminen virkatoimissa. Viranhoito-menettelyn arvosteleminen ei ole loukkaus! Asianomaisten yksityiselämän penkomiseen emme ole vikapäitä. Se on roskalehdistön reviiriä, jonka rajaa emme ylitä, vaikka yhtä ja toista tietoa olisikin.

Tieteen harjoittajilla ei ole aikaa ylellisyyteen nimeltä NAISSUHTEET. Ne eivät siksi VOI olla rempallaan. Esimerkiksi ALFRED NOBEL ja NIKOLA TESLA kuolivat vanhoinapoikina. Itse olen jo liian wanha kyseisiin suhteisiin ryhtymiseen. Tungepas lopultako ne FREUDilaiset teoriat roskikseen, johon ne kuuluvat, monilta osiltaan erheellisiksi havaittuina dogmeina.

Olemme syvästi tietoisia siitä, mitenkä asioita nyky-yhteiskunnassa hoidetaan, mutta riittävän "kaukokatseisia" ennakoimaan ne menetelmät, jotka on mahdollisesti otettava käyttöön, ellei mikään muu auta. Parlamentarismin kivinen polku täytyy tietenkin kulkea loppuun asti, mutta jos se päättyy umpikujaan, niin sitten on turvauduttava dynamiittiin tai "Karkki-Anitraan" - eikä vain kuvannollisesti.

Keskusteluissa on unohdettu säännönmukaisesti se fakta, että uhkana olevat aseiden yksityisomistuksen rajoitukset eivät ole lähtöisin Suomesta, vaan EU:sta, ja niitä seuraava kieltojen sekä rajoitusten "hyökyaalto" on lähtöisin YK:sta. Vastatoimetkin ovat siis yleismaailmallinen operaatio. Englannin ja Australian taannoiset tapahtumat ovat avanneet silmiä kaikkialla: Enää ei aseenomistajia yllätetä housut kintuissa. Suolivyön solki on kiinni, aseissa kovat piipuissa ja varmistimet auki.

Annika Lapintie ei ole erityisemmässä suosiossa omankaan puolueensa keskuudessa. Jos hänen kirjallinen kysymyksensä, koskien H & K MP 5:ttä, olisi ainutkertainen tapaus, se selittyisi helposti ja uskottavasti "hyväksikäytöllä" tiettyjen ja tunnettujen poliisiviranomaisten taholta. Internetissä esillä olevassa "Aten lakipaketissa" mainitaan kuitenkin myös toinen hoplofobiaan viittaava A. Lapintien kirjallinen kysymys. Lieneekö lähtöisin "från svinhuvud", vaiko oma-aloitteisesti laadittu?! Kysymys jää avoimeksi, mutta A.L:n toimia eduskunnassa tullaan tarkkailemaan suurennuslasin kera, josko yritys Korkeimman Hallinto-oikeuden tai jonkin muun tuomioistuimen painostamiseksi vielä toistuisi.

Mekin toimimme "kansan valtuutuksella". En tiedä sitä, kuinka monen kansalaisen antamalla äänellä A.L. tuli valituksi parlamenttiin, mutta GOW/Finnish-sivumme säännöllisten visitoorien lukumäärä on varmasti moninkertainen. (Kävijä-laskuri tukehtui pian helmikuun 2. päivän jälkeen Nelosen uutisten jälkeen, eikä ole "ähkystään" toipunut). Emme yritäkään miellyttää jutuillamme KAIKKIA. Se riittää meille, että pakinoitamme "diggaavat" ja näkemyksiimme yhtyvät MONET! KANSA ei muuten ole yhtä kuin Vasemmistoliitto, jonka kannatus on 10 % luokkaa; ollut niissä lukemissa jo kauan. Meidän tavallamme ajattelevia suomalaisia lienee jo enemmän. Ainakin taannoisia kunnallisvaaleja boikottoi jo noin 40 % äänioikeutetuista kansalaisista.

Suljemme törkyturpamme sitten joskus, kun katsomme, että urakkamme on suoritettu loppuun saakka. Muut jatkavat silloin muilla keinoilla: Vaikkapa leipäkortteja tarjoillen. Kun Joensuun Lehmonsuolta alkaa kuulua kuularuiskun kolkko naputus, voin todeta LUUKKAAN Evankeliumin 2. Luvun 29. jakeen mainitsemilla vanhurskaan SIMEONin sanoilla: "Herra; nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan, menemään sanasi mukaan.."

PTK 12 02


    - Gunwriters - kiihdyttää kun pitäis jarruttaa


Lisää >>

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

<< Uusimmat  Osa 28 >>  27>>  Osa 26 >>  25 >>  24 >>  23 >>  22 >>  21 >>  20 >>  19 >>   18 >>   17 >>   16 >>  5 >>  14 >>  13 >>  12 >>  11 >>  10 >>   9 >>   8 >>   7 >>   6 >>   5 >>   4 >>   3 >>   2 >>   1 >>     Gunwriters >>    In English >>   guns.connect.fi >>   Linkit >>