Osa 1 Osa 2 Osa 3 Osa 5 Linkkisivulle Gunwritersin etusivulle Suomi History in English
"LAULU SUOMEN ON..."
SUOMALAINEN SUOMI - KP/-31:N HISTORIAA
IV OSA, 9.7.1999
Teksti: P. T. Kekkonen
Kuvitus: J. Hartikka
Latoja: Anonyymi yleis-asiantuntija. (Kiitelty päteväksi)
Oikolukijat: Vajavaltainen rupu-sakki. (Lukumääräkin tuntematon)
Konepistoolin luotettavan toiminnan takaavat, varsinaisen aseen konstruktion
onnistuneisuuden ohella, kelvolliset lippaat ja tasalaatuiset patruunat. Nämä
osatekijät ovat todellinen "pyhä kolminaisuus," ja harvinaisia ovatkin ne
konepistoolimallit, joiden tuottamat toimintahäiriöt olivat muunlaisia kuin
lipas-syntyisiä tai patruunasyntyisiä. Ilmastollisia olosuhteita voidaan kenties joskus
syyttää, mutta silloin on parempi syyllistää aseen käyttäjää... tai pikemminkin
hänen kouluttajaansa laiminlyönneistä asehuollon opettamisen suhteen.
TIKKAKOSKI Oy:n maailmankuulu "mannekiini" VILJAM PYLKÄS kertoi
radiohaastattelussaan erityisesti tähdentäneensä alaisilleen "pojille"
asehuollon merkitystä ja järjestäneensä, velvollisuutensa joskus ylittäenkin,
johtamalleen ryhmälle aseiden jynssäys-opetusta. Sitä ei kukaan mieltänyt
"rankutukseksi", koska sodan aikaan oli aseiden toimivuus usein elämän tai
kuoleman kysymys. Joka mies ymmärsi sen, eikä siis urputtanut..!
("Komppa-ukon" korsupolun koristelukomennus oli sitävastoin vähällä
nostattaa ilmi-kapinan).
Käsistään taitava Pylkäs ("Tuntemattoman" romaanihenkilö "ANTTI
ROKKA", joka PAAVO TANSKIn eli "VANHALAn" ohella vastasi tarkimmin
elävää esikuvaansa) ei tyytynyt pelkästään viilailemaan sormuksia puhdetöinä, vaan
hän huolsi porukkansa miesten aseitakin. Kun kk:sta irtosi ja katosi jyvä, veisti
Pylkäs toimivan vaihto-osan puusta. Konepistoolien ja pikakiväärien lippaat hän myös
kunnosti sujuvasti syöttäviksi, tietoisena juuri lippaan elintärkeästä merkityksestä
aseen tulenavauksen luotettavuudelle.
SUOMI KP/-31:n lippaat olivat tosin jo tehtaan jäljeltä paremmin viimeisteltyjä kuin
useimmat ulkomaiset massavalmisteet, mutta toki niissäkin oli syöttökidan puleerauksen
tarvetta uusina, sekä säännöllisen puhdistuksen tarve kenttäolosuhteissa kesällä.
Lippaat piti myös, aseiden tapaan, kunnostaa talvikäyttöön, mikä tarkoitti liikojen
tai liian jäykkien voiteluaineiden poistamista.
LIPPAAT MALLI 31:
20 PATRUUNAN TANKOLIPAS
Ensimmäiset KP/-31:n lipastyypit lienevät olleet AIMO J. LAHDEN itsensä suunnittelemia.
Patruuna oli vaihtunut suorahylsyiseksi 9 x 19 mm patruunaksi, joten erikoismallista
kaarilipasta ei enää tarvittu. Tankolipas voitiin muotoilla suoraksi, ja kahdesta
toisiinsa limittyvästä patruunajonosta syöttäväksi. Suunnitteluun otettiin oppia
ilmeisesti BERGMANN MP 28-II:n lyhyestä 20 patruunan lippaasta
muunmuassa syöttökidan muotoilun osalta.
TAVOITTEENA SYÖTTÖVARMUUS
Lipas on "kapeakitainen". Syöttöhuulten väliin tulee patruuna kerrallaan.
Tämän tähden on lipas hieman hankala täyttää, mutta vaivan palkka on syötön
luotettavuus. Vaihtoehtoinen "leveäsuinen" tankolipas oli tullut ainakin
suojeluskuntalaisille tutuksi 7.65 mm BERGMANN -konepistooleista.
Se oli mukavampi täyttää, koska patruuna menee sisään kylki edellä, kuten tutun
Ukko-Mauserin makasiiniin, tai nyky-lukijoille kai jo tutumman "rynnärin"
lippaaseen.
Lipastus erityisellä täyttölaitteella oli jopa liian helppoa. Usein päätyi lippaaseen
liian monta patruunaa, koska sen tilavuudesta ei ollut tarkkaa tietoa oikeastaan
kellään. Vajaatäytettykin lipas tuotti häiriö-kiusaa vinosyöttöjen tai
pystyynsyöttöjen muodossa. Patruunahylsyn "hartiat" myös takertelivat lippaan
kitaan ja piipun perään, hidastaen lukon etenemistä ja aiheuttaen laukeamattomia.
Vääränlajisen patruunan valinta oli ongelmien alkusyynä, mutta erehdystä ei haluttu
myöntää tehdyksi. Syytettiin asetta ja lipasta: Siitä vain yli, missä aita on
matalin..!! A.J. Lahti pelasi varman päälle, valitessaan tankolippaan tyypin. Olihan
olemassa ainakin teoreettinen mahdollisuus, että jotkut jäärä(n)päät tahtoisivat
yhä vieläkin ostaa 7.65 x 21 mm aseita.
IV osan loppu. Kirjoitussarja jatkuu >>