<< Haag, osa 1/3   Osa 3/3 >>     Linkkisivu      Gunwritersin etusivu

29.01.2000:

HAAG. 2. osa: "Kuollut inkkari = Vaaraton inkkari !"

Teksti ja piirrokset: P. T. Kekkonen

Sana "INDIAN" tarkoitti alkuaan Intian alkuasukasta. Amerikan mantereen kantaväestön nimitykseksi se tuli väärinkäsityksen kautta: Luultiin löydetyn meritie Länsi-Intiaan. Siirtomaissa käytävissä sodissa ovat säännöt aina samat: Vain kuollut vastustaja oli vaaraton vastustaja. Intiassa, sekä siihen rajoittuvissa Englannin alusmaissa, oli AINA käynnissä sota, kapina tai meteli - tauottomasti - vain paikasta toiseen siirtyen.

Tavallisimmin taistelivat eri uskontokunnat toisiaan vastaan, ja ainakin Intiassa on erilaisia lahkoja sadoittain. Siirtomaa-isäntien asevoimat toimivat rauhaanpakottajina. Kolonialismi ei ollut yhteenottojen syynä: Todella suuri joukkoteurastus käynnistyi siirtomaahallinnon jo päätyttyä, eikä rauha ole palannut vieläkään, yli puoli vuosisataa myöhemmin, vaikka muslimit saivat oman, nyttemmin ydinaseita heristelevän valtionsa, Pakistanin, erilleen Intiasta. Uskonhurmos, usein päihteillä terästettynä, muutti siirtomaiden kansat fanaattisiksi vastustajiksi, joihin 7.92 mm:n läpimittaiset kokovaippaluodit eivät näyttäneet tehoavan lainkaan, ennenkuin vastustaja muistutti riepuihin käärittyä lihaläjää. Myöskin sosialismi ja yltiöpäisin ekofaschismi voidaan hyvällä syyllä rinnastaa uskontoon, tai sitäkin vahvempaan "hihhuli-tilaan". Takavuosien herja kuuluikin: "Jumalinen ihminen uskoo, vaikka ei näe.! Sosialisti uskoo, vaikka näkeekin ihailemansa ideologian seuraamukset!"


Monta "luomiskertomusta"

DumDum-luotien keksimisen historiasta liikkui runsaat sata vuotta sitten monenlaisia kertomuksia: Erään toisinnon mukaan oli CHITRALin kapinaa kukistettaessa jouduttu ampumaan patruunoita, joiden luodit olivat valmistusvirheellisiä: Vaippa oli murtunut kärjestään, syvän ja leveän niippaus-uran muovausvaiheessa, koska täytelyijyä oli annosteltu luoteihin liikaa. Patruunat oli ladannut Dum-Dum Arsenal, joka täten sai nimensä historiaan. Virheellisiä, mutta huomiotaherättävän tehokkaita luoteja opittiin pian valmistamaan kenttäolosuhteissakin, viilaamalla luodin kärkeä tasaiseksi, kunnes noin millimetrin läpimittainen alue paljasta lyijyä tuli näkyviin. Jos aikaa oli niukemmalti, voitiin luodin kärki näykkäistä lyhyemmäksi vaikkapa hohtimilla, tai terävällä hukarilla lyöden. Aserikon riski jouduttiin joskus ottamaan tietoisesti pakkotilassa.

Toisen tarinaversion mukaan oli joku metsästystä harrastava britti-upseeri keksinyt viilauskonstin, havaittuaan kokovaippaluotien tuottavan turhan runsaasti haavakoita norsua pienempien ja ohutnahkaisempien riistaeläinten jahdissa. Tämäkin tarina on todentuntuinen; olihan lyijyinen reikäpääluoti ollut jo kauan yleisessä käytössä Express-luodikoissa - räjähteillä tai ilman, tai kärki-ontelo vaikkapa vahalla täytettynä. Viilausta myös täydennettiin poraamalla kapea 7 - 8 mm:n syvyinen pitkinpuolinen reikä luodinkärjen keskiöön.

Lyijyisiä metsästyskiväärin reikäpääluoteja 1880-luvulta. Toinen oikealta on varustettu kuparisella "tuubilla". Sellaisena voitiin käyttää .22 Short-pienoiskiväärin nallitettua hylsyä, joka täytettiin mustalla tai puolisavuisella haulikkoruudilla. Luotien kärkiontelo täytettiin useimmiten vähintäänkin vahalla, mutta englantilaisessa eräkirjallisuudessa opastettiin myös iskusta laukeavien räjähdeseosten kotitarvetuotantoon; aineksina kaliumkloraatti ja hevoslääkinnässä yleinen musta antimonisulfiidi: Puolet ja puolet tilavuussuhteissa, erillään hienoiksi jauhettuina. Sekoitettiin varovasti puulautasella, luisella paperiveitsellä tai muulla epämetallisella instrumentilla. (Ohjeet: W.W. GREENER. Käyttötietoa vielä vuonna 1910).


Joukkotuotanto alkaa

Lyijykärkiluodit omaksuttiin teolliseen tuotantoon Dum-Dum Arsenalissa joskus vuosien 1896 - 97 vaihteen aikoihin virallisilla nimikkeillä .303 Mark II Special tai Mark II*. Viimeksimainitussa oli kärkeen porattu syvennys, eli se oli reikäpäävariaatio. Kokovaippaluoti oli Mk II, jos patruuna oli ladattu savuttomalla ruudilla, tai Mk I mustaruutipatruunoissa. Alkuperäisimmät "Mustalaisleirin Spesiaalit" valmistettiin vakioluodeista niiden kärkeä lyhentämällä, kunnes jo mainittu millin alue lyijyä saatiin näkyviin. Lyhennysmenetelmästä ei ole tietoa; sorvaus, jyrsintä, vaiko tahkoaminen.? Muunnos oli kuitenkin koneellinen prosessi, koska tuotantomäärät olivat suuria. Mk II* -luodin kärkiontelo porattiin todennäköisesti jalalla poljettavan nappisorvin tapaisella koneella, jossa luoti pyöri ja pora vain työntyi sen kärkeen. Tätä ennen lienee luodin kärki sorvattu tylpemmäksi samalla kiinnityksellä.


Teho kammotti karpaasejakin...

Milli paljasta lyijyä: Kuinka se voi aiheuttaa suhteellisen alhaisella iskunopeudella lähes räjähdysmäisen vaikutuksen, jonka seuraamukset (jopa nyrkinmentävä ulostuloaukko vartalo-osumissa) kauhistuttivat karskeja siirtomaasotilaitakin ? Luodin kärki oli erittäin tylppä: Kun se latvaa lyhennettiin, oli yli neljän millimetrin läpimittainen alue täytelyijyä vain paperin paksuisen vaippametallin peitossa; keskellään pieni pyöreä täplä näkyvää lyijyä. Luotien vaippa oli ohut ja täytelyijy pehmeää. Ajan tyyliin oli luoti lievästi alimittainen piipun urakaliberiin verrattuna. Laukauspaine tyssäsi sen tiiviiksi piipunputkeen, vaikka piipunreikä olikin joskus hieman syöpynyt, tai venynyt horoksi.

Jos luodin kärkilyijyä olisi ollut esillä hiukankin enemmän, olisi lyijytäyte "luistanut länkien läpi", luodin syvästä niippi-urasta huolimatta, eli lähtenyt lentoon sinällään, jättäen ehkä vaipan piipunreikään. Seuraava laukaus olisi turmellut piipun. Hieman lyijyä pursui ilmeisesti aina ulos luodinkärjen reiästä, koskapa Mk II Special -luotia moitittiin epätarkaksi pidemmillä ampumaetäisyyksillä. Etenkin osumien korkeushajonta oli huomattavan suuri. Pystyasennossa kohti rynnistäviä alkuasukkaita torjuttaessa se ei haitannut, ja teho oli taattu, mutta makuulta tai esteen takaa ampuvaan vastustajaan osuminen oli vaikeaa.

Mk II* oli tarkempi ja yhtä vaikuttava, joten teollinen tuotanto keskittyi reikäpää-variaatioon ennen keksinnön esittelemistä emämaassa, ja muualla sivistyksen piirissä. (Omatoimisesti "dum-dummeiksi" katkotut luodit olivat yleensä toivottoman epätarkkoja, ja ne aiheuttivat lukuisia aserikkoja; jopa räjähdyksiä. Kohta, keksinnön tultua tunnetuksi roskalehdistön välityksellä, ryhtyivät askartelijat tietenkin kokeilemaan "dumdummausta" kaikkialla maailmassa - vaihtelevalla menestyksellä..).

Original Dum-Dum.

Kuvassa 1. luoti Mk II muuttamattomana.

Kuva 2: Mk II-luodin ehyt kärki.

Kuva 3: Alkuperäisen DumDum-luodin kärki, sorvattuna tai viilattuna hieman runsaan millimetrin verran lyhyemmäksi, jolloin noin millin läpimittainen alue täytelyijyä tuli näkyville. Keksintö ajoittuu vuosien 1896 - 97 vaihteeseen. Luoti sai virallisen nimityksen .303 Mark II Special.

Kuva 4: Alkuperäisin DumDum-luoti oli käytössä riskaabeli ja sovelias lähinnä lähimatkojen rynnäköntorjuntaan. Huomattava parannus saatiin aikaan poraamalla luodin kärkitason keskiöön syvennys tylsähköllä, molempiin suuntiin lastuavalla "lapio-poralla". Luodin vaipan reunus taipui taaksepäin purseeksi, joka vähensi täytelyijyn ulospursumisen taipumusta. Luoti sai nimikkeen Mark II* ("Mark Two star") jo silloin, kun se oli tuotannossa pelkästään Intiassa "paikallisiin tarpeisiin".

Reikäpää-syvennyksen syvyydestä ei ole säilynyt tietoja. Miltei säännönmukaisesti täytettiin tämä "onsi" jollakin materiaalilla, vaihdellen mehiläisvahasta aina tulitikun myrkkyyn (joka sisälsi silloin vielä myrkyllistä fosforia) ja metsästys- /kalastuslehdistä tai eräkirjoista opittuihin räjähdeseoksiin asti. Säännöllinen Mk II*:n tuotanto alkoi Dum-Dum Arsenalissa, Intiassa, vuonna 1897. Reikäpään täytteen sai kukin käyttäjä lisätä mieltymyksensä mukaan.


Ruuti: 2 % vaille dynamiittia!

Kordiittiruuti paloi kuumalla liekillä, koska se sisälsi 58 % nitroglyserolia, jonka raivoa lauhdutti 5 %:n pitoisuus vaseliinia. 60 % "soppaa" sisältävä sekoitus tunnetaan nimellä gelatiinidynamiitti, joten vaseliini oli välttämätön ampumaruudin hivenaine. Sillä oli flegmatoitu myös metsästyspatruunoissa käytetty AXITE-ruuti. Hämmästyttävää kyllä (ainakin maallikoiden mielestä); savuttomien patruunoiden käyttöpaine ei ollut hiukkaakaan mustaruutipatruunan painetta korkeampi. Pikemminkin päinvastoin..! Mustaruutikiväärin mekanismi oli siis riittävän vahva: Aseisiin tehdyt muutokset kohdistuivat aluksi vain rihlaukseen.

Piippujen "palamista" edistivät ruudin palamislämpötilan korkeuden lisäksi nallien palojätteet, joista ei ollut haittaa vielä mustaruutikaudella, mutta kordiitista ei jäänyt piippua suojelevaa nokikerrosta, kuten mustaruudista. Kiväärinpiippujen rihlausta jouduttiin syventämään pian savuttoman ruudin omaksumisen jälkeen. Uudelleenpiiputus alkoi v. 1895. LEE-METFORDista tuli LEE-ENFIELD, kun mustaruutiaseiden Metford-rihlaus hylättiin vanhentuneena. Ruudin koostumustakin muutettiin sittemmin, ja 5 cm:n pituiset ruutisäikeet korvattiin jyviksi pätkityllä ruudilla, joka voitiin annostella muodoltaan jo viimeisteltyyn hylsyyn.

Alkuperäis-kordiitti työnnettiin hylsyyn "lyhteenä" , asetettiin sen päälle vahattu pahvilappu, ja vasta tämän vaiheen jälkeen muovattiin hylsyyn kavennettu "pullonkaula" kolmessa vaiheessa. Latausprosessin turvallisuus parani "CHOPPED CORDITE M.D:n" käyttöönoton jälkeen, joskin "lyhdekordiitin" satunnainen laukeaminen hylsyä olastettaessa tuotti vain sähähdyksen ja säikähdyksen, kun etulapun käyttö oli keksitty. Ennen sen käyttöönomaksumista oli sattunut joitain palovammojakin aiheuttaneita ketjusytytyksiä patruunain latauslinjalla. Metsästyspatruunoissa, joiden hylsy oli vain lievästi kartiokas tai olastettu, käytettiin lyhdekordiittia pitkälle 1900-luvulle saakka.


12 millin "luntti" 8 mm patruunaan

Hylsyn jälkikäteis-olastus oli yleinen menettely myös Saksassa, paukkupatruunoita ladattaessa. Niissähän oli kaksi huopatulppaa ruutipanoksen päällä, ja ontto puuluoti kärjimmäisenä. Hylsyt olivat ammuttuja kertaalleen kovapanoksilla, hehkutettu, suoristettu, ladattu ja olastettu uudelleen - joskus vielä kerta toistamiseenkin. Jälleenlatauksen merkiksi pyällettiin kapea ura hylsynkannan yläpuolelle. Kahdella uralla merkityt hylsyt ovat tavallisia löydöksiä kokoelmissa. Kolmi-uraiset hylsyt ovat harvinaisia, mutta eivät täysin tuntemattomia. Niiden materiaali on plastinen messinki (kuparipitoisuus 72 %). Tavallisin saksalainen hylsymessinki oli K-67 (kuparia 67 %). Siitä tehdyt hylsyt voitiin suoristaa ja uudelleen-olastaa vain kertaalleen.

Paukkupatruunan Pl.P. 33 piirustus oli vielä vuonna 1939 synkkä "valtiosalaisuus". Huopatulppina (4) oli kaksi päällekkäistä paraffiinilla koviksi kyllästettyä kiekkoa, joiden paikoilleenpanoa edelsi hylsyn suoristus liereäksi. Ennen puuluodin paikalleen niippaamista muovattiin hylsy uudelleen pullonkaulalliseksi. Teknologia oli peräisin jo 1880-luvulta, jolloin viimeisissä mustaruutipatruunoissa oli yhtenäiseksi lieriöksi puristettu latinki, eikä enää jyväruutia.


Sensaatiolehdet paljastivat sotasalaisuuden

Harvoin eksyi joku poikkeuksellisen rohkea julkisen sanan edustaja kaukaisen siirtomaan sotanäyttämön läheisyyteen, mutta bulevardilehdistön reporttereita liikuskeli kyllä kuulostelemassa lomailevien taistelijoiden (enemmän tai vähemmän liioiteltuja) kertomuksia taannoisista taistoista. DumDum-luodeista alkoi kehkeytyä legenda jo vuoden 1897 alkupuolella. Erikoisluotien tehokkuutta kiiteltiin sitä äänekkäämmin, mitä pidemmälle "Chitralin sankareiden" juopumus-tila edistyi haastattelutilanteessa, mutta jossain vaiheessa nousivat esiin myös katumuksen tunnot. Mark II Special-luotien terminaaliballistisen vaikutuksen dramaattisuutta saatettiin ehkä hieman liioitella, mutta pelkät tosiasiatkin saivat aikaan riittävän tunnekuohun sensaatiolehtien lukijoissa.

Ei koskaan mitään uutta auringon alla: Niinkin kylmäjärkinen ja sivistynyt hallitsija, kuin "vapauttaja-tsaari" Alexander II, joutui hoplofobian riepoteltavaksi Amerikan sisällissodan aikaisia lehtiä lukiessaan. Vietnamin konfliktin tulemus TV:n välityksellä olohuoneisiin tuotti samanlaisen aseidenvastaisen hysterian kuin vaikkapa jenkkimielisen "HARPER's WEEKLY"-kuvalehden yksisilmäinen uutisointi runsaat sata vuotta aiemmin. Hoplofobian uhriksi joutuu tavallisimmin yksityishenkilöiden oikeus ampuma-aseiden hallussapitoon, vaikka hirmutekoja tehdään eniten valtion jakamilla sotatyökaluilla ja tarvikkeilla: USA:ssa kiristettiin entisestäänkin kireää aselainsäädäntöä liittovaltio-tasolla vuonna 1968. Nimenomaan sellaiset aseet, joilla EI oltu tehty rikoksia, joutuivat poikkeuslupamenettelyn alaisiksi: Muunmuassa panssarintorjuntakiväärit !

("HOPLOFOBIA"; kreikk. "hoplis" = taisteluväline, "phobos" = pelko, "..ia" = sairaustila: MIELISAIRAUDEN asteelle edennyt aseisiin, erityisesti ampuma-aseisiin, kohdistuva pelko. Aseiden varovainen kunnioittaminen on täysin normaali reaktio; ei siis hoplofobiaa. Päinvastainenkaan asennoituminen ei ole suositeltava. Tuhansien nyrkki-pukarien viimeiset sanat ovat olleet: "Et sä nynny, mamis, kuiteskaan USKALLA amp..!").


Edelleenkehittely alkaa

Emämaan armeijaakin toki kiinnosti Intiassa tehty keksintö. Testiammunnat vahvistivat tiedon Mk II Special-luotien epätasaisesta osumatarkkuudesta. Parempi käynti saatiin aikaan reikäpäisellä DumDum-luodin variaatiolla Mk II*. Onttokärkisillä versioilla oli ilmeisesti aikaansaatu ne maaliballistiset vaikutukset, jotka hirvittivät siirtomaasotilaitakin. Pelon taustalla oli visio, että myös vastapuoli omaksuisi keksinnön. Ajanmukaisia kivääreitä oli jo joutunut alkuasukkaiden haltuun varkauksien kautta tai sotasaaliina, ja kansainvälisten "kuolemankauppiaiden" välityksellä.

Emämaassa joukkotuotettavaksi aiottu .303 Mk III-luoti ei siis saisi olla pelkkä esikuvansa kaltainen reikäpää-DumDum, vaan vaikutuksiltaan hieman Mk II*:ia lievempi, ja mieluusti vähintään yhtä tarkkakäyntinen kuin oli vakio-luoti Mk II. Olemassa oli ehkä jonkinmoinen aavistus, että englantilaiset joutuisivat sotaan Euroopan mannermaallakin, vaikka mielipuolisen "entente cordiale"-sopimuksen solmiamiseen Englannin ja Ranskan ylhäisöjen välillä oli vielä aikaa seitsemisen vuotta.

(Tuo "kontrahti" veti Englannin, ja sittemmin USA:nkin, mukaan Saksan ja Ranskan väliseen "maaotteluun", jonka alkaminen oli vain ajan kysymys vuoden 1871 jälkeen. Maailmansodaksi laajeni Euroopan sota vasta vuonna 1917, kun USA:n keltainen lehdistö ja Hollywoodin elokuvatuottajat kiihottivat "yleisen mielipiteen" sotaisaan raivoon, sekä luopumaan MONROEn Opista. Toisenkin maailmansodan alkusyynä olivat ylimystöjen väliset kabinettisopimukset, joita "yhteiset kansat" eivät olisi hyväksyneet, jos niiltä olisi kysytty. Mutta historiastahan opitaan vain se tuttu fakta, ettei historiasta ole opittu koskaan mitään).


Mk III: Kesytetty liiankin lempeäksi !

.303 Mark III- luodin kehittelystä sai urakan KUNINKAALLINEN LABORATORIO; hylsyleima R^L (kirjainten välissä pysty väkänuoli). Taas tehtiin se vanhanaikainen moka: Kaksi samanaikaista, samansuuntaista rakennemuutosta, vaikka jompikumpi olisi riittänyt sinällään. Vaippametallia paksunnettiin, erityisesti luodin kärkipäässä, ja reikäpääkanava vuorattiin messinkisellä tai kuparisella kemistien koeputken kaltaisella kapselilla, eli "tuubilla", jonka suulaajennus peitti kapselin ja vaipan välisauman.

Kapseli oli 7.62 mm:n pituinen ja 1.8 mm:n ulko-läpimittainen putken, sekä 2.5 mm suun osalta. Vastaavanlaisia tuubeja oli käytetty reikäpäisissä lyijyluodeissa laajennuskaroina tai jopa räjähtävien EXPRESS-metsästysluotien räjähdekapseleina, eli ne olivat jo valmiiksi massatuotannossa metsästysluotitehtaissa. Tuubit oli aseteltu lyijyluoteihin avoin suu taaksepäin, umpipohja eteenpäin. Luotiin Mark III työnnettiin tuubin umpipohja taaksepäin ja suulaajennus lienee muovattu jälkikäteen. Tavoite oli päinvastainen kuin laajennuskaran tapauksessa, ja siksi oli myöskin menettelytapa poikkeava.

Arveltiin, ja oikein arvattiinkin, että tuubi ehkäisisi (eikä edistäisi) vaippaluodin ylinopeaa laajenemista sekä täytelyijyn pursuntaa ulos vaipankärjen reiästä. Pahimmoillaanhan lyijyn ulospursuminen jätti tyhjän vaipan aseen piipunputkeen. Mark III-luoti oli erinomaisen tarkka, mutta vaikutus maalissa oli täsmälleen samanlainen kuin kokovaippaisella Mark II-luodillakin: Se kahlasi syvään, eikä laajentunut lainkaan - edes hennompiin luihin osuessaan. Ampumakokeita suoritettiin tienvarsilta poimittuihin tunnistamattomien kulkureiden ruumiisiin (kuollesiin), sekä teuraseläimiin (eläviin).


"Ampukaa niillä waikkapa crocodiilejä..!"

Patruunoita luodilla Mk III ladattiin vain 199 900 kappaletta. Nimike Mk III oli jo ehditty hyväksyä 1. 7. 1897 ja leimata 200 tuhatta hylsyä leimalla R^L C III. (C = CORDITE). Pelkistä hylsyistä maksetaan kymmenisen puntaa/ kpl keräilymarkkinoilla. Patruunoilla ei ole noteerattua hintaa, koska niitä on jäljellä vain puolisen tusinaa, enimmäkseen tutkimuskokoelmissa. Kahden miljoonan testipatruunan tilaus vahvistettiin 20. 7. -97 ja se peruutettiin lokakuun 14. päivänä -97. Testeistä yli jääneet patruunat laivattiin Egyptiin, hävitettäviksi - toimeksiannon loppukevennyksen mukaan: "Vaikkapa krokotiilejä metsästämällä".

Näin käy usein, kun jokin kenttätyössä tehty keksintö päätyy "Muodollisesti Pätevien Asiantuntijain paranneltavaksi"..! DumDum Arsenal jatkoi tahollaan oman luotimallinsa tuotantoa ja lataamista patruunoihin paikallisia käyttötarpeita varten, joihin ei lukeutunut krokotiilijahti.


Ilmaismainontaa hyödynnettiin

Roskalehdistön sensaatiokirjoittelua osattiin käyttää hyväksikin. Maineen niittäminen on tärkeää, ja yhdentekevää taas se, onko tuo maine huono vaiko hyvä: MAINOSTA yhtä kaikki..! Muutamat metsästysluotien valmistajat alkoivat siis tuottaa DumDum-luodin kaltaisia ammuksia, TWEEDIE-luoteja, joissa oli avoin kärki ja umpinainen kanta, eikä siis enää lyijytäytteen "läpipuhalluksen" riskiä edes teoriassa.

Luoteja oli kaupan ainakin vielä vuonna 1910. "Tweedie"-luodin keksijästä ei ole tietoa, mutta se on eräs varhaisimmista modernien lyijykärkiluotien esikuvista. "DumDum" oli muodostunut käsitteeksi, ja tavaramerkiksi, jota markkinavoimatkin hyödynsivät. Metsästysluodit oli valmistanut (tai valmistuttanut) englantilaisfirma W.W. GREENER. Ne olivat Made in England, eivätkä tuotettuja Kalkutan pajassa.


Metsästyskäyttöön 90 - 100 vuotta sitten myytyjä .303 kaliberin luoteja. 1: Kokovaippaluoti suurriistalle, paino 13.93 grammaa.

2: Lyijykärkiluoti "TWEEDIE", 13.93 grammaa. Kolmantena vasemmalta Tweedie-luodin halkileikkaus. Perä oli jo umpinainen.

3: Reikäpäinen Tweedie. Paino 12.44 grammaa. Mark IV/V -luodin kevyt siviiliversio.

4: Kuparituubilla varustettu Tweedie-reikäpää. Paino 12.64 grammaa. Toimivampi kuin sotilasluoti Mark III, koska tuubi on asetettu umpinainen pohja eteenpäin, jolloin se edisti eikä ehkäissyt luodin laajenemista.

6: Lyijykärkiluoti. Paino 13.93 grammaa.

7: Kokovaippaluoti, jonka vaippa on varustettu läpi ulottuvilla halkioilla. Kauppanimi: "Solid Express Split" oli harhaanjohtava. Nykyiset soliidiluodit on sorvattu vaippametallista; tämä wanha weitikka oli räjähdysvaikutteinen. Tunnettu jo kesällä 1899, koska luodin käyttö sotatoimissa kiellettiin erityisellä maininnalla Haagin Sopimuksen sinänsä niukkasanaisessa DumDum-kieltoartiklassa. Paino 13.87 grammaa. Kaikki luodit oli valmistettu Englannissa W.W. GREENER-asefirman toimesta tai toimeksiannosta.


Paluu lähtöruutuun

Koska Dum-Dum Arsenalin soltut ja kyläsepät onnistuivat, niin pakkohan ROYAL LABORATORIES:in kallispalkkaisten insinöörienkin oli pystyä valmistamaan ominaisuuksiltaan tasapainoinen luoti! Tuotekehittelyssä alkoi olla arvovaltakysymyksen maku, kun luoti Mk III oli osoittautunut "suunnittelu-sudeksi". Enää ei piitattaisi siitä, vaikka lopputulos olisi kuinkakin ylitehokas kohteessaan. Toimivuus oli kaikki kaikessa. Luotien kappalehintakin otettiin nyt huomioon. Mk III:n tapauksessahan oli unohdettu, että "kärkituubin" valmistus maksoi extraa, ja sen koneellinen tunkeminen luodin kärkionteloon epäonnistui usein. Pilalle menivät, tuubi sekä luoti...

Mark IV-luodissa oli entistäkin syvempi ja avarampi kärkiontelo, joka muovattiin tampilla painaen, eikä siis poraamalla. Ontelo oli lähes 9 mm:n syvyinen ja 2.5 mm:n läpimittainen. Sen seinämät olivat paljasta lyijyä; nimenomaan mahdollisimman puhdasta eli pehmeää kaivoslyijyä, eikä kierrätys-materiaalia. Tarvittaessa olisi syvennys voitu täyttää esimerkiksi vahaseoksella tai jopa iskuherkällä räjähteellä. Tarvetta ei ilmennyt: Luotien laajentumiskyky oli nyt moitteeton, ja luoti voitiin hyväksyä virallisesti käyttöön nimikkeellä .303 Mark IV Ball 26. helmikuuta 1898. Tuotantolukemat Englannin Kruunun arsenaaleissa ylsivät pian kymmeniin miljooniin kappaleisiin luoteja ja niillä varustettuja patruunoita.


Buurisodan varjo

Harjoitusammunnoissa ja tositoimissakin ilmeni satunnaisesti läpipuhallus-ilmiöitä, kun laukausmäärät patruunoilla Mk IV lisääntyivät. Alkusyynä oli piippuun hankautunut vaippametalli, joka jarrutti vaipan kulkua piipunreiän läpi. Pehmolyijytäyte saattoi purskahtaa vajaan kolmen millimetrin paksuisena, vonkuen lentävänä lankana kokonaan ulos vaipan kärjestä. Vaippa juuttui piippuun yleensä suupuolelle. Seuraavaksi ammuttu luoti aiheutti laajentuman piippuun, mutta harvemmin aseräjähdystä. Ilmiö oli kuitenkin kiusallinen, ja se koitui ajan mittaan myös kalliiksi, koska piippu jouduttiin yleensä uusimaan. Aivan suussa ollut laajentuma voitiin sentään korjata suuporauksella. Kuularuiskuilla näitä patruunoita ei saanut ampua kuin haudanvakavassa pakkotilassa; ei edes mekaanisella GATLINGilla, GARDNERilla tai NORDENFELD-PALMKRANZilla.

Tweedie-tyyppinen luoti olisi ollut lopullinen ratkaisu, ja sen omaksuminen lienee ollut jo harkittavana, mutta Haagissa harkittiin samanaikaisesti, keskikesällä 1899, jotain aivan muuta: Erityisesti Saksa vaati "DumDum-luotien" kieltoa, edes ilman siirtomaasotia koskevaa reunaehtoa. Muutamat muutkin maat olivat kärmeissään Englannille epäoikeudenmukaiseksi hyökkäykseksi katsotun Buurisodan valmistelujen takia. Rauhankonferenssin isäntämaa Hollanti, joka katsoi buurit veljeskansakseen, suhtautui brittivaltuuskuntaan viileästi, mutta Etelä-Afrikan alkuperäisväestöstä moni oli myös saksalaista syntyperää, presidentti "OOM" PAUL KRÜGERistä alkaen. Saksalaisten kiihkoilu brittikeksintöä vastaan selittyy osin maailmanpoliittisen yleistilanteen kautta, mutta saksalaisilla oli jo laarissaan "sala-DumDumin" itämiskykyisiä siemeniäkin.


Uudisraivaajat ja tungettelijat

Nykyään lienee jo poliittisesti korrektia tehdä tiettäväksi, että Etelä-Afrikan Tasavallan eteläisimmät osat asutettiin saksalaisten ja hollantilaisten siirtolaisten, buurien, toimesta 1600-luvulla. Mustaihoiseen väestöön, sekä hottentotteihin eli xhosa-rodun edustajiin, kuuluvat heimot asustivat pohjoisempana. Xhosat (khoisat) ovat oma rotunsa; eivät neekereitä tai bushmanneja, joita he ovat aina halveksineet itseään alempiarvoisina "mutiaisina". EAT:n ensimmäinen värillinen presidentti, NELSON MANDELA, on "kunnon hottentotti", eikä zulu, bantu, bushmanni tai muu "kafferi". (Kafferit eivät ole heimo, vaan yleisnimi tummaihoisille kansoille, joihin xhosat eivät ole koskaan halunneet lukeutua. Rasismi ei ole vain valkoihoisten arjalaisten helmasynti, vaan siihen ovat vikapäitä kaikki).

Buurit tulivat siis Kap-maahan uudisraivaajiksi, värillinen väestö pohjoisempaa siirtotyöläisiksi, ja britit puolestaan ahneina valloittajina - kullan ja timanttien houkuttelemina - sekä valtiaiksi. Buurisota oli ensisijaisesti taistelua seikkailija/ keinottelija CECIL RHODESin etuoikeuksien turvaamiseksi. Sata vuotta sitten tiesivät kaikki manner-eurooppalaiset asioiden todellisen laidan.

Historian uudelleenkirjoittaminen alkoi v. 1902, heti sodan päätyttyä, ja maahantunkeutujien esitteleminen sotasankareiksi onnistuikin lähes täydellisesti: Indoktrinaatio aloitettiin lapsista, perustamalla "Partiopoika- liike", BOY SCOUTS, myöhempien KOMSOMOLin sekä HITLER-JUGENDin esikuvaksi. Myös Luonto-Liitto aloittaa meillä EVR-aktivistien kurssituksen jo 7 - 12 vuoden iässä.


Kenttäkokeilua vääränlaisessa sodassa

Kehitteillä oleva viimeinen DumDum-klooni, luoti Mark V, oli koekäytössä Buurisodassa, muunmuassa Natalissa, jo v. 1899. WINSTON CHURCHILLin juna-kahakan tapahtumapaikalta löydettiin lukuisia hylsyjä, joissa oli roomalainen numero V (= 5) luotityypin tunnuksena leimattuna kantaan. Mk V-luoti oli edeltäjänsä kaltainen, mutta täytelyijyyn oli sekoitettu 2 %:n verran antimonia. Sen tarkoitus oli ehkäistä lyijyn "läpipuhallus", ja täten mahdollistaa patruunain ampuminen kuularuiskuillakin.

Luodeilla ei saatu aikaan erityisempää osumavaikutusta. Buurisodalle olivat ominaisia pitkät ampumamatkat; kaksikin kilometriä tasamailla tai kukkulalta toiselle ammuttaessa. Buurien perusase oli 7 x 57 mm Mauser-kivääri, mutta oli myöskin kuularuiskuja, ja jopa 37 mm "POUM-POUM:eja" eli MAXIM-konetykkejä. Kotikutoisiin vaatteisiin sonnustautuneiden "puskasissien" kalusto oli kautta linjan ajanmukaisempaa kuin maahantunkeutujilla. Vain puolustajien lukumäärä oli pian pahoin alivoimainen. Syyttä ei Buurisotaa ja Suomen Talvisotaa verrata toisiinsa kautta maailman: Yhtymäkohtia on paljonkin, alkaen "univormuista Malli CAJANDER", mutta buuri-tasavallat olivat sentään huolehtineet 1930-luvun Suomea paremmin puolustusvalmiudestaan.

Kaluston, ampumataidon ja motivaation ylivertaisuus eivät riittäneet Imperiumia vastaan puolustautumiseen, eikä kotikenttä-etukaan, mutta 2 ½ vuoden ajan sinnitelleitä buureja ei voitettu sodassa, reiluin menetelmin: He hävisivät vasta rauhan, kuten Suomikin v.v. 1940 ja 1944/-47.

Laukaukset Mark V-patruunoilla jäivät usein lyhyiksi, koska normaalia tylpempi luoti hidastui lennossa vakioluotia pikemmin, vaikka sen paino oli entiset 14 grammaa. Iskunopeuskin oli yleensä alentunut liian hitaaksi, aikaansaamaan luodin kärjen laajentumista, koska vähäiseltä tuntuva antimonilisäys (2 %) riitti "karkaisemaan" täytelyijyn liiankin kovaksi. Yksikään lähde ei tiedä (= ei kerro) sitä, milloin hylsyjä alettiin leimata merkinnällä: "C Mk V" (+ tehdaskoodi; neljä erilaista): Vaitiolo on ollut rikkumaton yli vuosisadan ajan...


Kielto ilman siirtymäaikaa

Englantilaiset velvoitettiin lopettamaan välittömästi Haagin Sopimuksen vastaisten kiväärinluotien käyttö ainakin Etelä-Afrikan Tasavaltojen: "säännöllisiä sota=woimia wastaan", koska puolustajat eivät olleet suinkaan: "willejä pakanoita, waan sywästi uskowaisia walko=ihoisia, jotka wain warjelewat kotejaan, ja korpeen raiwaamiansa kontuja, mihin korpeen englantilaiset oliwat heidät häätäneet hedelmällisestä Kap-maasta".

Englannin valtuutetut urputtivat vastustajiensa olevan: "järjestymättömiä ja kurittomia puska-sissejä, jotka eiwät kanna uniformua", mutta vastalausetta ei liene viety edes konferenssin pöytäkirjaan, koska kaikkien muiden valtuutettujen mielipiteet olivat brittien asenteen vastaisia. Alakynteen jäänyt brittivaltuuskunta suoritti mielenosoituksellisen ulosmarssin.

Mark V-patruunain käytöstä syksymmällä 1899 täyteen mittaansa eskaloituneessa Buurisodassa englantilaiset pidättäytyivät pääsääntöisesti, vaikka sota sai 1900-luvun puolella entistäkin enemmän sissisodan luonteen. Syynä oli tosin pettymys luotien suorituskykyyn, eikä suinkaan Haagin konvention velvoite.


Kansaa ei voi murhata kivääreillä !

Britit havaitsivat aseellisten yhteenottojen tuottavan kohtuuttomia tappioita omille joukoilleen. Taktiikka vaihtui sodan vanhetessa: Buuri-taistelijoita huoltanut siviiliväestö joutui kostotoimien kohteeksi. Heitä vangittiin joukoittain ja suljettiin keskitysleireihin, kuolemaan hitaasti nälkään ja tartuntatauteihin. Väitteitä vankien myrkyttämisestä muunmuassa lasijauheella ei ole voitu näyttää koskaan toteen, mutta ei myöskään kumota. Englantilaiset jopa ylvästelivät "uroteoillaan".

Pätevimpienkin toksikologian asiantuntijain piirissä on yhä vallalla jakaantunut mielipide siitä, onko lasijauho yleensä kuolettavaa ihmiselle, vaiko ei. Toisaalta tuo hajuton, mauton ja veteen liukenematon jauhe voi olla vaikka arseenitrioksidia. (Sen käytön toteennäyttäminen olisi mahdollista yhä, jos leireillä kuolleiden vankien jäännökset löydettäisiin, mutta ne lienevät "kadonneet jonnekin". Ehkä mereen ? Ehkä tuleen ? Arsenikki voitaisiin analysoida tuhkastakin, mutta mahdollisten hautarovioiden sijaintipaikkoja ei tiedettäne vieläkään).

Jotain pulveria vankien ruokaan kuitenkin sekoitettiin. Se näytettiin toteen jo aikoinaan, kuten myös lavantauti- ja punatauti-epidemioiden leviämisen tuottamuksellinen edistäminen leireillä: Bakteriologia oli juuri sopivasti edistynyt tuona aikana! Tehokasta kansanmurhaa ei voida toteuttaa pelkillä luodeilla. Senhän totesivat myös saksalaiset 2. maailmansodan vuosina.


"Kerta kiellon päälle !"

Uhmamieltään osoittivat brittiläiset vielä 17. lokakuuta 1899, omaksumalla patruunan Mark V virallisesti sotilaskäyttöön. Motiivi lienee ollut kuitenkin viaton: Kärjestään ontot kovalyijytäytteiset luodit havaittiin tarkoiksi, ja soveliaiksi harjoitusammuntoihin myös vähäisen kimmokeriskinsä ansiosta. Itävaltalaiset omaksuivat sittemmin harjoituspatruunoihinsa verraten kalliit räjähtävät luodit ja monissa muissakin maissa kehiteltiin pirstoutuvia luoteja rata-ammuntoihin. Jotkin lyhytkantamaluodit hajoavat hienojakoiseksi pölyksi tai pikku murusiksi. Niitä valmistetaan nykyisinkin. Suomalaisen rk:n lyhytkantama-patruunan puutäytteinen "vampyyriluoti" kuuluu tähän pääluokkaan, mutta sen tuotanto lienee jo lopetettu.

Eniten tuotettujen Mk IV-patruunain ylijäämät käytettiin myös pahvinpuhkontaan ampumaradoilla, missä voitiin tarkkailla, josko luoti lähti yhtenä kappaleena piipusta, vaiko vain luodin irrallinen lyijytäyte, joka lensi vonkuen tai pärräten. Jo ennen 1900-luvun vaihdetta julistettiin Mk IV-patruunat "obsoleskenteiksi" (= käytöstä pois jääviksi; ei enää tuotettaviksi), mutta vasta 70 vuotta sitten pyyhittiin .303 Mark IV- ja Mark V-patruunat pois lopullisesti Brittiläisen Kansainyhteisön asevoimien virallisesti omaksuttujen ampumatarvikkeiden luetteloista, käskyllä LoC # A4571, päivämäärällä 31. elokuuta 1929. Mark V-patruunain tuotanto päättyi samalla, jatkuttuaan 30 vuoden ja muutaman kuukauden ajan. "DumDum-patruuna" ei siis ollut paikallinen eikä tilapäinen ilmiö...


Tuotantomäärä: "Paljon..!"

Patruunain tuotantomäärät voivat tuottaa kulttuurishokin niille visitoreille, jotka ovat uskoneet "DumDum-luoteja" viilatun yksittäistuotantona Kalkuttan Arsenaalin tunkkaisissa takahuoneissa joskus sata vuotta sitten, jonkin paikallisen pikku-kapinan tukahduttamisen tarpeiksi. Näinhän ovat monet "arvovaltaisetkin" painetut lähteet antaneet ymmärtää... Patruunoita Mark IV tuottivat Intian, Englannin, Kanadan ja Uuden Seelannin lataamot ehkä yli SATA miljoonaa kappaletta.! Pelkästään Englannissa niitä ladattiin 66 milj. kpl. "Kerta kiellon päälle"-patruunoita luodeilla Mk V latasi neljä tehdasta Englannissa, yhteensä 29 miljoonaa kappaletta.

Epäonnistuneimpia Mk III-patruunoita ladattiin R.L:n toimesta vain 119 900 kappaletta. Kokeilut niillä loppuivat alkuunsa. Tuntemattomiksi jäävät ikiajoiksi DumDum Arsenalin patruunain Mk II Special ja Mk II* lukumäärät, varsinkin ensinmainittujen, jotka ovat, jos pilkkuja aletaan raiskata, ainoita "varsinaisia" DumDum-luodillisia patruunoita. Määrä oli kokonaisuuteen suhteutettuna vähäinen, koska Mk II*:n etevämmyys havaittiin pian. Mk II Specialia tuskin tuotettiin enää vuonna 1897 teollisesti Dum-Dum Arsenalissakaan. Kokoelmista löytyvät patruunat ovat todennäköisesti luodin osalta yksityishenkilöiden viilaamia, joten aivan alkuperäisestä tuotantotavasta ei ole tietoa kellään. Metsästysluotifirmojen valmisteiden lukuja ei ole tilastoitu. Tuotantomäärä: Paljon..! Täsmällisempää arviota ei rohkene julki-julistaa kukaan.


Kapteenin puheenvuoro

USA:n valtuuskuntaan kuuluva kapteeni Grozier - jonka aselajista ei ole tietoa, kuin ei myöskään aiemmasta tai myöhemmästä urasta tai elämänkaaresta ylimalkaan - aloitti kuuluisan esitelmänsä tuoreimmilla havainnoilla Mark V-patruunoista: "Kohta=päätä alkawa sota Eteläisessä Afrikassa on jo tuonut ilmi sen todellisuuden, että käytännössä olewa uusi=aikaisin englantilainen luoti ei waikutukseltansa eroitu, länsi=maalaiseen tapaan käytäwissä sodissa, solidilla kärjellä warustetun, kupro=nikkeliseen mantteliin werhotun luodin waikutuksesta ylimalkaan. Se alku=nopeus, jolla luoti lähtee piipun reijästä, ollen kaksi tuhatta jalkaa sekunnin kestäissä, pitäisi woitaman säilyttää, nopeuden yhtään wähentymättä, aina neljään sataan tahi kuuteenki sataan yardiin lineaarista matkaa, woidaksemme tuottaa luodin kärjen toiwotun likistyksen ja laajennuksen.

Ilman wastustuksesta kuitenki aiheutuu se, että nopeus wähenee, ja sen wähennys on sitä joutuisampi, kuta tylsempi on luodin kärki. Kowero kärki, kuten britannialaisen luodin Mark Wiisi, on sangen wastustuksellinen, waikka kärjen onsi on wain yksi kymmenys=osa tuumaa, läpi=leikkaukseltansa, ynnä kolmekymmentä=wiisi sadannes osaa tuumaa, pituudeltansa.


Muistelmia 1700-luvulta

Uusi=aikaisessa sodassa, kun matkat alati pitenewät, eiwätkä wähin aina kauwemmaksi ampuwain tykkein ja kuula=ruiskujen käytäntöön tulemisen kautta, ja wahwain sauhuttomain kruutein tultua yleisiksi, ei enään taideta luottaa luotien kärjen laajentumiseen, waan siihen keino=oppiin, jonka kautta saatetaan luodit tuottamaan sota=onnen kannalta tarpeettoman kärsimyksen haavoitetuille sotureille, milloin luoti ei ole tawoittanut jaloimpia ruumiin=osia, tuottaen siten nopean ja armahtawaisen kuolon.

Tämmöisiä keinoja jo onki walikoitawina moni=lukuinen paljous, ell'ei wallan luwutoin, ja woipa luoti, joka aiwan likeltä on saapa aikaan hywän=tapaisen haawan, tuottaa kauwempaa ammuttuna pahan=tapaisen silpoontumisen, taikka ruhjeen, itse ollenkaan muotoansa muuttamatta, se on: wailla deformatsionia. Uusin Franskassa keksitty waskinen luoti tuottaa tämmöisen efektin. Ylimalkaan on kuitenki wallitsewa tämä luonnon laki, että samallaisista projektileista, matkaan saatettuina yhtä suurella nopeudella, tuottaa eläwässä organissa se, joka on lentänyt ilman wastustuksen negatiwisesti kiihdyttämänä wähäisemmän matkan, waikeamman turmeluksen kuin toinen, kauwempaa matkaan saatettu projektili.

Wanhaan aikaan, kun kaikki olasta ammuttawain pyssyin eli kiwärein projektilit oliwat sfärikalisia, se on: pallon muotoisia, ynnä waletut puhtaasta neitsyt=lyjystä, tuotti se luoti aina enin turmelusta, joka lyhyimmän matkan päästä matkaan saatettu oli, ollen kaikki luodit yhtä suuret ja painawat, sekä ammutut yhtä=suurella ladingilla kruutia. Milloin riffeli oli rei'ältä hienompi, mutta sen köykäisemmät projektilit saatettiin matkaan samaisella ladingin painolla, mitämaks kuitenki hienommaksi seulottua kruutia, tuottiwat ne lyhemmille matkoille ammuttaissa waikeamman turmeluksen, mutta matkan pidennyksen kautta wähemmän waikutuksen kuin läpi=leikkaukselta suuremmat, ynnä siten raskaammat projektilit.

Aiwan likeltä ammutut Kentuckyn riffelin eli orawi=niuhan herneksen kokoiset projektilit taisiwat waikuttaa mieltä kääntäwään tapaan Ameriikan Itsenäisyys=sodan aikaan, satutettuina ihmis=organiin, kun niiden ladinki oli aina wiisiki kertaa painawampi sitä ladingia, jota pienen metsän=wiljan korjuuseen tawattiin käyttää. Projektilin alku=nopeus oli samallainen tai suurempiki, kuin on meidän=aikaisien parhaitten armeijan kiwäreitten luodin nopeus, se on: kaksi tuhatta jalkaa sekunnin kuluessa tai rahtusen werran enemmänki, waikka kuulan manttelina oliki wain pala palttinaa, sen kiitäissä pitkin piipun=putkea.

Pehmoinen luoti, kaiwanto=lyjyä eli neitsyt=lyjyä, tuotti turmeluksen, jonka wertainen oli wain riffel=musketin remahtawaisen onsi=luodin, se on: Amerikan Kapina=sodan aikaisen musketti=granatin, organille tuottama häwitys, ollen kuitenki enemmän pinta=puolinen ja wailla kombustionin, se on: sisällisen kärwennyksen, merkkejä. Pehmoinen luoti deformerautuu lewyksi, mutta lyjyn puhtauden wuoksi siitä ei erkaannu partikkeleita, jollaisia lohkee, wähänki wieraita metalleita taikka arsenin laisia syrjä=aineksia, sisällä pitäwistä lyjyn lejeringeistä.


Vauhti on valttia !

Kun on toimitettu werrannollisia ammunnoita karaistuilla teräksisillä pallon=muotoisilla kuulilla, joitten alku=nopeus on aina neljäki tuhatta jalkaa sekunnin kestäessä, ollen kuulain mitta halki=leikaten wain kolme tuuman kymmenettä osaa, on tuotettu wahwimmilla ladingeilla sauhutointa kruutia, yhtä suuri turmelus eläwään organiin, kuin tuotettiin Kentuckyn riffeleillä niitten wäkewimmillä ladingeilla FFFFG-karkeuteen seulottua sankki-kruutia, taikka remahtawaisilla kahdeksan=kuudetta tuuman sadanneksen kokoisilla musketin granateilla. Pantakoon merkille se, ett'ei teräksinen kuula deformeraudu laisinkaan, tahi muserru pirstoiksi. Johtuuhan tämä pehmeän organismin turmelus omituisesta ilmiöstä nimeltänsä kawitatsioni, joka on huomattu wedessäki, jossa winhaan pyörii uus=aikaisen torpedo=wenheen propelli. Kawitatsioni taitaa pianki syödä propellin siiwet rokon=arpisiksi, jos paljo käytetään wenheen turbinia täydellä höyryn ponteella.

Suurempiaki nopeuksia, kuin saadaan konsana englantilaisella kiwärillä Leen järjestelmää, on registeröity Amerikassa puolen=kymmentä wuotta sitte käytäntöön ehdoitettuja, Spencerin pika=warwilla raudasta warwattuja, ja kuparisella perä=wannekkeella warustettuja, luoteja ammuttaissa. Eipä liene mahdotoin edes kolmen tuhannen jalan nopeus wannekkeelliselle rautaiselle luodille, jonka laisia, jos kohta suurempia, ammutaan perä=suisilla kanoneilla sota=laiwojen pantsari=kylkienki läwitse.


Hyljeksitty soliidi-luoti .30 Army M/1894

Luodit oliwat halki=leikaten kolme tuuman kymmenystä, kuten on rei'ältään Ameriikan uusin armeija=kiwäri Kragin järjestelmää, ollen kuparinen wanneke tietystiki kahdeksan tuhannes=osaa tuumaa suurempi läpi=leikaten, tiwiyden saamiseksi rihlan kuurniin ja pyörinnön tuottamiseksi luodille. Kutsutaanki wanneketta, aseita paljoudessa tuntewain miesten puheen=parressa, rotatsioni=ringiksi eli pyörintö=wannekkeeksi.

Luoteja ei saatettu ottaa käytäntöön, koskapa raudan painawaisuus wolymiin nähden, eli sen spesifinen raskaus, on wähempi kuin lyjyn, suhteessa kolme neljään, ja oli huomattu, että rautainen luoti ei saattanut olla niinkään pitkä kuin saa olla nikkeliseen kuoreen werhottu lyjyinen luoti, saadakseen wakawan lennon kahden tuhannen jardin matkalle saakka, joka on ollut sangen tawan=omainen matka meidän taannoisessa Espanjan sodassamme, erittäinki Cubassa, sekä alulla olewissa Transfalin ja Oranjen tappeluissa. Luotein kantawaisuutta käettiin enentämään warwaamalla niitä enemmän kärjistetyiksi, kuitenki wain sillä seuraamuksella, että se matka, jonka kuljettuansa luoti kadotti tarkkuutensa ja wakautensa sekä woimuutensa, alentui wähemmäksi kuin yhteen mailiin lineaarista pituutta. Uus=aikaisessa sodassa on näinki wähä kantawaisuus aiwan riittämätöin, etenki kun kiwärit pian saawat suuntaimiksensa prismatilliset teleskopiset tähtäimet, uusien binokkeli=teleskopien järjestelmän jälkeen.


Tehokas lähietäisyyksiltä

Werrannollisissa ammunnoissa sangen lyhyille matkoille, jotka oliwat ominaisia meidän Indiani=Sodassamme, ja owat ne warmaan myöski wastaisuudessa yleisiä tappeluissa semmoisia wihollisia wastaan, joille ritarillisuus ja miehukkuus owat tuntemattomat, taikka joilta puuttuu tykkänään uusi=aikainen asestus, saatettiin tehdä muutamia hälyttäwiä huomioita, nimittäin:

Solidit rauta=luodit, ollen kelwottomat, ja jo wuosia sitte hyljätyt, säännöllisen eli siwillisen sodan=käynnin tarpeiksi, tuottaisiwat kauhistawan turmion pehmoisille organeille suurilla nopeuksilla elolliseen esineeseensä iskiessään. Ja mikä merkille pantakoon: Näitten luotein muoto taikka koko ei missään paljoudessa eikä miltään kohdin muutu iskun seuraamuksena. Jälleen on turmeluksen waikuttamassa edellä mainittu kawitatsioni, jonka uskotaan syntywän äkisti kokoon=puserretun weden kiehunnasta, mistä sukeutuwa häyry waikuttaa organismissa, ikäänkuin remahtawaisen luodin räjähdys=aineen kaasun purkaus. Luodin tuottaman tunellin reunat owatki ikäänkuin keitetyt, eiwätkä siten korwentuneet, kuin oliwat musketti=granatin remahduksen lawentaman onkalomaisen haawoittuman reunat.

Woidaanki powata, että ell'ei saada rajoitusta luotein nopeuteen - luonnon lakien kautta tahi inhimistenkään säätämäin sodan=käynnin sääntöin woimalla - on muutamain wuosi=kymmenten wierittyä, jokaisen kiwärin luoti Pietarin Julistuksella jolain=suojattomaksi saatetun remahtawan luodin kaltainen waikutukseltansa, elolliseen esineeseen iskiessään, eikä luotein tarwitse pitää sisällänsä räjähtäwiä seoksia, koskapa elollisen organismin nesteet taitawat tuottaa saman=tapaisen waikutuksen, kun luoti organismin sisään suurella nopeudella saatetaan.


Kauhistuttavia visioita

Meidän aikanamme asettaa projektilin nopeudelle rajoituksen enään sauhuttoman kruudin tuottama korkea ponne, mutta owat nämät uudet kruudit wasta taannoin keksityt ja alku=kantaisia. Franskassa on Gawren Komissiooni saawuttanut kanonan kuulalle jo nopeuden kuusi tuhatta jalkaa sekunnin ajassa. Tämä huikea vauhti on jonakin päivänä mitämaks mahdollinen kiwärinki luodille, ja jo puolet mainitusta nopeudesta tuottaa kuolettawan kawitatsionin, waikka luoti olisi solidia rautaa tahi waikkapa pallon muotoinen, kuiwatun herneksen kokoinen teräs=luoti.

Tämmöiset projektilit eiwät ole nopeuden yllä=pidon kannalta etuisia, mutta suurtaki kauhistusta owat nostattaneet sukkulan muotoinen helwetialaisen professori Heblerin ja bööminmaalaisen pyssyseppä Krynkan yhdessä keksimä tubuläri=luoti, sekä saksalaisen Miegin kauwas kantawa sileä=reikäisen pyssyn projektili tungsteni=kärjellä, joka on nuolen tawoin lentäwä, saattain olla kymmenenki kertaa pyssyn rei'än läpi=mitan pituinen, kun tawallisen riffeli=kiwärin tai tykin projektili ei woi olla enempi kuin wiisi kertaa kiwärin rei'än poraus=mitan pituinen.


Peljättävä putkiluoti

Tubuläri=luoti, kun se ammutaan tawallisella kahdeksan milli=meterin kiwärillä, sabotiksi, se on: puu=kengäksi sanotun tiwistys=kupin syrjistänsä tukemana, kantaa wiidenki mailin etäisyyteen kuolettawalla nopeudella, ollen läpi=leikkauksensa wain kaksi kymmenys=tuumaa, se on: wiisi milli=meteriä, ynnä tuuman pituinen. Kuten sanottu, on tämä projektili warwattu raudasta, mutta sen läwitse käywä tunelli päästää kärkeen kohdistuwan ilman wastustuksen kulkemaan kauttansa, eikä myöskään muodostu luodin taakse nopeutta imemällä hidastuttawaa turbulenssia.

Arwellaan tubuläri=luotia woitawan piakkoin ampua wiidenki tuhannen jalan nopeudella sekunnin aikana. Tähän saakka on rekordi kolme tuhatta neljä=sataa wiisi=kymmentä jalkaa, mutta käytetty Köln-Rottweilin kruuti ei palanut täydelleen, waan nousi kaasun ponne wain kahteen tuhanteen neljään=sataan ilma=kehään, kun tawallisen patronan ponne on kolme tuhatta sata atmosfäriä. Rei'än läpi=mittaisen tubuläri=luodin nopeus on Helwetiassa toimitetuissa kokeissa nostettu waiwattomasti neljään tuhanteen jalkaan kaasun täydellä ponteella, mutta ollen manttelilla peitetty, sekä lyjyä sisältäwä, tulee kahdeksan milli=meterin luoti täällä äsken julistetun kiellon alaiseksi projektiliksi, eikä se niin=muodoin koidu uhaksi tulewaisissa sodissa tappelewille sotureille, toisin kuin rautainen luoti.


Oikeansuuntainen, mutta riittämätön..!

Konferenssin korkeat sopimus=osapuolet owat jo nyt hywäksyneet sen memorandumin, että luodit, joiden kärki osuessaan paisuu manttelin wajaannuttamisen kautta siten, että sen lyjy on alastoin, taikka luodit, jotka iskiessään paisuwat sen kautta, että manttelia on heikennetty sen läwitse käywillä wiilloksilla, owat kiellettäwät kaikellaisissa sota=toimissa, koskapa ne tuottawat wäistämättömän kuolon, milloin luoti kohtaa ihmisen jaloimmat organit, taikka tarpeettoman kärsimyksen haawoitetuille sotureille.

Pohjois-Ameriikan Yhdyswaltain waltuus=kunta - pantakoon tämä protokollaan - ei wastusta tätä memorandumin paragrafia, mutta, sywästi tietoisena siitä, mitenkä moninaiset owat ne keinot, joilla luoti saatetaan tuottamaan waikeampiki turmelus, kuin yksin kärjestään paisuwa luoti saa aikaan ihmis=organismissa, pidättyy waltuus=kunta memorandumin ratifierauksesta, taikka edes paraferamasta käsiteltäwänä olewaa sopimusta, ennen kuin on syntynyt konsensus jäljellä olewain waltuutettujen wälille muutamain artiklain lisäämisestä lopulliseen sopimukseen, nimittäin:

Luotein nopeudelle pitää asetettaman ylin raja, ynnä kiellettämän sellaisten luotein käyttö tappeluksiin Pietarin Julistuksen kautta yksilöidyissä sota=tiloissa, joiden taipumusta kääntyä kenoon taikka poikittain lento=linjaansa nähden on enennytetty millään ulos=päin näkywällä, taikka kätketylläkään, keinolla. Tämmöisiä keinoja tunnetaan muun=muassa: Luodin paino=pisteen siirtäminen ta'emmaksi kärjestä, luodin epä=symetriseksi saattaminen, taikka ali=mittaisen luodin ampuminen tiwistys=kupin elikkä puu=kengän sisällä, tahi piipun poraukseen nähden siten pienemmän luodin ampuminen, että aiheutetaan tuottamuksella amplitudiltansa tawan=omaista laajempi nutatsioni tai prekessioni, taikka kumpainenki hyrrä=liikunto, ailahtelewaisella pituus=akselilla. Tubuläri=luodit, kuten myöski kiwärillä ammuttawat wasamat, lukeutuwat erikseen mainitsematta kiellettäwiin projektileihin".

(Huom.! Lausunto ei ole käännös alkutekstistä, josta on ollut käytettävissä vain hajanaisia katkelmia, vaan reproduktio, jota laadittaessa on yritetty jäljitellä kapt. Grozierin käyttämää "kapulakieltä". Tekninen sanasto periytyy 1880-luvun ase-alan ammattikirjallisuudesta, jonka terminologia oli epäyhtenäinen).


"Hissun-kissun keinot keksitään..!"

Menikö selonteko "yli hilseen ?" Haagiin kokoontuneilta valtuuskunnilta se ainakin meni, vaikka kapteeni Grozier tekikin voitavansa omituisten termien merkitysten selittämiseksi kankealla ja vajavaisella ranskankielellään. Hänen kotikielensä oli ollut ranska, mutta sota-oppi oli saatu englanninkielisenä, kuin myös paljon ajanmukaista viisautta ballistiikan alalta luotien lennosta tohtori FRANKLIN MANN:in ja piippuseppä HARRY POPE:n tutkimuksiin perustuen. Kavitaation syntymekanismista ei ole päästy tieteellisissä piireissä täyteen yksimielisyyteen vieläkään. Kiehunta-ilmiön lisäksi vaikuttavat mekaanisetkin osatekijät. Nopeakiertoisen veneenpotkurin korroosio veteen muodostuvien höyrykuplien "räjähtelyn" seuraamuksena on jo voitu selittää ja toteennäyttää teoreema kokeellisesti.

Ainakin Saksan valtuuskuntaan kuului joku sotilashenkilö, joka teki muistiinpanoja kynä sauhuten. Grozierin luennon tietoja hyödynnettiin "salaDumDum"-luoteja kehiteltäessä ensimmäiseksi Saksassa, pian myös USA:ssa, sittemmin Venäjällä, jossain vaiheessa Japanissa, ja sopivasti I maailmansodan edellä Englannissa.

Kaikkea tietoutta ei ehkä vieläkään ole käytetty hyödyksi sotilas-ampumatarvikkeiden tuotannossa, ja eräiden lupaavien kehitelmien saattaminen joukkotuotantoon keskeytyi 1970-luvulla, kun jänis pujahti päätöksentekijöiden housuihin "hippie"-aatteen riehuessa yhtäällä ja Tikkurilan Demokraattisia Naisiakin peljättävämmän täti-yhdistyksen, Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean, raivotessa toisaalla kieltovaatimuksineen.

1900-luvun vaihteessa ei mokomia estoja vielä ollut. Saksalaiset ryhtyivät mitä pikimmin valikoimaan menetelmää, jolla heidän aloitteestaan masinoitua DumDum-kieltoa voitiin tehokkaalla mutta huomaamattomalla tavalla kiertää: "Hissun-kissun keinot keksitään", TATU PEKKARISEN kupletin kertosäkeen mukaisesti.


"Nopea kärkiluoti"

Saksassa oli jo havaittu tarve sotilaskiväärin M/1888 uudistamiseen rihlauksensa osalta, sekä patruunan M/1888 vaippamateriaalin vaihdokseen. Kivääri oli "komissiokivääri", eli hosumalla, monien kompromissien kautta komitea-työnä suunniteltu vastine ranskalaiselle Lebel-kiväärille. Jos pääkonstruktööri ARMAND MIEG:in tahtoon olisi taivuttu, olisivat 1900-luvun sotilasaseet, pistooleja ja konepistooleja ehkä lukuunottamatta, kaikki sileäreikäisiä, kuten panssarivaunujen tornitykit ovat jo nyt yleensä. (Englantilaiset tornikanuunat poislukien).

Rihlaus olisi voitu hylätä vanhentuneena, moninkin eri tavoin vajavaisena kiväärikaliberisten ammusten vakautuskeinona noin 110 vuotta sitten. Muut kiväärikomission jäsenet olivat kuitenkin konservatiiveja: "Kun rihloilla on wakawoitu luodit ennenkin, niin miksikä tämä keino pitäisi nyt hyljätä ? Mikä on kelwannut esi-isillemme 12 miespolwen ajan, se kelwatkoon seuraawienki kahdentoista sukupolwen ajan !". Rihlavakautuksen epäkohdat Miegin ehdottamaan "keihäsluotiin" verrattuna tulivat pian ilmi. Nikkelikupari-vaippainen luoti aiheutti rihlojen pikaisen tukkeutumisen vaippametallista, ja niin paksun hankausnikkelin kerrostumisen rihlanharjoihin, että aseita räjähtelikin. Luoteja jouduttiin ohentamaan, kiväärien rihloja syventämään ja omaksumaan nikkelikuparilla silatut rautavaippaluodit jo siihen aikaan, kun lähtönopeustaso oli vain 630 metriä sekunnissa.

Mahdollisesti Grozierin esitelmän innoittamana alkoi saksalainen, alan kirjallisuudessa lähes tuntematon yksityinen (?) suunnittelija ARTHUR GLEINICH toteuttaa suunnitelmaa luodiksi, joka "on terävä, ja melkein koko pituudeltaan pelkkää kärkeä, piipunreiän täyttävän liereän osuuden ollessa vain noin läpimittansa pituinen". Samoja aatteita oli ollut jo vuonna 1898, uuden Mauser-kiväärin testausvaiheessa Asekokeilu-Komission kapteeni THORBECKilla, joten saksalaisilla oli "ässäkortti hihassaan" heidän vaatiessaan Haagissa kaikkein äänekkäimmin DumDum-luotien kieltoa.

Ilmeisesti myös kapteeni Grozierilla oli tieto saksalaisten kehitelmistä - kenties vakoiluteitse saatuna - koska hän tiesi mainita luodit, "joiden painopistettä on siirretty lähemmäs peräpäätä". Luotien S-tyyppinen muotoilu oli tosin tunnettu jo suulatauskaudella, muunmuassa perkussiorevolverien kärkiluodeista. Mutta ei pelkkä muotoilu, vaan myös raju iskunopeus lähietäisyyksille ammuttaessa teki S-luodista "sala-DumDumin". Luodin osumanjälkeisen epävakauden lisäämiseen löytyi vielä muitakin kikkas-konsteja.

ARTHUR GLEINICHin "SPITZ GESCHOSS" 7.9 x 57 mm JS-kivääriin, vuonna 1903 parannetussa muodossaan. Nimellismitasta 8.2 mm puuttuu toleranssi + 0.03 mm. Ammuspaino 10.0 grammaa; nimellinen lähtönopeus kivääristä 890 m/s 3000 ilmakehän huippupaineella. SalaDumDum-vaikutus kivääristä n. 100 metriin, mutta esimerkiksi MADSEN-pikakivääristä n. 150 metriin saakka. Konetuliaseiden alkaessa yleistyä (v:sta 1908 lähtien) painosorvattiin luoteihin niippausura, joka vähensi luodin vääntymistaipumusta hylsynsuussa automaattisyötön seurauksena, ja samalla sen salaDumDum-vaikutuksen ulottuvuutta.

Vaikutus oli aiheutunut luodin peräpainoisuudesta, alkuvaiseessaan hoippuvasta lennosta, sekä (erityisesti !) suuresta lähtönopeudesta. Tarkan kantaman pidennysvaatimus voitti kuitenkin pyrkimyksen fysiologisen vaikutuksen tehostamiseen lähimatkoilta ammuttaessa, koska: "Konekiväärin suihkusta osuu vähintään kolme luotia". Luodit alettiin valmistaa 8.22 mm:n läpimittaisiksi, jolloin ne lähtivät piipunsuusta sanottavammin "hoippaamatta". Suorituskyky on usein pienestä kiinni!


2. osan loppu. Sarja jatkuu >>

<< Haag, osa 1/3   Osa 3/3 >>      Linkkisivu      Gunwritersin etusivu      

Gunwriters on the Web  Haag 1899, osa 2: http://guns.connect.fi/gow/haag2.html