<< guns.connect.fi   << Gunwritersin etusivulle    Gunwriters in English    Linkkisivu >>

PeTe   päivittelee!

Osa 7, päivitelty 01.10.2001. Edellinen: Osa 6 >>

Historian Salaiset Kansiot

Kappale Petsamon historiaa

Seuraava on lainaus torontolaisesta (Kanadan suomalaisesta) sanomalehdestä (taisi tuolloin ilmestyä Sudburyssä) nimeltään VAPAA SANA. Julkaistu 20.4.1940:

Myi Petsamon venäläisille.

Petsamon Nikkeliyhtiön johtajan puoliso Mrs. I.J. Simmons on kertonut saavuttuaan Copper Cliffiin Petsamosta, josta hän lähti viimeisenä kanadalaisena kahden lapsensa ja niiden hoitajattaren kanssa sen jälkeen kun venäläiset sinne hyökkäsivät, että suomalainen kapteeni Pukkila, joka oli sen joukko-osaston johtaja, jonka piti puolustaa Petsamoa, oli myynyt sen ryssille antaen heille m.m. kartat Petsamon sataman miinoitetuista paikoista, joten hyökkääjillä oli selvillä missä miinat olivat ja he voivat ne hyvin väistää. Näin tulivat suomalaiset yllätettyä täydellisesti.

Kapteeni Pukkila oli saanut palkkioksi tästä Juudastyöstä 300,000 markkaa, jotka oli sijoitettu hänen pankkitililleen erääseen Suomen pankkiin. Asia tuli ilmi, jolloin Pukkila ampui luodin päähänsä. 60 muuta henkilöä vangittiin. Kuinka moni heistä teloitettiin, ei tiedetä, mutta jokainen syylliseksi havaittu sai ansaitun rangaistuksensa."

Kummallinen juttu, lieneekö totta? Petsamossa toimi myös brittiläinen Mond Nickel Company, jolla oli jotakin yhteyttä kanadalaiseen International Nickel Company:n, eli Inco:n. Saattaa olla sama kuin Petsamon Nikkeliyhtiö. Jatkosodan jälkeen britit vaativat Suomea korvaamaan Neuvostoliitolle menetetyn kaivoksen sensijaan, että olisivat hakeneet maksua Suurelta ja Mahtavalta ystävältään.

Nimimerkki "Kärmes"


Toimituksen kommentti. "Petsamon Suuri Vakoilujuttu" sai alkunsa jo ennen sotia. Koko totuus tapahtumista ei ilmeisesti paljastu milloinkaan. Nyt, kun paljastuksille ei enää ole "ulkopoliittisia esteitä", tuottaa yli 60 vuoden ajallinen etäisyys ymmärrettäviä vaikeuksia tutkijoille, joita aihe ei tosin enää suuremmin kiinnosta, vaikka esimerkiksi Kremlin arkistoista voisi löytyä jotain lisävalaistusta. Aihetta ovat sivunneet teoksissaan kirjailijat TUULIKKI SOINI ja ERNO PAASILINNA, kumpikin hieman toisistaan poikkeavista näkövinkkeleistä. Omasta mielestäni ovat T. Soinin "Petsamo-tetralogian" teokset viehättävää luettavaa, mutta "de gustibus non est disputandum".

Paasilinna toki pyrkii tiukkaan dokumentaarisuuteen, mutta kirjailijan parantumaton vasemmistolainen tendenssi ja "ohut" mieskohtainen yhteys Suomen suvereenin itsenäisyyden aikaiseen Petsamoon tuppaavat häiritsemään. Tuulikki Soinilla oli ilmeisesti se Parempi Tieto monista yksityiskohdista, vaikka tyyli on rennompi; ei "tiukkapipoinen". Kumpikin kirjoittajista on ammattikirjailija, eikä siis varsinainen historioitsija. Kummallakaan ei liene mahdollisuutta tutkia Kremlin arkistojen dokumentteja.

"Kapteeni Pukkilan tapauksen" todenperäisyys voitaisiin toki selvittää Suomestakin löytyvän aineiston pohjalta, jos joku viitsisi/ ehtisi/ uskaltaisi juttuun perehtyä. Itsemurhia tai sellaisiksi ehkä lavastettuja kuolemantapauksia sattui Suureen Vakoilujuttuun liittyneiden (tai LIITETTYJEN) sotilashenkilöiden keskuudessa useampikin: Joku "joi pullollisen lysoolia", yms... Kotimaisista arkistotiedoista osa voi olla YHÄ salaisia tai hävitettyjä ja joistain kuulustelupöytäkirjoista löytyviin tunnustuksiin on syytä suhtautua varauksin: Voivat olla puristettuja esiin kidutukseen rinnastettavin kuulustelumenetelmin. Suuri pidätysaalto tapahtui jo ennen Talvisotaa.

Aikalainen, tunnetusti omavaltainen ja lakia "valikoivasti" noudattanut sisäasiainministeri URHO K. KEKKONEN oli myöntänyt arvovalta-kysymykseksi otaksutun vakoilujutun tutkijoille lähes (tai täysin?) rajattomat toimintavaltuudet. U.K.K. jätettiin Talvisodan toisena päivänä perustetun RYDIN hallituksen ulkopuolelle, miltei vaille poliittista vaikutusvaltaa, lukuunottamatta lehtien kolumnistin roolissa. Nimimerkin "PEKKA PEITSI" henkilöys paljastui vasta sotien jälkeen, U.K.K:n noustua jälleen vallankahvaan "poliittisen vainajan" vampyyri-arkustaan.

MOND Co. oli Petsamon Nikkeliyhtiön pää-osakas, mutta INCO:llakin oli melkoinen osuus yhtiössä. Nikkeliä ei päästy louhimaan tai ainakaan jalostamaan ennen Talvisodan syttymistä. Kaivantotyöt olivat kyllä edistyneet pitkälle. Suomalaisten omat rahkeet eivät olisi riittäneet niinkin suurimittaisen kaivostoiminnan käynnistämiseen, joten oikeudet mineraalien hyödynnykseen (muistaakseni) vuokrattiin länsimaisille suuryhtiöille, joilla oli enemmän kokemusta ja kapasiteettia. Liinahamariin päättyvän rautatien rakennushanketta lykättiin "tuota tuonnemmaksi", koska nikkelijalosteeet olisi voitu laivata Petsamosta, eikä niitä olisi häädytty rahtaanaan Pohjanlahden satamiin. Päätöstä kaduttiin pian katkerasti, mutta myöhäistä oli rypistellä reikää, kun huga oli jo housuissa.

Maantie sentään rakennettiin - onneksi! Olihan Liinahamarin satama Talvisodan ja Välirauhan aikana Suomen ja Ruotsinkin ainoa "henkireikä" maailman valtamerille. "Karjala Takaisin"- koohotuksen sijaan voitaisiin neuvotella edes kapean käytävän saamisesta Petsamoon, Jäämeren rantaan saakka, kunhan Suomen ja Venäjän välisestä RAUHANSOPIMUKSESTA aletaan joskus käydä neuvotteluja. Peräänkuulutettu Tarton Rauhakaan ei ole enää kansainvälis-oikeudellisesti sitova, koska toista "korkeaa sopimus-osapuolta" ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeneen. Meitä ja Venäjää vielä vähemmän sitova on tragi-koominen Pariisin Rauhan"sopimus" vuodelta 1947..! Neuvottelut voidaan siis alkaa täysin puhtaalta pöydältä; toki mieluusti Suomen aloitteesta.

Tarton Rauhansopimuksesta (joka oli tosiaan SOPIMUS, eikä diktaatti) muistuu aina mieleen se anekdoottimainen totuus, ettei "porvarillinen Suomi" olisi halunnut Petsamoa, joka oli luvattu luovuttaa Suomelle jo vuonna 1864, korvaukseksi Suomen alueesta lohkotuista tonteista. (Venäjä tarvitsi noita alueita Systerbäckin eli Siestarjoen asetehtaiden laajennusosan maapohjaksi). Petsamon omaksumista osaksi suvereenia Suomea kannatti v. 1920 aluksi vain Sosialidemokraattinen Puolue, perustelunaan nyky-suomen poliittisen slangin sanoin: "Järkevällä aluepolitiikalla tuettu tasapuolinen kehitys Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä, läpi vuoden sulana pysyvän sataman ansiosta".

Aikalaisen SDP:n ideana oli siis myös Pohjois-Suomen pitäminen asuttuna ja hyvinvoipana. (Nikkelivuorten olemassaolo oli v. 1920 vain muutamien geoloogien tiedossa. Hekään tosin eivät aavistaneet, kuinka valtavat rikkaudet tuon "hylkymaan" uumenissa piileksivät. Uraanille keksittiin muutakin hyötykäyttöä kuin lasin värjäys uraaniyhdisteillä vasta kun Petsamo oli "palautettu" Suurelle ja Mahtavalle. Muutamat tunturit sisälsivät uraaniakin). Nykyinen SDP viis-veisaa Suomen reuna-alueiden asukkaiden hyvinvoinnista: Haaveena on maa, jonka asutus keskittyy etelän ja lounaan "kasvukeskusten" slummeihin, missä ihmisten pitäminen kurissa ja Puolueen nuhteessa olisi helpompaa. Pohjoinen ja itäinen periferia joutaakin petolaitumeksi! Ajatukseen yhtyvät tietysti myös ne viher-pipertäjät, joiden mielestä asuttu maaseutu on uhka ja kauhistus; luonnon riistoa ja raiskausta.

"Kärmeksen" siteeraama juttu löytyy osoitteesta: Myi Petsamon venäläisille -   http://www.vapaasana.com/40luku/1940/17jutut.html , ja lehti osoitteesta http://www.vapaasana.com/

0509 MMI; PT



KUKA ON "ASEHENKILÖ" ?

Törmäsin tuohon varsin onnistuneeseen ja monikäyttöiseen termiin antaessani lausuntoa testiampujamme Markuksen soveltuvuudesta "asehenkilöksi" - Joensuun poliisilaitoksella. Oli tullut tutkimuspyyntö Helsingistä: Sikäläiset fiskaalit mielivät peruuttaa ballistiikkatutkijamme aseluvat - tosin esittämättä minkäänlaista syytöstä tai edes epäilystä lupien peruutuksen motiiviksi. Ei siis "tunarointia" aseita käytettäessä, eikä vähäisintäkään moitteen sijaa luvanhaltijan käyttäytymisessä tai hänen elämäntavoissaan. Mutta Helsingissähän ovat olleet voimassa eriskummalliset, omatekoiset "laittomat lait" aselupia myönnettäessä, niitä evättäessä taikka peruutettaessa, poliisimestari Gabrielssonin valtakauden jälkeen.

"Kuulustelu-pöytäkirjan" lomakkeelle printatussa protokollassa (Suomessahan ei ilmeisesti ole erityistä "lausunto-blankettia") kiteytin lausuntoni mainintaan, ettei tiedossani ole mitään sellaista seikkaa, joka antaisi aiheen aselupien peruutukseen. Jo varttitunnin kestäneen kuulemis-tilaisuuden alkajaisiksi ihmetteli lausunnon ylöskirjoittanut naispuolinen vanhempi konstaapeli (hentoinen, ilmeisesti alle kolmekymppinen "tyttönen"), että: "MISTÄHÄN tätä nuorukaista oikeastaan SYYTETÄÄN tai EPÄILLÄÄN? Se ei ilmene tutkimuspyynnöstä SANALLAKAAN!" Liitteinä oli nippu GOW:stä printattuja pakinoita; enimmäkseen luodikon- ja pistoolinpatruunoiden erikoislatinkien "reseptuuria".

Otaksuin, että "syntinä" oli ollut toiminta GOW:n tuotteliaana kirjoittajana, ja että "vastaan kyllä mieskohtaisesti - päätoimittajan ominaisuudessa - kaikesta tekstistä, joka nettisivuillamme julkaistaan", vaikka mediamme ei kuulu vuonna 1919 säädetyn Painolain piiriin, koska se on vain muutamien vuosien ikäinen keksintö, eikä siis kuulu edes Radiovastuu-lain alaisuuteen. Vastaavaa päätoimittajaa ei nettiviestinnässä siis tarvita lakisääteisesti, mutta olin jo vastaanottanut tuon tehtävän 6. joulukuuta 2000, ennakoiden Painolain odotettavissa olevaa modernisointia. Tämä lausumani ylösmerkittiin pöytäkirjaan, lähetettäväksi Helsinkiin tutkimuspyynnön esittäjille. Ja se riitti.

Sen jälkeen ei Markusta, tai hänen vanhempiaan ole enää ahdisteltu Helsingin poliisilaitoksen taholta, ja uusien aselupien saantikin on hoitunut takkuilematta, ilman tarvetta kierrättää lupahakemuksia hallinto-oikeuden kautta. Alalle saatiin myöskin uudissana "asehenkilö", mistä viivästyneet kiitokseni tutkimuspyynnön laatijalle! Aiemmat termit, "aseharrastaja", "aseenomistaja", "aseveli" tai "asediggari", ovat olleet tavalla tai toisella epäonnistuneita.

Eihän asehenkilön tarvitse OMISTAA yhtään asetta! "Aseharrastaja" mielletään asekeräilijäksi, joka kuuluu useinkin vallasväkeen ja on pakostakin nöyrän kuuliainen alamainen esivallalle (etuoikeuksien saamiseksi), vaikka ei kovin lämpimästi rakastaisikaan Rähmä-Suomeksi 19. 09. 1944 muuttuneen synnyinmaamme systeemeitä. Termi "aseveli" on sidonnainen sukupuoleen ja viittaa sodanaikaiseen rintamatoveruuteen. "Asediggari" on aseista poikkeuksellisen syvällisesti kiinnostuneen henkilön onnistunut nimitys, joka jäänee eloon ainakin kevyisiin, pakinaluonteisiin teksteihin soveltuvana. Mutta se on slangisana, ja viittaa väistämättömästi ns. "fakki-idiotiaan", joka olkoon poissa ainakin meistä: Yleissivistystäkin on aina viljeltävä!

"Kanslia-suomeltahan" tuo termi ASEHENKILÖ kuulostaa, ja alkuperäisessä merkityksessään se tarkoittaa LUVALLISEN ampuma-aseen (tai -aseiden) omistajaa - siis urheiluammunnan tai metsästyksen harrastajaa, tahi asekeräilijää. Monet asehenkilöt voivat harrastaa urheiluammuntaa, metsästystä ja asekeräilyä. Paljon on kuitenkin myös heitä, jotka voivat olla lähestulkoon fanaattisia "asediggareita", vaikka eivät omista yhtäkään "lupapyssyä", eivätkä ehkä aselupia saisikaan, yritettyään turhaan suoriutua metsästäjäntutkinnosta 5 - 6 kertaa. Eikä tylsä pahvinpuhkonta ampumaradalla juurikaan kiinnosta kaikkia.

Luku sinänsä ovat alaikäiset tai muuten "vajavaltaiset" asehenkilöt, joita aseet kiinnostaisivat, mutta holhoojan suostumusta aseluvan saantiin ei tipu eikä lirise. On odotettava kokalla kourin täysi-ikäisyyden ja -valtaisuuden maagisen rajan ylittymistä, eli 18. syntymäpäivää. Ja jos paikkakunnan aselupa-viranomainen sekä nuoren asediggarin holhooja(t) sattuvat olemaan asevihailijoita, eli hoplofoobikoita, ei aseluvan saaminen ole vielä silloinkaan "läpihuuto-asia". Laillisia perusteita luvan myöntämiseen on vähän; numeroin ilmaistuna tasan kolme (3), kun taas aseluvan epäämisen tai sen peruuttamisen syitä löytyy paljonkin, ja aselupa-viranomaiset voivat aina keksiä niitä vielä lisää. Nehän ovat päätösvallan haltijoita.

Aseluvan myöntämisperusteeksi ei riitä pelkkä "mielenkiinto ampuma-aseiden teknologiaan", mutta sen epäämisperusteeksi piisaa kyllä "sairaalloinen kiinnostus ampuma-aseita kohtaan". Ja jos vaikkapa pistoolin hankintaluvan perusteluksi ilmoitetaan "itsepuolustus/hätävarjelu/kodinturva" (olkoonpa luvanhakijaan kohdistuva uhka kuinka konkreettinen tahansa), ei lupaa taatusti myönnetä! Aiempienkin metsästys-, urheilu- tai keräilyaseiden hallussapitolupien peruuttamisen uhka on olemassa, jos paikkakunnan aselupa-viranomainen sattuu olemaan "Kauhean Kankkusen" piinassa, tai muuten huonolla tuulella puolustusvälineen lupahakemusta käsitellessään.

Sepä näistä "Cika-näkemyksistä", jotka ovat heijastumia Rähmä-Suomen punikki-henkisestä, mutta myöskin lahtari-henkisestä asennoitumisesta yhteisen kansan oikeuteen ostaa, omistaa, kantaa ja tarvittaessa myöskin KÄYTTÄÄ ampuma-aseita siihen tarkoitukseen, johon ne on alkuaan suunniteltu ja valmistettu. Miksi äskeinen epä-isänmaallinen v..tuilu "lahtarihengestä"? Raaka totuus on se, että pistoolien ja revolverien luvanvaraisuus ja taskuaseiden poikkeusluvan varaisuus omaksuttiin vallitsevaksi käytännöksi Suomessa vasta marraskuussa Anno Domini 1918! Todellisen "sortokauden" alkamisesta voidaan siis olla montakin mieltä.

Venäjänvallan aikaan, ja lähes vuoden ajan itsenäistymisen jälkeenkin olivat käsiaseet lupavapaita, eli kenen tahansa ostettavissa ja vapaasti kannettavissa. Urheilukilpailuissa jaettiin palkinnoiksi F.N. Browning Mod. 1900:iä Nikolai Bobrikovin diktatuurikaudellakin. Itsepuolustuksesta ei tuomittu rangaistuksiin, kuten nykyisin säännönmukaisesti - vaikka rikoslain hätävarjelu-pykälä ja jopa hätävarjelun liioittelu-pykälä VELVOITTAVAT oikeusistuimia vapauttaviin tuomioihin Olaus Petrin tuomarinohjeiden pääperiaatteella: "On parempi päästää kuin sitoa". (Eipä ihme, että vankiloissamme vallitsee "banaani-tasavaltamainen" tilanahtaus, vaikka ryöstömurhaajiakin juoksentelee vapaalla jalalla, jos ne sattuvat olemaan naispuolisia eli "virkavallan ERITYISESSÄ suojeluksessa", ilmeisesti puna-narttujen valmistelemien lakien nojalla...).

Palaamme nyt lähtöruutuun, eli kysymykseen: "Kuka on asehenkilö?" Vastaus: KUKA TAHANSA ampuma-aseista, niiden teknologiasta, suorituskyvystä ja historiasta KIINNOSTUNUT henkilö, riippumatta kansallisuudesta, rodusta, uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, iästä tahi sukupuolesta, sekä oikeudesta taikka oikeudettomuudesta ampuma-aseiden hallussapitoon asuinpaikkansa lainsäädännön mukaan. Asehenkilöksi ei tietenkään voida nimetä sellaista ylläluetellut ehdot täyttävääkään henkilöä, joka vastustaa ampuma-aseiden hallussapito-oikeuden PALAUTTAMISTA jokaisen vapaan ihmisen synnyinlahjana saatavaksi "oikeushyväksi".

Mitä se on? Vaikka joku omistaisi suurenkin asekokoelman, harrastaisi metsästystä, ja menestyisi kuinkakin hyvin ampumakilpailuissa, mutta hän julkijulistaa OMANA elämänkatsomuksenaan (eikä siis "EX OFFICIO" = "virkansa puolesta"), että oikeus aseiden hankintaan ja hallussapitoon on PYSYTETTÄVÄ nykyisenlaisena ETUoikeutena (joka myönnetään tai evätään paikoitellen täysin mielivaltaisin perustein) ei häntä voida parhaallakaan tahdolla hyväksyä asehenkilöiksi. Voidaan jopa epäillä, että hän on asevihailija eli hoplofoobi.

Eiväthän raivopäisimmätkään hoplofoobit vaadi ampuma-aseiden täydellistä riisuntaa, ja niiden sulattamista sekä valssaamista ratakiskoiksi ja teräsprofiileiksi, vaan ainoastaan niiden YKSITYISomistuksen oikeuden maailmanlaajuista peruuttamista, ja yksityisiltä asehenkilöiltä pakkoluovutettujen aseiden maailmanlaajuista tuhontaa.

P.T.Kekkonen



Pakinat

"MIAU": Tervehdys toimitussihteerille!

Ryntö-mirri ESSI laittaa terveisiä P.T:n sotakissa MIMMIlle. Essi on tyylikkään maasto-raitainen ja ylpeilee statuksella joka suojaa sitä paikallisten snaippereitten tulitukselta. Sanovat että variksen puutteessa kissakin on sallittu kohde. Ymmärtävät jättää silti omat rauhaan. "Omia ei ammuta, sano sonni!"

Feliks

  Rapsutukset tai silitykset Essille! Toimitussihteeri Mimmillämmekin on Homo Sapiens Sapiens- lajisia ystäviä kotikorttelissamme (= Joensuun suurimmassa omistusasunto-osakeyhtiössä) noin satakunta. Neiti Toimitussihteeri kulkee tosin ulkosalla aina saattajan kera, mutta taluttimessa tai valjaissa vain muutamana päivänä & iltana muutamien kuukausien välein, kun on pakko muistuttaa hänen mieleensä se "Elämän Vakavuus", johon kaupunkilais-kisut joutuvat yleensä alistumaan kaikkina aikoina.

Kertausharjoitusten väliaikoina riittää avainketjussa kantamani erotuomarin pillin vihellys "-.-" (= Morse-aakkosten "K") kotiinkutsuksi, mutta Mimmille on opetettu myös lukuisia Wanhan Tarkk'Ampujapataljoonan venäjänkielisiä komentosanoja, kuten "VPIR-JOOT" = "eteenpäin", "NAPRA-VAA" = "käännös oikeaan", "NALJE-VAA" = "käännös vasempaan", "KRUU-GOM" = "täyskäännös/takaisin" ja "DA-MOI" = "kotiin", jotka hän oppi ymmärtämään (ja usein tottelemaankin) jo ensimmäisenä kesänä, huonekuntaamme noin 3-vuotiaana perintökissaksi adoptoituna rakastettuna perheenjäsenenämme, runsaat kolme vuotta taaksepäin.

Jos joku kissanvihaaja väittää, ettei kisu ymmärrä ihmispuhetta tai "morsetusta", niin edelläkerrottu riittänee vasta-argumentiksi. Ainakin luumäenkielinen kutsu: "SYÖMÄÄN, GRAAVISUOLAISTA SEITIÄ!" menee useimmiten perille aamu- tai iltalenkin jälkeen. Maaseudulla lapsuutensa viettänyt Neiti Toimitussihteerimme on tietenkin sangen eränais-henkinen, mutta siistissä kotilähiössämme jää hiiri-saalis yleensä varsin niukaksi, ja lintujakin hän on onnistunut pyydystämään keskimäärin vain yhden kappaleen vuosittain; tavallisimmin parvekkeella väijyen: Ei ole siis kovinkaan vakava uhka bio-diversiteetille, vaikka "heinähatut" eli "viher-pipertäjät" voivat toisinkin väittää.

Useampikin kirjeyhteydessä ollut visitoorimme on lähettänyt terveisiä Toimitussihteerillemme, esimerkiksi: "Rapsutukset Sotakissa Mimmille!". Rapsutettu on poskista ja leuan alta, eli paikoista, joissa kutinaa eniten löytyy. Hirmuisiksi raakalaisiksi yleensä kuvailluista "omista" eli "Hardcore-asehenkilöistä" löytyy siis monia kissa-faneja, toisin kuin ns. "Oikeiden Erämiesten" keskuudesta. Mutta mehän olemmekin heihin verraten eri rotua maailmankatsomuksiltamme, monessakin suhteessa.

Jonkinmoinen "rauhanomainen rinnakkainelo" on vallinnut GOW-sivuilla, mutta Vesan Metsästyssivulta imuroidut tekstinäytteet tuovat esiin jo koruttomampaakin kertomaa TIITUS J. NYPPYLÄn hengenheimolaisista, joista monet (mutta eivät onneksi läheskään kaikki) ovat pikemminkin "cika-faneja" kuin puhdasrotuisia asediggareita. CIAt itse, kuten muudan O:i Pie:ki, on tunnistettavissa varsin helposti "käsialastaan", mm. ASE & ERÄ-lehden takavuosien numeroiden tekstinäytteistä.

0607 MMI; PT




    - Gunwriters - Jatkumo? Nikolai Ivanovitsh Bobrikov -> Johan Mårten Eliel Johnsson (Soisalon-Soininen) -> Heikki Ritavuori -> Harri Hermanni Holkeri?



"Tuhon Päiwä"/ "Toimintapäivä"/ "Wih...?"

Yhdistyneiden Kansakuntien Pienase-konferenssin ajankohta ja sen paikka ovat nyt tiedossa: 9. - 20. heinäkuuta 2001. YK:n päämaja New York Cityssä, USA:ssa, eli kansanomaisesti ilmaistuna: "Jenkkilän ISON MÄDÄN OMENAN Madonreiässä". Alatyylisempääkin ilmaisua voisin käyttää, mutta vakavahenkisessä päivittelyssä tyydyn pelkkään kansanomaisuuteen. Asia koskee jokaista vapautta kaihoavaa aktiivi-asehenkilöä; ei yksin USA:ssa, vaan pian kautta koko sivistyneen maailman.

YK:n jäsenmaana ei Suomikaan jää mahdollisen tapahtumavyöryn ulkopuolelle, vaikka päätökset tehdään ja mahdolliset kärhämät alkavat Ison Rapakon takana. "Se kun on tuo sota nykyjään noppee kulukemmaan: Salamasottaa näjetsen!" Internetissä salamoi jo, eivätkä läheskään kaikki asehenkilöt ole enää orjamielisen nöyristelyn ja konfliktien väistelyn kannalla: "Myöntyvyyslinja" kun on johtanut tappiosta tappioon. Aina! Kaikkialla..!

Asevihaajat eli hoplofoobit aloittivat oman liikekannallepanonsa kesäkuun 8. päivänä, kehoittaen "aateTOVEREITA ja -TOVERIttareja kaikkialla maailmassa" painostamaan kotimaittensa hallituksia lähettämään arvovaltaisen valtuutetun - mieluusti ulkoasiain ministerin - osallistumaan palaveriin. Suomen ulkoministeriä ei tarvinne erityisemmin painostaa: Me "wanhukset" muistamme E. Tuomiojan maailmankatsomuksen jo 1960-luvulta, REPOvision tympeistä paneelikeskusteluista sekä "Vedenjakajalla" -ohjelmasarjasta.

Maailmanlaajuinen asevihailijain keskusjärjestö, IANSA (International Action Network on Small Arms), aikoi järjestää konferenssin avajaispäiväksi YK:n päämajan edustalle suuren mielenosoituksen - ja nuotiojuhlan: Roviossa piti poltettaman ampuma-aseita, enimmäkseen kai puuperäisiä kiväärejä ja haulikoita. Suunnitellun kokkojuhlan nimi oli "Destruction Day" (= Tuhontapäivä), ja aiottu ajankohta siis 9. heinäkuuta 2001.

Mutta "plörinäksi meni koko Vot Harashoo", kuin entisen miehen läskisoossin valmistus sota-aikaisessa kupletissa - jo valmisteluvaiheessaan: Muudan IANSA:n johtoportaaseen soluttautunut "asediggarien" vakooja kavalsi hankkeen aktiivi-asehenkilöille, eikä New York City:n palokuntien "yli-esikuntakaan" ollut erityisen ilahtunut, saatuaan vihiä nuotiojuhlan suunnitelmasta "Syvältä Kurkulta", tuoreeltaan - suoraan IANSA:n päämajasta.

Erittäin suurella todennäköisyydellä voisi moneenkin roviolla palavaan vanhaan pyssy-krapaan UNOHTUA sisään kova latinki, ja hiillokselle saattaisi SATTUMALTA joutua laatikollinen vanhoja valurauta-kuorisia käsikranaatteja, tai kumeammallakin äänellä kukkuvaa materiaalia. YK:n päämaja-rakennus on näemmä samanlainen "kristallipalatsi", kuin oli Oklahoma Cityn virastotalokin: Lapionterän kokoisia lasinsirpaleita lentelisi rekkakuormittain - enimmäkseen rakennuksen sisäpuolelle - nirhimään mahdollisesti jopa konferenssin osanottajia, jos autolastillinen "ANTEROa" päätyisi "kuljettajan ohjausvirheen seuraamuksena" palatsin edustalla roihuavaan rovioon, ja kaasuuntuisi siinä.

Näistä riskeistä vuodatettiin tieto toki myös IANSA:lle, jonka "Politbyroo" joutuikin muuttamaan suunnitelmiaan: "Tuhon Päiwä" vaihtui "Toimintapäiviksi" aikavälillä 9. - 20. 7. jo ennenkuin IANSA päästi mielenosoitus-kutsunsa julkisuuteen. Raivopäisimmät hoplofoobikiihkoilijat voivat kuitenkin toimia alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja räjähdysherkässä tilanteessa riittää vähäinenkin provokaatio aiheuttamaan maailmansotaan rinnastettavan tapahtumavyöryn. (Kerrattakoon, uutisia odoteltaessa, vaikkapa Sarajevon Laukausten historiaa vuodelta 1914, kukin tykönänsä, jos historia yhä jotakuta huvittaa..!).

IANSA ja sen alaosasto HCI (= Handgun Control Incorporation) eivät nauti erityisen suurta suosiota USA:n yhteisen kansan keskuudessa: Vastatoimet voivat alkaa viipymättä ja "JANTEReita" ilmeisesti riittää! Projektiilit eivät myöskään ole kumia tai guttaperkkaa, koska niitä eivät matkaansaata mellakkapoliisit vaan sydänjuuriaan myöten hoplofoobeihin kyrsiintyneet yksityiset kansalaiset, LOPULTAKIN! Joskushan on PAKKO aloittaa! Mieluusti siellä, missä vihollisia on koolla runsaasti, ja ne ovat erehtymättömästi tunnistettavissa vihollisiksi mielenosoitus-kylteistään ja banderolleistaan.

Toistaiseksi on asehenkilöiden keskuudessa tyydytty puimaan nyrkkejä taskuissa ampuma-aseiden yksityisomistusta vastaan suunnattuja säädöksiä laativille ja niitä lainvoimaisiksi vaativille hoplofoobeille, mutta jos jotakin todella sävähdyttävää tapahtuu YK:n palatsin pihalla, TAI SEN SISÄLLÄ, voi uhattujen aseenomistajien kärsivällisyyden "vieteri" tulla venymiskykynsä ääri-päähän, ja muutaman millimetrin verran tuon kriittisen rajan ylikin: Muistettakoon, että YK:n Pienase-konferenssiin kutsuttu ja valikoitu vallasväki kokoontuu ampuma-aseiden yksityisomistuksen lopettavien yleismaailmallisten säädösten laadinnan tarkoituksessa. Eikä tuota pyrkimystä ole yritettykään salata.

Mutta eiväthän RAUHAA rakastavat hoplofoobit voi VIHATA ketään! Eivät ne vihanneet Britanniassa? Eivätkä Australiassa?! Aseethan vain halutaan pinota polttorovioille - nyt; heti! Puolustuskyvyttömiksi rosvotut asehenkilöt vasta joskus myöhemmin - ikäänkuin "varmuuden vuoksi"! Muistuupa mieleeni wanha sanonta inkvisition alkuajoilta, 1230-luvulta, (lähes päivälleen 700 vuotta aiemmalta ajalta kuin yleensä luullaan): "Siellä, missä NYT poltetaan vain kirjoja, poltetaan PIAN myöskin ihmisiä!". Kirjat voidaan hyvin rinnastaa ampuma-aseisiin ja päinvastoin: Ylimielinen nousukas-vallasväki pelkää yhtä paljon raa'an rahvaan ulottuvilla olevaa TIETOA kuin yksityisomistettuja ampuma-aseitakin - eikä ehkä aivan aiheettomasti kumpiakaan.


2706 MMI; P.T.Kekkonen



Ideoita ja innovaatioita

Äänestä Suomen Kansallis-Ase!

Suomelle sävellettiin kansallislaulu jo runsaat 150 vuotta sitten. Nyttemmin on valittu myös mm. kansallislintu, ja paljon muutakin kansallista. Yhtä vielä puuttuu: Kansallis-ase. Nimenomaan pyssy, eikä Kauhavan puukko tai Nuijasodan tyylinen raudoitettu, piikikäs kurikka, vaikka nuijalle olisikin yhä töitä. Ehdolle olemme asettaneet viisi historiallisin perustein tai satunnais-otannalla valittua ampuma-asetta, ikäjärjestykseen. Äänestyksen osanottajat voivat toki ehdottaa jotain muunmerkkistäkin asetta (mieluusti vain yhtä merkkiä/mallia) listan ulkopuolelta. Ehdotus on kuitenkin perusteltava muutamilla valikoiduilla lauseilla. Visitoorimme Kimmon laatima lista on seuraavanlainen:


1: MOSIN-NAGANT-kivääri M 1891 variaatioineen.

Variaatiot alkuperäisimmästä rotanhäntä-vintofkasta "Vottosen TORNADOon", siis myös suomalaiset kehitelmät ilman erittelyä. Valinnan perustelu: Suomalaiset taistelivat itsenäisyydestään kolmessa viime vuosisadan sodassa kiväärin M/-91 perusmallilla ja sen variaatioilla. Kivääri oli ensisijainen turvamme: Tykeillä ja kuularuiskuilla "kompattiin bassoa" tai "tämmättiin". Varsinainen orkesteri koostui kiväärimiehistä...


2: F.N./ BROWNING-pistooli M 1900

Valinnan perustelu: Tällä taskuaseella opetettiin venäläisille se elämän karu fakta, etteivät suomalaiset ainakaan 1900-luvun alkuvuosina alistuneet komentovaltaan eli diktatuuriin (oltuaan tsaarien uskollisimpia alamaisia NIKOLAI Viimeisen vala-rikkoon 15. 02. 1899 saakka, 90 vuoden ajan), eivätkä he myöskään suvainneet niitä korskeita viranhaltijoita, jotka asettuivat vieraan käskyvallan kuuliaisiksi kätyreiksi. Vahinko, että suomalaisten sankareiden laji on ilmeisesti jo sukupuutossa..!

Myöskin prokuraattori ELIEL JOHNSSON/ SOISALON-SOININEN teloitettiin aikalaistietojen mukaan 7.65 mm Browning-pistoolilla, johon mahtuu 8 patruunaa; ylimmäinen pesään. "Rakuraattoriin" oli osunut kahdeksan surmanluotia. Laukausten lukumäärä viittaisi esim. Ukko-Mauseriin, mutta F.N. M/-00:n lataaminen "ylimääräisellä" patruunalla oli tunnetusti Suomen aktivistien - myöskin EUGEN SCHAUMANin - omaksuma menettelytapa: Ase oli vireessä ja ampumavalmis heti varmistimen avaamisen jälkeen. (Viitteet artikkeliin LENNART HOHENTHAL)


3: SUOMI-konepistooli M 1931

Valinnan perustelu: Täysin kotimainen konstruktio! Aseiden vähäisestä lukumäärästä huolimatta oli KP -31 valttiässä suomalaisten hihassa jo monissa Talvisodan taisteluissa, ja se muutti koko maailman näkemyksen konepistoolin käyttökelpoisuudesta sotatoimissa. Enemmät perustelut lienevät tarpeettomia. Tarina on kaikille tuttu.


4: VALMET 412-asejärjestelmä

Valinnan perustelu: Käytännöllinen "monen viljan pyssy", johon voi vaihtaa heittämällä piippupareja kulloisenkin tarpeen mukaan, räkättirastaasta norsuun. Sulkumekanismikin ehdittiin viimeistellä pitäväksi, ennenkuin aseen kehitellyt tehdas "syleiltiin hengiltä" fuusiolla pahimpaan kilpailijaansa. Asejärjestelmä 412 valittiin "Vuoden Aseeksi" USA:ssa pian introamisensa jälkeen, eikä sitä arvonimeä myönnetty köykäisin perustein silloin vielä lähes tuntemattoman ulkomaan valmisteelle.


5: SAKO 75-luodikko

Valinnan perustelu: Kansallislintumme on laulujoutsen ja Sako 75 lienee Suomen aseteollisuuden ylväs joutsenlaulu, eli viimeiseksi jäävä kotimainen asekonstruktio, jota valmistetaan Suomessa joukkotuotannon mittasuhteissa. Toimivaa perusrakennetta on jo alettu pilata kaupallisella kikkailulla, eli "Lukko Lukossa"- järjestelmällä, joka kuuluu keksintönä sarjaan Turhuuksien Turhuudet. Luodikon sulkurakennetta ja tarkkuutta kehutaan kautta maailman, mutta uusimpaan variaatioon suhtaudutaan varauksin: "Entäpä jos avain unohtuu kotiin, tai tipahtaa taskusta riistapolun varrelle? Vitjaanhan sitä ei voi panna."

Kaupallisten "jippojen" kehittelytarve on osoitus siitä, että ase on suunniteltu perusominaisuuksiltaan valmiiksi asti.


6: Jokin muu ase. Mikä? Valinnan perustelu?


Äänestykseen voit osallistua S-postitse, tai vaikkapa heittää kortilla postilokeroomme. Tunnussanaksi: Kansallisase, ja viestiksi: Ase numero (1 - 5). Jos numero on 6, mainitse suosikkisi merkki ja malli, sekä sen valintaperusteet. Esimerkiksi kivääriä M 28-30 tai "Ukko-Pekkaa" ei tarvitse mainita erikseen, koska nuo mallit kuuluvat Mosin-Nagantin variaatioihin (Ase No. 1). Kaliberirajoituksia ei ole, joten panssarinyrkkiä tai -kauhua on vapaus äänestää. Ajoneuvot (esim. STURM- rynnäkkötykki) ja "lennukit" (esim. BREWSTER tai MESSERSCHMITT 109) poissuljetaan tästä vaalista.

Äänten laskenta alkaa 01. 06. 2001 ja Suomen Kansallis-Ase voitaneen nimetä seuraavassa päivityksessä, tai vaikkapa juhannuksen tienoilla, jos vaalitaistelu kiihtyy USA:n taannoisten presidentinvaalien tapaiseksi kisailuksi. Sellainenkin tilanne on ennakoitavissa.

Kiitoksemme isänmaalliselle ystävällemme Kimmolle, jonka ideaan tämä äänestys perustuu. Hän valitsi myöskin listatut aseet No. 1 - 5, esittäen valintojensa perustelutkin, joihin toimitus yhtyy ilman vastalauseita.


Äitienpäivänä MMI; PT



Gunwriters - "Atoomienerkiija on puhtainta enerkiijjaa" kunnes kontrolloitu fuusio syttyy tai Nikola Tesla:n ideat omaksutaan! (Uutinen ystävättärellemme Annika Lapintielle).



Kuluneehko witzi:

Rovasti ja bussikuski Taivaan portilla

Vanha rovasti kuoli. Helsinkiläinen bussikuski ajoi kohtalokkaan kolarin varttituntia myöhemmin. Rovastin astraaliruumis saapui valotunnelin kautta Taivaan helmiportille, missä Pyhä Pietari kilisteli avaimiaan, ja loihe lausumaan: "Istuhan kiireimmän ajaksi siihen odotuspenkille. Pääkonttori harkitsee loppusijoitustasi noin tunnin ajan. Portti avataan sitten, JOS sisäänpääsy myönnetään. Se alakerran tunnelin ovi on muuten kulman takana, ensimmäinen vasemmalla. Se ei ole lukossa, eikä ole hiilihanko-puolen porttikaan."

Varttitunnin kuluttua leijui bussikuskin astraaliruumis paratiisin portille. Pyhä Pietari irrotteli vyöltään päärlyportin kultaista avainta, lausuen hymyhuulin: "Tervetuloa Iäiseen Iloon ja Juhlaan Jaloon. Sinua osattiinkin jo odottaa tänne. Siitäpä sisään vain, ja mukavaa Ikuisuutta!"

Päärlyportti aukesi ja sinisen bussin kuljettaja pujahti pikavauhdilla Paratiisiinn. Pietari seisoi asennossa ja nosti kättä koppalakkinsa lippaan. Sitten portti sulkeutui taas, ja Pietari kiersi avainta. Etuilusta ärtynyt rovasti alkoi tivata: "Mikä kumma etuoikeus tuolla proletaarilla oli sisäänpääsyyn? MINÄ olin sentään elinaikanani arvostettu ja kunnioitettu sielunpaimen, sekä väsymätön Sanan julistaja!"

Pietari pyöritteli kulta-avaimen rengasta etusormessaan ja vastasi suoraan kysymykseen suorasukaisesti: "Tällä portilla ja Pääkonttorissa painavat maanpäälliset teot enemmän kuin virka-asema. Kun Sinä saarnasit aikanasi Sanaa kirkkokansalle, useimmat torkkuivat ja jotkut jopa nukkuivat. Mutta kun tuo äskeinen omnibussin shofööri käänteli aikanaan trattia ja polki pedaalia, niin silloin kaikki omnibussin matkustajat, paatuneimmat ateistitkin, kaikki he RUKOILIVAT!"

1405 MMI; PT



    - Gunwriters - muistimme on pitkä ja uskallamme kertoa



Wenäläis-witzien helmiä. (HUOM! Tositarinoita).

Muudan reportteri tiedusteli joskus 1930-luvun lopulla siperialaiselta starikalta, maan ja ajan tapaan, eli johdattelevasti: "Mikä on toverin mielestä nerokkaiden neuvosto-tiedemiesten ihmeellisin keksintö? Olisiko se mahdollisesti automobiili?"

Valistunut vaari vastasi: "Ei mashinassa mitään ihmeellistä ole! Siinä on moottori, joka pyörittää kardaania. Se taas pyörittää pyöriä ja panee mashinan kulkemaan. Eikös se ollutkaan njemetshien (= saksalaisten) keksintö kolmannen tsaari Alexanderin ajalta?"

Reportteri ei kirjoittanut mitään muistivihkoonsa, vaan jatkoi johdattelevaa haastatteluaan: "Entäpä lentokone? Oletteko milloinkaan kuullut sellaisesta neuvosto-tieteen saavutuksesta?"

Starikka vastasi mahorkkasätkäänsä sytytellen: "Ei samoljotissa mitään ihmeellistä ole! Moottori panee propellin pyörimään ja se nostaa samoljotin lentämään. Kyydissään olen ollut jo viimeisen Nikolain aikaan; itse KASAKOFF ljotshikkana. Eikös se ollutkaan amjerikankojen (= amerikkalaisten) keksintö tsaari Nikolain ajalta?"

Reportteri kysyi, nyt jo suoraan: "MIKÄ sitten on toverin mielestä ihmeellisin uuden tekniikan saavutus?" Starikka imaisi sätkästään muhevat sauhut, ja vastasi: "SAMOHOD! (= polkupyörä). Ei motorisoitu, vaan se kulkee ihan itsestään."


Sananselityksiä: SAMO = itse(stään) HODOK = liikkuja/kulkija. Nykyisessä venäjänkielessä viljellään "hullunhevosesta" enimmäkseen latinalaisperäistä nimitystä VjELOSIPjED, mutta keski-ikäisetkin venäläissyntyiset naapurini tuntevat vaihtoehtoisen nimityksen: Kotilähiössämmehän asuu suhteellisen runsaslukuinen populaatio inkeriläisiä paluumuuttajia, joilta olen usein tarkistanut venäjänkielisten termien foneettisia kirjoitustapoja.

"LjOTSHIK" = lentäjä Kasakoff oli kenties kuuluisin venäläinen hävittäjä-ässä 1. maailmansodassa, johtuen erikoisesta taistelutaktiikastaan; viholliskoneiden "juksaamisesta" vaijerissa roikkuvalla nelihaaraisella koukulla. Hän järjesti jo ennen sotaa lentonäytöksiä ja yleisölennätyksiä - myöskin Siperiassa.


Palindroomi-witzi. (Myöskin tosikertomus)

Vuoden 1917 vaihteessa ennusti muudan siperialainen shamaani, loveen langettuaan, punaisella kärpässienellä maustetulla kilju-kaljalla itsensä rasitettuaan: "Kohta tulee aika, jolloin valtaistuin kääntyy väärinpäin ihmis-iäksi. Venäjänmaan valtiaiksi nousevat Nälkä ja Kuolema!" Ennustukselle kenties naureskeltiin, mutta se toteutui tunnetulla tavalla piankin!

Sananselityksiä: PRESTOLOM = valtaistuin. MOLOT, SERP = vasara, sirppi. Sananmuunnos oli siis palindroomi. Vastavallankumouksellisten iskulauseena olikin jo heti "Loka-Kapinan" jälkeen: "MOLOT I SjERP = GOLOD I SMjERT : vasara ja sirppi = nälkä ja kuolema". Näiden valtiaiden aikakausi kesti noin vuodesta 1921 (neuvostovallan vakiintumisesta) vuoteen 1991, eli 70 vuoden ajan, joka oli Siperian alkuasukkaiden keskimääräinen elinikä vuonna 1916. Sittemmin se on lyhentynyt kymmenellä vuodella (miehet) tai noin viiden vuoden verran (naiset). Olojen täydelliseen normalisoitumiseen on povattu kuluvan nuo 60 - 65 vuotta. Arvailujen varassa on se, kuka silloin istuu tsaarin valtaistuimella, joka lienee jo nykyään käännetty oikeinpäin.


1504 MMI; PT



    - Gunwriters - journalismi elää toistaiseksi Suomessakin



"Oi, Wapaa Wenäjä..!"

Keskustelin tuossa mennäviikolla Pietarissa erään suuren aseliikkeen myymälänhoitajan kanssa aseista ja asekeräilystä Venäjällä. Noin puolitoista kuukautta sitten oli Venäjän vapaan televisiokanavan iltaohjelmassa keskustelu aseista ja itsepuolustuksesta: Venäjälle yritetään saada amerikkalaista aselakia jossa jokaisella kansalaisella on oikeus puolustaa koskemattomuuttaan ja omaisuuttaan aseella. Äänet jakautuvat 50 % - 50 %

Asekaupan hoitaja kertoi sen totuuden, että historia on ollut, että aseita saa kantaa vain väkivaltakoneisto. Nyt, ilmeisesti väliaikaisesti, tilanne on hieman löyhtynyt ja jopa jonkinasteista asekeräilyä sallittaisiin. Aseiden osto- ja hallussapitolupia saa tietysti maan tavan mukaan ostettua, jos sellaisia tarvitsee. Tarjolla on kyllä kaikkea mahdollista. Jotta sepä meidän rajoituspyrkimyksistämme ja naapurin puuhista.

P.R.


Kommentti: Suomenkin rikoslain hätävarjelupykälien mukaan on kansalaisella oikeus "puolustaa itseään tai toista, omaisuuttaan taikka toisen omaa, ynnä kotirauhaansa, oikeudettoman hyökkäyksen alettua tai sen kohtapäätä uhatessa" kulloinkin tarvittavin keinoin. Kyseisiä lainkohtia sovellettaessa on käytäntö kuitenkin ollut stalinistinen: "Pumagi pumaga, a praktika jest praktika", eli paperit (mm. "Säädöskokoelma") ovat vain paperia ja käytäntö on käytäntöä - lähes kaikissa hätävarjelutapauksissa: Hyökkäyksen torjuja tuomitaan AINA! Hyökkääjä on oikeutettu saamaan vahingonkorvauksiakin, olkoonpa millainen ammatti- tai taparikollinen tahansa, kolmen kyynärän pituisine rikosrekistereineen.

Seuraamme mielenkiinnolla Venäjän lainsäädännön kehitystä, kuten myöskin USA:n tapahtumia BILL "Räkämälli" CLINTONin valtakauden päätyttyä. Jenkkilässäkin ovat punnukset tasan, joten presidentti G.W. BUSH ja oikeusministeri JOHN ASCROFT ovat monia valtakunnallisesti merkittäviä päätöksiä tehtäessä ratkaisevassa asemassa. Venäjän Keisarikunnassa (jonka historiaa pietarilainen myymälänhoitaja ei ymmärrettävistä syistä VIELÄ tunne) oli puolustautumiseen soveliaiden pistoolien ja revolverien hallussapito lupavapaata ja varsin yleistä: Tilanne Venäjällä on siis normalisoitumassa, eikä suinkaan muuttumassa poikkeukselliseksi tai väliaikaiseksikaan.

Venäjän vientiä varten valmistettiin mm. Belgiassa ja jopa USA:ssa lukuisia käsiaseiden erikoismalleja venäläisten oman, varsin vilkkaan tuotannon täydennykseksi. Bolsheviikkivallan aikaan ei taskurevolverien valmistuksen historiasta esimerkiksi TULA:n tehtailla juurikaan kuiskittu, mutta niiden tuotantokapasiteetti oli ylittänyt ennen 1. maailmansotaa moninkertaisesti väkivaltakoneistolle tilattujen NAGANT:ien vuotuiset tuotantomäärät. Lukuunottamatta joitakin valtion tilauksia (esim. postilaitoksen virka-aseet) myytiin taskukokoiset revolverit yksityishenkilöille. Eikä kysytty: "Onko lupia?" Vain se kiinnosti: "Onko ruplia?" Tässä suhteessa on palattu lähtöruutuun.

Belgiaan perustettiin v. 1890 venäläisellä pääomalla suurehko tehdas, CARTOUCHERIE RUSSO-BELGE, tuottamaan käsiasepatruunoita yksinomaan vientiin Venäjälle, pelkästään sen kyltymättömille siviilimarkkinoille. Keisarikunnan oma, pahoin alimitoitettu patruunateollisuus pystyi tuottamaan a-tarvikkeita vain armeijan rauhanaikaisiin tarpeisiin. Puute havaittiin 1. maailmansodan sytyttyä varsin pian, kun Russo-Belge -lataamon toiminnan keskeytti saksalaisten koukkaus Liègen kautta. Miljoonat venäläiset käsiaseen omistajat päätyivät perimmäisen kysymyksen eteen: "A, hjerilläkö nygöi tshuihkoda kak porohkat on nietu?" (= Karjalan kieltä: "K..välläkö nyt ammutaan, kun ruuti on lopussa?").

Yksityishenkilöiden patruunapula helpotti komentovallan pystyttämistä Venäjälle "Loka-kapinan" jälkeen, kenties ratkaisevalla tavalla. Vallankaappaus onnistui täpärästi: Miljoona pietarilaista vastavallankumouksellista ja mensheviikkiä olisi kukistanut sen helposti - vaikkapa taskurevolvereilla. Yhtä vain puuttui ja sen myötä kaikki: Patruunoita *). Aseita olisi kyllä riittänyt..! Punikeillakin oli niukalti patruunoita: Nehän oli usein heitelty pakoreitin varrelle rintamilta peräännyttäessä turhana taakkana. "Bolsuilla" oli kuitenkin joukkovoimaa ja ne iankaikkiset pistimet kivääreissään, usein piipunsuihin kiinniruostuneina. "Rotanhännällä" pidennetty MOSIN-NAGANT M/-91 oli sentään tehokkaampi taisteluväline kuin lataamaton revolveri. Maailmanhistorian kulkua ohjaavat joskus pienet yksityiskohdat!    Näin naapurissa; mitenkäs meillä?

BOBRIKOVin diktaatit vuodelta 1903 eivät rajoittaneet millään tavoin käsiaseiden yksityistä hallussapitoa edes Suomen suuriruhtinaskunnassa, vaikka esimerkiksi "penniläisiä" ampuvat salonkikiväärit katsottiin vaarallisiksi ja luvanvaraisiksi, jos niiden piippu oli rihlattu. Haulikot olivat lupavapaita, kuten emämaassakin. Niiden luvanvaraisuus tuli käytäntöön Suomessa joskus 1. maailmansodan aikaan tai toisella sortokaudella, alkaen vuodesta 1913.

Vanhin näkemäni (Kuopion läänin kuvernöörin allekirjoittama ja leimaama) haulikon hallussapitolupa oli päivätty vuonna 1915. Ase oli tosin itselataava, F.N./ BROWNING AUTO-5. (Lienee YHÄ aktiivikäytössä). Läheskään kaikki haulikot eivät ilmeisesti kuuluneet luvanvaraisuuden alaisuuteen, vaan vain makasiinista lataavat ERVA-pyssyt. Kaikkia ruutiaseita koskeva luvanvaraisuus astui Suomessa voimaan marraskuussa 1918. Käyty Vapaussota ei siis vapauttanut aseenomistusta, vaan määräykset tiukentuivat koskemaan myöskin itsepuolustukseen soveltuvia käsiaseita. Suomalaisen hoplofobian voidaan katsoa alkaneen ensimmäisen kotimaisen ampuma-aseasetuksen tulemisesta lainvoimaiseksi. Neuvostoliitossa säädettiin "asekontrollilaki" vasta J.V.STALINin yksinvallan vahvistuttua v. 1929, eli 11 vuotta myöhemmin.


*) Myöskin hoplofoobikot ovat ottaneet oppia Venäjän Keisarikunnan viimeisten ja bolsheviikkikauden ensimmäisten vaiheiden historiasta. Katkelma niiden "Katekismuksesta", sivulta 62:

"Edward Laurance ehdottaa, että toimenpiteet keskitettäisiin erityisesti ampumatarvikkeiden toimitukseen; kykyä valmistaa ammuksia on harvemmilla kuin itse aseiden valmistuskapasiteettia (joten ammuksien kuljettamisen estämisellä olisi suuri vaikutus), ja lisäksi ne ovat painavia ja tilaavieviä, minkä vuoksi niiden kuljetuksia on vaikeampi salata". Aseidenriisuntavihko No. 36:"PIENTEN ASEIDEN SUURET VAARAT".


Hillitön punainen tai vihreä terrori, nyrkkivalta tai komentovalta voi alkaa vasta sitten kun patruunat loppuvat ampuma-aseiden yksityisiltä omistajilta, vaikka aseita olisi yhteisellä kansalla runsaastikin. Alituiset kehotuksemme patruunoiden ja niiden latauskomponenttien varmuusvarastointiin, jälleenlataustaidon opiskeluun ja kaliberiltaan "eksoottisten" aseiden karttamiseen eivät ole pelkkää retoriikkaa tai myyntipuhetta, vaan ne perustuvat historiallisiin faktoihin ja realistisiin uhkakuviin.


PS: CARTOUCHERIE RUSSO-BELGE toimi 1. maailmansodan jälkeen itsenäisenä yrityksenä runsaan vuoden ajan, mutta tuotteiden vienti sisällissotaa käyvälle Venäjälle oli vaikeaa ja usein jo liian myöhäistä. Vuonna 1920 fuusioitui C.R.B. Liègessä toimivaan F.N.-konsernin patruunalataamoksi, joka toimii vieläkin.


0904 MMI; PT



    "Maailman suurin pahuus on tietämättömyys." - Buddha

Edelliset:  Osa 6 >>   Osa 5 >>  Osa 4 >>  Osa 3 >>  Osa 2 >>  Osa 1 >>

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

<< guns.connect.fi  Gunwritersin etusivulle   Gunwriters in English    Linkkisivulle   

Gunwriters on the Web Pete päivittelee, osa 7: http://guns.connect.fi/gow/petepai7.html