Linkkisivu      Gunwritersin etusivu

Joseph Kennedy ja V3, Hitlerin raippa

01.09.1999

Teksti: Gunwriters / P. T. Kekkonen ja J. Hartikka
Kuvat: J. Hartikka
Ilmapommituskuvat: Public Record Office


John Fizgerald Kennedy, sittemmin USA:n presidentti, oli Tyynen meren sotaveteraani. Hän lähes menetti henkensä kun hänen komentamansa moottoritorpeedovene törmäsi sotatoimen aikana pimeässä japanilaiseen hävittäjään. Kannatellen tuntikausia meressä itseään ja erästä miehistään hän kuitenkin onnistui täpärästi pelastumaan. John F. ei ollut ainoa toisen maailmansodan sankari suvussaan. Vähemmän tunnettu, mutta ei yhtään vähemmän merkittävä, on hänen vanhemman veljensä, Joseph Kennedyn tarina. Sankarivainaja Josephin kohtalo liittyi Hitlerin kostoasesarjan viimeiseksi jääneen, vähän tunnetun V3:n tuhoamiseen.

Kuva: Mimoyecquesin V3-luolan pommituslennolla räjähtäneen amerikkalaisen Liberator -pommikoneen päällikön, luutnantti Joseph Kennedyn muistokivi luolan uumenissa. Joseph Jr. oli Kennedyn veljessarjan esikoinen, josta isä-Joseph odotti aikanaan USA:n presidenttiä. Kohtalo kuitenkin päätti toisin. Kennedystä tulikin sittemmin Yhdysvaltain presidentti, mutta paikan ottikin kaatuneen luutnantin nuorempi veli John. Muistokiven ranskankielinen teksti kuuluu: "A LA MEMOIRE DU LT JOSEPH KENNEDY, ET SON EQUIPAGE DE L U.S.A.F DISPARUS LE 12 AOUT 1944 AU COURS D'UNE MISSION DE BOMBARDEMENT SUR MIMOYECQUES".


"Lentävä pommi" V1 ja ballistinen ohjus Aggregat 4 / V2 ehdittiin saada käyttöön ennen sodan loppua, ja etenkin Lontoo oli niiden kohteena, karvain kokemuksin. Kolmas ase sarjassa ei tiettävästi ehtinyt aivan valmiiksi ennenkuin liittoutuneiden tiedustelu sai siitä vihiä ja se vaurioitettiin toimintakyvyttömäksi mittavilla ilmapommituksilla. Silloisten ja myöhempienkin asiantuntijoiden mukaan se olisi toimiessaan ollut tuhoisin Lontoota vastaan suunnattu kostoase.

Röchling -terästehtaan yli-insinööri August Coendersin kehittämä monikammioinen, sileäputkinen, huippunopeita pari metriä pitkiä nuolimaisia ammuksia ampuva tykkipatteri, jonka aseiden lempinimiä olivat "Fleissige Lieschen" ("Ahkera-Liisa") ja "Tausendfüssler" ("Tuhatjalkainen"), oli kantamaltaan riittävä yltääkseen miehitetyn Ranskan rannikolta Lontooseen. Valmistuttuaan olisi patteristo Adolf Hitlerin haaveen mukaan kuin raippa, jolla hän piiskaisi sotaisan kiihkon Britannian joutilaasta yläluokasta, ja jopa itsestään Sir Winston Churchillistä.

Sodan jälkeen umpeenräjäytetty ja 1980 -luvun lopussa ranskalaisten uudelleen avaama V3 -luolan sisäänkäynti. Alkuaan tunnelissa oli läpikulkeva junarata. Kallion päällä oleva kyltti kertoo: Mimoyecques Base V3 (Mimoyecquesin V3 -tukikohta).


Edellisessä maailmansodassa oli tulitettu Pariisia 130 kilometrin etäisyydeltä pitkäputkisella 210 mm "Kaiser Wilhelm"-tykillä, tosin vain yhdellä nopeasti loppuun kuluvalla putkella, jonka uusiminen keskeytti ammunnat viikkokausiksi. Harvahkokin tulitus sai aikaan hysteerisen paniikin. Liki piti, ettei Pariisia evakuoitu siviiliväestöstä.

Coendersin tykkikonseptin 20-millimetrisellä pienoismallilla oli saavutettu 2000 m/s:n lähtönopeusennätys, edes rasittamatta putkea sen kestävyyden rajoille. Täysikokoisten 150-millisten tykkiprototyyppien vajailla latauksillakin lentoon laukaistut heinäseipään mittaiset nuoliammukset ulottuivat jo Kanaalin länsirannan liitukallioihin, säädettäessä perustykkien sivusuuntausta kohdistuslaukauksin. Täyspanoksilla ei koeammuntoja voitu vielä suorittaa, koska patteriston tykkien putket olivat vajaalaatuista terästä. Laadukkaasta terässeoksesta tehdyt putket otettaisiin käyttöön, kun jatkuvasti tihentyvä rautasade Lontooseen alkaisi.


Uhka oli todellinen

Tykkejä ja ammuksia testattaessa käytettiin inertillä materiaalilla laboroituja nuoliammuksia, ettei vastustaja valpastuisi ennen aikojaan. Vielä tulisi räjähtävienkin ammusten vuoro. Niiden räjähdysvoima vastaisi viittä tai jopa kymmentä jonoon asetettua 81 mm:n kranaatinheittimen ammusta, täydennettynä yli 1000 m/s:n nopeudella taivaalta putoavan nuolen liike-energialla.

V2-ohjuksen tavoin iskisi nuoliammus sattumanvaraiseen kohteeseensa kolminkertaisella äänennopeudella, ilman ennakkovaroitusta. Pärinäpommeiksi sysäysputkimoottorinsa äänen takia kutsuttujen V1-aseiden epäkohta oli niiden lennon hitaus. Ne voitiin havaita ajoissa ja torjua jopa vierellä lentävän hävittäjäkoneen siivenkärjellä tönimällä. Kun moottoripyörän ääntä muistuttava pörräys kuului taivaalta, voitiin siirtyä ilman kiirettä väestösuojiin. Pärinän lakkaamisesta jyrähdykseen oli aikaa vielä jopa puoli minuuttia.

V3 -supertykin nuolimainen ammus oli varrestaan 80 mm ja pyrstöstään 150 mm paksu. Tukisektorit ja pyrstörengas-tiiviste pitivät ammuksen tykinputken keskellä kiihdytyksen ajan ja putosivat ulos tultua pois nuolen jatkaessa lentoaan huimalla 1500 m/s nopeudella. Ammusversioita oli pituudeltaan 1,8 ... 3,2 metrin väliltä ja painoltaan 78 kilosta 127 kiloon. Kantama oli noin 160 km.


V2-raketin ja V3-tykin nuoliammusten lentomelu kuului tai kuuluisi kohteessa vasta räjähdyksen jälkeen, kuten jo "Pariisin Tykin" ammusten ukkosmainen lähestymisjyrinä oli kuulunut. Tällä ilmiöllä oli jopa suurempi terrorivaikutus kuin räjähdyksillä. Jos ohjusaseisiin verrattuna hullunhalpa tykkipatteristo peitenimeltään "Hochdruckpumpen", lyhennettynä HDP (= suurpainepumput) täyttäisi toiveet, lisättäisiin tykkien lukumäärää kunnes Lontooseen sataisi 900 nuoliammusta tunnissa ympäri vuorokauden. Nuolimyrskyn toivoi Hitler tekevän Lontoon asukkaiden elämän sietämättömäksi ja raunioittavan viimein koko kaupungin savuavaksi soratasangoksi - ehkä vuoteen 1946 mennessä, ellei Englanti jo sitä ennen taipuisi Saksan esittämään erillisrauhan sopimukseen.


"Saksa ei tahdo muuta kuin rauhaa lännessä!"

V3-tykin avulla toivoi Hitler saavansa valttikortin rauhanehtojen sanelemiseksi: vaatimus olisi sotatoimien lopettaminen Saksaa ja sen liittolaisia vastaan, sekä pidättäytyminen Saksan vihollisten - erityisesti Venäjän - ja Saksan liitosalueilla toimivien terroristijoukkioiden aineellisesta avustamisesta.


Tuotantokapasiteetti riitti

Hitler määräsi aseet otettaviksi pikimmiten käyttöön Lontoota vastaan. Laskelmat 900 ammuksesta tunnissa olivat mahdollisesti hänen tekemiään, mutta ne on julkaistu anglo-amerikkalaisessa kirjallisuudessa - väittämättä niitä epärealistisiksi. Niitä tehtäessä oli Saksan teollisuus vasta taannoin valjastettu kokonaisuudessaan sotatarviketuotannon palvelukseen. Tehtaita perustettiin itäisille liitosalueille pommitusten ulottumattomiin, sekä maanalaisiin luolastoihin. Supertykkien ja niiden ammusten riittävyys olisi turvattu vuosikausiksi.


Merkittävä työllistäjä

Aseet vaativat monilukuisen miehistön. Parimetrisistä pätkistä laipoilla ja pulteilla yhteenliittäen kootun putken pituus oli noin 150 metriä ja siihen oli yhdistetty määrävälein sähköisesti laukaistavia, erikseen ladattavia ruutikammioita. Kutakin varten oli oma lataajansa irtopanospusseja ruutijunasta nostelevine avustajineen. Peruspanoksen lauettua kiihdytettiin ammusta 12 lisäpanosparilla putkivaiheen aikana, joten lataajaryhmiä tarvittiin yhteensä 25, ja ryhmien yhteistoiminnan piti olla kellontarkkaa. Yhdenkään ruutikammion sulku ei saanut unohtua auki, tai panos jäädä lataamatta.

"Hochdruckpumpe" (korkeapainepunppu) oli supertykin koodinimi saksalaisissa asiakirjoissa, mutta sitä nimitettiin myös "Tuhatjalkaiseksi" ja "Ahkera-Liisaksi". Kummankin nimen ymmärtää tämän Hillerslebenissä sijainneen tykin koekappaleen valokuvan perusteella: Putken molemmin puolin sivulle törröttävät 24 paria ruutikammioita ladattiin ja nallitettiin käsin, jokainen erikseen. Tarkasti ajoitettu liukuva sytytys tapahtui sähköisesti. Lopullisessa versiossa olivat sivukammiot taaksepäin viistot, jolloin niiden lukumäärä voitiin puolittaa 12 pariksi.


Epäonnistunut historiallinen esikuva

USA:ssakin oli kokeiltu jo 1800-luvulla kahdella panospesällä varustettua Lyman & Gatskill -kanuunaa, mutta se havaittiin fiaskoksi. Putken keskivaiheille sijoitettu lisäpanoskammio laukesi heti putken perässä sijainneen peruspanospesän ruutilatauksen lauettua. Ammuksen nopeus oli vaatimaton, mutta "Rodman-anturilla" mitattu huippupaine oli lähes kaksinkertainen normaalirakenteiseen tykkiin verrattuna. Siis tupla-annos ruutia, tuplaten painetta, mutta ammuksen nopeus oli vain hieman yli puolet tavanomaisen laukauksen nopeudesta. Putki ja sulku olisivat kuluneet loppuun varsin pian.

Epäkohtien alkusyy oli tykin rihlattu putki, jonka rihlauksen nurkista vuoti väistämättömästi ruutikaasua ammuksen ohi, ehkä jo ennen sen liikkeellelähtöä sytyttäen lisäpanoksen ennen aikojaan. Ongelmien ratkaisukeinoja ei sallittu etsiä, vaan keksintö sai tylyn hylkytuomion päättäviltä tahoilta, jotka melkein aina, lähes kaikkialla, ovat muutosvastarinnan johtavia sieluja.


Rihlaamaton = ongelmaton

Sileäputkisessa V3- tykissä ei ilmennyt tällaisia epäkohtia, koska ammus voitiin tiivistää putkeen täysin kaasunpitävästi. Tavallisen tykin lahtönopeutta rajoittava tekijä on ammusta kiihdyttävän ainoan ruutikaasupanoksen paineen nopea putoaminen tykinputkessa. Paineen ylläpitämisen ratkaisi Coenders V3-supertykissään sijoittamalla ruutipanoksia pitkin matkaa tykinputken kylkeen. Näin nuoliammuksen takana oli jatkuvasti riittävän korkea paine, ja sen nopeus kiihtyi tasaisesti koko 150 metrin matkan pitkästä piipusta ulkoilmaan. Panokset laukaistiin sähkönalleilla, eikä enää peruspanoksen ruutiliekillä, ja kunkin ruutikammion sisältämä irtopanos oli peitetty ohuella metallikannella. Kansien jäänteet puhallettiin pois putkesta paineilmalla, jolla putki jäähdytettiin jokaisen laukauksen jälkeen, kun ruutikammioiden sulut oli ensin avattu kunkin lataajan toimesta.

Sisään ajettuaan juna jatkoi kulkuaan luolaston ylimmän tason rautatietunnelin läpi. Vain toinen tunnelin suu on nykyään auki, eikä kiskoja ole enää näkyvissä. Rautatietunnelista aukeavat sivuille lukuisat huolto- ja tykkitunnelien suut.


Kammioiden "evakuointi" tyhjiksi ruutikaasun jäänteistä oli pakon sanelema toimenpide ammuttaessa sisätiloista - nopeudella 20 laukausta tunnissa/tykki "ympäri vuorokauden aina Englannin nöyrtymiseen saakka", kuten käsky oli käynyt Johtajan Päämajasta. Parituntisen tauon olisi sentään tuottanut putkirikko, eli kaksimetrisen putkenpätkän uusimisen tarve. Sen jälkeen vinkuisi Hitlerin Raippa taas entistäkin purevampana kolmen minuutin välein.

Putken sisämitta ja ammuksen pyrstösiivekkeiden kärkiväli olivat 150 mm, mutta solakan ammuskuoren halkaisija vain 80 mm. Ammus tuettiin putkeen keskikohdaltaan kuudella alumiinisella sektorilla, ja peräpäästään tiivistetulpalla ("der Spiegel" tai "discarding sabot" , joissakin piirroksissa "obturator"), joka oli varustettu ohuella helmalla muinaisen Minié-luodin tavoin. Tukisektorit ja alumiininen tiiviste irtosivat ammuksesta, kun se syöksyi 1500 m/s:n lähtönopeudella putkesta ilmanvastuksen vaikutuspiiriin.


Nuoliammuksia kokeiltiin rihlatykeissäkin

Nuolimaisia ammuksia oli jo kehitelty kokeilumielessä jopa tavanomaisiin rihlaputkisiin tykkeihin. Useimmille lienee tuttu ylikaliberinen, lentopommin näköinen ontelokranaatti, jonka pyrstöputki työnnettiin 37 mm panssarintorjuntakanuunan putken ympärille, kuin moderni kiväärikranaatti rynnäkkökiväärin suuhun, ja laukaistiin matkaan miedolla ajopanoksella. Kookas panos tuhosi raskaankin panssarivaunun ehdottoman varmasti. 37 mm:n piiskatykin vakioammus olisi jo tuohon aikaan kimmonnut järeimpien sotavaunujen kyljestä kuin herne kalliosta.

Oli myös alikaliberisia nuoliammuksia järeisiin rautatietykkeihin. Muutamissa "Pfeil-Geschosseissa" olivat pyrstösiivekkeet ohutta jousiterästä. Ne käärittiin kokoon kuin panssarinyrkin tai suomalaisen kevytsinko 55 S 55:n ammuksen vakautus-evät, ja ne suoristuivat ammuksen tultua esiin putkesta.

Vastaavaa rakennetta kokeiltiin "suurpainepumpunkin" ammuksissa, mutta 1500 m/s lähtönopeus oli toimivuuden esteenä. Ohuet siivekkeet väräjöivät ("flutter"-ilmiö) lennossa, usein murtuen tai repeytyen irti ammuksen perästä. "Räpyttelevien siipien" tilalle oli pakko omaksua jyrsityt siivekkeet. Lopullinen ratkaisu olisi ehkä ollut pyrstöjen sorvaaminen alumiiniprofiilista, kuten nykyisiin krh:n ammuksiin, tai tarkkuusvalu tahi sintraaminen teräksestä. Kokeilupatteriston tuhoaminen aiheutti nuoliammusten kehittelyynkin vuosien tauon, mutta...


...Ideaa ei unohdettu!

Nykyisin kutsutaan pitkänmatkan tykkejä siis supertykeiksi. Modernien panssarivaunujen tornikanuunatkin ovat pääsääntöisesti sileäputkisia, nuoliammuksilla ladattavia aseita. Vain englantilaiset luottavat yhä rihlaukseen, koska sileäreikäiset tykit "ovat muunmaalaisten keksintöjä" (NIH = "Not Invented Here"). Selitys sekin..! Eräs ympyrä on sulkeutunut: Kaikkein vanhin täsmällisesti ajoitettavissa oleva tykin piirroskuva esittää asetta, jonka suusta on singahtamassa ulos varsijousen nuolen näköinen, putkeen tiiviisti sopiva vasama. Kuulat ovat uudempi keksintö. Huvittavin lienee tieto, että värikäs kuva on piirretty Englannissa.

Nuolen osumatarkkuuden huonommuutta rihlatykin ammukseen verrattuna ei ole kyetty näyttämään toteen, ja sileäreikäisen putken käyttöikä on ratkaisevasti rihlaputkea pidempi, ellei putkimetallissa piile sisäisiä ainevikoja. Brittienkin on ollut pakko tunnustaa nämä tosiasiat. Nuoliammuksien valmistustarkkuuden vaatimukset ovat kuitenkin äärimmäisen tiukat. Järeimmillä supertykeillä voidaan ampua jopa pieniä satelliitteja maatakiertäville radoille, joten Jules Vernen fiktio vuodelta 1865 olisi toteutettavissa, vaikka Kuuhun saakka ei kantama vielä ulotukaan meidän päiviemme teknologialla.


"Suora kurssi Londoniin !"

Kanaalin rannan tykkejä ei yritetty tehdä vapaasti suunnattaviksi, vaan ne oli päätetty upottaa useana viisiputkisena, kiinteästi Lontooseen suunnattuna patterina Calais'n liitukallioon louhittavaan luolaan. Paikaksi valittiin Mimoyecques'in liitukivikalliot Ranskassa. Nimihirvitys lausutaan yksinkertaisesti: "mimoiks". Louhittavaksi liitukivi on varsin helppoa ja nopeaa, kalliossa ei ole halkeamia ja se on suhteellisen lujaa.

Halkileikkauspiirros Mimoyecquesin V3 -luolastosta. Vasemmalla näkyvät maanpintaan aukeavat peräkkäiset tykkipatterien suut ja vinoon louhitut tykkipatterien tunnelit, viisi putkea patterissaan. Noin 150 metriä pitkät tykinputket on upotettu kokonaan kallion sisään ja suunnattu kiinteästi Lontoota kohden. Oikealla näkyy junarata, poikittaiset yhdystunnelit ja tasoja yhdistävä hissikuilu.


Kallion päärakenneaine liitu on samaa ainetta kuin meille koulusta tutut taululiidut, mutta lisäksi kalliossa risteilee kerroksittain piikiviä, ns. limsiöitä. Nämä noin nyrkinkokoiset murikat taas ovat samaa juuri sitä ainetta, josta muinaiset esi-isämme lohkoivat keihäänkärkensä ja partaveitsenterävät puukonteränsä sekä tuluskivensä, ja jota paljon myöhemmin alettiin käyttää kipinän iskevänä tulikivenä piilukkoaseissa.

V3 -luolan louhintatöissä käytetyt työnnettävät "orjavaunut" on nostettu takaisin kiskoilleen osittain keskeneräiseksi jääneeseen luolaston sivukäytävään.


Orja- ja vankityövoimalla (Todtarbeiter) louhittava luolakompleksi oli valtava ja monikerroksinen. Ranskalaisten viljelijöiden peltojen alle syntyvän V3-työmaan saksalainen koodinimi oli "Wiese" - "niitty". Se oli naamioitu rautatietunneliksi, joka se paikoitellen olikin: Tykkien ampumatarvikkeita olisi kulunut monta pässiveturin kiskomaa junalastillista - tunnissa. Ulospäin oli määrä näkyä vain tykkipatterien huomaamattoman pienet suut kallion päällä. Tykinputkia tuli suunnitelman mukaan upottaa luolaan 25 kappaletta, aina viisi putkea patteriinsa viiteen peräkkäiseen viistosti kallioon louhittuun luolaan.


"Donnerwetter - käry on käynyt!"

Naamiointi ei auttanut! Liittoutuneiden tiedustelukoneet huomasivat ja kuvasivat työmaan, vai lieneekö Ranskan vastarintaliike ollut vihjeen antajana. Aivan selvää käsitystä saksalaisten uuden juonen luonteesta ei tiedustelupalvelulla ollut, mutta V1 ja V2 -installaatiot lähistöllä Eperlecques'sa, Wizernes'sä ja Senighemissä olivat opettaneet britit varovaisiksi. Kallio määrättiin pommitettavaksi, tavan ja varmuuden vuoksi. Mimoyecquesin mäki ympäristöineen möyhennettiin reikäjuustoa muistuttavaksi brittien Halifax-, Lancaster- ja Mosquito-pommikoneilla kesällä 1944. Apuun kutsuttiin myös amerikkalaiset yli viiden tonnin painoisine "Tallboy" -bunkkerinmurskaajapommeineen.

Mimoyecquesin kukkula 6.7.1944 muistutti liittoutuneiden ilmapommitusten jäljiltä emmentaljuustoa. Suurimmat kraaterit ovat Tallboy -pommien jäljiltä. Yksi niistä on osunut isoimman ympyrän osoittaman tykkipatteriston betonikilven nurkkaan romahduttaen yhden sen alle liitukallioon louhituista tykkipatteriluolista. Kapeat raot kilvessä ovat tykkien suita varten. Vasemmanpuoleinen ympyrä osoittaa umpeenpommitetun junaradan tunnelin suun. Oikeanpuoleinen suuaukko jää kuvan ulkopuolelle alas oikealle.


Tallboy osoittautui huvin kahlaavaksi syvälle liitukallion sisään. "Wiese" -kompleksin ensimmäiseltä tasolta saatiin luolastoja sortumaan kuudesta kohdasta, mukaanlukien yksi kolmesta valmiiksi louhitusta tykkipatteriluolasta. Lentopommitukset häiritsivät Mimoyecquesin V3:n työmaata niin paljon, että supertykkien käyttöönotto viivästyi, mutta saksalaisten ilmatorjuntakin oli tunnetusti tehokasta: Eräs taistelulennolla ollut amerikkalainen Liberator-pommittaja räjähti ilmassa tuntemattomasta syystä ja tuhoutui. Kaatuneiden joukossa oli konetta komentanut Yhdysvaltain ilmavoimien luutnantti Joseph Kennedy. Mimoyecquesin luolaan asetetun muistokiven mukaan kohtalonlento tapahtui 12. elokuuta 1944. Sabotaasinkin mahdollisuus turman syyksi on joskus mainittu.

Viisitonniset Tallboy -pommit romahduttivat ja tukkivat luolakompleksin ylimmän tason käytäviä kuudesta eri kohdasta (varjostettu piirroksessa) mukaanlukien yksi tykkipatteri. Tallboy -kraatterin nurkastaan haukkaama nelikulmio keskellä ylhäällä on kolmen tykkipatterin suojakilpi suuaukkoineen. Romahtaneen patterin sivukuva on piirretty vasemmalle. Rautatietunneli on kuvassa alhaalla.


Maihinnousu ratkaisi supertykkipatterin hallinnan lopullisesti. Liittoutuneet olivat hämmästyneitä kiven sisältä löydetyistä lähes valmiista kostoaseista. Löydös tutkittiin tietenkin tarkoin. Kanadalaisten pioneerien tehtäväksi jäi räjäyttää tunnelin suut umpeen tutkijoiden poistuttua.


Turistikohde - ja maankaatopaikka

Mimoyecquesin V3-luolan ylin taso on osittain avattu vierailijoille 1980 -luvun lopulla. Läpi kulkeneen junaradan tunneli ja osa tykinputkille johtaneista sivukäytävistä on valaistu ja varustettu opastein. Yksi huone on luolastosta löytyneiden tavaroiden museona. Sisälle on rakennettu muistokivet toisen maailmansodan eurooppalaisille uhreille sekä erikseen Joseph Kennedylle.

Erääseen huoltotunneleista on nostettu tämä saksalaisten jäljiltä jäänyt generaattori.


Kun asekirjoittajat vierailivat luolassa pian sen avaamisen jälkeen kesällä 1991, vieraskirjasta ei löytynyt vielä muita suomalaisia nimiä. Paikka oli melko vaikea löytää hyvänkään kartan kanssa, vaikka sinne olikin opaskyltti naapurikylästä. Alemmille luolan tasoillekin löysivät ranskalaiset käyttöä 1990-luvulla. Suomen TV:ssä mainittiin, että valtavia määriä Kanaalin tunnelin työmaan jätelietettä pumpattiin V3:n luolan uumeniin. Tämä antaa käsityksen maan alle jääneen kompleksin osan mahtavuudesta. Luolan alimmille tasoille ei ole julkaistu karttoja, joten ne lienevät vieläkin sotasalaisuus.


Yhtä puuttui, ja samalla kaikki

Koko komeutta ennen luolaston umpeenräjäytystä tutkineet asiantuntijat olivat vakuuttuneita siitä, että V3 olisi ollut toteutuessaan Kolmannen Valtakunnan kostoaseista tehokkain ja taloudellisin, eikä ensimmäisen patteriston toimivuuskaan ollut enää kovin kaukana. Myöhemmät löydökset olivat vieläkin sensaatiomaisempia.

Mimoyecquesin pommituksissa suutariksi jääneitä liittoutuneiden pudottamia lentopommeja, jotka on löydetty luolan uudelleenavaamisen yhteydessä. Pommit ovat näytteillä yhdyskäytävässä, jonka V3 -tykkipatterille johtava pää on räjäytetty umpeen.


Adolf Hitlerin puheille "käänteentekevistä salaisista aseista" hymyiltiin jopa hänen liittolaistensa piirissä, vastapuolesta puhumattakaan, mutta kun eräitä muitakin luolastoja päästiin sodan jälkeen tutkimaan, löytäen suuret hermokaasuvarastot ja ydinaseen tuotannon mahdollistava lähes valmis laitteisto, hyytyivät ainakin etevimpien asiantuntijoiden hymyt jollain lailla väkinäisiksi: Saksan Johtajalla ja kansalla oli ollut sittenkin huipputehokkaita salaisia aseita, jopa täysin käyttövalmiina.

Yhtä vain puuttui, ja sen myötä kaikki: Se kohtalonomainen "moukan tuuri", jota jo keisari Napoleon I Bonaparte vaati kenraaleiltaan. Se ohjasi liittoutuneet pommittamaan kalliota, jonka uumenissa touhuttiin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.


Onnettaren jäähyväissuukko

Joillakin yksilöillä tuon syntymälahjan - onnen, rikkauden ja menestyksen - rajallinen kiintiö on tietenkin pienempi kuin toisilla. Kennedy-suvun miesten kirous näyttää olevan lahjakiintiön ylenpalttisuus aluksi, mutta sen äkillinen loppuminen jonakin päivänä. Eräs kohtalonsa ennalta aavistava ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjä lausuikin konettaan potkurista käyntiin nykivälle mekaanikolleen oraakkelimaiset sanat: "When Lady Luck kisses you goodbye, it is  - a Goodbye..!" Myöskään hän ei palannut lennoltaan.

Euroopan sotatantereen uhrien muistomerkki Mimoyecquesin V3 -luolassa. Suomen lipun näkeminen yllätti ja pysäytti vierailijan.

Karttaliite:


Calais'in alueen karttaan merkitty "V3" osoittaa Mimoyecquesin sijainnin Kanaalin rannan lähellä. V2 (A4) -raketteja varten yritettiin rakentaa mammuttimaisia betonibunkkereita Eperlecques'iin (ylempi V2-merkki) ja Wizernes'iin, mutta ne olivat liian houkutteleva kohde liittoutuneiden pommittajille. Saksalaiset joutuivatkin kehittämään kiinteiden asemien sijaan liikkuvat lähetysalustat ("Meillerwagen") V2-raketteja varten. V1 -lentävän pommin (FZG76) lähetysbunkkereista kartan ylempi on Senighemissä ja alempi Siracourtissa. Muutamat 1/4 -panoksilla laukaistut V3:n suuntausammukset menivät hieman pitkiksi, mutta sivusuuntaus oli kulmasekunnin tarkkuudella oikea. Ammuksia löydettiin Kanaalin länsirannan liitukivikallioihin tunkeutuneina Folkestonen pikkukaupungin edustalta. Suora reitti Mimoyecques'ista Lontooseen kulkee kyseisen kaupungin ylitse.





V3 -nettisivujen linkkejä:

Hochdruckpumpe - HDP or V3 weapon.  Picture Site Mimoyecques. Air Force History: 1944 May, 1944 April. Modern Fortifications. Hochdruckpumpe ("HDP") or V3. Location. Atlantikwall Message Board: Buildings & complexes. A list of museums. V3 -museon osoite: Base V3 de Mimoyecques, 62250 Landrethun-Le-Nord, France, Tél : 03 21 87 10 34 - Fax : 03 21 83 33 10

Linkkisivu      Gunwritersin etusivu      

Gunwriters on the Web  "Joseph Kennedy ja V3, Hitlerin raippa": http://guns.connect.fi/gow/V3tykki.html